Olen kolme kuukautta seurustellut miehen kanssa, jolla on takanaan pitkä suhde, heidän piti mennä naimisiinkin yms mutta kokivat sitten eri asioiden summana parhaaksi erota. He ovat kuitenkin vielä ystäviä, vaikka eivät tapaakaan enää niin usein kuin ennen. Osittain sen takia kun mies on huomannut oman reagointini.
Koen että miehen exä on joka asiassa jotenkin hohdokkaampi kuin minä..ehkä tämä johtuu siitäkin että mies usein puheessaan viittaa "entiseen elämäänsä", joka kuulostaa enemmänkin kivalta tai kaihoisalta hyvien aikojen muistelulta kuin siltä että se oli silloin ja nyt on asiat paremmin. Olen sanonut etten halua kuulla enää mitään miehen mennisyydestä, kun tulen hulluksi liiasta tiedosta. Mietin ja pohdin aivan liikaa asioita, ja yhtään ei paranna oloa se, että yksi päivä löysin valokuva-albumin jossa oli kuvia miehestä ja eksästä onnellisina yhdessä. Toivon ettei näin olisi käynyt, ahdistaa entistä enemmän. Oma vika tietysti kun menin avaamaan sen albumin.
Luulen että huonolla itsetunnolla on tässä aika paljon vaikutusta. Ennen minulla ei ole ollut varsinaista ongelmaa tämän kanssa, mutta nykyisen miehen kanssa tuntuu että kutistun miltei olemattomaksi. Johtuu varmaan siitäkin että eksä on tavallaan läsnä koko aika, juttujen tasolla ja niin että mies pitää yhteyttä häneen. Omalla kohdallani on niin että eksää moikataan kadulla ja vaihdetaan pari sanaa, mutta siihen se jää. Eikä tulisi mieleenkään ääneen laukoa juttuja meidän parisuhteesta toiselle, siis mitään "tarpeetonta" tietoa. Mies on siis eronnut eksästään melkein 2v sitten.
Miten pääsen eroon tästä mustasukkaisuudesta? asiaa ei yhtään helpota se, että mies on hyvännäköinen ja sosiaalinen, saisi varmasti naisia joka sormelle jos haluaisi. Enemmän minua silti vaivaa hänen menneisyys, tuntuu ettei hän voi olla koskaan minun kanssaan yhtä onnellinen. Voi kun en olisi koskaan kuullutkaan mitään hänen menneisyydestään. Ollaan me tästä puhuttu, mutta ei tunnu auttavan omaan olotilaani. Ja mies itse ei ole lainkaan mustasukkainen minun menneisyydestäni. Hän saattaa ärsyyntyä vain siitä jos näkee konkreettista flirttiä edessään. Minua sen sijaan vaivaa kuvitellut asiat omassa päässäni. voi tätä oloa :(
Koen että miehen exä on joka asiassa jotenkin hohdokkaampi kuin minä..ehkä tämä johtuu siitäkin että mies usein puheessaan viittaa "entiseen elämäänsä", joka kuulostaa enemmänkin kivalta tai kaihoisalta hyvien aikojen muistelulta kuin siltä että se oli silloin ja nyt on asiat paremmin. Olen sanonut etten halua kuulla enää mitään miehen mennisyydestä, kun tulen hulluksi liiasta tiedosta. Mietin ja pohdin aivan liikaa asioita, ja yhtään ei paranna oloa se, että yksi päivä löysin valokuva-albumin jossa oli kuvia miehestä ja eksästä onnellisina yhdessä. Toivon ettei näin olisi käynyt, ahdistaa entistä enemmän. Oma vika tietysti kun menin avaamaan sen albumin.
Luulen että huonolla itsetunnolla on tässä aika paljon vaikutusta. Ennen minulla ei ole ollut varsinaista ongelmaa tämän kanssa, mutta nykyisen miehen kanssa tuntuu että kutistun miltei olemattomaksi. Johtuu varmaan siitäkin että eksä on tavallaan läsnä koko aika, juttujen tasolla ja niin että mies pitää yhteyttä häneen. Omalla kohdallani on niin että eksää moikataan kadulla ja vaihdetaan pari sanaa, mutta siihen se jää. Eikä tulisi mieleenkään ääneen laukoa juttuja meidän parisuhteesta toiselle, siis mitään "tarpeetonta" tietoa. Mies on siis eronnut eksästään melkein 2v sitten.
