-
Kevään 2003 eduskuntavaaleissa äänestäjille tarjottiin vaihtoehtoja valittavaksi. Oli useita pääministeriehdokkaita, oli toinen toistaan valoisampaa vaihtoehtoa jne. Opposition johtava puolue kepu kävi vaalitaistelua lupaamalla ummet ja lammet sekä kaiken kukkuraksi valoisamman vaihtoehdon. Äänestäjät sitten kaikesta huolimatta noteerasivat ilman nk. kuluttajansuojalupausta kepun suurimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi.
Mutta mitä sitten oikein koettiinkaan? Hallitus muodostettiin kahden pääministerikilpailua käyneen puolueen toimesta vanhaan malliin vanhakantaiselle punamultapohjalle. Äänestäjien harhautus numero 1 oli tapahtunut.
Ei kansa äänestänyt etukäteen tällä perusteella. Hallituksen pääpuolue ja opposition pääpuolue löivät hynttyyt yhteen. Vastahan heidän piti tavata nahkurin orsilla, tunnettua eduskuntadebatin sanontaa lainaten.
Harhautus numero 2 tapahtui siinä, ettei yhtään vaalivoittaja kepun vaalitaistelussa lupaamaa asiaa otettu hallitusohjelmaan. Vain jonninjoutavia "tutkitaan" ja "selvitetään" -klausuuleja kirjattiin.
Hetkinen! Hallituksen ja opposition pääpuolueet löivät hynttyyt yhteen ja vaalivoittajan yhtään vaalitavoitetta ei konkreettisin tavoittein kirjattu hallitusohjelmaan. Tässä välissä on syytä ottaa esiin sanat länsimaiset puolueolot ja parlamentarismi.
Tältä istumalta ei heti muistu mieleen kuin poikkeusoloista vastaavaa tapahtumaketjua Länsi-Euroopan perinteisistä demokratioista. Herää kysymys, onko hallitus ja oppositio vaalien jälkeen Suomessa sama asia kuin ennen vaaleja. Siis kumpi tuli ensin, muna vai kana? Ja toiseksi, eikö hallitukseen lähdetäkään toteuttamaan niitä tavoitteita, joita vaalitaistelussa äänestäjille luvataan?
Harhautus numero 3 tapahtui sitten kesäkuussa 2003 , kun kokematon kepun puheenjohtaja, jonka kuvottavilla mainoksilla kepu hankki mm. lisä-äänet, joutui eroamaan luottamuksensa menetettyään.
Oltiin tilanteessa, jossa kansaa oli jymäytetty nk. pääministerivaaliasiassa oikein olan takaa.
Käytiin uudet hallitusneuvottelut uuden perustuslain nopean tulkintasovelluksen mukaisesti, jossa etukäteen oli määrätty hallituspuolueet, kuten diktaattori Urho Kekkosen vuoden 1975 hätätilahallituksessa. Silloinhan elinikäinen presidentti Kekkonen määräsi, mitkä puolueet saavat neuvotella hallituksen kokoonpanosta.
Harhautus numero 4 tapahtui siinä, että vaalivoitolla suurimmaksi puolueeksi noussut kepu luovutti hallitusohjelman ja hallituksen salkkujaon perusteella noin 80 prosenttia budjettivallasta edellisen hallituksen pääpuolueelle sosialidemokraateille, jota kepu oli eduskunnassa oppositioaikanaan välillä arveluttavin keinoin arvostellut.
Uusi johtamiskulttuuri, jota vaalitaistelun aikana silloinen oppositiopuolue keskusta peräsi, sai pahan kolauksen hallitusohjelman eduskuntakäsittelyssä. Eduskunnalta salattiin kepun toimesta heti alkajaisiksi hallitusohjelman tärkein liiteasiakirja, hallitusohjelman seuraamukset valtion budjettiin
Harhautus numero 5 tapahtui paljon puhutussa Irakgatessa eli ulkoasiainministeriön salaisen asiakirjan ympärillä, jonka juonteita alettiin sysätä kepun toimesta laajan piirin päälle. Itse kepun sisällä osallisten määrää voi vain arvailla. Ainakin osallisiin kuuluivat kepun työvaliokunta ja sen jäsenet, kepun varapuheenjohtajan luotetut, joille salaista kirjauspöytäkirjaa kopioitiin jne. Hannu Takkula
on saanut suoraselkäisyydessään äänestäjien synninpäästön.
