En kestänyt enää, vaan lähetin viikonloppuna työpaikkaihastukselleni pitkän ja avoimen tunnuspostin. Miehelle tyypilliseen tapaan tein sen parin rohkaisuryypyn jälkeen keskellä yötä. Normaalista käytännöstä poiketen en kuitenkaan kadu yhtään, mikä kyllä hämmästyttää itseänikin :) Eikä kirjeessäkään ollut mitään vikaa. Edes vesiselvänä en olisi pystynyt parempaan. Jännittää ja pelottaa ihan helvetisti, mutta tehty mikä tehty.
Nyt se on tehty
Kakslahkeinen
103317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mut ainakin tuntee elävänsä.. pienen jännityksen varassa tietty.. :)
Olishan se aika ihanaa avata maanantaina sähkäri, kun olisi tuollaisia paljastuksia luettavana.Kerranhan täällä vain eletään.Ja vaikka homma ei luistaisikaan jatkossa, ainakin teillä on hauskaa muisteltavaa tulevaisuudessa.
Harmittaa miehen puolesta, olisipa miettinyt kahteen kertaan! Tulee katumaan, ei millään pahalla. Tsemppiä kuitenkin!
hyvin.:)
Ystävätär:)
Todella miehen teko! Mutta se varjopuoli! Näen sieluni silmin, kuinka kaikki me epätietoisuudessa kärvistelleet naiset ryntäämme koneillemme aamuvarhain sydän syrjällään, mutta vain yksi on se onnekas... Enkä se varmastikaan ole minä, en suinkaan; minä varaudun mielessäni saamaan kylmää vettä niskaani.
ei mikään ole säälittävämpää, kuin saamattomuus. kävi miten kävi, ainakaan et myöhemmin mieti, miten olisi voinut olla. miehen teko. viestin lähetysaika muuten toimii jonkinlaisena puolustuksena jos ei tärppää. voithan jopa sanoa olleesi humalassa - joskaan sitä ei ensimmäisenä kannata ottaa esille.
joskus muinoin, koska naiskollega (eri kerroksesta) oli niin upea. No, sain kohteliaat pakit ja pieni masis oli sen jälkeen. Jälkeenpäin mietin, ettei olisi kannattanut, mutta se on jälkiviisautta.
Ehkä sulla on parempi onni ja ainakin kannattaa yrittää.
Tein pari kuukautta sitten vähän samanlaisen tempauksen. Pakit tuli. Kerro miten sinulle kävi.
Olin vuosi sitten syksyllä ihastunut samalla luokalla opiskelevaan samanikäiseen 22v. naiseen. Seurailin koko syksyn tilannetta, että onko hän varattu tai olisiko jotain sellaista, jonka perusteella ei jutusta voisi tulla mitään. Sitten ennen joululomaa kirjoitin Hänelle kirjeen, jossa kerroin tunteistani. Kirje tuli vähän myöhässä koska en osannut ottaa huomioon jouluruuhkaa postissa. Sain viikkoa ennen koulun alkua asialliset pakit ("voidaan olla frendejä") tekstiviestillä. Koko kevään nainen oli aivan täysin jääkuningatar. Kirje oli mielestäni asiallinen. En pitänyt itsestäänselvyytenä, että hän alkaisi seurustella, eikä se ollut törkeä. Lisäksi kirjoitin sen selvinpäin, koska olisin halunnut kertoa hänelle tunteistani kahdenkesken mutta selvinpäin, mihin ei koko syksynä tullut tilaisuutta. Tällainen tapaus minulla.
Kerroin ja pakit tuli.
Ei sitä epävarmuudessa eloa kestänyt muutamaa viikkoa enempää. Alkoi elämä menemään haavemaailmassa ja yöunet meni. Pakit sattui, mutta kun siitä toipui, oli elämä taas kunnossa siinä mielessä, että ei ollut sitä epävarmuutta. Oikea päätös ehdottomasti!