Luonnollinen asia

Matti Keränen kirjoitti:

31.08.2005 Matti Keränen, Salla

Arvoisat lukijani. Nyt haluan kertoa teille täysin luonnollisesta aiheesta:

Mitä on olla homo?

Aina joskus vastaan tulee ennakkoluuloisia ihmisiä - ihmisiä, jotka kokevat homouden uhkana ja vaarallisena, ihmisiä jotka ovat rakentaneet itselleen näkemyksen siitä, mitä on olla homo, millaista homon elämä on ja mitä homot tekevät. Kuitenkin nämä usein unohtavat ajatella asiaa tältäkin kannalta:
Vain homo tietää, millaista on olla homo, miltä se tuntuu ja mistä todella on kyse.
Homous on ensisijaisesti sitä, että ihastuu, rakastuu ja kiintyy samaa sukupuolta olevaan,
aivan samoin kuin hetero "vastakkaista" sukupuolta olevaan.
Homous on myös sitä, että homo kiinnostuu seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ihmisestä,
kuten hetero kiinnostuu "vastakkaisesta" sukupuolesta.
Homous itsessään ei ole homolle ongelma, eikä homo kärsi homoudestaan.
Sen sijaan murheita voi aiheuttaa se, että ympäristö ei anna homon elää taipumuksensa mukaan.
Homo ei ole vaaraksi itselleen, ympäristölleen tai muille ihmisille,
eikä homous haittaa normaalia elämää millään tavoin.
Sukupuolinen suuntautuminen ei tartu. Heterosta ei tule homoa, eikä homosta heteroa,
silti homo voi käyttäytyä heteron lailla ja hetero homon lailla joissain tilanteissa.
Homo ei himoa jokaista vastaantulevaa samaa sukupuolta olevaa,
kuten ei heterokaan jokaista vastaantulevaa "vastakkaista" sukupuolta olevaa.
Väittämiä homoseksuaalisuudesta ja kommentteja niihin
Seuraavassa on joitain kuulemiani väitteitä ja oma näkemykseni aiheesta. Kyseessä ei siis ole mikään kaiken kattava tieteellinen esitys, vaan lähinnä omien pohdiskelujeni ja itsetutkiskeluni tulosta lähes 15 vuoden ajalta. Lähteinä ovat olleet mm. homoseksuaalisuutta, ihmisen mieltä ja eri maailmankatsomuksia käsittelevät kirjat, Internet ja toiset ihmiset. Uusia aiheita on tulossa lisää jatkossakin ja asioiden jäsentely etsii vielä muotoaan.
"Homous on rikollista!"
Homous ei ole Suomessa ollut rikos vuoden 1971 jälkeen. Homouden pitämiselle rikoksena ei ole olemassa mitään perusteluja. Homouden kriminalisointi oli lähinnä tietämättömyyden, ennakkoasenteiden ja ahdasmielisyyden tulosta.
Joissain maissa homoutta pidetään yhä rikoksena - lähinnä maissa, joissa ääriuskonnolliset lait on voimassa, tai maissa, joissa vallitsee diktatuuri.
"Homous on sairaus!"
Monasti homoutta on sanottu sairaudeksi. Sitä on verrattu milloin impotenssiin, milloin mielisairauteen, milloin flunssaan... Homoseksuaalisuus on poistettu Suomessa sairausluokituksesta vuonna 1981, sillä ei ollut mitään syytä pitää sitä siellä.
Homous ei siis ole sairaus. Se ei aiheuta mitään esteitä normaalille elämälle. Esimerkiksi flunssa, impotenssi tai katkennut käsi aiheuttaa, kuten muutkin sairaudet ja vammat yleensä aiheuttavat. Homo voi käydä täysipainoisesti työssä, pitää lomaa, kastella kukkia, käydä kaupassa, rakastaa, urheilla ja tehdä ruokaa. Homo selviää yhtä hyvin arkipäivän askareista kuin heterokin.
Ainoat murheet monille homoille aiheuttaa se, että jotkut suvaitsemattomat kanssaihmiset eivät kykene sulattamaan sitä, että joku on homo. Homous tai lesbous ei itsessään estä mitenkään viettämästä täysipainoista rakkauselämää tai täysipainoista elämää muutenkaan. Itsensä hyväksynyt homomies ei kaipaa naista romanttisesti eikä eroottisesti, eikä lesbo kaipaa miestä.
