Kun tiedustelu todisti, ettei kansa välitä natosta ollenkaan, niin ikämies Max haastateltiin päälle ja pantiin sanomaan, että natoon pitää liittyä. Näin kansan tahto saatiin taas koplattua huru-ukon haastatteluun, jota vanhaa hokemaa toistettiin mediassa monta päivää suurena uutisena.
Nato jankutusta
Kokemusta
477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lobbausta oli ennen kun vallan kamareiden nurkissa ja käytävillä hierottiin tuttavuutta vallanpitäjiin ja pyrittiin vaikuttamaan heihin. Nyt jo lobbaukseksi sanotaan kaikenlaista jatkuvaa vaikuttamista ja tyrkytystä.
Monella saattaa olla etunsa tai ideologiansa taustalla jotakin asiaa mainostaessaan.
Jakobson on Trilateraalisen komission jäsen, ja komission toimenkuvaan kuuluu mm. Naton laajentaminen. http://www.trilateral.org/
matkattaessa on sitten mukava todeta - jos sattuu suomenkielentaitoisia samaan vaunuun - että "enkös minä sanonut, että olisi kannattanut liittyä Natoon..."
Ja soldati kolkuttelee kalashnikovin perällä oveen:"Onko tässä vaunussa kuolleita? Heittäkää ratapenkalle!"
itään kapsahtaa.
(trad)
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
Sdp:n Seppinen ruotii moneen kertaan. Paavo Lipposen linjaan hän lienee tyytyväinen, mutta edellinen armon saanut taitaa olla 1950-luvulta.
”Länsimielinen Tannerin aikainen Sdp oli erittäin tärkeä tekijä Suomen selviytymisessä, porvarillisen Suomen rinnalla. Neuvostoliiton nyreä suhtautuminen sosialidemokraatteihin liittyi syvimmillään juuri Tannerin kestävyyteen: hän oli etenemisen este.”
Seppisen näkökulmasta katsottuna ei ole suuri yllätys, että Suomen puolueista parhaan arvosanan saa Kokoomus. Se ei sentään taittunut, vaikka taipuikin puuhastelemaan suhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa ja kaikenlaiseen muuhun turhanaikaiseen ystävyystoimintaan.
Kokoomuksen päästyä hallitukseen 1987 se ryhtyi nopeasti kääntämään linjaansa takaisin länsimieliseksi ja edistämään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kokoomus ja keskusta ovat avanneet puoluearkistonsa Seppisen käyttöön, eikä turhaan. Varsinkin Kokoomuksen ahkerointia EU-jäsenyyden puolesta dokumentoidaan tarkasti.
Kokoomuksen kohdalla hän paikkaa historiankirjoituksen aukkoa. Sen historia on huonosti tunnettu, sillä puolueen historiankirjoitushankkeet laahustavat vielä viime vuosisadan alkupuolella.”