Kioton ja päästökaupan historia pähkinänkuoressa
1992 kesäkuussa YK:n kestävän kehityksen huippukokous Riossa hyväksyy ilmastopuitesopimuksen. Päästölaskennan perusvuodeksi sovitaan vuosi 1990. Suomen delegaatiota johtivat presidentti Mauno Koivisto ja ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen.
1994 ilmastopuitesopimus astuu voimaan.
1995 ilmastopuitesopimuksen ensimmäinen osapuolikokous Berliinissä antaa mandaatin ryhtyä neuvottelemaan sopimuksesta, joka sisältää sitovat rajat ilmastonmuutosta aiheuttaville päästöille. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Pekka Haavisto.
1997 joulukuussa Kiotossa syntyy Kioton pöytäkirja, jossa teollisuusmaat sitoutuvat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä keskimäärin 5,2 % vuosiin 2008-2012 mennessä. EU sitoutuu vähentämään päästöjään 8 %. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Haavisto.
1998 kesäkuussa EU:n ympäristöministerineuvostossa sovitaan niin sanotusta taakanjaosta. Suomen velvoitteeksi tulee 0 % eli paluu vuoden 1990 tasolle vuosina 2008-2012. Suomea edustaa ympäristöministeri Haavisto.
1999 kevätkesällä Lipposen II hallitus asettaa kauppa- ja teollisuusministeri Tuomiojan johtaman ministerityöryhmän johtamaan niiden toimien valmistelua, jolla Suomi toteuttaa Kioto-sitoumuksensa. Ryhmä ottaa nimekseen "Kioto-ministerityöryhmä".
1999 joulukuussa EU:n huippukokous Helsingissä asettaa EU:n tavoitteeksi, että Kioton pöytäkirja astuu voimaan viimeistään 2002, jolloin tulee kuluneeksi 10 vuotta Rion kokouksesta. Suomea edustavat presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri Tarja Halonen.
2000 maaliskuussa Tarja Halosesta tulee presidentti, Erkki Tuomiojasta ulkoministeri ja uusi kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre alkaa johtaa Kioto-ministerityöryhmää.
2000 marraskuussa TVO jättää viidennen ydinvoimalaitoksen lupahakemuksen.
2001 maaliskuussa presidentti George W. Bush ilmoittaa, ettei USA tule ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa.
2001 maaliskuussa kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre esittelee Lipposen II hallitukselle ja hallitus antaa eduskunnalle selonteon kansallisesta ilmastostrategiasta. Sen lähtökohta on EU:n taakanjaon mukaisen Suomen Kioto-sitoumuksen toteuttaminen. Selonteossa esitetään kaksi vaihtoehtoa, Kio1 ilman lisäydinvoimaa ja Kio2, jossa rakennetaan 1300 megawatin ydinvoimala. KTM korostaa julkisuudessa ydinvoimavaihtoehdon edullisemmuutta.
2001 kesäkuussa eduskunta hyväksyy kansallisen ilmastostrategian.
2001 heinäkuussa ilmastoneuvottelussa Bonnissa syntyy yhteisymmärrys Kioton pöytäkirjan tarkemmista soveltamissäännöistä. Teollisuusmaat voivat ryhtyä ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Satu Hassi.
2001 syksyllä IPCC julkistaa kolmannen arviointiraporttinsa. Siinä arvioidaan, että maapallon keskilämpötila on 1900-luvulla noussut noin 0,6 astetta. Samalla merenpinnan keskimääräinen taso on noussut 10 - 20 cm. 1990-luku oli todennäköisesti lämpimin vuosikymmen ja vuosi 1998 lämpimin yksittäinen vuosi sen jälkeen, kun tarkat säämittaukset alkoivat vuonna 1861. IPCC arvioi maapallon keskilämpötilan nousevan 1,4 – 5,8 astetta vuoteen 2100 mennessä ja meren pinnan 9 – 88 cm.
2001 lokakuussa EU:n komissio antaa ehdotuksen direktiiviksi hiilidioksidin päästökaupasta.
2001 marraskuussa ilmastopuitesopimuksen osapuolikokouksessa Marrakeshissa vahvistetaan Bonnin neuvottelutulos. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Hassi.
2001 joulukuussa EU:n ympäristöministerineuvoston suuntaviivakeskustelu päästökauppadirektiivistä. Enemmistö jäsenmaista kannattaa sitovan päästökauppadirektiivin säätämistä. Suomen kanta direktiiviin on tässä vaiheessa vielä avoin. Suomea edustaa ympäristöministeri Hassi.
2002 tammikuussa Lipposen II hallitus hyväksyy myönteisen periaatepäätöksen Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalayksikön rakentamisesta. Periaatepäätös esitetään eduskunnan vahvistettavaksi. Asian esittelee kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre. Periaatepäätöksen perusteluissa viitataan Kioton ilmastosopimukseen.
2002 helmikuussa eduskunnan lähetekeskustelu ydinvoimapäätöksestä. Ydinvoimaa perustellaan Kiotolla, mm. ministeri Mönkäreen esittelypuheenvuorossa.
