Syvemmälle

Koska pahoin pelkään, että se toinen ajattelee näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000407&posting=22000000010257727

Ja koska minulle:

"It´s easier to live alone
than fear the time it´s over"

Pelkokerroin kirjoitti:

Koska pahoin pelkään, että se toinen ajattelee näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000407&posting=22000000010257727

Ja koska minulle:

"It´s easier to live alone
than fear the time it´s over"

Pelkäät vai tiedät?

"Back row to the left, a little to the side
Slightly out of the place
Look beyond the light, where you'd least expect
There's someone special"

Unohdettu kirjoitti:

Pelkäät vai tiedät?

"Back row to the left, a little to the side
Slightly out of the place
Look beyond the light, where you'd least expect
There's someone special"

Silloin ja siellä, missä vähiten odotat. Kyllä vain... Pelkään pahinta enkä edes uskalla toivoa parempaa. Enkä tiedä yhtään mitään. Olen järki-ihminen, jonka ei pidä antaa tunteiden viedä. Milloin vaisto ja intuitio on liiallista luulotautia?

Silti haluaisin vajota syvemmälle ja ottaa selvää.

"Never said you'd promise anything
Never told to trust you blindly
Never thought you'd hurt me either

Never had a chance now ain't that so
Never should've wept when you let go
Never thought you'd push me away

Sad as it may be
I'm glad it's over finally
Speaks volumes of me
When letting go is never easy

So I'll seek you out, just to find myself
And I'll worry 'bout consequences later
I hear you out, till I hear myself
Hear myself in you

Never knew if we were really true
Never thought I'd ever get to you
Never thought I'd end up like this

Never was I stronger than I'm now
Never felt this much a fool somehow
Never had much thought for myself"

Pelkokerroin kirjoitti:

Silloin ja siellä, missä vähiten odotat. Kyllä vain... Pelkään pahinta enkä edes uskalla toivoa parempaa. Enkä tiedä yhtään mitään. Olen järki-ihminen, jonka ei pidä antaa tunteiden viedä. Milloin vaisto ja intuitio on liiallista luulotautia?

Silti haluaisin vajota syvemmälle ja ottaa selvää.

"Never said you'd promise anything
Never told to trust you blindly
Never thought you'd hurt me either

Never had a chance now ain't that so
Never should've wept when you let go
Never thought you'd push me away

Sad as it may be
I'm glad it's over finally
Speaks volumes of me
When letting go is never easy

So I'll seek you out, just to find myself
And I'll worry 'bout consequences later
I hear you out, till I hear myself
Hear myself in you

Never knew if we were really true
Never thought I'd ever get to you
Never thought I'd end up like this

Never was I stronger than I'm now
Never felt this much a fool somehow
Never had much thought for myself"

Ei, irti päästäminen ei ole ikinä helppoa. Mikset saisi antaa tunteiden viedä? Mitä sinä sillä menettäisit?

"There's no escape now,
no mercy no more.
No remorse cause I still remember
the smile when you tore me apart.

You took my heart,
deceived me right from the start.
You showed me dreams,
I wished they'd turn into real.
You broke your promise and made me realize.
It was all just a lie."

Unohdettu kirjoitti:

Ei, irti päästäminen ei ole ikinä helppoa. Mikset saisi antaa tunteiden viedä? Mitä sinä sillä menettäisit?

"There's no escape now,
no mercy no more.
No remorse cause I still remember
the smile when you tore me apart.

You took my heart,
deceived me right from the start.
You showed me dreams,
I wished they'd turn into real.
You broke your promise and made me realize.
It was all just a lie."

Miksei saisi antaa tunteiden viedä? Hyvä kysymys meille molemmille...

Minäkin tyhmä uskoin siihen hymyyn... Mutta hymykin voi pettää. Olen menettänyt jo niin paljon. On tapahtunut niin vähän mutta toisaalta on tapahtunut liikaa. Pitäisi sulkea tämä portti ja jatkaa eteenpäin.

Hän on kuin minä. Ja siitä tiedän, että tämä on taistelu, jota en voi voittaa. Ihmiset muuttuvat harvoin, ei siitä mitään tulisi. Mutta minä olen muuttunut. Voiko siis toinenkin olla?

"Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa
Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa"

(Tyrävyö; Rakkauden kaksi naamaa)

Pelkokerroin kirjoitti:

Miksei saisi antaa tunteiden viedä? Hyvä kysymys meille molemmille...

Minäkin tyhmä uskoin siihen hymyyn... Mutta hymykin voi pettää. Olen menettänyt jo niin paljon. On tapahtunut niin vähän mutta toisaalta on tapahtunut liikaa. Pitäisi sulkea tämä portti ja jatkaa eteenpäin.

