Onko epilepsia peruste armeijasta vapauttamiseen?
Epilepsia ja armeija
Uomo
195206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
nyt ollaan kokeilemassa myöskin sitä,että epilepsiaa sairastava voisi suorittaa varusmiespalveluksen,samoin kuin diabeetikko (joka myöskin saa autom. vapautuksen).
Miehyyteni koki aikoinaan kovan kolauksen, kun Karjalan palauttamista kannttavana en päässyt edes armeijaan, vaan olen "sodan ja rauhan aikana vapautettu". Nyt on tapahtumassa edistystä, sillä eihän kaikessa tarvitse olla terve, epileptikkko voidaan esim. laittaa vaarallisiin miinanraivaustehtäviin. Kaatuuhan epileptikot muutenkin.
Tere,
Sama juttu minulla, "punainen kortti" tuli,
mietin jälkeenpäin, että olenkohan jäänyt jotain
ainutlaatuista kokemusta vaille kun tuo intti tuntu niin kovasti kavereita puhuttavan.
Voiskohan sinne vielä päästä ;-)
Ajatteletko todella noin? Että sinne miinanraivaukseen, jossa kaikkein suurin mahdollisuus saada pahakin tälli, ehkä se viimeinen.
No se on miehille ja pojille tärkeä toi armeija, tosin ei ilm. enää nyt niin kuin joskus aiemmin.
Tosin meillä kysyi jo poika n 9v:nä jo että kai hän sitten pääsee armeijaan ja siitä on nyt melkein 9v.
Sellaista elämä on. Sellaista se on. Mitä Sulle muuten kuuluu,ootko yrittänyt meilata, mä en oo jaksanut, tosin nyt asiat on paremmin. Ainakin nyt, tosin poika vielä sairaalassa, mutta rupee sieltä käsin jossain vaiheessa käymään koulua. Ja pääsee nyt päivälomille tänä viikonloppuna ekaa ketaa melki kolmeen viikkoon.
Pärjäile hyväkäs ja hyvää viikonloppua Sinulle, eikö
Saattoihan sanomassani tiettyä sarkasmia olla, mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että epileptikoistakin olisi hyötyä jossain tehtävässä. Monethan kuolevat tykinruokana sodassa jokatapauksessa. Tietenkin paha, jos epilepsiaa sairastava vain rasite taistelutovereilleen.
Meilasin Sinulle monta kertaa, mutta yksikään posti ei tullut jostain syystä perille. Hyvää viikonloppua! Itse yritän kirjoitella kaikkea tänään. Opiskelut pukkaavat päälle. Yritä meilata tai muuttaa sähköpostisi asetuksia, että viestini pääsevät perille, niin ei tarvitse yksityisiä juttuja täällä yleisellä puhua.
Kaunista viikonloppua!
Juu niin arvelinkin että sarkasmia tai mustaa huumoria tuo on, mutta tuntui jotenkin niin pahalta kummiskin, kun oon tämmöinen herkkä.
Niin oot yrittänyt meilata, en ymmärrä mikseivät tuu noi mulle sit.
Pärjäile niin opinnoissa kuin muutenkin sinä "sielunveli"
Yksityiset asiat on yksityisiä, ei niitä tänne viitsi kaiken kansan näkyviin pistää.
Tiedän tuon ja sen tunteen minkä se myötään tuo.
Hyvää, kaunista viikonloppua Sinulle!!
varmasti yksi elämäni parhaita ratkaisuja on ollut että sain vapautuksen armeijasta.lääkäri kysyi et haluatko armeijaan sanoin että en, hän sanoi sit et laittaa paperit ettei tarvi mennä sinne.jos nyt olisin sinne väkisin halunnut, niin olisin varmaan päässytkin, sillä kohtaustilanteeni oli silloin ollut vuosia tasapainossa.
kohtaukseton eli pärjäät lääkitykselläsi voit joutua B-luokkaan eli teet armeijassa avustavia tehtäviä eli esikunta ja huoltotehtäviä.Jos saat kohtauksia lääkityksestä huolimatta saat vapautuksen.Juttele lääkärisi kanssa.
Kutsunta aikoihin olin ollut vuosia kohtaukseton, ei lääkitystä vuosikausiin. Olin lähes unohtanut koko asian. Menin täysin normaalisti armeijaan, kolmenviikon päästä lääkärintarkastuksessa sain lähetteen tilkkaan (sotilassairaalaan) jossa eeg, jonka jälkeen siirto B-mieheksi ja esikuntakomppaniaan! siellä normaaliaika 8 kk. Epilepsiasta ei armeijan näkökulmasta katsoen "parane" niin paljoa että kelpaa A-luokkaaan, mikä on kyllä tavallaan ihan hyvä, vaikka alentavaa kylläkin
Minulle määrättiin kutsuntatarkastuksessa "lääkityksellä kohtaukseton" ja palveluskelpoisuudeksi B.
Olin tuosta B-luokituksestani hiiren hiljaa ja ammuin kolmiolääkityksestä (Trileptal) huolimatta, vieläpä kiitettävin tuloksin. Kolmiolääkekuurilla olleilta ammunnat kiellettiin, mutta minun tapauksessa en olisi koskaan päässyt ampumaan. Siksi lähdin aina mukaan, kun mentiin ampumaan.
