Minusta äiti? Minun sisälläni elämä, joka odottaa syntymistään? Miten epätodellinen, mutta samalla niin kaunis tunne. Olo on aika ajoin kuvottava, mutta en oksenna. Olen vielä aivan tavallisen näköinen nuori, mitään ei huomaa päällepäin. Tosin rintani ovat kasvaneet heti kuppikoolla, täytyy ostaa uusia liivejä.
Kaverit hössöttävät. Se ärsyttää. Milloin vauva syntyy, millaista on olla raskaana? Ei jaksaisi selittää samaa joka päivä uudelleen. Kaverit kuuluvat supattelevan anatomian tunnilla illalla ryyppäämään lähdöstä. Minulla ei edes haluttaisi juoda. illalla ajattelin mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aamulla pienessä soluasunnossani pirteänä opiskelemaan. Silti mielessäni pyörii ajatus:olen ulkopuolinen.Kukaan ei käy enää luonani kahvilla, vaikka seuraa kaipaisin. Olen aina se kakkosvaihtoehto.
Onneksi jo täysi-ikäinen poikaystäväni on suuresta perheestä. Hänellä on 8 nuorempaa sisarusta ja hän tietää paljon raskaudesta ja vauvoista. Me välitämme toisistamme ja haluamme ehdottomasti ottaa vastuun tulevasta elämästä. Muutamme yhteen kun jään äitiyslomalle.
Vanhempani ovat onnellisia tulevasta lapsesta, kuten muukin suku. Kuinka elämä onkin aina voittanut! Äiti oli kuolla 2-vuotiaana rajuun munuaistulehdukseen. Hän oli ollut 9 kk sairaalassa, kaukana kotoaan. Isä taas kävi kuoleman porteilla pari vuotta ennen kuin minä olin saanut alkuni. Hän oli hukkua ja taisteli veden varassa hengestään ilman pelastusliivejä pari tuntia. Isä sanoo, että taivaan isä hänet pelasti. Aika kornin kuuloista, isäni ei ole ollenkaan uskonnollinen, mutta sitä mieltä hän on. Minua ei olisi, jos isä ja äiti eivät olisi taistelleet. Ja nyt minä jatkan elämän kiertokulkua. Kiitos äiti ja isä,ilman teitä emme olisi tässä.
-------------------------------------------------
Kuinka suuri mahani jo onkaan! Kihlattuni nauraa pallon muotoiselle mahalleni. Meitä molempia huvittaa, kun maha on seksin aikana aina tiellä. Silti harrastamme sitä paljon, päivittäin. Välillä epäilen, olenko enää haluttava suuren mahani kanssa, mutta taidanpas olla.Jumalattoman suurista rinnoista tihkuu jo maito.
Jäin äitiyslomalle puolessa välissä ammattiopintojani. Niitä on hyvä jatkaa sitten tulevaisuudessa. Nyt haluan silti vain ottaa rennosti. Asunto, johon muutimme on hyvä. Kaappitilaa on paljon, sitä tulee varmasti tarvitsemaan kun vauvakin tulee taloon. Olemme saaneet lähes kaiken tarvittavan tuttavilta. Vaatteita on paljon!Tarvitseeko vauva todella monta pussillista vaatteita? Eihän se haittaa jos on varaa mistä valita. Mummot ja muu suku ostivat meille tuparilahjaksi paljon vuodevaatteita, astioita ja kahvinkeittimen. Ostimme yhdessä käytetyt yhdistelmärattaat. Samoihin aikoihin täytin 17 vuotta.
Selkä on kamalan kipeä! Tulisipa lapsi jo pian ulos. En malta odottaa.
--------------------------------------------
Kova supistus herättää minut aamulla. Nyt se syntyy, ajattelen ja nousen ylös. Herättelen miestäni, mutta hän käskee herättää kun pitää lähteä sairaalalle. Kuinka tottuneesti hän ottaakaan synnytyksen, on tainnut nähdä äitinsä usein synnyttämään lähdössä.
Pakkaan laukun sairaalalle vasta nyt, olen taikauskoinen. En ollut laittanut mitään valmiiksi, ettei vain sattuisi mitään ikävää.
Synnytyssairaalaan on asunnoltamme vain 2 km ja ehdimme kuunnella vain pari kappaletta matkalla sinne. Popedahan siellä laulaa matkasta alabamaan. Minua naurattaa aina supistusten välillä.
Synnytys on mielenkiintoista. Tuntuu todella luonnolliselta. Tuleva isukki ramppaa tupakalla jatkuvasti. Välillä hän käy asunnolla lenkkeilyttämässä koiraamme. Lopulta lapsi on maailmassa, tytär. Terve ja kaunis tytär. Kätilö toivottaa taas minut pian tervetulleeksi synnyttämään, koska olin ollut niin uskomattoman rauhallinen synnyttäjä. No mitäpä sitä turhaan panikoimaan.
