> Voi olla että tämä ei kuulu tänne <
Olen neljän vanha nälkä kurnii vatsassani olemme oleet juuri "perhe" retkellä seurasaaressa eväinä kaksi pulloa viinaa ja jokunen olut pullo matkalla meitä oli äitini, isä puoleni, minä ja pikkuveljeni ja todella eväämme olivat nuo edellä mainitut nesteet, ei e mitään oli meilä hauskaakin päästiin oikein ratsupoliisi saattueessa pois kyseiseltä saarelta, nyt olemme siis kotona ja on nälkä, pyydämme jotain syödäksemme, vastaus on ei ole mitään ruoka tarpeita kun ei ole rahaa nyt on niin tiukkaa mutta huomenna laitetaan taas ruokaa!
Olen noin seitsemän vanha koulu tie on alkamassa, kenkäni haisevat kissanpissalle,koska ne ovat ainoat eivätkä koskaan kerkiä kuivumaan itse asiassa ne ovat kyllä talvikengät joita käytin jo viime talvena sekä tämän kesän ja nyt ne ovat parhaat ja ainoat kenkäni, hävettää. Koulussa opettaja kertoo että aamupala onpäivän tärkein ateria, aamupala ihmettelen mikä se oikein on ?. Muistan erään kerran kun tulen koulusta kotiin että äitini laittaa ruokaa, leikkuu laudalla on jotakin vaaleaa lihaa en tiedä mitä se on mutta nälkäisenä näpistän siitä muutaman palan ja syön ne hyvällä ruokahalulla raakana. Tietysti äitini huomaa rikokseni ja alkaa huutomaan minulle " saakelin varas, olet nyt syönnyt oman osuutesi, toivottavasti saat jonkun taudin", Ja tistä se tiesikin että voin saada jonkin taudin sllä seuraavana yönäherään aivan käsittämättömään vatsa kipuun ja joudun herättämän äitini joka ei krapulapäissään halua tai jaksa kiinnostua asiastani vaan sanoo siitäs sait varas. Olen nyt noin kymmenen vanha olemme taas vaate ostoksilla sellaisessa aika isossa hallissa missä vaatteet on pakattu isoihin pahvi laatikoihin ja niiden takana seisoo myyjä tätejä jotka tietävät kokoni sillä olenhan asioinnut täällä jo niin monta vuotta ja aina äitini on ollut tyytyväinen palveluun nytkin saan uuden vaatekerran talvea varten ylpeänä kävelen ulos "myymälästä" ja kun katson ulkooven yläpuolelle siinä lukee PELASTUSARMEJA, kysyn äidiltäni onko siellä sotilaita, ja äitini nauraa minulle ei kai nyt sentään vaatekaupassa ole sotilaita.
Olen kuudennella luokalla koulussa äitini on luvannut aamulla keittää kala keittoa tulen koulusta kotiin ja kun asumme vuokralla omakotitalossa niin meillä on myäs oma piha, tänään se piha kuitenkin näyttää jotenkin erinlaiselta vastassa on lohenpää ja sen seurassa perunoita niinpä niin tilanne on taas tämä koko päivän ne on juoneet viinaa ja sitten alkaneet tappelemaan jolloin äitini on heitttännyt keiton pihalle ja sen jälkeen isäpuoleni on tapansa mukaan hakannut äitini ja näin on tälläkin kertaa, äitini makaa veri lammikossa naama mustelmilla ja isäpuoleni sammuneena ruokapöydän päällä, olihan ainakin pöytä katettu. Herätän äitini joka käskee syödä ruoka on valmista.
Ihanaa tänään meillä syödään herkkuani kotletteja ja peruna muussia, on ruoka aika ja tällä kertaa olen varmasti ajoissa sillä jos myöhästyisin minuutinkin ruokailu siltä päivältä kohdaltani ohitse, mutta nyt olen ajoissa äiti annostelee meille valmiiksi lautaselle yksi kotletti per lapsi ja kaksi kauhalista peruna sosetta, voi ei huokaisen ja rohkenen kysyä miksi näin vähän kun on niin hyvää ruokaa saan vastaukseksi tiedätkö että meillä on niin vähän rahaa ja toisellapuolella mailmaa lapset eivät saa ruokaa lainkaan, pahoitan mieleni ajatellessani noita lapsi raukkoja , mutta kuitenkin ihmettelen äneti miten halpaa olut sitten on kun äitini on sitä tänäänkin juonnut ainakin kymmenen pulloa kuten tekee muuten joka päivä enkä ole koskaan kuullut että se olisi kmalan kallista kuten ruoka ja vaatteet ovat ja olihan meillä viikon loppunakin rahaa ajaa taksilla kaupunkiin isäpuoleni työpaikalle hakemaan sitä viinää lisää kun ne kuusi pulloa eivät riittäneet ja jo lauantai iltana ne kävivät mutamalla oluella paikalisessa baarissa mutta onneksi edes yksi kotletti päätin kyllä että kun menen itse töihin niin ostan niin paljon kotletteja kuin vaan jaksan syödä.