Minut valittiin johtajakoulutukseen ja kukaan ei huomannut, että yksi "bemari" on joukossa! Muistan, kun alokaskaudella komennettiin, että B-miehet eivät lähde metsään. Totesin mielessäni vain, että "vain kuolleen ruumiini yli" ja heitin repun selkään. Johtajakoulutuksessa minut palkittiin erinomaisesta menestyksestä. Minulle määrättiin lisäksi aika vaativa sota-ajan tehtävä - helpompiakin olisi ollut tarjolla.
Eli varusmiesaikana voi yletä, kun pitää turpansa kiinni! Lääkkeet kannattaa pakata filmipurkiin, niin kukaan ei kysele ylimääräisiä. Se siitä toimivasta valvonnasta! :)
Suorittamaton varusmiespalvelus vaikuttaa varmasti työnsaantiin - erityisesti miehillä. Näin siksi, että monet työelämässä johtavassa asemassa olevat ovat itsekin viihtyneet armeijassa.
Rehellelisenä miehenä en tuohon olisi pystynyt ja on vaatinut todellakin energiaa tuo sompailusi. Ehkä en ollutkaan tarpeeksi sotahullu ja tyhmä, että olisin lähtenyt tuollaiseen peliin mukaan.
Ymmärrän käytöksesi tuolta osin, että töiden saanti on todellakin etenkin joillakin aloilla varusmiespalvelunsuorittamisesta kiinni. Jos sitä ei ole suoritettu, voit heittää toiveet työpaikasta. Monellehan työ on ainoa keino ansaita elantonsa.
Tiedät tietenkin, että kai täältä saadaa tietää henkilöt, jos olet todellakin johtotehtävissä ja tulisi kriisin aika ja olisit johtajana? Eli juttusi hieman epäilyttää, miksi tunnustaisit tuollaisen tänne?
kait sitä saa sanoa jos on johtaja näkeehän sen jo armeijassa!!!
mut ei kai noita sota ajan juttuja saa sanoo!
kyllä varusmies johtajiksi valikoituu sellaset joilla on asennetta ja tahtoa.... niin kuin tässäkin tapauksessa. raukkamaiset paskahousut pääsee rypemään sammaleessa :)
Tuskin kävit kuitenkaan rukkia, mutta jos niin on, tarkoitan, että kyllä pitäisi tajuta rajoittaa itse. Aliupseerina saat kyllä itsekin ryömiä siellä suossa... antaa olla, en ole käynyt armeijaa, vaikka kaverini onkin.
Ja nyt herätys siellä!
Kaikki au:t eivät todellakaan ryömi. Riippuu ihan tehtävästä. Esim. esinkunta- ja teknisissä tehtävissä.
Opettaisi sulle hieman järkeä. Varmasti olet alokasaikana ryöminyt.
Milloinkahan olet ollut armeijassa?! Et varmaan lähivuosikymmeninä! Nykyisin kaikki B-luokassa olevat ovat kokonaan eri komppaniassa, ei muiden seassa! Ja myös B-miehet ampuvat, aivan samanverran kuin muutkin! Olin B-mies armeijassa, ja sen lisäksi pääsin ampumavalmennettaviin, jolloin ammuimme neljänä päivänä viikossa, ja kävimme useissa ampumakilpailuissa muilla paikkakunnilla. Nykyisin ei noinvain valita johtajakoulutukseen, tai valitaan, mutta kyllä silloin on tiedossa ketkä on kelvollisia johtajakoulutukseen.Jos B-mies haluaa johtajakoulutukseen, niin ensin täytyy kelpoisuusluokka saada muutettua A-luokkaan. Metsään mentiin myös, ja leireille, mutta tehtävät ja reissujen vaativuus ja "rankkuus" eivät ole samaa tasoa kuin A-miehillä.
Suoritin varusmiespalvelukseni 2000-luvulla.
tarinasi.
"Olin tuosta B-luokituksestani hiiren hiljaa"??
Eiköhän siellä kasarmilla oltu täysin tietoisia luokituksestasi.
Itse kävin armeijan 78-79 ja pääsin siviliin alikessuna.
Kertaakaan ei B-miehet ollut samaan aikaan marssimassa saati ampumassa kanssamme ja syykin on aivan selvä, sillä kapiaiset todellakin tiesivät kuka on A/B-mies.
Tosin eihän se enää ole kuriltaan samaa luokkaa, kuin minun aikanani, mutta en silti usko tarinaasi.
T:Epilepsiaa sairastava evp.alik. nykyään B-mies.
Mainitsin B-luokituksestani tasan kolme kertaa:
- kertoessani yksikön päällikölle meneväni aliupseerikouluun ja hän sanoi, ettei siitä (epilepsiasta) ole haittaa. "Näkeehän sen jo tuloksista."
- syöttäessäni aliupseerikoulussa henkilötietoni tietokoneeseen klikkasin palveluskelpoisuudeksi B, eikä kukaan tullut koskaan asiasta mainitsemaan.
- käydessäni lääkärintarkastuksessa ajolupaa varten. Sekin irtosi ongelmitta ja hemmetti sentään: mähän popsin kolmiolääkkeitä!!!!
Ja sotilaspassissa lukee "Alik" ja "B". Liekö ainoa laatuaan? Olen ollut samoissa kertausharjoituksissa kuin AUK-kaverit.
"Hiiretkin pitävät joskus ääntä."