--------------------------------------------------
Kuinka rauhallinen ja hymyileväinen lapsi. Maitoa tulee rinnoistani niin paljon, että lypsän sitä pakastimeen. Jos joskus tulen jättämään lapseni hoitoon, voi hän sitten juoda minun maitoani. Tyttö on sekä minun, että isänsä näköinen. Täydellinen, kaunis. Liekö siis perinyt vain parhaimmat piirteet meiltä molemmilta. Aika kuluu niin nopeasti, että vauva ei kohta edes tunnu vauvalta! Koitan kirjoittaa kaikkia tapahtuneita asioita ylös, että muistan ne varmasti vuosienkin päästä:"ensimmäinen hymy, ensimmäiset pyörähdykset, konttaaminen..." Välillä olen väsynyt. Silloin nukun päiväunet tyttäreni kanssa.
Täytän kohta 18. Voisin palata kouluun joskus sen jälkeen.
-------------------------------------------------
Soitan miehelleni armeijaan. "Maksoin auton vakuutusmaksun, sotilasavustus tuli tilille. Milloin pääset taas lomille?". Opettaja ihmettelee kuinka energiani riittää opiskeluun ja pian vuoden ikäisen lapsen hoitoon, kun mies on armeijassa. Niin, salaisuus on hyvät yöunet. Me mennään työn kanssa nukkumaan yhdeksältä. Kyllä ihminen jaksaa kun syö ja nukkuu hyvin. Tytär on iloinen persoona ja tuo hymyllään minulle lisäenergiaa.
------------------------------------------------
Aamuisin lähdemme kaikki yhtämatkaa kotoa. Ensin koukataan isukki töihin, sitten ajelemme tyttären perhepäivähoitopaikkaan ja viimeisenä minä menen opiskelemaan viimeisiä rippeitä opinnoistani. Kuka tietää, saatan saada alani töitä jo tämän vuoden puolella. Tytär on 2,5 vuotias. Täytän kohta 20 ja mieheni 22.
Illalla teen aina jotakin lämmintä ruokaa, yleensä perunoita ja jotakin lihaa, koska se on hyvää ja terveellistä.Tytär touhuaa ja leikkii paljon. Välillä saa kyllä todella komentaa uhmaikäistä jääräpäätä, isäänsä se on tullut. Tosin isä sanoo, että minuun.
Mielenkiinnolla odotan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Äitiys on rankkaa, palkitsevaa, kasvattavaa ja oikeaa työtä. Silti en vaihtasi päivääkään pois.
Kaverit hössöttävät. Se ärsyttää. Milloin vauva syntyy, millaista on olla raskaana? Ei jaksaisi selittää samaa joka päivä uudelleen. Kaverit kuuluvat supattelevan anatomian tunnilla illalla ryyppäämään lähdöstä. Minulla ei edes haluttaisi juoda. illalla ajattelin mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aamulla pienessä soluasunnossani pirteänä opiskelemaan. Silti mielessäni pyörii ajatus:olen ulkopuolinen.Kukaan ei käy enää luonani kahvilla, vaikka seuraa kaipaisin. Olen aina se kakkosvaihtoehto.
Onneksi jo täysi-ikäinen poikaystäväni on suuresta perheestä. Hänellä on 8 nuorempaa sisarusta ja hän tietää paljon raskaudesta ja vauvoista. Me välitämme toisistamme ja haluamme ehdottomasti ottaa vastuun tulevasta elämästä. Muutamme yhteen kun jään äitiyslomalle.
Vanhempani ovat onnellisia tulevasta lapsesta, kuten muukin suku. Kuinka elämä onkin aina voittanut! Äiti oli kuolla 2-vuotiaana rajuun munuaistulehdukseen. Hän oli ollut 9 kk sairaalassa, kaukana kotoaan. Isä taas kävi kuoleman porteilla pari vuotta ennen kuin minä olin saanut alkuni. Hän oli hukkua ja taisteli veden varassa hengestään ilman pelastusliivejä pari tuntia. Isä sanoo, että taivaan isä hänet pelasti. Aika kornin kuuloista, isäni ei ole ollenkaan uskonnollinen, mutta sitä mieltä hän on. Minua ei olisi, jos isä ja äiti eivät olisi taistelleet. Ja nyt minä jatkan elämän kiertokulkua. Kiitos äiti ja isä,ilman teitä emme olisi tässä.
-------------------------------------------------
Kuinka suuri mahani jo onkaan! Kihlattuni nauraa pallon muotoiselle mahalleni. Meitä molempia huvittaa, kun maha on seksin aikana aina tiellä. Silti harrastamme sitä paljon, päivittäin. Välillä epäilen, olenko enää haluttava suuren mahani kanssa, mutta taidanpas olla.Jumalattoman suurista rinnoista tihkuu jo maito.