Tämä harhautus numero 5 jatkui vielä syksyllä 2003 , koska koolle oli kutsuttu lokakuun alkussa kepun puolueorganisaation omat kansankäräjät. Näin sivullisena asian käsittelyn jääviys askarruttaa. Kepun kansankäräjien lautamiehet, kepun ylimääräisen puoluekokouksen osanottajat, tuskin pystyivät asiaa näkemään muuta kuin kepumyönteisesti.
Vaikka kepun puoluekokousta kutsutaan muka kansanvallan osoitukseksi, kepu jos mikään, on ylhäältä johdettu ja puoluetoimiston johdettavissa oleva puolue. Niin tässäkin asiassa, koska suurin osa puolueväestä ei tiedä vieläkään , mitä tapahtui.
Puoluekokouksen käsikirjoitusta kirjoittivat tuolloin koko ajan - kun kepun silloisen puheenjohtajan, ex-pääministerin, ex-puheenjohtajan näpit paloivat Irakgatessa - eräät maakuntalehtien päätoimittajat milikuvituksellisine salaliittoteorioineen. Harhautus numero 5 sai aikanaan ilmeisesti myös oikeassa käräjäsalissa ratkaisunsa, jossa toinen tuomion saanut syytetty oli oikeudenkin mielestä toista syytettyä -syyttömäksi todettua uskottavampi.
Onko näin, että Irakin sodan takia valtansa menettivät tähän mennessä Saddam Hussein ja Suomen pääministeri? Tämäkö on Suomesta katsottuna tämän harhautuksen ainut johtopäätös?
Ei ole, sillä viime eduskuntavaaleista alkaen maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa on haettu päämääriä pahamaineisen ajopuuteorian kautta.
Kuvaan kuuluu, että vaalien jälkeinen pääministeri n:o 2 on pyörtänyt monet aiemmat mielipiteensä esimerkiksi EU:n korkeista viroista ja kansanäänestyksestä EU:n perustuslaista. Myös hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on alkanut näyttää enemmän tai vähemmän ajopuulta.
Jääköön nyt harhautusten numerointi tällä erää, koska pitää palata kolumnin otsikkoon. Nämä konkreettisen tapauksen avulla kuvatut tapahtumat eivät kuulu länsimaisten puolueolojen ja parlamentarismin oikeisiin periaatteisiin.
Mutta onko Suomessa länsimaiset puolueolot? Ovatko puolueolomme ja puoluerakenteemme jotenkin erilaiset verrattuna perinteisiin länsimaihin ja demokratiaan vähitellen palaaviin entisiin itäblokin maihin. Käymällä vilkaisemassa tätä www-sivustoa, lukija voi tehdä omat vertailunsa ja johtopäätöksensä.
http://www.un.int/index-en/webs.html
Eipä juuri havaitse, että jossakin muussa maassa olisi alkujaan selkeästi agraaripuolueena perustetun puolueen kannatus samalla tasolla kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissakin liikutaan keskimäärin 5-6 prosentin kannatuksessa.
Elämme sittenkin puoluerakenteissa ja sitä kautta eräissä yhteiskunnan rakenteissa vahvasti aikaa, joka kuuluu 50 vuoden taakse ja kauemmaksikin.
Ilmeisesti vielä kuluu aikaa ennen kuin maamme siirtyy länsimaisten sivistysvaltioiden joukkoon tässäkin asiassa. Kepun vahvin linnake, kunnallishallinto , pitää itsestään yllä tätä pysähtyneisyyden tilaa.
Kuntaremontissa tulee kepulle vielä kovat paikat. Porvarikentän kokoamisen vastuu on jäämässä kokoomukselle.
Porvarikentän kokoamista ryhdyttiin tapailemaan jo legendaarisen kokoomuksen puheenjohtajan Juha Rihtniemen aikana 1960- ja 70-luvuilla. Ilkka Suomisen aikana 1980-luvulla siinä päästiin jo melko pitkälle. Kehitys pysähtyi kuitenkin 1990-luvulla.