Hän on kuin minä. Ja siitä tiedän, että tämä on taistelu, jota en voi voittaa. Ihmiset muuttuvat harvoin, ei siitä mitään tulisi. Mutta minä olen muuttunut. Voiko siis toinenkin olla?

"Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa
Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa"

(Tyrävyö; Rakkauden kaksi naamaa)

Ihmiset muuttuvat, mielipiteet muuttuvat, tilanteet muuttuvat... Miksi rakkauden on oltava taistelu jossa toinen voittaa ja toinen häviää?

Niin, pitäisi sulkea portti ja jatkaa eteenpäin. Mutta miten unohtaa kun sydän muistaa kaiken? Tosin olihan se helppoa hänellekin, kai...

"vaik' kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa
mä sua muistoistani pois en saa
vaik' arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan
mä sua muistoistani pois en saa
sut todeks taas saa muuttumaan
tai pettää silmiäni valollaan nää tunnit toukokuun

kuin eilisen, mä muistan sen
tuon tuokion, se ohitse jo on
mut muistoissain se jatkuu aina vain
se kauneudesta haavan silloin sain"

Unohdettu kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat, mielipiteet muuttuvat, tilanteet muuttuvat... Miksi rakkauden on oltava taistelu jossa toinen voittaa ja toinen häviää?

Niin, pitäisi sulkea portti ja jatkaa eteenpäin. Mutta miten unohtaa kun sydän muistaa kaiken? Tosin olihan se helppoa hänellekin, kai...

"vaik' kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa
mä sua muistoistani pois en saa
vaik' arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan
mä sua muistoistani pois en saa
sut todeks taas saa muuttumaan
tai pettää silmiäni valollaan nää tunnit toukokuun

kuin eilisen, mä muistan sen
tuon tuokion, se ohitse jo on
mut muistoissain se jatkuu aina vain
se kauneudesta haavan silloin sain"

Tilanteet ovat muuttuneet tässä montakin kertaa mutta eivät välttämättä mielipiteet ja ihmiset (riittävästi ainakaan).

Lähdin, koska en jaksa enää taistella mahdotonta vastaan. Mutta sydän muistaa ne katseet ja sen tuokion. Ei, en ole vielä päässyt yli. En haluaisi myöntää sitä, mutta sisimmässäni tiedän (?) että tämä tie on kuljettu loppuun.

"Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled... it doesn't only hurt to end it now

The funeral

The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now

Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done

Forever one"

(Sentenced: End of the road)

Pelkokerroin kirjoitti:

Tilanteet ovat muuttuneet tässä montakin kertaa mutta eivät välttämättä mielipiteet ja ihmiset (riittävästi ainakaan).

Lähdin, koska en jaksa enää taistella mahdotonta vastaan. Mutta sydän muistaa ne katseet ja sen tuokion. Ei, en ole vielä päässyt yli. En haluaisi myöntää sitä, mutta sisimmässäni tiedän (?) että tämä tie on kuljettu loppuun.

"Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled... it doesn't only hurt to end it now

The funeral

The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now

Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done

Forever one"

(Sentenced: End of the road)

Ja silti, missä tie päättyy, sieltä saattaa alkaa uusi. Vaikka siltä ei nyt tunnu, niin usko ja luota siihen että vielä löytyy jotain uutta, ehkä paljon parempaa ja kauniinpaa. Jotain mikä ei ole niin vaikeaa, vaan oikeaa ja helppoa ja kestävää.

En pyydä sua unohtamaan, se olisi liian vaikeaa ja vaativaa. Muista, muistele ja päästä irti kun olet valmis. Niin minäkin yritän tehdä.

"kadun aurinkoisen puolen valitsen, asemalle kävelen
sut kohta kotiin saan
mustat päivät ovat tänään jäänet taa
en malta murjottaa
laiturille matkustajiaan juna karistaa
voin hetken odottaa
mä seuraan kuinka katseillaan
etsii parit parejaan

kun sinut nään
en hetkeen pysty hengittämäänkään
ja sydän tahtiaan tarkistaa

ikävään ei sieluriepu jääkään nääntymään
yksinäisen arvet lääkitään
surkeuteni helpottaa
ja mustat päivät jäädä saa

ilmamassat vyöryy etelään vievät kesän mennessään
keliin kolenevaan jään
lehmuksetkin luopuu lehdistään
joutuu värjöttelemään
mä kiirehdin sun syliis lämpimään, lämmittelemään
en kaipaa enempää
sinne eivät pahat henget nää
painajaiset hellittää"

(Yö: Mustat päivät jäädä saa)

Unohdettu kirjoitti:

Ja silti, missä tie päättyy, sieltä saattaa alkaa uusi. Vaikka siltä ei nyt tunnu, niin usko ja luota siihen että vielä löytyy jotain uutta, ehkä paljon parempaa ja kauniinpaa. Jotain mikä ei ole niin vaikeaa, vaan oikeaa ja helppoa ja kestävää.

