Hei! Olemme kaksi lähihoitaja opiskelijaa ja teemme kurssissa sosiaaliset ongelmat tehtävää johon tarvitsisimme haastatteluita syömishäiriön/ anoreksian kanssa kamppailevilta. Vastata voit myös tarinan muodossa.
1. Milloin sairastatuit? miten sairautesi todettiin.
2. Miten muut suhtautuivat sairauteesi,perhe, ystävät, luokkatoverit, käyttäydytäänkö sinua kohtaan erilailla?
3. Jouduitko missään vaiheessa olemaan sairaala hoidossa, tai muussa vastaavassa?
4. Jos olet parantunut, niin mikä oli ns, ensiaskel parantumistasi kohti?
5. Miten aluksi sait peitettyä ongelmasi, peittelitkö sitä, kuinka pitkään?
6. Kaunanko sairautesi kesti, uusiutuiko sairautesi?
7. Miten elit sairautesi kriittisimmässä vaiheessa, kuinka söit, liikuit, ym?
8. Millainen minä kuva sinulla oli sairautesi aikana, vaihteliko se?
9. Millainen minä kuva sinulla nyt on kun/ jos olet parantaunut( oletko tyytyväinen itseesi)
10. Miten sinulla nyt elämässäsi menee, kuinka muut ovat suhtautuneet parantumiseesi, perhe, ystävät, luokkatoverit? Käyttäydytäänkö sinua kohtaan erilailla?
Olisimme todella kiitollisia jos vastaisitte tai kertoisitte tarinanna meille!
-Kiitos-
1. Milloin sairastatuit? miten sairautesi todettiin.
2. Miten muut suhtautuivat sairauteesi,perhe, ystävät, luokkatoverit, käyttäydytäänkö sinua kohtaan erilailla?
3. Jouduitko missään vaiheessa olemaan sairaala hoidossa, tai muussa vastaavassa?
4. Jos olet parantunut, niin mikä oli ns, ensiaskel parantumistasi kohti?
5. Miten aluksi sait peitettyä ongelmasi, peittelitkö sitä, kuinka pitkään?
6. Kaunanko sairautesi kesti, uusiutuiko sairautesi?
7. Miten elit sairautesi kriittisimmässä vaiheessa, kuinka söit, liikuit, ym?
8. Millainen minä kuva sinulla oli sairautesi aikana, vaihteliko se?
9. Millainen minä kuva sinulla nyt on kun/ jos olet parantaunut( oletko tyytyväinen itseesi)
10. Miten sinulla nyt elämässäsi menee, kuinka muut ovat suhtautuneet parantumiseesi, perhe, ystävät, luokkatoverit? Käyttäydytäänkö sinua kohtaan erilailla?
Olisimme todella kiitollisia jos vastaisitte tai kertoisitte tarinanna meille!
-Kiitos-
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyseillä pro ana palstalta kokemuksia..pelkkää huijausta ja arveluksia tulee vastaukseksi jos jotain tulee!
mikä yhteys on mukamas anoreksialla tai pro-analla ja sosiaalisilla ongelmilla???
olis kiva tietää miks mulla vielä sit on sosiaaliset ympyrät...
Luit kysymykset. Tottakai sairauksista voi myös seurata sosiaalisia ongelmia.Esim: Ihminen voi sulkeutua eikä enää ota kontaktia muihin ihmisiin. Mutta kaikilla sairaus ei vaikuta sosiaalisiin suhteisiin. Kysymyksiin voi vastata vaikka sinulla ei olisikaan ollut mitään sosiaalisia ongelmia. Olemme kiinnostuneet kaikista kokemuksista ja siitä miten muut suhtautuvat, sekä miten itse suhtaudut. Kuinka yhteiskunta suhtautuu ym. Mielestäni ei kannata takertua kurssin nimeen, kurssi nimittäin kattaa paljon muutakin. Pääasia on onko ongelmaa, onko siitä selvitty ja miten siitä on selvitty. Opiskelemme sitä miten huomata ongelman ja kuinka autta siinä asiassa.