Vasemmiston puolella ollaan paljon pitemmällä. Tämä onkin saanut aikaan sosialidemokraattien yhteiskunnallisen vaikutusvallan kasvun ylisuureksi verrattuna sen kannatukseen. Kokoomuksen on otettava järjestötyön kehittämisen lisäksi aatteellinen puoli nykyistä paljon voimakkaammin nk. arvokeskusteluun - isänmaan asioiden lisäksi.
Kevään 2003 eduskuntavaaleissa äänestäjille tarjottiin vaihtoehtoja valittavaksi. Oli useita pääministeriehdokkaita, oli toinen toistaan valoisampaa vaihtoehtoa jne. Opposition johtava puolue kepu kävi vaalitaistelua lupaamalla ummet ja lammet sekä kaiken kukkuraksi valoisamman vaihtoehdon. Äänestäjät sitten kaikesta huolimatta noteerasivat ilman nk. kuluttajansuojalupausta kepun suurimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi.
Mutta mitä sitten oikein koettiinkaan? Hallitus muodostettiin kahden pääministerikilpailua käyneen puolueen toimesta vanhaan malliin vanhakantaiselle punamultapohjalle. Äänestäjien harhautus numero 1 oli tapahtunut.
Ei kansa äänestänyt etukäteen tällä perusteella. Hallituksen pääpuolue ja opposition pääpuolue löivät hynttyyt yhteen. Vastahan heidän piti tavata nahkurin orsilla, tunnettua eduskuntadebatin sanontaa lainaten.
Harhautus numero 2 tapahtui siinä, ettei yhtään vaalivoittaja kepun vaalitaistelussa lupaamaa asiaa otettu hallitusohjelmaan. Vain jonninjoutavia "tutkitaan" ja "selvitetään" -klausuuleja kirjattiin.
Hetkinen! Hallituksen ja opposition pääpuolueet löivät hynttyyt yhteen ja vaalivoittajan yhtään vaalitavoitetta ei konkreettisin tavoittein kirjattu hallitusohjelmaan. Tässä välissä on syytä ottaa esiin sanat länsimaiset puolueolot ja parlamentarismi.
Tältä istumalta ei heti muistu mieleen kuin poikkeusoloista vastaavaa tapahtumaketjua Länsi-Euroopan perinteisistä demokratioista. Herää kysymys, onko hallitus ja oppositio vaalien jälkeen Suomessa sama asia kuin ennen vaaleja. Siis kumpi tuli ensin, muna vai kana? Ja toiseksi, eikö hallitukseen lähdetäkään toteuttamaan niitä tavoitteita, joita vaalitaistelussa äänestäjille luvataan?
Harhautus numero 3 tapahtui sitten kesäkuussa 2003 , kun kokematon kepun puheenjohtaja, jonka kuvottavilla mainoksilla kepu hankki mm. lisä-äänet, joutui eroamaan luottamuksensa menetettyään.
Oltiin tilanteessa, jossa kansaa oli jymäytetty nk. pääministerivaaliasiassa oikein olan takaa.
Käytiin uudet hallitusneuvottelut uuden perustuslain nopean tulkintasovelluksen mukaisesti, jossa etukäteen oli määrätty hallituspuolueet, kuten diktaattori Urho Kekkosen vuoden 1975 hätätilahallituksessa. Silloinhan elinikäinen presidentti Kekkonen määräsi, mitkä puolueet saavat neuvotella hallituksen kokoonpanosta.
Harhautus numero 4 tapahtui siinä, että vaalivoitolla suurimmaksi puolueeksi noussut kepu luovutti hallitusohjelman ja hallituksen salkkujaon perusteella noin 80 prosenttia budjettivallasta edellisen hallituksen pääpuolueelle sosialidemokraateille, jota kepu oli eduskunnassa oppositioaikanaan välillä arveluttavin keinoin arvostellut.
Uusi johtamiskulttuuri, jota vaalitaistelun aikana silloinen oppositiopuolue keskusta peräsi, sai pahan kolauksen hallitusohjelman eduskuntakäsittelyssä. Eduskunnalta salattiin kepun toimesta heti alkajaisiksi hallitusohjelman tärkein liiteasiakirja, hallitusohjelman seuraamukset valtion budjettiin
Harhautus numero 5 tapahtui paljon puhutussa Irakgatessa eli ulkoasiainministeriön salaisen asiakirjan ympärillä, jonka juonteita alettiin sysätä kepun toimesta laajan piirin päälle. Itse kepun sisällä osallisten määrää voi vain arvailla. Ainakin osallisiin kuuluivat kepun työvaliokunta ja sen jäsenet, kepun varapuheenjohtajan luotetut, joille salaista kirjauspöytäkirjaa kopioitiin jne. Hannu Takkula
on saanut suoraselkäisyydessään äänestäjien synninpäästön.
