Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta. Kaksi ekaa vuotta asuimme samalla paikkakunnalla, mutta tämän kuun alusta muutin toiselle paikkakunnalle opiskelun vuoksi. Poikaystäväni ei voinut vielä muuttaa perässäni,koska opiskelee ja tekee töitä kotikaupungissaan.
Poikaystäväni käytös on muuttunut viikon sisällä aivan yllättäen. Hän vastailee minulle puhelimessa väliinpitämättömästi usein äänessään jopa vihaa. Hän ei pahemmin minulle enää soittele ja kun minä soitan ei hän useinkaan vastaa puhelimeen. Myöskään viesteihini en saa vastausta. Kun hän sitten vaivautuu soittamaan,tuntuu että poikaystävälläni on kiire lopettaa puhelu milloin mistäkin syystä; "olen kaverin kanssa", "akku loppuu kohta"...
Lisäksi minä olen se, joka keksii puheenaiheet. Jos kysyn, mitä olet tänään hommaillut saan vastaukseksi "en oikeen mitään". Jos taas kerron jonkin asian mikä minulle on tapahtunut saan vastaukseksi "a-ha".
Olen todella surullinen, enkä tiedä mitä tällainen käytös oikein tarkoittaa ja mitä oikein tapahtuu. Kysyin murulta tänään, että mikä nyt on vialla. Olenko minä tehnyt jotakin pahaa, ärsytänkö jotenkin, oletko löytänyt uuden...mutta kaikkiin on vastaus ei.
Olen todella surullinen, sillä tällainen alakuloisuus ja jos voisi sanoa jopa töykeä käytös ei kuulu poikaystäväni käyttäytymiseen. Jotain on pakko olla vialla. Miksi hän ei voi kertoa sitä minulle? Kokemuksia? Myös miesten näkökulmaa kaipailen!
Poikaystäväni käytös on muuttunut viikon sisällä aivan yllättäen. Hän vastailee minulle puhelimessa väliinpitämättömästi usein äänessään jopa vihaa. Hän ei pahemmin minulle enää soittele ja kun minä soitan ei hän useinkaan vastaa puhelimeen. Myöskään viesteihini en saa vastausta. Kun hän sitten vaivautuu soittamaan,tuntuu että poikaystävälläni on kiire lopettaa puhelu milloin mistäkin syystä; "olen kaverin kanssa", "akku loppuu kohta"...
Lisäksi minä olen se, joka keksii puheenaiheet. Jos kysyn, mitä olet tänään hommaillut saan vastaukseksi "en oikeen mitään". Jos taas kerron jonkin asian mikä minulle on tapahtunut saan vastaukseksi "a-ha".
Olen todella surullinen, enkä tiedä mitä tällainen käytös oikein tarkoittaa ja mitä oikein tapahtuu. Kysyin murulta tänään, että mikä nyt on vialla. Olenko minä tehnyt jotakin pahaa, ärsytänkö jotenkin, oletko löytänyt uuden...mutta kaikkiin on vastaus ei.
Olen todella surullinen, sillä tällainen alakuloisuus ja jos voisi sanoa jopa töykeä käytös ei kuulu poikaystäväni käyttäytymiseen. Jotain on pakko olla vialla. Miksi hän ei voi kertoa sitä minulle? Kokemuksia? Myös miesten näkökulmaa kaipailen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sori, tuli viesti väärään paikkaan. Piti kirjoittaa tonne Miesten logiikka-osastoon.
:)
vihdoinkin saanut tietää uskottomuudestasi.
Mene käymään sen luona, vaikka ihan yllätyksenä. Ties mitä selviää. Sitten otat kasvotusten puheeksi koko teidän suhteenne tulevaisuuden.
HÄN ON TAJUNNUT,ETTÄ EI ENÄÄ HALUA SINUA,JA ON TODENNÄKÖISESTI IHASTUNUT JOHONKIN TOISEEN. JOS IHMISELLÄ ON VAIN OMIA ONGELMIA,HÄN ON TYYTYVÄINEN JOS YMPÄRILLÄ ON IHMISIÄ,KUTEN TYTTÖYSTÄVÄ JOKA MAHDOLLISESTI KUUNTELEE MIKÄ PAINAA,TAI IHAN VAAN KUUNTELEE.VAIKUTTAA KYLLÄ NYT SILTÄ,ETTÄ SUHTEENNE ON OHI.SORRY..ELÄMÄ JATKUU..
PS.ÄLÄ NYT SIT TOLLASTA RUPEE KATTELEE,VAAN JUST MEET SINNE KÄYMÄÄN,HANKIT VAKOOJAN,TAI VAAN JÄTÄT HÄNET,JOS EI RUPEE KUNDI PUHUMAAN
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse asuin poikaystäväni kanssa koko ajan samalla paikkakunnalla,mutta yhdessä vaiheessa hänen käytöksensä vain muuttui. Hän muuttui todella välinpitämättömäksi,ei ikinä ehtinyt puhua kauaa puhelimessa yms. Jonkun aikaa suhde meni eteenpäin näin,mutta vähän ajan päästä hän jätti minut. Mielestäni oli todella epäreilua ettei hän selittänyt mitään. Olin mielestäni hyvä tyttöystävä ja hän ajoi minut tilanteeseen,jossa sain vain miettiä olenko tehnyt jotain väärin vai miksi hän käyttäytyy noin. Poikaystävällesi on selvästi tapahtunut jotain. Yritä puhua hänen kanssaan vielä. Jos hän ei suostu puhumaan,etäänny sinä ja katso ottaako poikaystäväsi yhteyttä. Mielestäni poikaystäväsi käytös on todella itsekästä niin kuin minunkin poikaystäväni oli silloin. Jonkun ajan eron jälkeen meinasin kuolla ikävään,mutta nyt on jo helpottanut. Mies sanoo vieläkin rakastavansa minua ja se tekee kaikesta entistä vaikeampaa. En kuitenkaan haluaisi palata enää yhteen,koska miehen välinpitämättömyys loukkasi ja satutti minua todella aikoinaan. Toivottavasti asianne selviää!