Ihmetyttää, hämmästyttää, pientä kulkijaa.....
Olen seurannut ystävieni käyttäytymistä, kun he seurustelevat. He pitävät yhteyttä minuun juuri silloin, kun heidän tyttökaverinsa on jossain omilla menoillaan. Ja jos käy niin, että tyttökaverin meno peruuntuu, niin peruuntuu myös ystävieni ja minun tapaaminen. Parisuhteessa ollaan niin kovasti kiinni, että ystävyyssuhteet kärsivät. Ystäväni eivät uskalla jättää tyttöään hetkeksikään silmistään, ellei ole pakko. Olen miettinyt omalta puoleltani, että onko tämä edes ystävyyttä vai olenko pelkkä täyte silloin, kun heillä ei ole muuta tekemistä.
Jotkut jopa soittavat, että tulotko sinä, jos toinen meno heiltä peruuntuu. Eli olen ikään kuin varalla!!! En ota näitä mitenkään vakavasti, kunhan ihmettelen.
Olen seurannut ystävieni käyttäytymistä, kun he seurustelevat. He pitävät yhteyttä minuun juuri silloin, kun heidän tyttökaverinsa on jossain omilla menoillaan. Ja jos käy niin, että tyttökaverin meno peruuntuu, niin peruuntuu myös ystävieni ja minun tapaaminen. Parisuhteessa ollaan niin kovasti kiinni, että ystävyyssuhteet kärsivät. Ystäväni eivät uskalla jättää tyttöään hetkeksikään silmistään, ellei ole pakko. Olen miettinyt omalta puoleltani, että onko tämä edes ystävyyttä vai olenko pelkkä täyte silloin, kun heillä ei ole muuta tekemistä.
Jotkut jopa soittavat, että tulotko sinä, jos toinen meno heiltä peruuntuu. Eli olen ikään kuin varalla!!! En ota näitä mitenkään vakavasti, kunhan ihmettelen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuollaisia ystäviä minulla vain on, tai oli. Kun vuosikaudet on hätävarana niin siitä saa tarpeekseen. Olen ennemmin yksin ja suunnittelen omat menoni (lue. harrastukset) eipähän tarvitse odottaa ohareita.
Että ystävät näyttäisi jäävän aina kakkoseksi, vaikka sinkkuna onkin niin TÄRKEITÄ olevinaan. Saman olen kohdallani kokenut joidenkin ystävien taholta. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, ettei nää ookaan niitä ykkösystäviä... kyllä ne aidot ystävät seurustelusta huolimatta löytää mullekin aikaansa.
Ihan niinkuin itsekin löydän... seurustelenhan minäkin, mutta myös ystävät OVAT tärkeitä! Toki se kulta menee usein etusijalle, koska meidän kohdalla yhteistä aikaa on todella vähän... silloin haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni siitä ajasta jolloin sattuu olemaan samaan aikaan vapaata. Kompromiseeja on tehtävä ja ymmärtää toisen tilannetta.
Mutta tällä hetkellä mullakin on sellainen "ystävä", joka ei enää jaksa kuunnella edes mitä mulla on sanottavaa... tuntuu etteí muu kiinnosta kuin oma suhde. Siis empä enää kerro hänelle mitään itsestäni -pinnallista paskaa lukuun ottamatta. Se "ystävyys" on aika finito. Toivottavasti suhteensa on kestävä!...
Mul ystävät muuttu ensin hirveen tärkeiks, kun ekaa kertaa seurusteli. Se oli sit sellast hengailua ystävien ja poikaystävän kanssa. Sit ne ystävät alkoivat pikkuhiljaa jäädä taka-alalle kun seurustelu eteni pidemmälle. Sit taas ku erottiin niin kaverit palas kuvioihin ja se oli taas menoo sillo.
Ny toises suhtees kävi taas toisinpäin kaverit jäi taka-alalle suurimmaks osaks myös sen takia, että ollaan jo niin isoja ja opiskellaan eri paikkakunnilla. Toisaalta myös sen takia et kulta vaati enemmän aikaa itselleen, joten harvat tapaamiset kavereiden kanssa jäi entistä vähemmälle.
Muutenkin kiireisenä ihmisenä aikaa löytyy tuskin edes itselleni.
Olen kokenut aivan samaa heteropariskunta kavereiltani. Välillä moinen toiminta kyrsii, mutta olen oppinut ymmärtämään heitä. Ehkä sitä pitäisi itse seurustella, niin ymmärtäisi toisten toimintaa paremmin. :)
tähän tekisi vaan niin kovasti taas muistuttaa kaikille, että parisuhteissa pitäisi olla kolme elämää.. molempien omat sekä heidän yhteinen. harmittaa se, että yleensä omistautuminen kumppanille on liiallista...
toivoisinkin, että jos minä "ikisinkku" joskus pariudun, osaisaavani viimein käyttäytyä.. =) antaa ystäville aikaa, sekä sanoa ei kumppanille.
mukavaa jatkoa teille naiset, parilliset sekä parittomat :)
ihmetellyt jo pitemmän aikaa. ns.ystäväni soittaa/txt minulle aina silloin kun hänen tyttöystävänsä ei ole paikalla, ja sopii tapaamisia, mutta peruu sitten viime hetkellä, kun tyttöystävän kanssa tulikin muuta...
olen todennut olevani vain se hätävara, kun ei osata olla itsekseen, niin pakko saada sitten joku muu seuraksi,...ja useinmiten keskustelu menee sitä rataa ett ystävä puhuu heidän suhteestaan ja minä kuuntelen, jos minulla olisi jotain asiaa, niin hän on kuin ei kuuntelisi ollenkaan..
koska asia rupesi minua vaivaamaan, niin tein hänelle sitten samanlailla, sovin ja peruin, sovin ja peruin (aika inhottavaa), sen jälkeen soittelut/txt väheni huomattavasti...
mitä todellista ystävyyttä;