Tämä harhautus numero 5 jatkui vielä syksyllä 2003 , koska koolle oli kutsuttu lokakuun alkussa kepun puolueorganisaation omat kansankäräjät. Näin sivullisena asian käsittelyn jääviys askarruttaa. Kepun kansankäräjien lautamiehet, kepun ylimääräisen puoluekokouksen osanottajat, tuskin pystyivät asiaa näkemään muuta kuin kepumyönteisesti.
Vaikka kepun puoluekokousta kutsutaan muka kansanvallan osoitukseksi, kepu jos mikään, on ylhäältä johdettu ja puoluetoimiston johdettavissa oleva puolue. Niin tässäkin asiassa, koska suurin osa puolueväestä ei tiedä vieläkään , mitä tapahtui.
Puoluekokouksen käsikirjoitusta kirjoittivat tuolloin koko ajan - kun kepun silloisen puheenjohtajan, ex-pääministerin, ex-puheenjohtajan näpit paloivat Irakgatessa - eräät maakuntalehtien päätoimittajat milikuvituksellisine salaliittoteorioineen. Harhautus numero 5 sai aikanaan ilmeisesti myös oikeassa käräjäsalissa ratkaisunsa, jossa toinen tuomion saanut syytetty oli oikeudenkin mielestä toista syytettyä -syyttömäksi todettua uskottavampi.
Onko näin, että Irakin sodan takia valtansa menettivät tähän mennessä Saddam Hussein ja Suomen pääministeri? Tämäkö on Suomesta katsottuna tämän harhautuksen ainut johtopäätös?
Ei ole, sillä viime eduskuntavaaleista alkaen maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa on haettu päämääriä pahamaineisen ajopuuteorian kautta.
Kuvaan kuuluu, että vaalien jälkeinen pääministeri n:o 2 on pyörtänyt monet aiemmat mielipiteensä esimerkiksi EU:n korkeista viroista ja kansanäänestyksestä EU:n perustuslaista. Myös hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on alkanut näyttää enemmän tai vähemmän ajopuulta.
Jääköön nyt harhautusten numerointi tällä erää, koska pitää palata kolumnin otsikkoon. Nämä konkreettisen tapauksen avulla kuvatut tapahtumat eivät kuulu länsimaisten puolueolojen ja parlamentarismin oikeisiin periaatteisiin.
Mutta onko Suomessa länsimaiset puolueolot? Ovatko puolueolomme ja puoluerakenteemme jotenkin erilaiset verrattuna perinteisiin länsimaihin ja demokratiaan vähitellen palaaviin entisiin itäblokin maihin. Käymällä vilkaisemassa tätä www-sivustoa, lukija voi tehdä omat vertailunsa ja johtopäätöksensä.
http://www.un.int/index-en/webs.html
Eipä juuri havaitse, että jossakin muussa maassa olisi alkujaan selkeästi agraaripuolueena perustetun puolueen kannatus samalla tasolla kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissakin liikutaan keskimäärin 5-6 prosentin kannatuksessa.
Elämme sittenkin puoluerakenteissa ja sitä kautta eräissä yhteiskunnan rakenteissa vahvasti aikaa, joka kuuluu 50 vuoden taakse ja kauemmaksikin.
Ilmeisesti vielä kuluu aikaa ennen kuin maamme siirtyy länsimaisten sivistysvaltioiden joukkoon tässäkin asiassa. Kepun vahvin linnake, kunnallishallinto , pitää itsestään yllä tätä pysähtyneisyyden tilaa.
Kuntaremontissa tulee kepulle vielä kovat paikat. Porvarikentän kokoamisen vastuu on jäämässä kokoomukselle.