2002 huhtikuussa EU:n ministerineuvosto hyväksyy yhteisön ratifiointia koskevan päätöksen. Päätöksen liitteenä on EU:n taakanjakosopimus, joka näin vahvistetaan juridisesti.
2002 huhtikuussa eduskunnan lähetekeskustelu Kioton pöytäkirjan ratifioinnista. Asian oli valtioneuvostossa esitellyt ulkoministeri Tuomioja.
2002 toukokuun 8 päivänä eduskunta päätti yksimielisesti Kioton pöytäkirjan ratifioinnista, Presidentti Halonen vahvistaa ratifioinnin 24.5.02
2002 toukokuun 24. päivänä eduskunnan enemmistö hyväksyy ydinvoimalaa koskevan periaatepäätöksen. Seuraavana viikonloppuna vihreät päättävät lähteä hallituksesta. Presidentti myöntää eron ympäristöministeri Hassille 31.5.02. Ympäristöministeriksi nimitetään Jouni Backman.
31.5.2002 EU ja sen jäsenmaat tallettavat Kioton sopimuksen ratifiointiasiakirjat YK:n pääsihteerin toimistoon. Ratifiointiprosessi on näin saatettu muodollisesti päätökseen.
2002 syyskuussa YK:n kestävän kehityksen huippukokous Johannesburgissa. Suomen delegaatiota johtaa presidentti Halonen. Mukana myös ministerit Backman, Siimes ja Vilén. Kioton pöytäkirja ei ole vielä voimassa. Useimmat sopimuksen osapuolet ovat kuitenkin ratifioineet tai ratifioimassa sen, mukaan lukien EU ja sen kaikki jäsenmaat.
2003 huhtikuussa Anneli Jäätteenmäen hallitus aloittaa, ympäristöministeriksi tulee Jan-Erik Enestam.
2003 heinäkuussa EU:n ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti saavat sovittelumenettelyssä valmiiksi päätöksen päästökauppadirektiivistä. Ympäristöministerinä toimii Jan-Erik Enestam. Direktiivin mukaan päästöoikeuksien alkujako yrityksille pitää saada jäsenmaissa valmiiksi 31.3.04 mennessä ja päästökauppaa aletaan käydä 1.1.2005 alkaen.
2003 syksyllä Suomen teollisuus alkaa vaatia päästökauppadirektiivin peruuttamista. Julkisuudessa teollisuuden ja SAK:n edustajat alkavat puhua myös EU:n Kioto-taakanjaon neuvottelemisesta uudelleen ja Suomen irtautumisesta Kioton pöytäkirjasta.
1992 kesäkuussa YK:n kestävän kehityksen huippukokous Riossa hyväksyy ilmastopuitesopimuksen. Päästölaskennan perusvuodeksi sovitaan vuosi 1990. Suomen delegaatiota johtivat presidentti Mauno Koivisto ja ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen.
1994 ilmastopuitesopimus astuu voimaan.
1995 ilmastopuitesopimuksen ensimmäinen osapuolikokous Berliinissä antaa mandaatin ryhtyä neuvottelemaan sopimuksesta, joka sisältää sitovat rajat ilmastonmuutosta aiheuttaville päästöille. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Pekka Haavisto.
1997 joulukuussa Kiotossa syntyy Kioton pöytäkirja, jossa teollisuusmaat sitoutuvat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä keskimäärin 5,2 % vuosiin 2008-2012 mennessä. EU sitoutuu vähentämään päästöjään 8 %. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Haavisto.
1998 kesäkuussa EU:n ympäristöministerineuvostossa sovitaan niin sanotusta taakanjaosta. Suomen velvoitteeksi tulee 0 % eli paluu vuoden 1990 tasolle vuosina 2008-2012. Suomea edustaa ympäristöministeri Haavisto.
1999 kevätkesällä Lipposen II hallitus asettaa kauppa- ja teollisuusministeri Tuomiojan johtaman ministerityöryhmän johtamaan niiden toimien valmistelua, jolla Suomi toteuttaa Kioto-sitoumuksensa. Ryhmä ottaa nimekseen "Kioto-ministerityöryhmä".
1999 joulukuussa EU:n huippukokous Helsingissä asettaa EU:n tavoitteeksi, että Kioton pöytäkirja astuu voimaan viimeistään 2002, jolloin tulee kuluneeksi 10 vuotta Rion kokouksesta. Suomea edustavat presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri Tarja Halonen.
2000 maaliskuussa Tarja Halosesta tulee presidentti, Erkki Tuomiojasta ulkoministeri ja uusi kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre alkaa johtaa Kioto-ministerityöryhmää.
2000 marraskuussa TVO jättää viidennen ydinvoimalaitoksen lupahakemuksen.
2001 maaliskuussa presidentti George W. Bush ilmoittaa, ettei USA tule ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa.
2001 maaliskuussa kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre esittelee Lipposen II hallitukselle ja hallitus antaa eduskunnalle selonteon kansallisesta ilmastostrategiasta. Sen lähtökohta on EU:n taakanjaon mukaisen Suomen Kioto-sitoumuksen toteuttaminen. Selonteossa esitetään kaksi vaihtoehtoa, Kio1 ilman lisäydinvoimaa ja Kio2, jossa rakennetaan 1300 megawatin ydinvoimala. KTM korostaa julkisuudessa ydinvoimavaihtoehdon edullisemmuutta.
