Peuransarvi 1975.

Pelattiin lentopalloa Ranuan Peuransarvessa minipoikien harjoituksissa perjantai-iltana. Oli menossa loppupelit ja huomasin sisään tulevan tutunnäköisiä hahmoja. Hurriganesilla oli keikka ja herrat saapuivat roudaamaan kamojaan saliin. Tunnistin Remun, vaikka sillä oli just leikattu lyhyt tukka. Sanoin kavereille, että nyt lopetan pelaamisen koska tuolla on Remu. Kaverit sanoi ettei ole, mutta minä menin Remun kanssa juttelemaan. Kaverit tuli perästä.

Oltiin 10-v ja Ganesin miehiä kaikki tyynni.

Grazy Days oli just ilmestyny, eikä vielä soinut kotona kasettimankassa.Remulla oli todella makee digitaalikello. Se oli tummanpunainen ja kun painoi nappia, näkyi punaiset valonumerot. Ikinä ei oltu sellaista ennen nänty. Remu oli tosi kiva meille, jutteli ja pelleili meidän kanssa pitkään. Pompoteltiin lentopalloa ja Remu ihasteli meidän tyylikkäitä otteita lyödä palloa lujasti lattiaan lentopallolyönnillä. Remu avasi lääkärinlaukkunsa ja jakoi meille Crazy Days tarroja ja nimmareitaan. Saatiin sellaisia amerikan lippuun stailattuja Beaver Jeans tarroja kans ja ne oli tosi cooleja. Cisse ja Ile istuskeli eri puolilla urheilusalia. Haettiin niiltäkin nimmarit CD- tarroihin. Ile oli tosi nuori ja erittäin ylimielinen meille pennuille. Cisse oli loistavan mukava ja valtavan lämpimän oloinen tyyppi. Hihitteli kaikelle ja oli tosi frendillinen meille pikkukundeille. Pelas meidän kanssa vähän aikaa koristakin siinä, ennen kuin tuli kiire kotiin kysyyn äidiltä lupaa päästä keikalle.

Sain luvan kovan kinuamisen jälkeen, asuttiin ihan vieressä ja lupasin tulla kotiin jos oli jotenkin vaarallisen tms. tyyppistä meininkiä.

Tupa oli täynnä ja me kakarat lisäksi. Vanhemmat tyypit meille nauroi, pennut täällä. Remu oli vuokrannut koko mestan, niinkuin sillä oli silloin tapana. Ekaksi soitteli muistaakseni Black Mike DJ-musaa ja näytti hot-rod filmejä. Remu joraili ja me porukat istuttiin tuoleissa ja katsottiin amerikan meininkiä monttu auki. Jostain syystä salissa piti olla penkit.

Sitten sammui valot ja kaikki liikkui lavan eteen. Niin mentiin mekin ihan eteen.

Valot syttyi ja Remu oli lavalla. Se veti Beavers jeansit nilkkoihin ja pyllisti paljaalla perseellään meitä päin. Vitjapallit vain roikkui lähempänä polvia. Se huusi käheällä äänellä minkä äijästä lähti TZSAAU BEIBEET!

Sitten se loikkas pattterin taakse, housuja kiinnittämättä ja alkoi rummuttaa niin helvetillisellä raivolla, että meinas meiltäkin taju karata. Muistaakseni se oli Tallahasse Lassie millä ne aloitti ja biisit ne veti ihan putkeen. Ganes soitti Crazy Daysin kaikki biisit ja Roadrunnerin merkittävimmät. Kuulin tuolloin varmaan ekaa kertaa My only onen. Se oli heti ihan helmi. Cisse oli vedossa ja Ile suoriutui yllättävän hyvin. Alppua en ollut nähnyt tietenkään vielä tuolloin.

Välispiikkeinä Remu heitti englanniksi hävyttömyyksiä. Mehän ei niitä tajuttu, mutta isommat tytöt kertoivat niiden olleen kehoituksia erilaisiin seksiakteihin. Eipä me siitäkään kovin paljon vielä tajuttu. Meininki oli ihan hillitön ja pikkupoikien ihmetys suuri.

Se oli hieno kokemus - en ole koskaan siitä toipunut.

Enkä aiokaan.