Erosin lapseni isästä (avoliitto) kaksi ja puoli vuotta sitten, ja erosta asti lapsi on asunut minun kanssani ja nähnyt isäänsä joka toinen viikonloppu. Aluksi lapsi näki isäänsä jopa aika satuinnaisesti. Tuolloin olisin ollut valmis jaettuun vanhemmuuteen, ts. viikko ja viikko-hoitovuorojärjestelmään, mutta mies ei.
Voiko mies nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen alkaa vaatia, että siirtyisimme viikko ja viikko-hoitojärjestelmään?
Olen hommannut isomman asunnon sen takia, että lapsi asuu vakituisesti luonani ja hänen tarhansa ja harrastuksensa ovat kaikki tässä lähipiirissä.
Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista riidoista? Onko isällä mahdollisuuksia alkaa "kesken kaiken" vaatia lasta joka toinen viikko itselleen, jos hän ei alusta asti ole osoittanut halua jaettuun vanhemuuteen?
Lapsi on nyt viisivuotias ja olen käytännössä hoitanut hänet koko tämän ajan yksin.
Voiko mies nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen alkaa vaatia, että siirtyisimme viikko ja viikko-hoitojärjestelmään?
Olen hommannut isomman asunnon sen takia, että lapsi asuu vakituisesti luonani ja hänen tarhansa ja harrastuksensa ovat kaikki tässä lähipiirissä.
Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista riidoista? Onko isällä mahdollisuuksia alkaa "kesken kaiken" vaatia lasta joka toinen viikko itselleen, jos hän ei alusta asti ole osoittanut halua jaettuun vanhemuuteen?
Lapsi on nyt viisivuotias ja olen käytännössä hoitanut hänet koko tämän ajan yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin,ihmetyttää vaan mikä sen miehen nyt saa innostumaan lapsestaan.Onko joku uusi nainen kuvioissa,jolle nyt esitetään hyvää isähahmoa? Entäs jos/kun se suhde katkeaa,on taas lapsella edessä huoltajuusmuutos,kun ei isä viitsikään jatkaa vuoroviikkosysteemiä.Tälläset asiat itselleni mieleen tulisi.Ei lapsi ole mikään nukke,jolla leikitään silloin kun huvittaa.
Vai närästääkö isää elatusmaksu ja on nyt kekannut,että pääsee vähemmällä,kun pitää joka toinen viikko.
Tässä pari tyypillistä syytä,jolloin isä herää olemaan isä.
En ihan heti olisi valmis suostumaan.
Ihan kuin "meidän iskä", toimii juuri noin.
Sopimusten pitääkin muuttaa lapsen kasvaessa - se mitä sopii pienelle lapselle ei välttämättä taas sovi isommalle. Jos vaikka lisäisitte tapaamisia asteittain ja katsoisitte miten kuvio toimii. Voihan olla että isä ei luottanut alussa omiin kykyihinsä huolehtia lapsesta mutta on nyt huomannut että sujuu hyvinkin.
Tehkää vaikka uusi sopimus missä lapsi viettää osan arjesta myös isän luona - ja sitten katsotte vaikka puolen vuoden päästä tilannetta uudestaan.
Kiitos vastauksista! Osaako kukaan sanoa, miten oikeuslaitos asiaan suhtautuu, jos asia menee käräjille? Miten lapsen etu tässä määriteltäisiin?
Järkevät vanhemmat eivät anna tuollaisen mennä oikeuteen vaan sopivat siitä ihan itse - ja laittavat lapsen edun etusijalla. Oikeus myöntää nykyään hyvin laajatkin tapaamiset mutta ei yleensä vuoroviikkoratkaisuja. Toisaalta tilanteessa missä äiti tällä tavalla yrittää estää isän vanhemmuutta oikeus voi myös vaihtaa lähihuoltajaa. Tuskin on lapsen edun mukaista asua estäjävanhemman kanssa - katsotaan ehkä että isä pystyy paremmin turvaamaan lapsen suhdetta muualla asuvaan vanhempaan.
Että täällä netissä on pääsääntöisesti liikkeellä vain fanaatisia punaniskoja, joiden mielipiteet suodattuvat oman katkeruuden läpi.
En ole estämässä lapsen ja isän välisiä tapaamisia vaan kysymykseni koski aivan muuta asiaa.
Opetelkaa hyvät ihmiset lukemaan!
Mukavaa jatkoa vaan, poistun tältä ahdasmielisten ja ilkeiden ihmisten palstalta.