2001 kesäkuussa eduskunta hyväksyy kansallisen ilmastostrategian.
2001 heinäkuussa ilmastoneuvottelussa Bonnissa syntyy yhteisymmärrys Kioton pöytäkirjan tarkemmista soveltamissäännöistä. Teollisuusmaat voivat ryhtyä ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Satu Hassi.
2001 syksyllä IPCC julkistaa kolmannen arviointiraporttinsa. Siinä arvioidaan, että maapallon keskilämpötila on 1900-luvulla noussut noin 0,6 astetta. Samalla merenpinnan keskimääräinen taso on noussut 10 - 20 cm. 1990-luku oli todennäköisesti lämpimin vuosikymmen ja vuosi 1998 lämpimin yksittäinen vuosi sen jälkeen, kun tarkat säämittaukset alkoivat vuonna 1861. IPCC arvioi maapallon keskilämpötilan nousevan 1,4 – 5,8 astetta vuoteen 2100 mennessä ja meren pinnan 9 – 88 cm.
2001 lokakuussa EU:n komissio antaa ehdotuksen direktiiviksi hiilidioksidin päästökaupasta.
2001 marraskuussa ilmastopuitesopimuksen osapuolikokouksessa Marrakeshissa vahvistetaan Bonnin neuvottelutulos. Suomen delegaatiota johtaa ympäristöministeri Hassi.
2001 joulukuussa EU:n ympäristöministerineuvoston suuntaviivakeskustelu päästökauppadirektiivistä. Enemmistö jäsenmaista kannattaa sitovan päästökauppadirektiivin säätämistä. Suomen kanta direktiiviin on tässä vaiheessa vielä avoin. Suomea edustaa ympäristöministeri Hassi.
2002 tammikuussa Lipposen II hallitus hyväksyy myönteisen periaatepäätöksen Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalayksikön rakentamisesta. Periaatepäätös esitetään eduskunnan vahvistettavaksi. Asian esittelee kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre. Periaatepäätöksen perusteluissa viitataan Kioton ilmastosopimukseen.
2002 helmikuussa eduskunnan lähetekeskustelu ydinvoimapäätöksestä. Ydinvoimaa perustellaan Kiotolla, mm. ministeri Mönkäreen esittelypuheenvuorossa.
2002 huhtikuussa EU:n ministerineuvosto hyväksyy yhteisön ratifiointia koskevan päätöksen. Päätöksen liitteenä on EU:n taakanjakosopimus, joka näin vahvistetaan juridisesti.
2002 huhtikuussa eduskunnan lähetekeskustelu Kioton pöytäkirjan ratifioinnista. Asian oli valtioneuvostossa esitellyt ulkoministeri Tuomioja.
2002 toukokuun 8 päivänä eduskunta päätti yksimielisesti Kioton pöytäkirjan ratifioinnista, Presidentti Halonen vahvistaa ratifioinnin 24.5.02
2002 toukokuun 24. päivänä eduskunnan enemmistö hyväksyy ydinvoimalaa koskevan periaatepäätöksen. Seuraavana viikonloppuna vihreät päättävät lähteä hallituksesta. Presidentti myöntää eron ympäristöministeri Hassille 31.5.02. Ympäristöministeriksi nimitetään Jouni Backman.
31.5.2002 EU ja sen jäsenmaat tallettavat Kioton sopimuksen ratifiointiasiakirjat YK:n pääsihteerin toimistoon. Ratifiointiprosessi on näin saatettu muodollisesti päätökseen.
2002 syyskuussa YK:n kestävän kehityksen huippukokous Johannesburgissa. Suomen delegaatiota johtaa presidentti Halonen. Mukana myös ministerit Backman, Siimes ja Vilén. Kioton pöytäkirja ei ole vielä voimassa. Useimmat sopimuksen osapuolet ovat kuitenkin ratifioineet tai ratifioimassa sen, mukaan lukien EU ja sen kaikki jäsenmaat.
2003 huhtikuussa Anneli Jäätteenmäen hallitus aloittaa, ympäristöministeriksi tulee Jan-Erik Enestam.
2003 heinäkuussa EU:n ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti saavat sovittelumenettelyssä valmiiksi päätöksen päästökauppadirektiivistä. Ympäristöministerinä toimii Jan-Erik Enestam. Direktiivin mukaan päästöoikeuksien alkujako yrityksille pitää saada jäsenmaissa valmiiksi 31.3.04 mennessä ja päästökauppaa aletaan käydä 1.1.2005 alkaen.
2003 syksyllä Suomen teollisuus alkaa vaatia päästökauppadirektiivin peruuttamista. Julkisuudessa teollisuuden ja SAK:n edustajat alkavat puhua myös EU:n Kioto-taakanjaon neuvottelemisesta uudelleen ja Suomen irtautumisesta Kioton pöytäkirjasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.