Mitä on sairaus?
Esimerkiksi impotenssi on sairaus tai ainakin oire jostain sairaudesta. Jokin osa ihmisessä ei toimi. Impotenssia voidaan hoitaa lääkkeillä, mielenterveyden ammattilaisen avustuksella jne. Impotenssi voi mennä ohi ja homma voi ruveta taas luistamaan. Eli se on parannettavissa. Usein (ei tietenkään aina) impotenssi on seurausta mielenterveyden pienistä ongelmista - työstä, stressistä, parisuhdeongelmista - tai sitten syynä voi olla ihan fyysisetkin asiat, kuten esimerkiksi jokin muu sairaus.
Impotenssi saattaa aiheuttaa myös muita mielenterveydellisiä ongelmia: eikös ole aika raastavaa, jos "haluis, mutta kun ei vaan homma käy."? Nuo potenssiongelmat saattavat aiheuttaa sen, että loma ei maistu, työhön ei voi keskittyä täysipainoisesti, elämänilo katoaa jne... Impotenssista kärsivän varmastikin suurin murhe on se, että on jokin ihan käytännön rajoite estämässä täysipainoisen rakkauselämän viettämistä. Toki homollakin voi olla impotenssia, mutta se tuskin riippuu suoranaisesti homoudesta.
Myös flunssa on sairaus. Silloin olo on heikko ja huono, eikä jaksa tehdä juuri mitään. Lisäksi flunssa on tarttuva tauti, joten aina on riski, että tartuttaa flunssan kanssaihmisiin tai flunssa tarttuu itseen kanssaihmisiltä. Homous ei tartu.
"Homoilla on psyykkisiä ongelmia useammin kuin muilla!"
Homous sinänsä ei aiheuta homolle psyykkisiä ongelmia, eikä homous ole psyykkinen ongelma. Mutta joidenkin (erityisesti eräiden uskonnollisten) tahojen tuomitseva suhtautuminen homouteen saattaa aiheuttaa psyykkisiäkin ongelmia - erityisesti, jos homon omat tunteet oman seksuaalisen identiteetin kasvuvaiheessa ovat ristiriidassa ympäristön kanssa.
Kun nuori kasvaa ja alkaa kiinnostua toisista ihmisistä romanttisesti ja eroottisesti, olisi tärkeää, että löytäisi mallin siitä, miten olla ja elää. Harvemmissa kodeissa puhutaan avoimesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, varsinkaan ns. valtavirran ulkopuolisista asioista, kuten homoseksuaalisuudesta. Jos jotain homoista puhutaankin, niin tuskin kuitenkaan erityisen positiiviseen sävyyn.
Tiedotusvälineissäkin on näihin päiviin asti tuotu homous esiin aika yksipuolisesti - lähinnä painottuen seksuaalisuuteen. Pientä parannusta sentään on nähtävillä. Parisuhdelaista kertovat jutut ja ohjelmat, sekä muutamat TV-sarjat ovat tuoneet homoutta esiin paremmassa valossa, ja muutenkin homoudesta keskustellaan oikeasti lehdistössä. Ja television keskusteluohjelmissa esiintyvät homot ja lesbot ovat muutamia "julkkishomoja" lukuunottamatta nykyään entistä enemmän keskivertokansalaisia.
Miten voi käydä?
Jos kasvavalle (homo)nuorelle tuputetaan väkisin omasta kehittyvästä (homo)identiteetistä poikkeavaa (hetero)mallia, käy pahimmassa niin, että tämä yrittää elää itselleen vieraan mallin mukaan (siis heteron tavoin). Hieman vanhempana hän sitoutuu ehkä epätyydyttävään, mutta ehkä menettelevään (hetero)parisuhteeseen - perustaa perheen ja hankkii lapsia. Myöhemmin sitten voi käydä niin, että elämäntilanne käy todella ahdistavaksi, kun huomaa, että "luonto kutsuu" ihan muualle. Tuloksena saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia ja mahdollisesti perheen hajoaminen. Lievemmissäkin tapauksissa identiteettikriisi on monille todella rankka kokemus riippumatta siitä, minkä ikäisenä sen käy läpi.
