Mä olen ollut koko ikäni masennukseen taipuvainen. kaksi pahempaa jaksoa on ollut, joista toinen vuosi sitten. Siitä asti olen sitten syönyt lääkkeitä. On kokeiltu cipram (tai jotain sinne päin) ixsel (tuon nimeä en muista sen vähääkään) ja Tolvon lopulta kävikin. Tolvon 60mg x 1 olen syönyt 9kk ja se on ollyt ihan hyvä lääke. Masennusta on ollut kausittain siltikin, mutta se ei ole ollut niin pusertavaa, ja olen saanut nukuttua. Nyt ensi viikolla mieheni muuttaa meiltä pois.
Luulin että kestän sen hyvin, mutta tuttu olo tilaa alkaa tulla pääkoppaani. Pelkään niin kamalasti että romahdan. Yritän ajatella että tämä on hyvä ratkaisu. Kummallakaan ei ole suhteessa hyvä olla, ja otetaan aikalisä että kumpainenkin saa ajatella. Ja jos ne tunteet vielä palaa? Ja pystytään antamaan toisillemme anteeksi? Tai sitten huomataan että erossa on parempi?
Mutta haikeaa on. Oon kuitenkin 6 vuotta asunnut hänen kanssaan, 2 lasta. Mutta voimani tähän suhteeseen on loppu. Miks sitten mulla on kamala olo? Tästähän on puhuttu niin kauan...
Ja asian ydin. Mä en JAKSA uutta masennukseen romahtamista!!! En ole toipunut kunnolla entisestäkään. Miten mä voin selvitä ilman romahtamista???
Luulin että kestän sen hyvin, mutta tuttu olo tilaa alkaa tulla pääkoppaani. Pelkään niin kamalasti että romahdan. Yritän ajatella että tämä on hyvä ratkaisu. Kummallakaan ei ole suhteessa hyvä olla, ja otetaan aikalisä että kumpainenkin saa ajatella. Ja jos ne tunteet vielä palaa? Ja pystytään antamaan toisillemme anteeksi? Tai sitten huomataan että erossa on parempi?
Mutta haikeaa on. Oon kuitenkin 6 vuotta asunnut hänen kanssaan, 2 lasta. Mutta voimani tähän suhteeseen on loppu. Miks sitten mulla on kamala olo? Tästähän on puhuttu niin kauan...
Ja asian ydin. Mä en JAKSA uutta masennukseen romahtamista!!! En ole toipunut kunnolla entisestäkään. Miten mä voin selvitä ilman romahtamista???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Parisuhteen kariutuminen on kriisi jokaiselle ihmiselle aina jollakin tavalla. Se on iso elämänmuutos ja käytäntö on ihan eri asia kuin teoria. Vaikka miten järjellä ajattelisi, että ero on hyväksi ja perusteltu, on olo ihan toinen kun se ero sitten lopulta käytännössä toteutetaan. Silloin kuvaan tulevat mukaan tunteet, eikä niitä pysty heti hiljentämään järjellä.
Olis hyvä jos sulla olis juttukaveri, jolle voisit kertoa tuntemuksistasi, itkeä pahaa oloasi ja jolta saisit henkistä tukea pahimman vaiheen yli. Sellainen ihminen voi olla myös terapeutti.