En pyydä sua unohtamaan, se olisi liian vaikeaa ja vaativaa. Muista, muistele ja päästä irti kun olet valmis. Niin minäkin yritän tehdä.

"kadun aurinkoisen puolen valitsen, asemalle kävelen
sut kohta kotiin saan
mustat päivät ovat tänään jäänet taa
en malta murjottaa
laiturille matkustajiaan juna karistaa
voin hetken odottaa
mä seuraan kuinka katseillaan
etsii parit parejaan

kun sinut nään
en hetkeen pysty hengittämäänkään
ja sydän tahtiaan tarkistaa

ikävään ei sieluriepu jääkään nääntymään
yksinäisen arvet lääkitään
surkeuteni helpottaa
ja mustat päivät jäädä saa

ilmamassat vyöryy etelään vievät kesän mennessään
keliin kolenevaan jään
lehmuksetkin luopuu lehdistään
joutuu värjöttelemään
mä kiirehdin sun syliis lämpimään, lämmittelemään
en kaipaa enempää
sinne eivät pahat henget nää
painajaiset hellittää"

(Yö: Mustat päivät jäädä saa)

Paluuta entiseen ei ole ja se yksisuuntainen ja kivinen tie on kuljettu loppuun. Mutta silti tämä hullu nuori sydän ei halua päästää irti ja toivoo, että se uusi tie toisi vastaan hänet. Ja että kulkisimme sitä tietä kaksin vielä jonain päivänä...

"Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen
Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö

Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Joka päivä ja jokaikinen yö
Joka päivä ja jokaikinen yö"

Pelkokerroin kirjoitti:

Paluuta entiseen ei ole ja se yksisuuntainen ja kivinen tie on kuljettu loppuun. Mutta silti tämä hullu nuori sydän ei halua päästää irti ja toivoo, että se uusi tie toisi vastaan hänet. Ja että kulkisimme sitä tietä kaksin vielä jonain päivänä...

"Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen
Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö

Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Joka päivä ja jokaikinen yö
Joka päivä ja jokaikinen yö"

Kerro se hänelle. Kerro mitä ajattelet, mitä toivot, mitä haluat. Kerro että rakastat, toivot ja unelmoit. Jos hän ei halua kuunnella, se kertoo sinulle enemmän kuin tuhat sanaa. Jos taas käy toisin, voi olla että se uusi tie alkaa enemmin kuin uskotkaan ja taivallatte sitä tietä yhdessä eteenpäin, katse tulevaisuuteen suunnattuna.

"What I got to do to make you love me?
What I got to do to make you care?
What do I do when lightning strikes me?
And I wake to find that you’re not there?

What I got to go to make you want me?
What I got to do to be heard?
What do I say when it’s all over?
Sorry seems to be the hardest word.

It’s sad, so sad
It’s a sad, sad situation.
And it’s getting more and more absurd.
It’s sad, so sad
Why can’t we talk it over?
Oh it seems to me
That sorry seems to be the hardest word.

What do I do to make you want me?
What I got to do to be heard?
What do I say when it’s all over?
Sorry seems to be the hardest word.

It’s sad, so sad
It’s a sad, sad situation.
And it’s getting more and more absurd.
It’s sad, so sad
Why can’t we talk it over?
Oh it seems to me
That sorry seems to be the hardest word.

Yeh. sorry

What I got to do to make you love me?
What I got to do to be heard?
What do I do when lightning strikes me?
What have I got to do?
What have I got to do?
When sorry seems to be the hardest word."

Unohdettu kirjoitti:

Kerro se hänelle. Kerro mitä ajattelet, mitä toivot, mitä haluat. Kerro että rakastat, toivot ja unelmoit. Jos hän ei halua kuunnella, se kertoo sinulle enemmän kuin tuhat sanaa. Jos taas käy toisin, voi olla että se uusi tie alkaa enemmin kuin uskotkaan ja taivallatte sitä tietä yhdessä eteenpäin, katse tulevaisuuteen suunnattuna.

"What I got to do to make you love me?
What I got to do to make you care?
What do I do when lightning strikes me?
And I wake to find that you’re not there?

What I got to go to make you want me?
What I got to do to be heard?
What do I say when it’s all over?
Sorry seems to be the hardest word.