Lisäksi monet homot joutuvat kokemaan sellaisia asioita kanssaihmisten taholta, jotka ihan käytännössä haittaavat elämää, kuten vaikkapa se, että homofobinen pomo sattuu yllättäen törmäämään paikalle iltakävelyllä, juuri kun oman poikakaverin kanssa on kiva istuskella käsi kädessä puiston penkillä. Seuraavana työpäivänä ei sitten enää esimerkiksi luvatusta työsopimuksen jatkamisesta ole tietoakaan. Tällaiset murheet saattavat aiheuttaa masennusta ja itsensä torjumista. Ongelmana ei tällöinkään ole homous, vaan homofobinen ympäristö. Ulkopuolistenkin taholta voi varsinkin pienemmillä ja suvaitsemattomilla paikkakunnilla joutua kuuntelemaan nimittelyä ja huutelua, joissain tapauksissa jopa väkivaltaa.
Nuoren homon tai lesbon elämään kuuluu jatkuvaa sellaisten kommenttien kuulemista omasta identiteetistä, jotka ovat omiaan nuijimaan itsetuntoa. Jo eduskunnassa käyty ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämä keskustelu parisuhdelaista oli varmasti monelle rankkaa kuultavaa, varsinkin jos muukin ympäröivä yhteisö tai oma kasvatus on homovastainen. Ympäristön taholta tulevat paineet voivat aiheuttaa homolle psyykkisiä ongelmia. Ei homous.
Mikä voisi auttaa?
Tässä asiassa kouluilla olisi iso rooli ja vastuu: oikeasti tarjota tietoa siitä, että on muitakin mahdollisuuksia kuin olla hetero. Erityisesti koulujen olisi tuotava aihe tarjolle mahdollisimman objektiivisesti, eikä pitää oletusarvoisesti kaikkia heteroina (tai tulevina heteroina). Kasvava yläasteikäinen teini ei välttämättä vielä tiedosta, että on mahdollista, että omat tunteet eivät olekaan heteromallin mukaisia, vaan yrittää asettaa itseään jatkuvasti heteromuottiin - huonoin tuloksin.
Se, että homoseksuaalisuudesta puhutaan lyhyesti vain biologiassa (ja terveystiedossa sukupuolitautien yhteydessä), ei varmasti riitä tukemaan ketään yhtään missään. Ja noissakin tapauksissa yleensä tuodaan homous esiin nimenomaan seksiin ja sukupuoliasioihin liittyvänä asiana ja unohdetaan se, että homous on ennen kaikkea tunnepuolen asia. Mahdollisesti asian tuominen väärällä tavalla esiin aiheuttaa suurtakin vahinkoa oman identiteetin omaksumisessa.
Sellaisessa tilanteessa ei todennäköisesti osaa lähteä etsimään tietoa (tai tukea) omatoimisesti. Vasta lukiossa homoudesta puhutaan ja siitä keskustellaan psykologiassa ja ehkä uskonnossa, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä - eikä opettaja välttämättä oikeasti tiedä aiheesta yhtään mitään.
Puhutaan kauniisti, että onhan koulussa kuraattorit ja terveydenhoitajat, jonne voi aina mennä juttelemaan. Mutta ei se niin toimi, jos ei edes tiedä, mistä omissa tunteissa on kyse. Koulun olisi aktiivisesti kerrottava maailmasta useammasta vinkkelistä kuin perinteisestä suunnasta. Valitettavasti jopa joillakin opettajilla on asiassa yhä vakavia asenneongelmia.
Kun kiinnostus sukupuoliasioihin herää teini-iässä, niin mielenkiinto alkaa kohdistua taipumuksen mukaan tietynlaisiin ihmisiin. Tässä kohdassa ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Jos ympäristö rohkaisee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa seksuaalisuudeltaan ja muutenkin ehjäksi ihmiseksi. Homovihamielinen ja torjuva ympäristö taas saattaa aiheuttaa homolle suunnatonta vahinkoa.
"Homous on valinta!"
Bi-seksuaali saattaa kyetä ohjailemaan jonkin verran sitä, kiinnostuuko miehestä tai naisesta. Mutta todennäköisesti siinä kohdassa, kun törmää "siihen oikeaan", niin siinä ei enää omat ohjailut auta suuntaan eikä toiseen. Toki tunteitaan voi yrittää tukahduttaa.