Porvarikentän kokoamista ryhdyttiin tapailemaan jo legendaarisen kokoomuksen puheenjohtajan Juha Rihtniemen aikana 1960- ja 70-luvuilla. Ilkka Suomisen aikana 1980-luvulla siinä päästiin jo melko pitkälle. Kehitys pysähtyi kuitenkin 1990-luvulla.
Vasemmiston puolella ollaan paljon pitemmällä. Tämä onkin saanut aikaan sosialidemokraattien yhteiskunnallisen vaikutusvallan kasvun ylisuureksi verrattuna sen kannatukseen. Kokoomuksen on otettava järjestötyön kehittämisen lisäksi aatteellinen puoli nykyistä paljon voimakkaammin nk. arvokeskusteluun - isänmaan asioiden lisäksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä ihmeen länsimaista puolustusta...
Poulustas tulisi nykypäivänä kohdistaa USA:n mahdollista hyökkäystä vastaan!!!
Onko se silloin EU?
Vaiko Pohjoismaiden?
Peräti venäjän kanssa liitto!
Joku nimimerkkiäsi lainannut kirjoitti ennen ek-vaaleja tammikuussa 2003:
"Itse olen vuosien mittään kertonut, että politiikan ja puolueiden kannatuksen seuraaminen on minulle ollut vuosikymmeniä politiikan tilastourheilua vähän samalla tavalla kuin varsinaisen urheilun puolella kerään omia arkistoja ja tilastoja eräistä urheilumuodoista. Urheilussa välillä voitetaan ja välillä hävitään. Demokratiassa on sama juttu. Sen vuoksi en aio repiä pelihousuja, kävi vaaleissa miten tahansa. En menetä yöunia, jos vaalien tulos ei vastaa omaa mieltymystäni. En myöskään ilku vahingoniloisena, jos vaaleissa käy jollekin huonosti"
Näin maltillisesti kirjoitettiin tammikuussa 2003
Ps. Joku naapuristosi peruskoululaisista voi kertoa eurooppalaisesta sivistysvaltiosta, sen kulttuusihenkilöistä mm. Topeliuksesta, Sibeliuksesta, Ahosta, Gallen-Kallelasta, Leinosta, Schjerfbeckista, Aallosta jne.
Sama viikari voi varmasti vielä valaista demokraattista vaalijärjestelmäämme, jossa kansalaisten vapaissa vaaleissa ilmaisema tahto
muodotaa eduskunnankin kokoonpanon.
Meillä ei ole siis mitään syytä tuntea alemuuskoplekseja.
.
meillä kun toimii tämä demokraattinen kansalaisyhteiskunta.
Kansalaiset voivat vapaasti osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ihan omana itsenään.
Näin maltillisesti kirjoitettiin vielä viime viikolla !
...
-
Alan luottaa vankasti siihen, että tämäkin söör allun pitkäaikainen tavoite toteutuu. On tämä
söör allu kokoomukselle "aarre".
Kirjoittaja höperehtää nyt todella pahasti, valitettavasti
Kumpikohan näistä on Suomen perustuslaki.
http://www.un.int/index-en/webs.html
http://www.om.fi/74.htm
Kansanedustajien vaaleista sanotaan Suomen perustuslaissa: - Kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus.
Kunnillakin on perustuslain turva: - Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.
-
Kysymys oli vertailusta muiden maiden demokratioihin ja puolueolosuhteisiin.
Ote alkukirjoittajan tekstistä:
"Mutta onko Suomessa länsimaiset puolueolot? Ovatko puolueolomme ja puoluerakenteemme jotenkin erilaiset verrattuna perinteisiin länsimaihin ja demokratiaan vähitellen palaaviin entisiin itäblokin maihin. Käymällä vilkaisemassa tätä www-sivustoa, lukija voi tehdä omat vertailunsa ja johtopäätöksensä.
http://www.un.int/index-en/webs.html "
Se kun on nyt vaan niin, että meillä Suomessa
"puolueolot" muodostuvat meillä, ja juuri meillä, pidetyissä vapaissa vaaleissa annettujen äänten mukaisiksi. Kun toiminta vielä perustuu eduskuntamme hyväksymään perustuslakiin, en nyt osaisi sitä "mokanakaan" pitää.
Taidatkin olla ainoa joka näin tekee ?
-
Kysymys oli vertailusta muiden maiden demokratioihin ja puolueolosuhteisiin eli
puolurakenteisiin.