It’s sad, so sad
It’s a sad, sad situation.
And it’s getting more and more absurd.
It’s sad, so sad
Why can’t we talk it over?
Oh it seems to me
That sorry seems to be the hardest word.

What do I do to make you want me?
What I got to do to be heard?
What do I say when it’s all over?
Sorry seems to be the hardest word.

It’s sad, so sad
It’s a sad, sad situation.
And it’s getting more and more absurd.
It’s sad, so sad
Why can’t we talk it over?
Oh it seems to me
That sorry seems to be the hardest word.

Yeh. sorry

What I got to do to make you love me?
What I got to do to be heard?
What do I do when lightning strikes me?
What have I got to do?
What have I got to do?
When sorry seems to be the hardest word."

Mutta kun en vaan voi... Minä olen sanani sanonut, hän ei halunnut kuunnella. Olen luvannut olla vaivaamatta enää. Luulin, että riittäisi jos annan vaan olla, mutta sainkin huomata, että helpommalla olisi päästy jos olisin paennut kokonaan jo alussa. Anteeksi siitä kaikesta.

"Everything fades away, come turning of the tide. For your love I'm sorry. For your pain, don't worry. Everything fades away."

Pelkokerroin kirjoitti:

Mutta kun en vaan voi... Minä olen sanani sanonut, hän ei halunnut kuunnella. Olen luvannut olla vaivaamatta enää. Luulin, että riittäisi jos annan vaan olla, mutta sainkin huomata, että helpommalla olisi päästy jos olisin paennut kokonaan jo alussa. Anteeksi siitä kaikesta.

"Everything fades away, come turning of the tide. For your love I'm sorry. For your pain, don't worry. Everything fades away."

Älä pyydä anteeksi rakkauttasi. Äläkä lakkaa rakastamasta. Jos hän ei halua rakkauttasi, joku muu haluaa varmasti.


"Loving you was so easy
And leaving you was so very hard
And now I'm living in this ocean of blue
In the corner of a prison yard I should have listened to you
Now you´re a million miles away
I never get a chance to hold you

Please don't be thinking of me
Please just forget about me"

Unohdettu kirjoitti:

Älä pyydä anteeksi rakkauttasi. Äläkä lakkaa rakastamasta. Jos hän ei halua rakkauttasi, joku muu haluaa varmasti.


"Loving you was so easy
And leaving you was so very hard
And now I'm living in this ocean of blue
In the corner of a prison yard I should have listened to you
Now you´re a million miles away
I never get a chance to hold you

Please don't be thinking of me
Please just forget about me"

Se oli silloin, nyt on nyt. Nyt en tiedä mitään mistään. En mitä hän ajattelee, en missä hän on. Tiedän mistä hänet ehkä jonain päivänä voin löytää, mutta minun on vihdoin ajateltava omia voimavarojani ja pysyttävä poissa ainakin toistaiseksi.

"Niin kaukana oot minusta
olen rikki kuin
lasi lyöty raudalla
Sä et tajua kuinka vituttaa

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Nyt mietin miks sä meet
tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi

Ja pyörä pyörii taas
en voi unohtaa
Vaikka koitan haavojani
parantaa
Ne aukeaa yhä uudestaan

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Nyt mietin miks sä meet
Tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi"

(Uniklubi: Kylmää)

Unohdettu kirjoitti:

Pelkäät vai tiedät?

"Back row to the left, a little to the side
Slightly out of the place
Look beyond the light, where you'd least expect
There's someone special"

"Anna katson vielä kerran eteiseen,
kun sen jälleen poistun pakkaseen
lumi leijuu ilmeettömiin kasvoihin.
Ulospääsyn kai löytää nopeimmin,
mutta voiko vielä päästä takaisin,
sisään niin turhaan on jonottaa,

En tiedä mikä odottaa,
en ehkä selville mä saa.
Turhauttavaa,
aina tie vie samaan paikkaan.

Tahdon löytää tieni vapauteen.
En tahdo jäädä tänne pimeyteen.
Näen kynttilöiden sammuneen.
Tahdon löytää tieni valoineen.
En tahdo jäädä tänne pimeyteen.
Voimavarat vähenee.

Anna katson vielä kertaalleen,
kunnes jälleen palaan uudelleen
sade pisarat minut kastelee.
Ulospääsyn kai löytää nopeimmin,
voinko silti vielä päästä takaisin,
jäänkö tänne kylmyyteen?