Monet Bi-seksuaalit (ja useat homotkin) pyrkivät elämään heteron tavoin, sillä kuka ihme "vapaaehtoisesti" tosiaan olisi homo, kun monet kanssaihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää sitä, että mies voi ihan oikeasti rakastaa miestä tai nainen naista. Kulissielämä tai kaksoiselämä on hyvin tavallista erityisesti maaseudulla. Ympäristön suhtautumisen (tai ympäristön oletetun suhtautumisen) tähden monet homot eivät välttämättä uskalla myöntää edes itselleen olevansa homo. Bi-seksuaaleilla oman bi-puolensa kieltäminen lienee vielä yleisempää.
Mitä tulee homouden syihin, niin niitä voimme vain arvailla. Kukaan ei ilmeisesti synny homona tai kukaan ei synny heterona, vaan mieli "kieroutuu" homoksi tai heteroksi syntymän jälkeen. Pieni lapsi ei tunne eroottista tai romanttista kiinnostusta samaa eikä eri sukupuolta kohtaan. Taipumus on kuitenkin todennäköisesti jo olemassa. Siihen vaikuttanee perimä, mahdollisesti raskaudenaikaisetkin asiat ja ehkä muutkin tekijät. Varmuutta asiasta ei ole. Ympäristötekijöillä lapsuuden aikana saattaa olla jotain vaikutusta asiaan - ainakin taipumustensa hyväksymisen osalta.
Sama pätee oikea- ja vasenkätisyyteen. Kätisyyden merkit ovat selkeästi näkyvillä jo nuoremmalla iällä, sillä kätisyys on ominaisuus, joka ihmisessä ilmenee jo varhain. Ei oikeakätinen voi luontevasti valita vasenta kirjoituskädekseen, eikä vasenkätinen oikeaa kättään. Kun yhteiskunta on rakentunut oikeakätiselle sopivaksi, selviäisi vasenkätinen varmasti monista asioista helpommalla, jos pystyisi toimimaan kuin oikeakätinen, mutta kätisyydessäkään ei ole kyse valinnasta. Vasenkätinen harjaantuu tarkkuutta vaativissa asioissa toimimaan vasemmalla kädellään nopeammin kuin oikealla, vaikka tämä olisi pakottu oikeakätiseksi jo nuorena, ja tämä olisi oppinut muuten käyttämään oikeaa kättä moitteettomasti.
"Homot ovat tulleet homoiksi, koska eivät ole saaneet naista"
"Homot ovat pettyneet naissuhteissa, ja ruvenneet sen tähden homoiksi."
Homot ovat usein varsin suosittuja monien naisten keskuudessa - ehkä siksi, että homo ei yritä miellyttää naista eroottisesti, vaan pitää tätä lähinnä kaverina. Naisen on "turvallisempi" olla homomiehen seurassa, koska hänen ei tarvitse tuntea olevansa seksiobjekti. Toisaalta moni nainen on pettynyt pahasti, koska homo ei ole kiinnostunut tästä huolimatta suuresta yrittämisestä.
Joillain homoilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut homouttaan tai yrittänyt torjua homoutensa ympäristön paineiden vuoksi. Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti homo on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana.
"Homoudesta voi parantua!"
Kaikenlaisesta "eheytymisestä" puhutaan... On terapioita ja milloin mitäkin. Menetelmät, joita "eheytysterapiassa" tai "eheytyshoidoissa" käytetään, ovat hyvin kyseenalaisia - osin muistuttavat aivopesua. Siinä ihminen ohjataan epäilemään ja torjumaan omia näkemyksiään ja sisintä itseään. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan. Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen ollenkaan. Tuskinpa suurin osa mielen kanssa tekemissä olevista lääkäreistä moisia hoitoja hyväksyisi.
"Eheytymiseen" apua tarjoava Aslan käyttää syyllistämistä toimintatapanaan. Toisaalta liike kertoo "auttavansa vain niitä, jotka kärsivät homoseksuaalisuudestaan". Eivät kuitenkaan tuo esiin sitä asiaa, että ihminen ei kärsi homoseksuaalisuudesta muutoin kuin siitä syystä, että suvaitsematon ympäristö on saanut itsen uskomaan, että homous on väärin. Eräiden muidenkin ääriryhmien toimintatavat ovat samankaltaisia: On ihminen, jolla on halu uskoa johonkin, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että "uskosi ei ole aitoa jos olet homo".