Missäs ne kepun veljespuolueet ovat;
ilmeisesti Albaniassa, Bulgariassa ja vieläkös
on voimassa yhteistyö NKP:n kanssa.
Selaistahan kepulla on ollut isänmaan petturuuden rajamailla menneinä aikoina:
-
"Toveri N.S.Hrustseville
Ilmoitan teille, että Suomen presidentin luottomies, maalaisliiton johtoryhmän jäsen Korsimo on pyytänyt KGP:n Helsingin residenttiä välittämään Teille henkilökohtaisesti pyynnön 10 miljoonan Suomen markan lisäavun saamisesta. Samalla Korsimo on todennut, että maalaisliittolaiset tarvitsevat ko. summan niden velkojen maksamiseen (9 miljoonaa markkaa), jotka ovat syntyneet presidentti Kekkosen vaalikampanjan rahoittamisesta sekä maalaisliiton eduskuntaryhmän uudistamisesta 4.-5. helmikuuta tänä vuonna pidettävissä eduskuntavaaleissa tukemalla Kekkosta lähellä olevia kansanedustajaehdokkaita niissä vaalipiireissä, joista on aikaisemmin valittu puolueen oikeistosiiven edustajia"
...ja vielä paha moka !
Sinulla on taipumus selittää historiaa, jota ei ole tapahtunutkaan.
Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan syyttäjä on todistusvelvollinen.
Luepa tuo söörin viisas kirjoitus tammikuulta 2003; "Pelihousuja ei kannata tuhota, eikä yöunia menettää", ei vaikka pettymys mielessä kovan uhoamisen jälkeen kaihertaakin.
Nuo "kaverivertailut" kuuluvatkin sitten jo hiekkalaatikolle - korkeintaan ala-asteen välitunnille.
Jokainen peruskoululainenkin tietää demokratiamme vahvuuden - verrattinpa sitä mihin tahansa.
-
Kyllä Korsimo on ollut NKP:ltä rahaa pyytämässä !
Missä, milloin ja miten ?
Pelkkä huutelu ei todisteeksi kelpaa.
-
pitävät tänä päivänä tällisiä luentoja
http://www.valt.helsinki.fi/staff/krentola/Luento_2003_7_files/frame.htm
-
Lähde:
http://www.students.tut.fi/~meskola/kekkonen/neuvostoliitossa.html
Kekkonen uskoi, että kommunismi lopulta voittaisi kapitalismin, jotan hän pyrki aina ajattelemaan asioita Neuvostoliiton kannalta.
-----------
Amerikkalaiset eivät tästä pitäneet ja mm. kesällä 1950 sanottiin "Urho Kekkonen on suurin poliittinen rikollinen, jonka Suomen kansan historia tulee tuntemaan"
----
Kekkonen oli Stalinin suosikki ja hän sai vierailullaan kuninkaallisen kohtelun. Hän tapasi kaikki Neuvostoliiton johtajat, mm. Nikita Hrustsevin. Vierailun aikana sovittiin kaupasta ja tavaroiden vaihdosta. Paasikivi oli kieltänyt puhumasta "arkoja asioita", mutta Neuvostoliittoon jääneiden suomalaisten sotavankien palauttamisesta sovittiin sillä ehdolla, että Suomi luovuttaa Neuvostoliittolaiset "sotarikolliset". Illallisen jälkeen Stalin kutsui Kekkosen Kremlin teatteriin katselemaan elokuvia Turkmestanin ratsastajista ja majavien elämästä. Tämän ensimmäisen Neuvostoliiton vierailun jälkeen Kreml ei enää koskaan arvostellut Kekkosen ulkopolitiikkaa.
Vuonna 1953 Stalin kuoli. Hänen ruumiinsa balsamoitiin ja asetettiin palvottavaksi Leninin mausoleumiin. Kekkonen sanoi radiossa 6.3.1953 mm. seuraavasti: "Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi, nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus."
Kyllä kokoomuskin pääsee länsimaisiin mittasuhteisiin, kunhan muuttaa ensin politiikkaansa. Uuteen politiikkaan mallia voi ottaa vaikka keskustalta, sillä siinä puolueessa täytyy olla jotain kansalaisia kiehtovaa, kun se yhä menestyy, vaikka onkin perustettu agraaripuolueeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004841147