Ja sulla on paha olla,
miten voisin sitä helpottaa?
En voi helmiä tarjota,
ei ne kelpaa kuitenkaa"

Pelkokerroin kirjoitti:

"Anna katson vielä kerran eteiseen,
kun sen jälleen poistun pakkaseen
lumi leijuu ilmeettömiin kasvoihin.
Ulospääsyn kai löytää nopeimmin,
mutta voiko vielä päästä takaisin,
sisään niin turhaan on jonottaa,

En tiedä mikä odottaa,
en ehkä selville mä saa.
Turhauttavaa,
aina tie vie samaan paikkaan.

Tahdon löytää tieni vapauteen.
En tahdo jäädä tänne pimeyteen.
Näen kynttilöiden sammuneen.
Tahdon löytää tieni valoineen.
En tahdo jäädä tänne pimeyteen.
Voimavarat vähenee.

Anna katson vielä kertaalleen,
kunnes jälleen palaan uudelleen
sade pisarat minut kastelee.
Ulospääsyn kai löytää nopeimmin,
voinko silti vielä päästä takaisin,
jäänkö tänne kylmyyteen?

Ja sulla on paha olla,
miten voisin sitä helpottaa?
En voi helmiä tarjota,
ei ne kelpaa kuitenkaa"

"Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?
Kun olet poissa..

Yön on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille
Kun olet poissa..

Kun olet poissa....."

Unohdettu kirjoitti:

"Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnellen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa, kiertelevät kun
yö on tullut rataa itsensä toistavaa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?
Kun olet poissa..

Yön on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani?
Joku kanssani sinut jakaa enkä selviä veloistani

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille?

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta, se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille
Kun olet poissa..

Kun olet poissa....."

Herket... Kun olet poissa,perhoset soissa minua ravistaa

Pelkokerroin kirjoitti:

Se oli silloin, nyt on nyt. Nyt en tiedä mitään mistään. En mitä hän ajattelee, en missä hän on. Tiedän mistä hänet ehkä jonain päivänä voin löytää, mutta minun on vihdoin ajateltava omia voimavarojani ja pysyttävä poissa ainakin toistaiseksi.

"Niin kaukana oot minusta
olen rikki kuin
lasi lyöty raudalla
Sä et tajua kuinka vituttaa

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Nyt mietin miks sä meet
tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi

Ja pyörä pyörii taas
en voi unohtaa
Vaikka koitan haavojani
parantaa
Ne aukeaa yhä uudestaan

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Nyt mietin miks sä meet
Tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi"

(Uniklubi: Kylmää)

Niin me löydämme kadonneen,humaltuen rakkauteemme!

Pelkokerroin kirjoitti:

"Anna katson vielä kerran eteiseen,
kun sen jälleen poistun pakkaseen
lumi leijuu ilmeettömiin kasvoihin.
Ulospääsyn kai löytää nopeimmin,
mutta voiko vielä päästä takaisin,
sisään niin turhaan on jonottaa,

En tiedä mikä odottaa,
en ehkä selville mä saa.
Turhauttavaa,
aina tie vie samaan paikkaan.

Tahdon löytää tieni vapauteen.
En tahdo jäädä tänne pimeyteen.
Näen kynttilöiden sammuneen.
Tahdon löytää tieni valoineen.
En tahdo jäädä tänne pimeyteen.
Voimavarat vähenee.

Anna katson vielä kertaalleen,
kunnes jälleen palaan uudelleen
sade pisarat minut kastelee.
Ulospääsyn kai löytää nopeimmin,
voinko silti vielä päästä takaisin,
jäänkö tänne kylmyyteen?

Ja sulla on paha olla,
miten voisin sitä helpottaa?
En voi helmiä tarjota,
ei ne kelpaa kuitenkaa"

tutun kuulosta textiä...Eräältä voisin kuvitella nämä sanat..Meidän juttu oli juuri tuollainen..

sinä N vai M kirjoitti:

tutun kuulosta textiä...Eräältä voisin kuvitella nämä sanat..Meidän juttu oli juuri tuollainen..

nainen tietenkin enkä kyllä mikään teinix. Eikä tämä tarina ehtinyt edes jutuksi asti, vain ilmeisiä harhaluuloja ja pettymyksiä.

"It's true the way I feel
Was promised by your face
The sound of your voice
Painted on my memories
Even if you're not with me
I'm with you"

Pelkokerroin kirjoitti:

nainen tietenkin enkä kyllä mikään teinix. Eikä tämä tarina ehtinyt edes jutuksi asti, vain ilmeisiä harhaluuloja ja pettymyksiä.

"It's true the way I feel
Was promised by your face
The sound of your voice
Painted on my memories
Even if you're not with me
I'm with you"

Luulin,että olet mies kun luin sinua,olet rakkaudessasi todella voimakas.