En viihdy baareissa enkä bileissä, en ole koskaan ymmärtänyt mitä hauskaa on ylettömässä juomisessa ja kaikessa siihen liittyvässä. Tuollaiseen elämäntapaan kuitenkin tunnutaan jo jopa painostavan kaikkialla,kaikki haluavat viikonloppuna vain baariin,viimeiset rahatkin tuhlataan juomiseen, jatkuvasti järjestetään opiskelijabileitä pelkästään juomistarkoituksessa, jopa muutamat luennoitsijat tuntuvat korostavan kuinka baari-illat kehittävät ja ylläpitävät sosiaalisia suhteita. Miksi juuri näin, mlloin maailmasta tuli tällainen?
Kun ihmiset jostain syystä innostuvat keskustelemaan kanssani tuttavuus hyytyy pikkuhiljaa siihen kun he huomaavat etten tiedä sen ja sen baarin yöelämästä mitään tai etten ole ylipäätänsä puoleen vuoteen käynyt missään baarissa tai juonut. Tuntuu kuin olisin syntynyt väärälle aikakaudelle tai väärään maahan. Baareissa ja bileissä tuo tunne vain vahvistuu. Kasat kalja-ja viinapulloja ja humalaiset ihmiset tuntuvat jotenkin iljettäviltä, tuovat jopa mieleen ne lapsuudessa likaisilta tuntuvat muutamat vanhat juopot jotka tulivat pahanhajuisine hengityksineen älisemäään jotain pikkutytöille, tappelivat ja olivat arvaamattomia ja tuntuivat iljettävän kaikkia.
Joskus aikaisemmin juomattomuutta ja "kunnollisuutta" arvostettiin tuntuu että nykyään kaikki juomattomat ja baareissa käymättömät ovat outoja, varmaan jo pian terveydenhoitohenkilöstönkin mielestä syrjääntyneitä. Palkkana kunnollisuudesta tuntuukin nykyään olevan elämä ilman hyviä ystäviä, suhteellisen yksin. Vähitellen alan pitää itseänikin outona, ehkä minussa on sittenkin jotakin vikana, eihän minulla ole enää niitä hyviä ystäviäkään enkä oikeastaan pysty niitä hankkimaan koska en ole sopeutunut yhteiskuntaan. Ehkäpä sitä sitten joskus muuttaa ulkomaille, jonnekin jossa ihmiset vielä pitävät juomista minun laillani omituisena, tai sitten vain toivon että yhteiskuntamme muutuisi vaikka se tapahtuisikin siinäkin tapauksesa minun kannaltani liian hitaasti, suurin osa nuorista ei varmaan ole samaa mieltä että kehitys tuntuu kulkevan nyt tässä asiassa väärinpäin kun juomisesta ja baareista tulee vain aina tärkeämpi osa elämää.
Kun ihmiset jostain syystä innostuvat keskustelemaan kanssani tuttavuus hyytyy pikkuhiljaa siihen kun he huomaavat etten tiedä sen ja sen baarin yöelämästä mitään tai etten ole ylipäätänsä puoleen vuoteen käynyt missään baarissa tai juonut. Tuntuu kuin olisin syntynyt väärälle aikakaudelle tai väärään maahan. Baareissa ja bileissä tuo tunne vain vahvistuu. Kasat kalja-ja viinapulloja ja humalaiset ihmiset tuntuvat jotenkin iljettäviltä, tuovat jopa mieleen ne lapsuudessa likaisilta tuntuvat muutamat vanhat juopot jotka tulivat pahanhajuisine hengityksineen älisemäään jotain pikkutytöille, tappelivat ja olivat arvaamattomia ja tuntuivat iljettävän kaikkia.
Joskus aikaisemmin juomattomuutta ja "kunnollisuutta" arvostettiin tuntuu että nykyään kaikki juomattomat ja baareissa käymättömät ovat outoja, varmaan jo pian terveydenhoitohenkilöstönkin mielestä syrjääntyneitä. Palkkana kunnollisuudesta tuntuukin nykyään olevan elämä ilman hyviä ystäviä, suhteellisen yksin. Vähitellen alan pitää itseänikin outona, ehkä minussa on sittenkin jotakin vikana, eihän minulla ole enää niitä hyviä ystäviäkään enkä oikeastaan pysty niitä hankkimaan koska en ole sopeutunut yhteiskuntaan. Ehkäpä sitä sitten joskus muuttaa ulkomaille, jonnekin jossa ihmiset vielä pitävät juomista minun laillani omituisena, tai sitten vain toivon että yhteiskuntamme muutuisi vaikka se tapahtuisikin siinäkin tapauksesa minun kannaltani liian hitaasti, suurin osa nuorista ei varmaan ole samaa mieltä että kehitys tuntuu kulkevan nyt tässä asiassa väärinpäin kun juomisesta ja baareista tulee vain aina tärkeämpi osa elämää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mäkin ajattelin aluksi noin opiskeluaikoina, mutta mieluummin mäkin olin vaan oma itseni kuin menin mukaan johonkin sellaiseen, josta en pitänyt.
Mä löysin "samoin ajattelevia" mm. liikuntaharrastusteni kautta, joten en tuntenut koskaan olevani yksinäinen.
Joskus teeskentelin kiinnostunutta kuuntelijaa, jolle opiskelukaverit saivat kertoa värikkäistä baarikokemuksiaan. Sen jälkeen voitiinkin sitten vaihtaa puheenaihetta, jolloin mäkin sain puolestani antaa jotakin heille omasta kokeusmaailmastani ja puntit pysy tasan.
Ei siis tarvitse erakoitua eikä luopua persoonallisuudestaankaan saadakseen kavereita opiskeluaikanakin, pitää vaan osata olla pikkusen ovela. ; )
olen itsekkin huomannut että omilla viikonloppuörvellyksillä kehuminen on eränlainen pääsylippu kaveriporukoihin. kun keskustelut vääjäämättä kääntyvät alkohliin, silloin tuppisuuksi jääminen on sosiaalinen itsemurha. Tiedä sitten pitäisikö ruveta kertomaan keksityjä tarinoita vai mitä, oman kantani juomiseen olen kerran antanut julki, enkä tee sitä enää ellen ole varma että se toinen ei juo(sellaista en ole vielä tavannut)
Kuules kirjoitit juuri niinkuin itsekin ajattelen...
itse olen ollut juomatatta kokonaan 8 vuotta.. enkä juurikaan pyöri baareissa. Omalla kohdallani on ilmeisesti käynyt tuuri, koska ongelmia kavereiden eikä ystäävien kesken ole ollut... he ymmärtävät sen että viina ei maistu... eikä baarissa juoksentelu kiinnosta. Yleensä sitten mun kanssa tehdään jotain muuta.