Äitini huutaa minulle pää punaisena että syöt meidät vararikkoon olen juuri ottanut jääkaapista YHDEN nakkimakkaran ja tämä samanlainen meno jatkuu ja jatkuu.
Olen päässyt töihin odotan ensinmäistä palkkaani ja kun sen saan ostan aivan mielettömän määrän ruokaa ja syön ja syön , muutan pois kotoa 16 vuotiaana ja syön ja syön, olen sairastunut syömiseen. Lihoan kuin syöttö porsas ja nautin siitä ja huomiosta minkä saan kun olen niin lihava.Nyt reilu 30 vuotta syntymäni jälkeen huomasin itse millaisessa kunnossa olen ja aloitin elämän tapa remontin laihdutin noin 6kuukauden aikana 32 kiloa ja jatkan syömistä mutta terveellisesti ilman äitiäni en pidä minkään laista yhteyttä siihen sadistiin ja nyt voin hyvin, muille sisaruksilleni ei käynnyt ihan yhtä hyvin siitä tarina toisaalla, tamä tarina on tosi.
Olen neljän vanha nälkä kurnii vatsassani olemme oleet juuri "perhe" retkellä seurasaaressa eväinä kaksi pulloa viinaa ja jokunen olut pullo matkalla meitä oli äitini, isä puoleni, minä ja pikkuveljeni ja todella eväämme olivat nuo edellä mainitut nesteet, ei e mitään oli meilä hauskaakin päästiin oikein ratsupoliisi saattueessa pois kyseiseltä saarelta, nyt olemme siis kotona ja on nälkä, pyydämme jotain syödäksemme, vastaus on ei ole mitään ruoka tarpeita kun ei ole rahaa nyt on niin tiukkaa mutta huomenna laitetaan taas ruokaa!
Olen noin seitsemän vanha koulu tie on alkamassa, kenkäni haisevat kissanpissalle,koska ne ovat ainoat eivätkä koskaan kerkiä kuivumaan itse asiassa ne ovat kyllä talvikengät joita käytin jo viime talvena sekä tämän kesän ja nyt ne ovat parhaat ja ainoat kenkäni, hävettää. Koulussa opettaja kertoo että aamupala onpäivän tärkein ateria, aamupala ihmettelen mikä se oikein on ?. Muistan erään kerran kun tulen koulusta kotiin että äitini laittaa ruokaa, leikkuu laudalla on jotakin vaaleaa lihaa en tiedä mitä se on mutta nälkäisenä näpistän siitä muutaman palan ja syön ne hyvällä ruokahalulla raakana. Tietysti äitini huomaa rikokseni ja alkaa huutomaan minulle " saakelin varas, olet nyt syönnyt oman osuutesi, toivottavasti saat jonkun taudin", Ja tistä se tiesikin että voin saada jonkin taudin sllä seuraavana yönäherään aivan käsittämättömään vatsa kipuun ja joudun herättämän äitini joka ei krapulapäissään halua tai jaksa kiinnostua asiastani vaan sanoo siitäs sait varas. Olen nyt noin kymmenen vanha olemme taas vaate ostoksilla sellaisessa aika isossa hallissa missä vaatteet on pakattu isoihin pahvi laatikoihin ja niiden takana seisoo myyjä tätejä jotka tietävät kokoni sillä olenhan asioinnut täällä jo niin monta vuotta ja aina äitini on ollut tyytyväinen palveluun nytkin saan uuden vaatekerran talvea varten ylpeänä kävelen ulos "myymälästä" ja kun katson ulkooven yläpuolelle siinä lukee PELASTUSARMEJA, kysyn äidiltäni onko siellä sotilaita, ja äitini nauraa minulle ei kai nyt sentään vaatekaupassa ole sotilaita.
Olen kuudennella luokalla koulussa äitini on luvannut aamulla keittää kala keittoa tulen koulusta kotiin ja kun asumme vuokralla omakotitalossa niin meillä on myäs oma piha, tänään se piha kuitenkin näyttää jotenkin erinlaiselta vastassa on lohenpää ja sen seurassa perunoita niinpä niin tilanne on taas tämä koko päivän ne on juoneet viinaa ja sitten alkaneet tappelemaan jolloin äitini on heitttännyt keiton pihalle ja sen jälkeen isäpuoleni on tapansa mukaan hakannut äitini ja näin on tälläkin kertaa, äitini makaa veri lammikossa naama mustelmilla ja isäpuoleni sammuneena ruokapöydän päällä, olihan ainakin pöytä katettu. Herätän äitini joka käskee syödä ruoka on valmista.