Miten pääsen eroon tästä mustasukkaisuudesta? asiaa ei yhtään helpota se, että mies on hyvännäköinen ja sosiaalinen, saisi varmasti naisia joka sormelle jos haluaisi. Enemmän minua silti vaivaa hänen menneisyys, tuntuu ettei hän voi olla koskaan minun kanssaan yhtä onnellinen. Voi kun en olisi koskaan kuullutkaan mitään hänen menneisyydestään. Ollaan me tästä puhuttu, mutta ei tunnu auttavan omaan olotilaani. Ja mies itse ei ole lainkaan mustasukkainen minun menneisyydestäni. Hän saattaa ärsyyntyä vain siitä jos näkee konkreettista flirttiä edessään. Minua sen sijaan vaivaa kuvitellut asiat omassa päässäni. voi tätä oloa :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
sä oot ajatteleva ihminen etkä säälittävä. Sinun on opittava elämään menneisyyden kanssa tai sitten erottava jos se kerran tuntuu ylivoimaiselta.
Eivät kyllä omat naiseni ole edellisiään tapailleet kun ovat uuteen suhteeseen alkaneet.
Ystävät ovat ystäviä, eivät epäonnistuneita parisuhteita joita jatketaan "ystävyydellä" kun muuten on tultu läheisiksi tms...
Jokainen tehköön tyylillään. Itse panostan ainakin uuteen suhteeseen ilman entisien mukana oloa.
Tämä asia jakaa ihmisiä. Toisista ajatukseni ovat rajoittuneita ja epävarman ihmisen mustasukkaisuutta ja toisista ainoa oikea tapa antaa uudelle suhteelle mahdollisuus ja kunnioittaa toista osapuolta.
nyt on vaa sillee että olet mustis...mut ajatteles että jos miehesi potisi mustasukkaisuutta niin sillä olisi varmaan kans samanlaiset ajatukset ku sulla kun sun exä tulee vastaan ja moikkaat ja vaihdat pari sanaa...yleensä naiset näkevät vain että ku mies juttelee exän kanssa tai moikkaa et hitto minkälainen..mutta jos itse juttelee tai moikkaa omaa exää nii eihän siinä ole mitää kunhan moikkasin..mutta se että moikkaat exää voi tuntua sun nykyisen mielestä todella pahalta...eli olisitko valmis lopettamaan itse exän moikkaamisen ja jututtamisen kokonaan eli esim kääntää pään toiseen suuntaan ku tulee vastaan ???
olen lueskellu tätä palstaa jonkin verran ja naiset näkevät aina punaista ku mies moikkaa exäänsä..mutta siinä ei sit ole mitää pahaa jos itse moikkaa...ja minä sanon että kyllä on...se on yhtä paha asia se että moikkaat exää kuin se että miehesi moikkaa exäänsä..
itekö et ole koskaan koko suhteen aikana puhunut menneestä hyvästä ajasta tai exästäsi yhtään vai etkö vaa huomaa sitä ???
minun mieheni taitaa sitten olla vähän erikoinen, tai sitten hän ei vain myönnä olevansa mustasukkainen. Häntä ei muka oikeasti haittaa yhtään jos puhun eksistäni jotain, Jos puhun, niin yleensä mies on kysynyt jotain heihin liittyvää. Taidamme olla erilaisia, hän haluaa tietää, mutta minä taas en.
Ja tuosta moikkaamis-jutusta.. tässä oli pointtina se, että mies PUHUU koko aika entisestään. Tottakai se on ok että mies moikkaa kadulla eksälleen ja vaihtaa pari sanaa, vaikka en nyt väitä että hyppisin riemusta jos olisin sitä todistamassa vieressä :) Mutta tuo että monessa yhteydessä pitää mainita mitä eksä teki tai mitä he ovat tehneet, niin se tuntuu inhottavalta. En tiedä miten mies suhtautuisi jos näkisi minun ja eksän juttelemassa, mutta sen perusteella mitä hän on sanonut, niin ei hän kokisi sitä kauheana asiana. Ja luulen että jos itse reagoisin mustasukkaisesti siihen kun näkisin miehen ja sen eksän juttelemassa, niin se johtuu siitä että tiedän entuudestaan aivan liikaa siitä naisesta, ja minulle on syntynyt käsitys että hän on merkannut miehelle todella paljon ja itse olen (ainakin vielä) jotain pientä häneen verrattuna.
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että miehesi valitsi kuitenkin sinun kanssa olemisen eikä ex:n? Kun ihmiseen tutustuu, hänellä on aina historia. Totta kai mies muistelee sitä, sillä tuolla historialla on merkittävä osuus siihen, mitä mies on tänäpäivänä. Onhan sinullakin oma historiasi, jonka olet tuonut mukanasi parisuhteeseen. Sinä vain kannat sitä sisälläsi, mutta kyllä sekin vaikuttaa teidän arkeenne. Rehellisesti sanottuna, mustasukkaisuudesta ei pääse eroon, ellei tajua sen olevan hyödytön tunne, joka syö vain energiaa hyviltä asioilta. Emme me voi kontroloida toisten ajatuksia, käytöstä tai sitä, että tekevätkö he syrjähypyn tai onko heillä tunteita entisiä kumppaneita kohtaan. Eikä sillä ole merkitystä, ellei tee asiasta elämää suurempaa. Tämä on kuitenkin turhaa, sillä te olette nyt yhdessä ja teillä on teidän juttunne. Olisiko hän siinä, ellei hän rakastaisi sinua? Tuskinpa. Ei ihminen jaksa kovin kauan olla toisen seurassa, ellei hän oikeasti välitä tästä ja halua tämän kanssa yhteistä elämää. Panosta ennemmin siihen mitä sinulla, kuin siihen, mitä toisella on joskus ollut.