Jäin äitiyslomalle puolessa välissä ammattiopintojani. Niitä on hyvä jatkaa sitten tulevaisuudessa. Nyt haluan silti vain ottaa rennosti. Asunto, johon muutimme on hyvä. Kaappitilaa on paljon, sitä tulee varmasti tarvitsemaan kun vauvakin tulee taloon. Olemme saaneet lähes kaiken tarvittavan tuttavilta. Vaatteita on paljon!Tarvitseeko vauva todella monta pussillista vaatteita? Eihän se haittaa jos on varaa mistä valita. Mummot ja muu suku ostivat meille tuparilahjaksi paljon vuodevaatteita, astioita ja kahvinkeittimen. Ostimme yhdessä käytetyt yhdistelmärattaat. Samoihin aikoihin täytin 17 vuotta.
Selkä on kamalan kipeä! Tulisipa lapsi jo pian ulos. En malta odottaa.
--------------------------------------------
Kova supistus herättää minut aamulla. Nyt se syntyy, ajattelen ja nousen ylös. Herättelen miestäni, mutta hän käskee herättää kun pitää lähteä sairaalalle. Kuinka tottuneesti hän ottaakaan synnytyksen, on tainnut nähdä äitinsä usein synnyttämään lähdössä.
Pakkaan laukun sairaalalle vasta nyt, olen taikauskoinen. En ollut laittanut mitään valmiiksi, ettei vain sattuisi mitään ikävää.
Synnytyssairaalaan on asunnoltamme vain 2 km ja ehdimme kuunnella vain pari kappaletta matkalla sinne. Popedahan siellä laulaa matkasta alabamaan. Minua naurattaa aina supistusten välillä.
Synnytys on mielenkiintoista. Tuntuu todella luonnolliselta. Tuleva isukki ramppaa tupakalla jatkuvasti. Välillä hän käy asunnolla lenkkeilyttämässä koiraamme. Lopulta lapsi on maailmassa, tytär. Terve ja kaunis tytär. Kätilö toivottaa taas minut pian tervetulleeksi synnyttämään, koska olin ollut niin uskomattoman rauhallinen synnyttäjä. No mitäpä sitä turhaan panikoimaan.
--------------------------------------------------
Kuinka rauhallinen ja hymyileväinen lapsi. Maitoa tulee rinnoistani niin paljon, että lypsän sitä pakastimeen. Jos joskus tulen jättämään lapseni hoitoon, voi hän sitten juoda minun maitoani. Tyttö on sekä minun, että isänsä näköinen. Täydellinen, kaunis. Liekö siis perinyt vain parhaimmat piirteet meiltä molemmilta. Aika kuluu niin nopeasti, että vauva ei kohta edes tunnu vauvalta! Koitan kirjoittaa kaikkia tapahtuneita asioita ylös, että muistan ne varmasti vuosienkin päästä:"ensimmäinen hymy, ensimmäiset pyörähdykset, konttaaminen..." Välillä olen väsynyt. Silloin nukun päiväunet tyttäreni kanssa.
Täytän kohta 18. Voisin palata kouluun joskus sen jälkeen.
-------------------------------------------------
Soitan miehelleni armeijaan. "Maksoin auton vakuutusmaksun, sotilasavustus tuli tilille. Milloin pääset taas lomille?". Opettaja ihmettelee kuinka energiani riittää opiskeluun ja pian vuoden ikäisen lapsen hoitoon, kun mies on armeijassa. Niin, salaisuus on hyvät yöunet. Me mennään työn kanssa nukkumaan yhdeksältä. Kyllä ihminen jaksaa kun syö ja nukkuu hyvin. Tytär on iloinen persoona ja tuo hymyllään minulle lisäenergiaa.
------------------------------------------------
Aamuisin lähdemme kaikki yhtämatkaa kotoa. Ensin koukataan isukki töihin, sitten ajelemme tyttären perhepäivähoitopaikkaan ja viimeisenä minä menen opiskelemaan viimeisiä rippeitä opinnoistani. Kuka tietää, saatan saada alani töitä jo tämän vuoden puolella. Tytär on 2,5 vuotias. Täytän kohta 20 ja mieheni 22.
Illalla teen aina jotakin lämmintä ruokaa, yleensä perunoita ja jotakin lihaa, koska se on hyvää ja terveellistä.Tytär touhuaa ja leikkii paljon. Välillä saa kyllä todella komentaa uhmaikäistä jääräpäätä, isäänsä se on tullut. Tosin isä sanoo, että minuun.
Mielenkiinnolla odotan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Äitiys on rankkaa, palkitsevaa, kasvattavaa ja oikeaa työtä. Silti en vaihtasi päivääkään pois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli pakko lukea kertomksesi,sillä siihen jäi "koukkuun" ,vaikka pitkä oli.
odotan innolla 3 viikkoisen poikani kasvamista.
ihana kertomus. Nostan hattua sinulle, kun jaksat noin hyvin. kaikkea hyvää teille jatkossakin!! t:tuleva äiti-86 rv 22.
luin txt:si menneiltä ajoilta. se oli hyvä. juttusi anto mulle voimaaa sillä mietin paljon että onko musta äidiks ja et päärjänköhän. mutta kuten sanoit ystävät lähtee ryyppää ja bailaa ni ei vaa huvita lähtee mukaa. ehk se kertoo jtk.=).. ainkakin toivon nii.=) sulla on sydän paikallaa! onnea teil jatkos.