Ajattelinpahan kysyä kanssamerkkiläisiltä että kuinkahan kauan olette olleet eron jälkeen omillanne. Tarkoitan siis parisuhteen jälkeen, kun on mennyt poikki.
Eron laatuhan kai vaikuttaa jonkin verran, mutta kun tuossa kolmisen kuukautta sitten erosin viitisen vuotta kestäneestä suhteesta, niin on omat tuntemukset aika omituisia. Välillä on hillitön halu tehdä uutta tuttavuutta uusiin naisiin, mutta lopulta kuitenkin vetäydyn kokonaan omiin oloihin, eikä naiset todellisuudessa voisi vähempää kiinnostaa.
Tämä nyt on tietysti niin yksilökohtainen juttu kai, mutta tiedustelenpahan huvikseen kun tännekin eksyin surffailemaan. Kuinka pian siis olette olleet mielestänne valmiita uusiin suhteisiin.
Itsellä tulee sellainen olo ettei uskalla, jottei sattuisi. (Oma eroni oli siis vähemmän mieluisa)
Eron laatuhan kai vaikuttaa jonkin verran, mutta kun tuossa kolmisen kuukautta sitten erosin viitisen vuotta kestäneestä suhteesta, niin on omat tuntemukset aika omituisia. Välillä on hillitön halu tehdä uutta tuttavuutta uusiin naisiin, mutta lopulta kuitenkin vetäydyn kokonaan omiin oloihin, eikä naiset todellisuudessa voisi vähempää kiinnostaa.
Tämä nyt on tietysti niin yksilökohtainen juttu kai, mutta tiedustelenpahan huvikseen kun tännekin eksyin surffailemaan. Kuinka pian siis olette olleet mielestänne valmiita uusiin suhteisiin.
Itsellä tulee sellainen olo ettei uskalla, jottei sattuisi. (Oma eroni oli siis vähemmän mieluisa)
Vastaukset 9
Vanhimmat
meni sellaiset puoli vuotta, ettei vastakkainen sukupuoli kiinnostanut ollenkaan, kun yli 10v. kestänyt suhde päättyi.
Nyt aikaa on kulunut noin vuosi ja eipä voisi elämä paljoakaan kiinnostavampaa olla :)
Sitä kun en seurustele niin voisin vastata noin..
Mulla meni vuosi sähellyksessä ja kohelluksessa. Lisäksi väsytin itseni niin, että nukahdin harvase ilta sohvalle ettei vaan olisi tarvinnut pyöriä petissä miettien asiaa. Sen jälkeen sain järkeä päähäni, mutta kukaan ei tuntunut miltään entiseen verrattuna. Itselleni oli vuosi pahinta aikaa ja varmaan kolmen vuoden jälkeen erosta olisin ollut oikeasti valmis suhteeseen. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja sekin et sattuuko tapaamaan jonkun hyvän tyypin vai ei. Yhä edelleen pelkään sitoutumista tietyllä tavalla.
Suhteen päätyttyä olin ensin helpottunut, olin valmis uusiin haasteisiin. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa tuli takapakkia uusien tuttavuuksien kanssa päätin olla yksin siihen asti kunnes löydän jonkun sopivan ihmisen. Sittenhän se löytyi enkä ensin meinannut uskaltaa antaa itsestäni juuri mitään. Se meni kuitenkin ohi ja nyt olen onnellinen.
Välillä suhteen kariuduttua yksinäisyyttä kestänyt muutaman kuukauden, pisimmillään jopa vuosia. Sitä vaan kuitenkin onneksi jaksaa uskoa -vaikka välillä tiukkaa tekeekin, että maailmankaikkeus kuljettaa eteesi sen oikean ja että siihen asti "miehiä tulee ja menee kuin kolmosen ratikoita..."
Riippuu tietty eron syistä. Mulla mies rupes käymään muualla. En siitä heti lähtenyt, ans kattoo nyt. Mut sen käytös paheni, syyhän hänen vieraissa käymisiin "oli vain minun" - niin päätin lähteä.
Takana oli kuitenkin muutama vuosi epäsopuista lii(t)toa, ei ollut enää vaikea lähteä. Parin kuukauden kuluttua uskalsin flirttailemaan, ja onnasi. Mutta, sen lopetin vuoden kuluttua, ei jotenkin ollut RIITTÄVÄN TÄYDELLISTÄ.
Olen oppinut, yksinkin voi olla, mehän vesimiehet pärjäämme itsemmekin kanssa!, mutta kaksin kaunihimpi. Turha kietoutua "kivun" pelon verkkoon, ei se mitää elämää(n) tuo.
Yritystä ja uskallusta!
Yhden turhauttavan ja loukkaavan suhteen jälkeen olin yksin 10 vuotta, olisin ehkä tarvinnut terapiaa. Toisaalta en kärsinyt tilanteesta, sopi siihen aikaan oikein hyvin.
Sitten tuli vilkkaampi kausi, tapasin paljon miehiä ja parin kanssa seurustelin jonkin aikaa. Nyt on taas rauhallinen hetki, enkä kaipaa miestä, on hyvä olla yksinkin.
Vesimies todella viihtyy yksinkin, ei kyljessä tarvitse aina kyhjätä. Miksi olla huonossa seurassa, kun yksin on parhaassa mahdollisessa seurassa! (kukas se kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. :)
Ensimmäisen eroni jälkeen olin 8-vuotta itsekseen lasten kanssa. Nyt asuvat jokainen jo omissa oloissaan muuailmalla :o)
Nyt syksyllä, kun erosin, niin enpä osaa sanoa .. kuinka kauan tulee oleskeltua itsekseen koirien kanssa .. aika näyttää ..