Hei!
Ihan vaan teille opiskelijoille viestiksi, että etteköhän kuitenkin laita reilusti nimenne ja yhteystietonne, jonne noita juttuja voisi lähettää. Kuuluu hyvään tutkimustyyliin, ettei tutkija piilottele noin ja kirjottele tekstejään noin ylimalkaisesti jollekin nettipalstalle!
1. en oikein tiedä tarkasti koska en missään vaiheessa ole tuntenut itseäni sairaaksi. kouluterveydenhoitaja huomasi viime syksynä että painoni oli laskenut "hurjasti" ... lähetti sitten mut sairaalaan verikokeisiin jne... sitten ne kyseli roukailutottumuksia ja kaikkee semmosta... sitten ne vaan sano että mulla on syömishäiriö. (oksentelua ruokailujen yhteydessä ja ruuan pelkoa)
2. äiti oli hysteerinen, huusi ja itki, oli enemmänkin surullinen kuin vihainen. isä ei ole missään vaiheessa saanut tietää. isosisko haukkui pystyyn.
kavereille ei ollut yllätys koska he olivat huomanneet jo kauan sitten (kuiskivat aina porukassa jossain ja olivat tehneet suunnitelmia miten saavat mut syömään ja vahtivat etten käynyt vessassa ruokailujen jälkeen.) ei tuntunu hyvältä ku selän takana tehtiin tommosta. suutuin siitä ja laitoin välit poikki suurimman osan kanssa kavereistani. he suhtautuivat säälivästi ja valittivat kokoajan että oon liian laiha jne...
muut omalla luokalla haukkuivat anorektiseks paskaks ja semmosta.
paitsi kerran he raahasivat minut väkisin ruokalaan, pitivät käsistä kiinni ja yksi työnti väkisin ruokaa suuhun. vihaan sitä päivää.
3. en muuten kun että kävin ravitsemusterapeutilla, psykiatrilla ja semmosilla ihmetyypeillä... yhdessä vaiheessa jouduin pakkoruokintaan.
4. päätin etten halua enää tätä vitun ramppaamista ja kyttäämistä. lihotin itseni melkein "normaalipainoiseksi", vaikka itseäni inhotti ja oksetti koko kroppa. kun minua ei enää kytätä niin voin laihuttaa ihan rauhassa. kun menen terkkarille niin juon paljon vettä.
5. pukeuduin aina löysiin vaatteisiin, en käynyt koulussa uinnissa, kotona sanoin että söin jonkun kaverin luona tai että koulussa oli hyvää ruokaa ja söin siellä paljon, kävin yksin saunassa, piilottelin ruokaa... sitä kesti yli puoli vuotta.
6. en osaa vastata
7. no en enää pystynyt liikkumaan kovin paljon mutta en kuitenkaan liikkunut autolla tai pyörällä vaan kävelin, kävin lenkeillä, aerobicissa ja kuntonyrkkeilyssä. olen merkinnyt muistiin kaikki silloiset syömiset ja suurin osa oli että koulussa, jos söin niin söin näkkärin (oksensin) ja kotona jonkin jogurtin tai pari leipää. välillä tuli ahmimiskohtauksia jos olin yksin kotona ja sen jälkeen puoleks tunniks pää pönttöön. päivä tai kaksi oli viikossa sellaisia etten syönyt YHTÄÄN mitään. join vaan vettä. valehtelin äitille ja kavereille kokoajan syömisistä mutta kavereille ei mennyt läpi. en ollut enää kavereitteni kanssa paljon ja keskityin vain laihduttamiseen.
8. en osaa sanoa...
9. en todellakaan tyytyväinen! jouduin lihottamaan niin paljon että oksettaa! vihaan itseäni!
10. ?
toivottavasti on edes vähän apua.
Kiitos paljon että vastasit. Tästä on meille paljon apua.
olkaatten hyvät!