Ihanaa tänään meillä syödään herkkuani kotletteja ja peruna muussia, on ruoka aika ja tällä kertaa olen varmasti ajoissa sillä jos myöhästyisin minuutinkin ruokailu siltä päivältä kohdaltani ohitse, mutta nyt olen ajoissa äiti annostelee meille valmiiksi lautaselle yksi kotletti per lapsi ja kaksi kauhalista peruna sosetta, voi ei huokaisen ja rohkenen kysyä miksi näin vähän kun on niin hyvää ruokaa saan vastaukseksi tiedätkö että meillä on niin vähän rahaa ja toisellapuolella mailmaa lapset eivät saa ruokaa lainkaan, pahoitan mieleni ajatellessani noita lapsi raukkoja , mutta kuitenkin ihmettelen äneti miten halpaa olut sitten on kun äitini on sitä tänäänkin juonnut ainakin kymmenen pulloa kuten tekee muuten joka päivä enkä ole koskaan kuullut että se olisi kmalan kallista kuten ruoka ja vaatteet ovat ja olihan meillä viikon loppunakin rahaa ajaa taksilla kaupunkiin isäpuoleni työpaikalle hakemaan sitä viinää lisää kun ne kuusi pulloa eivät riittäneet ja jo lauantai iltana ne kävivät mutamalla oluella paikalisessa baarissa mutta onneksi edes yksi kotletti päätin kyllä että kun menen itse töihin niin ostan niin paljon kotletteja kuin vaan jaksan syödä.
Äitini huutaa minulle pää punaisena että syöt meidät vararikkoon olen juuri ottanut jääkaapista YHDEN nakkimakkaran ja tämä samanlainen meno jatkuu ja jatkuu.
Olen päässyt töihin odotan ensinmäistä palkkaani ja kun sen saan ostan aivan mielettömän määrän ruokaa ja syön ja syön , muutan pois kotoa 16 vuotiaana ja syön ja syön, olen sairastunut syömiseen. Lihoan kuin syöttö porsas ja nautin siitä ja huomiosta minkä saan kun olen niin lihava.Nyt reilu 30 vuotta syntymäni jälkeen huomasin itse millaisessa kunnossa olen ja aloitin elämän tapa remontin laihdutin noin 6kuukauden aikana 32 kiloa ja jatkan syömistä mutta terveellisesti ilman äitiäni en pidä minkään laista yhteyttä siihen sadistiin ja nyt voin hyvin, muille sisaruksilleni ei käynnyt ihan yhtä hyvin siitä tarina toisaalla, tamä tarina on tosi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ooksä venäläinen...? tai ulkomaalainen kummiskin? käy äitis luona.. muista ett hän ei voi enään satuttaa sua!
Olen kyllä täysin syntyperäinen suomalainen.
Voin sanoa että minulla ei ole äitiä, on vain biolooginen synnyttäjä ja sitäkään kohtaan ei ole kuin vihan tunne jos edes sitäkään.
Mä en sitä ihmistä halua tavata, ja se on minulle täysin tietoinen valinta.
Pahoittelen lukijan puolesta
Ihmisellä on oikeus olla olematta yhteydessä ns. läheisiinkin ihmisiin, niin halutessaan. Ja ennen kaikkea olla potematta tapaamattomuudesta huonoa omaatuntoa.
Tsemppiä.
tollasia on narsistivanhemmat kaikki vaa itelle hohhoh kyllä tollaset sais vetää hirteen joo no koita pärjätä.
Olen itsekin lukenut muutamaan kertaan, siinä on niin jotain....
Merkki otsikossa siksi, että toit mieleen oman lapsuuteni.
Minä olen edelleenkin lojaali äidilleni ja vien hänelle esim rahaa jos hän pyytää. Vaikka tiedänkin sen menevän kaljaan. Lapsillani ei kuitenkaan ole mummua ja siitä olen pahoillani lasteni puolesta. Ehkä olisi pitänyt olla viisaampi ja katkaista välit jossakin vaiheessa, mutta en ole sitä vain voinut tehdä...
Syydä alkoholistille rahaa vaan anna lapsillesi tai tehkää jotain kivaa yhdessä lasten kanssa ilman alkkarin läsnäoloa. Ketjun aloittaja