Aslan lisäksi leimaa jatkuvasti homosuhteita erittäin negatiivisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä.
Uskomisesta
Monasti uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus uskoa, jos se auttaa pysymään onnellisena. Aslan ja eräät muut tahot käyttävät väärin tätä. Liikkeen mukaan ei voi olla yhtä aikaa homo ja uskoa. Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloinhan on niin helppo nimetä homous niiden ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan.
Muistetaan toki, että aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana". Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.
"Homot eivät jatka sukuaan!"
"Homoseksi on luonnotonta, kun siinä tarkoitus ei ole jatkaa sukua!"
"Homous on luonnonjärjestyksen vastaista!"
Suvunjatkamisen "epäonnistuminen" homojen kohdalla niin usein tuntuu olevan perustelu homojen leimaamiseksi sairaiksi (tai ainakin luonnon tekemiksi virheiksi).
Otetaanpa käsite "Suvunjatkaminen" käsittelyyn. Ajatellaanpa, että perinteisessä perheessä (Äiti isä, ja oletetaan, että lapset ovat molempien vanhempien yhteisiä) on kolme sisarusta. Kaksi näistä on heteroita, yksi homo tai lesbo. Kaikilla lapsilla on vanhemmilta saadut geenit. Kaksi heterosisarusta mahdollisesti hankkivat lapsia myöhemmin. Kasvattavat lapsensa maailmalle aikanaan. Kolmas (homo / lesbo) mahdollisesti ei tee niin. Suku kuitenkin lisääntyy ja suvun geenit jatkavat taivaltaan.
Välillä lapsiperheillä on talous ehkä tiukilla. Vain toinen vanhemmista on töissä, kun lapset ovat pieniä. Tämä homo / lesbo sukulainen sitten onkin opiskellut ja hankkinut uran, joten talous on siedettävässä kunnossa. Mahdollisesti tällä on samaa sukupuolta oleva puolisokin. On varaa jopa käydä matkoilla silloin tällöin. Lisäksi sisarten lapset ovat homopariskunnalle tärkeitä, kuten usein muistakin syistä lapsettomille sukulaisille.
Homppeliveli pitää huolta...
Heterosisaruksille homosisaruksen seksuaalisuus ei ole ollut ongelma ja he ovat hyvissä väleissä. Tällä ei tiukasti perhe-elämään sidotulla homosisaruksella on mahdollisuus tuoda tuliaisia perheellisten sisarusten lapsille matkoiltaan ja syntymäpäiville hankkia leluja tms. lahjaksi. Ja ehkä auttaa muutenkin kuin taloudellisesti kuljettamalla lapsia vaikkapa huvipuistoissa. Näin vanhemmat saavat toivottua yhteistä vapaa-aikaakin. Ja perheen kemia pysyy paremmassa kunnossa, kun stressiä on vähemmän. Lapset pääsevät kasvamaan tasapainoisemmassa ympäristössä. Ja kuten sanottua - suvun geenit jatkavat matkaansa. Se on suvunjatkamista.
Mikä on luonnonjärjestys?
Luonnonjärjestyksestä ja muusta vastaavasta puhutaessa kannattaisi ehkä miettiä, että mikä loppujen lopuksi on luonnonjärjestys, millainen se on ja kuka sen on suunnitellut. Ennemminkin olisi syytä ajatella, että joskus vastakkaisen sukupuolen kanssa seksiä harrastaessa saattaa käydä niin, että nainen tulee raskaaksi ja syntyy jälkeläisiä. Ei siinä sen kummempaa. Ja näemmä nämä yhtymiset aiheuttavat sen, että maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan.
Ne, jotka eivät hanki omia jälkeläisiä, eivät lisäänny. Elävät vain elämänsä - kuka onnellisena, kuka vähemmän onnellisena. Lisääntymisellä, suvunjatkamisella ja näillä asioilla ei ehkä olekaan tarkoitusta ja päämäärää, vaan asiat vain ovat edenneet niin kuin ovat. Suku vaan jatkuu vailla sen kummempaa ja ihmeellisempää päämäärää. Luonto ei ehkä olekaan tarkoittanut mitään, vaan nykyinen tilanne on syntynyt paremminkin ihmisen luontoon mukautumisen ja sopeutumisen seurauksena.
