Pakkomielteeni koskee siis sanomisiani ja olemustani. En voi olla missään vapautunut oma itseni, aina on jotain murehtimisia ja huolia. Huoli saattaa liittyä pelkästään kävelytyyliini, kasvojeni ilmeisiin, puheääneeni, katsekontaktiin. En halua että kukaan kiinnittää kasvoihini ja silmiini huomiota kun puhun. Ahdistuneisuus näkyy päällepäin, näytän aina hyvin varautuneelta ja pälyilevältä. Ja otan hyvin herkästi toisten asiat ja toiset nauttivat minun järkyttämistäni ja joskus tuntuu siltä kuin toiset haluavat päästä yläpuolelleni tuomalla julki mokani joka oikeasti on ihan mitätönkin asia. Olemuksestani huokuva hermostuneisuus tekee muutkin hermostuneiksi. Miten rauhoitan itseni ja mieleni?
Kamala pakkomielle!
Hermoheikko
5664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ITSEÄSI!! ota rennosti ja muista, että maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa eikä kukaan kiinnitä sinuun sen kummempaa huomiota. Persoonalliset ihmiset ovat sitäpaitsi mieleenjääviä!! Relax ja nauti elämästä ja sen pienistä ihmeistä!!
Omaan hiemansamanlaisia taipumuksia, ja minulla auttaa laimennettu aromaterapeuttinen laventeliöljy. Tuollaista käytetään minimaalisia määriä ja vaikuttaa nopeiten ja tehokkaimmin iholle hierottuna. Noita saa luontaistuote- kaupasta a 10 euroa. Vaikutus on rentouttava. Käytän silloin kun siltä tuntuu, en aina.
piti vielä sanoa, että panepas merkille miten hassuja ihmisiä ympärilläsi lymyilee, ja jo unohdat itsesi onnellisesti :)
Minulle ainakin auttoi mielenterveystoimistossa käytyäni saamat paniikkihäiriö lääkkeet. Vaiva saattaa olla muista pieni, mutta itsestä inhottava ja voi kestää monta vuotta jos sitä ei hoida.
Kuulostaa kylläkin epävarmuudelta ja ylikorostuneelta itsekritiikiltä ja huolehtimistarpeelta eikä miltään pakkomielteeltä.
Jos olet kovin nuori, pääset epävarmuudesta eroon iän ja elämänkokemuksen myötä ihan luonnollisesti, ilman sen kummempaa itsetunnon terapiointia.
Jos taas olet jo aikuinen ja yhtäkkiä herkistynyt pelokkaaksi ja huolehtivaksi, niin syyn etsintä kandeis ehkä aloitta omasta henkilöhistoriasta.
Sieltä saattaa löytyä syyllinen (tapahtuma, henkilö jne), joka säikäytti ja laukaisi sun epävarmuutesi ja pelkosi ja sä olet siitä lähtien ruokkinut sitä itsekin, murehtimalla ja pelkäämällä pahinta ja kääntämällä kritiikin aina itseesi, rekisteröimällä ja analysoimalla jokaisen katsekontaktiasikin.
Saatat myös olla vaan tavallista herkempi luonne ja sen luonteenpiirteen ymmärtämisen ja hyväksymisen sijaan rankaisetkin itseäsi ajattelemalla, että sellainen herkkyys on heikkous ja omituisuus, josta pitää päästä kokonaan eroon.
Kokeile muuttaa käytöstäsi ja ajattelutapaasi tietoisesti. Ajattele positiivisia ajatuksia itsestäsi. Keskity tarkastelemaan kuuntelijan kasvoja ja yritä unohtaa itsesi kun puhut tai keskity aiheeseen josta puhut äläkä siihen millaisella ilmeellä puheesi tuotat, ja jos joku loukkaa sinua verbaalisesti, sano vaikka että: "Auts! Toi sattui" eli reagoi ihan reilusti ääneen äläkä enää alistu hiljaiseksi uhriksi. Reagoidessasi käännät huomion loukkaajaan, jonka pitää kantaa vastuu heittonsa seurauksista.
Ole hyvä itsellesi ja pidä puolesi! Puolusta omaa uniikkia persoonaasi äläkä mittaa sen arvoa muiden käytöksen perusteella.