Tapasin ihastukseni n. 3 vuotta sitten, kun eksyimme molemmat samalle luokalle. Opiskelujen alussa en pitänyt häntä mitenkään komeana tai kivana, mutta ajan kanssa tunteeni heräsivät eikä siitä ole ollut paluuta.
Koko kolmen vuoden ajan olemme olleet säännöllisesti yhteydessä. Yleensä hän on soitellut minulle (lähestulkoon päivittäin) vaikka olimme samalla luokalla. Välillä puhuimme niin puhelimessa, kuin esim. kahvillakin siitä, kuinka tärkeä toinen toiselle oli ja miten elämä olisi tylsää jos toinen ei olisi päivää piristämässä. Näinä aikoina myös tämä ihastukseni monesti puhui siitä kuinka hän olisi halunut seurustella kanssani, mutta pelkäsi mahtavan ystävyyden loppuvan siihen (jos ero tulisi). Tietysti itsekin pelkäsin sitä, mutta nyt kyllä kaduttaa kun en vastaan silloin sanonut ja kertonut tunteistani.
Nykyään sitten hän on lähtenyt muualle päin suomea töihin ja minä olen täällä missä ensimmäisen kerran tapasimmekin. Vaikka soittelemmekin joka päivä, niin haluaisin enemmän. Minusta vain tuntuu, että jos paljastan tunteeni häntä kohtaan, niin koko homma menee pieleen. Emmehän me nykyään näe kuin vain n. kerran 3 kk:ssa, miten pitäisimme suhdetta yllä..
Eli kysymys kuuluu.. mitä sinä tekisit? Ottaisitko riskin ja kertoisit tunteistasi, vaikka pelissä on vuosien uskomaton ystävyys, josta et haluaisi luopua? Olen ihan hukassa. Näistä tunteista kun ei tunnu pääsevän eroon.
Koko kolmen vuoden ajan olemme olleet säännöllisesti yhteydessä. Yleensä hän on soitellut minulle (lähestulkoon päivittäin) vaikka olimme samalla luokalla. Välillä puhuimme niin puhelimessa, kuin esim. kahvillakin siitä, kuinka tärkeä toinen toiselle oli ja miten elämä olisi tylsää jos toinen ei olisi päivää piristämässä. Näinä aikoina myös tämä ihastukseni monesti puhui siitä kuinka hän olisi halunut seurustella kanssani, mutta pelkäsi mahtavan ystävyyden loppuvan siihen (jos ero tulisi). Tietysti itsekin pelkäsin sitä, mutta nyt kyllä kaduttaa kun en vastaan silloin sanonut ja kertonut tunteistani.
Nykyään sitten hän on lähtenyt muualle päin suomea töihin ja minä olen täällä missä ensimmäisen kerran tapasimmekin. Vaikka soittelemmekin joka päivä, niin haluaisin enemmän. Minusta vain tuntuu, että jos paljastan tunteeni häntä kohtaan, niin koko homma menee pieleen. Emmehän me nykyään näe kuin vain n. kerran 3 kk:ssa, miten pitäisimme suhdetta yllä..
Eli kysymys kuuluu.. mitä sinä tekisit? Ottaisitko riskin ja kertoisit tunteistasi, vaikka pelissä on vuosien uskomaton ystävyys, josta et haluaisi luopua? Olen ihan hukassa. Näistä tunteista kun ei tunnu pääsevän eroon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saaneen sen verran korjavat että pelipanoksena ei suinkaan ole vuosien ystävyys vaan koko sinun elämäsi - parhaassa tapauksessa.
Se ei pelaa joka pelkää. Sen sijaan että mietit asiaa niin selvitä sen asian oikea laita.
ystävyydestä voi, ainakin teoriassa, kehkeytyä upea romanssi, jopa enemmänkin. Toisaalta voi tosiaan olla että ystävyys tietyssä mielessä tuhoutuu - mutta saisitkohan tilalle jotain mistä olisit muuten jäänyt paitsi?
Minäkin olen miettinyt tuota samaa asiaa. Pelissä kun ei välttämättä ole vain ystävyys kyseessä. Sitä kun hyvällä onnella voisi saada paljon enemmän. Jotenkin minusta vain tuntuu, etten uskalla kertoa tunteistani hänelle. Mutta eihän tässä hirveästi ole vaihtoehtoja. Tämä mietintä kun alkaa ottaa jo henkisesti "kunnon" päälle.
ehkä paljastaa tunteesi kun miettii että jos hänkin mitä ilmeisemmin tuntee jotain sinua kohtaan. mutta ei kai tunteitten paljastamisessa paljoa menetä. vasta sitten jos on fyysisessä kontaktissa ollut.
yksikin ihminen oli ollut läheisemmässä kontaktissa (kaverinsa kanssa) mutta kumpikin oli tullut lopputulokseen että ei tämä toimi partnereina. ja silti jatkaneet ystävinä:) ja välillä huvittuneena naureskelleetkin kokemusta.
joten kai se voi päättyä hyvin tai huonosti. mutta pitää katsoa mikä on tärkeintä:)
ystävyydestä se seurustelu lähdekin käyntiin, silloinhan sen luulisi olevan helpompaa kun jo toisensa tuntee.
..toisaalta helpompi kun toisen tosiaan tuntee ja tietää kaiken mitä hän mistäkin ajattelee. Periaatteessa mikään juttu ei tule yllätyksenä. En sitten tiedä, että miten ne asiat lähtisivät sujumaan, kun on 3 vuotta oltu vain ystäviä ja sitten enemmän. Onhan tietysti ollut niitäkin hetkiä, jolloin ollaan oltu kuin pari, mutta suutelua pidemmälle ei olla menty. Pitänee nyt vain sitten katsella tilannetta ja sitten päättää mitä tehdä.