Mä kerron sulle nyt yhden salaisuuden miehistä: niille menneisyys ei koskaan - siis EI KOSKAAN - ole yhtä tunnepitoinen juttu kuin naisille.
Se että sillä on ollut elämää ennen sua, ja se oli silloin onnellinen EI tarkoita etteikö se olisi nyt sun kanssasi myös onnellinen. Ehkä eri tavalla onnellinen, mutta ei yhtään vähemmän onnellinen!
Jos hän olisi halunnut exän, se olisi todennäköisesti mennyt naimisiin, vaikka sitten hampaat irvessä. Miehet on sellaisia.
Se että sinä teet asiat jollain tavalla, ei tarkoita että sun miehesi tekisi asiat - tai sen pitäisi tehdä - samalla tavalla. Etkä sä voi pakottaa sitä sellaiseksi. Et edes itsesi vuoksi. Huonolla itsetunnolla sellaista on lapsellista perustella. Pitää olla parempi syy. Eihän sun huono itsetuntosi ole sun kumppanisi vika tai syytä. Se ei voi jatkuvasti pönkittää sun itsetuntoasi, sehän ei ole silloin rakkautta.
Se on hyväksikäyttöä. Läheisriippuvaisuutta.
Jos susta tuntuu että olet turhaan mustis tai ettet "kestä" kumppanisi entistä elämää ja kaikkea mikä siihen (on joskus ammoisina esihistoriallisina teini aikoina ennen kuin te tapasitte) liittyy, sun pitää tehdä asialle jotain. Ihan itse.
Älä mene kaivamaan verta nenästäsi tutkimalla sen valokuva-albumeja tai muita muistoesineitä, jos tiedät jo etukäteen että sitten jälkikäteen vituttaa ja tunnet ettet ole tarpeeksi hyvä ja upee ja seksikäs jne... Sellasella toiminnalla sä vaan murennat itse lisää sitä huonoa itsetuntoasi ja hakemalla haet itsestäsi ja exästä vertailukohtia joiden perusteella voit tuntea entistä enemmän huonommuutta ja pahaa mieltä. Sellaiseen jää äkkiä koukkuun tunnetasolla. Ja siitä se alamäki yleensä sitten alkaa.
Mustasukkaisuus on turhaa ja tarpeetonta omistamisen halua, ja huonoa itsetuntoa on helppo parantaa jos vain tahtoo. Pitää vaan tietää mikä vituttaa ja sitten vältellä niitä tilanteita :-). Älä katso kuvia jos vituttaa, älä mieti exää jos vituttaa, älä mieti ja vatvo ja vanuuta niitä menenitä mielessäsi koska ne ei kuulu sun ja kumppanisi suhteeseen. Se mitä niillä joskus oli, oli joskus. Ei nyt. Nyt se on sun kanssa ja teillä on eri jutut.
Syyt vainoharhoille yleensät tapahtuu 90prosenttisesti ihmisen omassa päässä ja 10% oikeassa elämässä. Ja yleensä ne arjen mitättömät pikkuasiat on niitä suurimpia mielen kärpäsiä, jotka paisutellaan omassa päässä aivan järjettämän suuriksi härkäsiksi. Ilman että niitä oikeasti yrittäisi ratkoa itsensä ja kumppaninsa kanssa. Paisuhde kun on sitä että: sinä olet tuollainen ja mä tiedän sen ja minä olen tällainen ja sinä tiedät sen ja SILTI meidän on hyvä yhdessä.
On paljon helpompaa syyttää kuin puolustaa. On paljon helpompaa päättää "asioiden olevan nyt näin" kuin yrittää asettua sinne vastapuolelle ja miettiä että miltä se asia sieltä suunnalta näyttää.
Miehesi on siitä fiksu että on jo huomannut että exä riepoo sua. Nyt sun pitää osaltasi pystyä oppimaan itse vähän enemmän tuota suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta häntä kohtaan. Luottamusta.
Hän haluaa ola sinun kanssa. Ei exän.
Jos jatkat samaa linjaa ja annat menneiden asioiden vainota sua -jotka ei oikeastaan edes sinulle kuulu- niin kohta voi olla ettei hän halua enää olla sun kanssa.
Saat valita vapaasti.
se oli hyvää tekstiä. kai sitä pitäisi hiukan tutkiskella itseään ja viisastua :)