Vahvimmat selviävät parhaiten
Ne suvut selviävät parhaiten luonnon taistelussa, joilla on vahvimmat edellytykset menestyä. Sen vuoksi suku ei sammu, vaikka vain osa sisaruksista lisääntyy ts. saa omia jälkeläisiä. Ne suvut, joissa on sopiva määrä homoja, ovat olleet ehkä hieman keskimääräistä vahvempia, ja sisaret pystyneet tuottamaan enemmän terveitä ja paremmin menestyviä jälkeläisiä.
Entisaikaan näiden ei-lisääntyvien perheenjäsenten merkitys suvun hyvinvointiin oli vielä suurempi kuin nykyään - yhteisön turvana ja ravinnonhankkijana. Silloin, kun tällaisilla asioilla on todella ollut merkitystä yhteisön selviämisen kannalta, ei asiaa ole tutkittu, eikä toisaalta mitään faktoja asiasta ole enää saatavilla.
Eläinkunnassa...
Samahan pätee eläinkunnassa, esimerkiksi muurahaisten tai mehiläisten kohdalla... Suku = yhteisö = muurahaiskeko / mehiläispesä menestyy vain, jos kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Esimerkiksi mehiläistyöläiset edistävät omia geenejään panostamalla kuningatar-sisarensa geenien jatkumisen edistämiseen. Ja lisää esimerkkejä vastaavasta löytyy eläinkunnasta vaikka kuinka.
Homotkin lisääntyvät...
Ei homous sinänsä estä lisääntymistäkään. Homomies voi luovuttaa spermaa vaikkapa lesbotuttavalle. Siitä saa alkunsa uusi ihminen. Eri asia on, miten lapsen tulevat perhesuhteet aikanaan määräytyvät.
"Homojen seksielämä on ylivilkasta!"
"Homoilla on satoja seksikumppaneita elämänsä aikana!"
"Homoilla on riettaita seksileikkejä!"
"Homojen elämä on seksikeskeistä!"
"Homot kuolaavat jokaista miestä!"
Monet homot ovat varsin vapaamielisiä seksin suhteen ja monilla on varsin vilkas seksielämä. Joillakin saattaa olla jopa satoja seksipartnereita elämänsä aikana. Joillakin on myös riettaita seksileikkejä. Ja joidenkin elämä pyörii vahvasti seksin ympärillä.
Ja on toisaalta lukuisia homoja, jotka ovat löytäneet elämänsä rakkauden teini-iässä, nämä ovat olleet yhdessä vuosikausia ja molemmat ovat olleet toistensa ainoat seksikumppanit. Seksikin on hyvin monitahoinen asia. Joillekin riittää pelkkä toisen ihmisen läheisyys, kun taas toiset kaipaavat vilkkaampaa elämää peiton alla.
On muistettava, että on myös paljon heteroita, joihin samat määritelmät sopivat. Meitä on moneen junaan. Pitää muistaa myös, että tiedotusvälineet (erityisesti kohulehdet) ja uskonnolliset tahot ovat pitkään tuoneet homouden esille erityisesti seksuaalisuuteen ja seksielämään liittyvänä asiasta, vaikka kyse on paljon laajemmasta tunne-elämään liittyvästä asiasta. Tai ennen kaikkea tunne-elämään liittyvästä asiasta.
Ja sitä seksiä...
Osittain myytti homojen vahvasta seksuaalisuudesta perustuu siihen, että keskivertohomo puhuu seksistä luontevammin kuin keskivertohetero. Seksuaalisuutta ei homojen maailmassa koeta niin voimakkaasti tabuksi, vaan se on enemmänkin osa elämää. Se taas osittain johtunee siitä, että homo on joutunut miettimään omaa identiteettiään ja siinä ohessa seksuaalisuuttaan - ja ennen kaikkea itsensä suhdetta ympäristöön, heteromaailmaan.
Homolle on ehkä heteroa pienempi kynnys kertoa, että tätä miellyttävät maihinnousukengät, lateksiasut tai naisten alusasut, vaikka noita fetissejä on yhtäläisesti varmasti "aidan" molemmilla puolilla.
