Mustat hetkeni runona

Yleensä masennuksen jälkipuintina syntyy terapeuttista tekstiä, siksi ei niin kovin mukavaa luettavaa. Jos menee hyvin, en raapustele mitään ja sanallisestikin olen aika heikko, hassua vai mitä?

masentuneena kirjoitti:

Yleensä masennuksen jälkipuintina syntyy terapeuttista tekstiä, siksi ei niin kovin mukavaa luettavaa. Jos menee hyvin, en raapustele mitään ja sanallisestikin olen aika heikko, hassua vai mitä?

Varmaan aika yleistä. Terapeuttista kirjoittamista taidan itsekin harrastaa ja samoin kuin sinäkin, masennuksen jälkeen.

Kirjoitan kyllä muulloinkin, kirjoittaminen on ollut oikeastaan rakkain harrastukseni koko elämäni ajan. En vain uskalla näyttää tekeleitäni kenellekään, muutoin kuin anonyyminä netissä.

Hyvää jatkoa sinulle. En usko väitettäsi sanallisesta heikkoudesta.

K. Riitikko kirjoitti:

Varmaan aika yleistä. Terapeuttista kirjoittamista taidan itsekin harrastaa ja samoin kuin sinäkin, masennuksen jälkeen.

Kirjoitan kyllä muulloinkin, kirjoittaminen on ollut oikeastaan rakkain harrastukseni koko elämäni ajan. En vain uskalla näyttää tekeleitäni kenellekään, muutoin kuin anonyyminä netissä.

Hyvää jatkoa sinulle. En usko väitettäsi sanallisesta heikkoudesta.

Salakirjoittelija minäkin ja omasta mielestäni kielikuvani tuntuu pelkistetyltä, mutta itsekritiikko on aina kovempaa. Minusta on kiva lukea muidenkin kirjoituksia, että lisää tännekin vain ja hyvät jatkot sinullekin!