Aina silloin tällöin kuuluu kommentteja, että heteroiden seksielämällä on homojen seksielämää suurempi tarkoitus, sillä heteroseksi voi johtaa lisääntymiseen. Voidaan kuitenkin kysyä, että miten niin seksi yleensäkään olisi "tarkoitettu" lisääntymistä varten? Onko jokaisella heterolla joka kerta seksiä harrastaessaan tarkoituksena saada jälkikasvua? Entäs miten ehkäisy sopii siihen kuvaan?
Heteroseksiä ei huomata
Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota. TV:ssä nähdään varhaisillastakin enemmän tai vähemmän heteroeroottisia kohtauksia, mainonnassa heteroseksuaalisuus suorastaan hyppäisi silmille - jos kiinnittäisimme siihen huomiota.
Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat!" suureen ääneen. Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. "Sehän on ihan tavallista viatonta vilkuilua ja leikkiä.", ajatellaan.
Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta tai tuijottelusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Oih, onpa komean näköinen poju tossa!", niin siihen paikallaolijat kyllä kiinnittävät huomion. Ajatellaan, että "Jahas... onpas siinä homo kiimassa taas... Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä...". Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan.
Marginaali-ilmiöitä
Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään. Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa.
"Homoseksuaalinen rakkaus on pinnallisempaa kuin heteroseksuaalinen rakkaus!"
"Homojen ihmissuhteet perustuvat seksiin!"
Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin". Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen.
Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu varmaankin monista asioista:
Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan. Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa.
Yhteiskunta ei ole kannustanut tähän asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen.
Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää.
Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana.
Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riidan tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa. Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita.
Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana.
Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa. Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut (esim. työkaverit)" -järjestelmään.
Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. käsitteiden välissä oleville alueille. Oma poikaystävä/elämänkumppani on ehkä se ydinperhe, mutta lähimmät tutut saattavat olla paljon läheisempiä kuin sukulaiset tai heteromallin mukaiset perhetuttavat. Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta.
"Homot ovat pinnallisia trendien perässä juoksijoita!"
"Homot pukeutuvat provosoivasti!"
"Homot pukeutuvat naisellisesti!"
"Homot pukeutuvat ylimaskuliinisesti!"
"Homot meikkaavat!"
Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen. Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää. Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen? Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan.
Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.
On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne...
Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään. Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa.
"Homot viettävät epäsäännöllistä elämää!"
"Homot eivät mitään muuta tee kuin juhlivat!"
Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?
Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan. Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne.
"Edes perheen sisäistä adoptiota ei tule sallia saati sitten adoptiota perheen ulkopuolelta, koska
- homo- tai lesbovanhemmat eivät pysty kasvattamaan lasta
- homojen kasvattamat lapset kieroutuvat seksuaalisesti!"
Tutkimusten valossa ei ole nähty olevan mitään haittaa lapsen kehitykselle, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Ja jos lapsella olisi taipumus homouteen tai lesbouteen, niin homo/lesboperheessä hän todennäköisesti saisi paremmin tukea kohdata oma suuntautumisensa avoimemman ilmapiirin ansiosta.
Tällaisia "kahden äidin tai kahden isän" perheitä on olemassa, joten suurin ongelmahan on, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella ei ole mitään "virallista" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa.
On hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Onko sitten hyvä, jos lapsi viedään aivan vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle? Mielestäni on parempi, että toinen vanhempi huolehtii lapsesta tämänkin jälkeen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä signaali viestimään kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä.
Varmasti lapsi on hyvin sopeutuvainen. Lapsi sopeutuu vähään ruokaan, lapsi sopeutuu väkivaltaisiin vanhempiin, ihmissuhteiden katkeamiseen, ympäristön muutokseen ja lapsi sopeutuu paljoon muuhunkin. Mutta ei välttämättä voi uudessa tilanteessa hyvin. Pysyvät ja läheiset ihmissuhteet ihan vauvasta lähtien ovat tärkeitä, ja niiden katkeaminen on hyvin todennäköisesti haitaksi.
Mikä on lapselle hyväksi?
Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää. Lapsen ehdoillahan asia pitää hoitaa kaikella tapaa. Tällä hetkellähän lesbo- / homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla.
Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä. He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa. Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa.
Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheistä tulee homoja? Mitkään tutkimukset eivät tue sitä, että ihminen oppisi homoksi, tai tämä olisi vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä