En löytänyt tälle viestille mitään muutakaan kategoriaa, joten laitan sen tänne. Ja täällä näyttää keskustelukin olevan kaikkein vilkkainta, joten toivottavasti kommentoitte.
Saamme toisen lapsemme 02/2006. Esikoisemme on kolme vuottta. Nyt anoppini (mukava ja pidän kyllä hänestä) ja mieheni ovat alkaneet ehdottelemaan minulle että esikoisemme jatkaisi perhepäivähoidossa vauvan syntymän jälkeen.
Aluksi vetosin siihen, että ei ole vara maksaa hoitomaksua, kun tulot tippuvat, mutta siheen anoppini kommentoi, että he voivat rahallisesti siinä asiassa auttaa.
Mieheni on nyt tietty ruvennut puolustamaan äitiään ja vetoaa myös siihen, että nähtiinhän se miten 4 viikon kesälomalla kävi esikoiselle, kun ei ollut hoidossa. En ymmärrä tuota kommentia laisinkaan. Mielestäni kesälomamme oli aivan ihana. Leppoisaa oleskelua kotona ja sopivasti reissaamista. Ulkoilimme ja touhusimme esikoisen kanssa. Syömiset ja unet olivat hyvin rytmitetty ja arki rullasi eri hienosti. Minä suorastaan nautin siitä kun sain viimeisen lomaviikon olla kahden esikoisen kanssa kotona. Mies oli jo silloin aloittanut työt. Tosin hoitoonkin paluu sujui ihan mallikkaasti, siinä ei ollut mitään ongelmia.
Olen nyt vähän hämmentynyt. Luulenko liian suuria itsestäni, kun olen ajatellut hoitaa molemmat lapset kotona, siihen saakka kunnes palaan taas töihin? Vaikka olenkin aikamoinen siivousfriikki ja tykkään kotitöistä, niin olen miettinyt että sitten kahden lapsen kanssa ulkoilut, syömiset,unet ja lasten kanssa oleminen ovat etusijalla, kotityöt tehdään sitten noiden juttujen jälkeen. Ajattelen myös, että käytän kaupungin palveluja väärin, jos olen kotona ja vien toisen lapseni hoitoon ja olen vauvan kanssa kotona. Eikö lapsen paras paikka olekkaan kotona? Onko minulle liian ruusuinen kuva kun ajattelen pystyväni hoitamaan mahdollisen sisarkateuden ja antamaan vauvasta huolimatta huomiota ja rakkautta myös esikoiselle?
Onko muilla kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? Haluaisin myös kuulla miten arki lähti kahden lapsen kanssa rullamaan?
Saamme toisen lapsemme 02/2006. Esikoisemme on kolme vuottta. Nyt anoppini (mukava ja pidän kyllä hänestä) ja mieheni ovat alkaneet ehdottelemaan minulle että esikoisemme jatkaisi perhepäivähoidossa vauvan syntymän jälkeen.
Aluksi vetosin siihen, että ei ole vara maksaa hoitomaksua, kun tulot tippuvat, mutta siheen anoppini kommentoi, että he voivat rahallisesti siinä asiassa auttaa.
Mieheni on nyt tietty ruvennut puolustamaan äitiään ja vetoaa myös siihen, että nähtiinhän se miten 4 viikon kesälomalla kävi esikoiselle, kun ei ollut hoidossa. En ymmärrä tuota kommentia laisinkaan. Mielestäni kesälomamme oli aivan ihana. Leppoisaa oleskelua kotona ja sopivasti reissaamista. Ulkoilimme ja touhusimme esikoisen kanssa. Syömiset ja unet olivat hyvin rytmitetty ja arki rullasi eri hienosti. Minä suorastaan nautin siitä kun sain viimeisen lomaviikon olla kahden esikoisen kanssa kotona. Mies oli jo silloin aloittanut työt. Tosin hoitoonkin paluu sujui ihan mallikkaasti, siinä ei ollut mitään ongelmia.
Olen nyt vähän hämmentynyt. Luulenko liian suuria itsestäni, kun olen ajatellut hoitaa molemmat lapset kotona, siihen saakka kunnes palaan taas töihin? Vaikka olenkin aikamoinen siivousfriikki ja tykkään kotitöistä, niin olen miettinyt että sitten kahden lapsen kanssa ulkoilut, syömiset,unet ja lasten kanssa oleminen ovat etusijalla, kotityöt tehdään sitten noiden juttujen jälkeen. Ajattelen myös, että käytän kaupungin palveluja väärin, jos olen kotona ja vien toisen lapseni hoitoon ja olen vauvan kanssa kotona. Eikö lapsen paras paikka olekkaan kotona? Onko minulle liian ruusuinen kuva kun ajattelen pystyväni hoitamaan mahdollisen sisarkateuden ja antamaan vauvasta huolimatta huomiota ja rakkautta myös esikoiselle?
Onko muilla kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? Haluaisin myös kuulla miten arki lähti kahden lapsen kanssa rullamaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
olisihan se kiva että vanhemmalla lapsella olisi ikäistään seuraa. Asian vaan voi hoitaa monella tapaa. Itse en hoitoon veisi sillä silloin täytyy olla aamulla aina jonossa ja iltapäivällä taas hakemassa vai aikooko anoppi ja ukko hoitaa kuljetuksetkin?
Tehkää kompromissi. Joko esikoinen parina päivänä viikossa hoitoon vaikka viekin silloin kokonaan yhden hoitopaikan joltain joka todella saattaa sen tarvita.. Meillä kotona ollessa lapset kävivät päiväkerhoa ja musiikkileikkikoulua. Niistä tulee rytmiä mukavasti päivään ja viikkoon ja lapsi saa touhuta kaikkea "kehittävää" sekä olla ikäisessään ryhmässä yms hyvää tekevää. Lisäksi äiti saa silloin omaa aikaa käydä kaupassa tms.
Jaksamisesta sun muusta; eiköhän ole suhteellisen uusi ajatus pitää vanhemmat lapset hoidossa ja vauva kotona? Mustasukkaisuutta luulisi ainakin tulevan kun vauva saa äidin koko päiväksi. Ja kahden pienen kanssa on välillä rankkaa kotona ja välillä vielä rankempaa tai helppoa ihan lapsista on homma kiinni ja arjen rullaamisesta. Kannattaa kuitenkin tehdä oma ratkaisu ihan musta tuntuu periaatteella. Ehkä se kuuluukin asiaan ettei ole niin helppoa ja kivaa koko ajan? Onhan se vauva sitäpaitsi myös pikkusisko tai -veli joten on sillä esikoisellakin siihen oikeus..
lapsen voisi laittaa vaikka kerhoon muutamana päivänä viikossa (seurakunnan tai jonkun muun) silloin lapsi saisi olla ikätovereidensa kanssa,ja itsekkin saisit vähän hengähdys aikaa..
Mielestäni hoitoon ei kannata viedä koska nykyään on muutenkin pulaa hoitopaikoista.
ja luulisin että nemmän ongelmia saattaa aiheuttaa lapselle se, että äiti jää kotiin vauvan kanssa ja itse joutuu lähtemään hoitoon.
tiedän ainakin yhden tytön kuka sitten iltaisin sai mustasukkaisuus kohtauksia kun ajatteli et vauva on tärkeämpi kuin hän..
ja mielestäni ainakaan anoppi ei ole se kuka asian päättää..
Esikoisemme on jo ilmoitettu seurakunnan kerhoon. Kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia. Joustivat seurakunnan puolella tässäkin asiassa niin hienosti, että kerhon voi aloittaa vasta vuoden vaihteen jälkeen. Kun ajattelin nyt hänen ollessa perhepäivähoidossa kerho ei ole tarpeellinen.
Mulla oli kans ihan samoja ajatuksia, että jos olen päivät vauvan kanssa kotona, niin mitä sitten toinen lapsi mahtaa ajatella, kun hänet tyrkätään hoitoon koko päiväksi.
mutta tuntuisi tosi tyhmältä jotenkin, että toinen lapsesi olisi hoidossa kun kuitenkin olisit otisen kanssa kotona. Ja mitltä se mahtaisi tuntua tästä hoidossa olevasta. Uusi vauva tulee ja äiti on sen kanssa kokoajan kotona, mutta silti tämän lapsen täytyy mennä hoitoon. Eikö lapsesta tuntuisi että äiti haluaa olla vaan uuden vauvan kanssa. Itse samassa tilanteessa ainakin ottaisin esikoisen pois hoidosta ja hoitaisin molempia lapsia kotona. 3vuotias lapsi osaa sitäpaitsi jo auttaakin äitiä kotona joissain pikku jutuissa ja tuntee näin olevansa tärkeä ja iso tyttö/poika. Tämä helpottaa varmasti myös mahdollista mustasukkaisuutta. Eli sinuna minä kyllä taistelisin kynsin hampain anoppiasi vastaan. Mutta itse tietysti teet päätöksesi.
Musta on ihanaa, että ajattelet noin. Mun mies on ulkomaalainen ja heillä naiset yleensä ovat kotona. Perheet on harmonisia ja onnellisia. Ja musta on etuoikeus naiselle, että mies kantaa taloudellisen vastuun ja nainen saa keskittyä kotitöihin. Säälin suomalaisäitejä, jotka hukkuvat työtaakan alle: hoida työ, koti, lapset, parisuhde ja itsellekin pitäisi jäädä aikaa.. Tosin Suomessa eläminen on niin kallista ja kun itsellä on tutkinto ja opintolainat maksettavana, musta olisi väärin jättää maksut yksin mieheni harteille, joten teen töitä äitiyslomaan asti ja aion palata työelämään heti äitiysloman jälkeen. Hirvittää kyllä ajatus alle vuoden ikäisen lapsen laittamisesta päivähoitoon. Minusta lapsen paras paikka on kotona.
Itse olin pienenä sekä tarhassa että perhepäivähoidossa. Olin ujo lapsi enkä tykännyt tarhassa olla. Sen sijaan perhepäivähoitajani oli kuin varaäiti, leikitytti, askartelutti, laulatti, käytti eläinmuseoissa ja muissa, tosi aktiivinen; toisin kuin nykyään kun perhepäivähoitajat näyttää vain juoruavan hoidokkiperheiden asioista ja lapset on vähällä päästä tekeen vaikka mitä vaarallista, kuten potkumopolla liukumäkeen..
Kuitenkin sosiaalisten taitojen ja lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa olla myös ikäisessään seurassa.
Äitini on kanssasi samoilla linjoilla, että on yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä, jos kotiäidit tai työttömät saa tuetun lastenhoitopaikan. Kuitenkin on vaikea lähtä vetämään selkeää linjaa, kumpi on oikeassa, anoppisi ja miehesi vai sinä. Oletko kysynyt heidän selityksiään, miksi lapsi pitäisi laittaa hoitoon? Ehkä suosittelisin kompromissia. Hoida lapsi kotona, mutta ehkä myös tarvitset aikaa enemmän kotitöihin ja asioille, jolloin toivot että molemmat eivät ole kotona. Siis puolipäiväkerho vaikka pari kertaa viikossa, jolloin pääset vauvan kanssa vapaasti vaikka kaupungille hoitaan asioita. Eikö seurakunnallakin ole jotakin kerhotoimintaa, joka ei kovin kallista?
vaikka minä olen työtön, silti 3v poikamme on päiväkodissa, mutta meillä on syy siihen. Poika on autisti ja on tarhassa normaali ryhmässä opettelemassa asioita. Olen itsekkin nyt miettinyt samaa että kun jään äitiyslomalle ensivuoden alusta, otanko pojan päiväkodista pois vai en? Hänelle tekisi hyvää olla muiden lasten seurassa.. ehkä päädymme tekemään sopimuksen hoitopaikan kassa että, poika olisi siellä esim. kaksi päivää viikossa. No sen näkee sitten lähempänä, mutta jos poika olisi normaali lapsi niin ehdottomasti olisi kotona minun ja vauvan kanssa!!
Minusta se kerho kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Kun vanhempi lapsi saattaa tuntea itsensä hylätyksi, jos heti uuden vauvan tultua kotiin, joutuu menemään hoitoon. Ku muutenkin uuden vauvan tulo on lapselle kova paikka, kun hän ei enää olekaan se ainut. Pelkää, ettei hänestä enää pidetä jne. Tai minä ainakin aluksi pitäisin muutaman viikon kotona, ennen kun veisin hoitoon, ja sillonkin ehkä puolipäiväisesti vain. Mutta sitten kaikki päivät ovat sitä viemistä ja hakemista. Mutta tee niin kuin sinusta itsestä tuntuu parhaalta.
poika jatkaa kyllä hoidossa vauvan syntymän jälkeen!se on mukavampaa ja helpompaa kaikille...nyt poju oli just kk kotona lomalla ja sen näki uloskin päin kuinka kaipasi kavereitaan ja ikäistään seuraa...eihän äiti jaksa mahoineen samalla tavalla,,,äiskä sitten sen seurauksena joutui vuodelepoon suppareiden takia ja muutenkin tod. rankkaa,kun toi mei nappula ei oo rauhallisimmasta päästä...lue ylivilkas!mistä se lapsi tietää jääkö äiti kotia vai mitä tekee päivän aikana?meiän kohta 3v ei ainakaa varmaan edes mieti mitä teen tai mis oon;D ja jaksan itekkii taas paremmin arkea kun ehin aamupäivällä torkkua yö valvomisien jäljiltä:)
mies kyllä vie hoitoon ja hakee takas...miulla ei korttia ja matka pitkä..näin katellaan meillä...viellä 8vkoa la:han:)
lastenhoidosta määrää? ja poikansa myöntelee mukana? ihanaa. taidatkin olla minä! =)
Meillä sama tilanne, esikoinen tulee olemaan 2 v 9 kk kun pikkusisarus syntyy. En todellakaan aio jättää esikoista hoitoon, kun olen itse vauvan kanssa kotona. Eiköhän sitä ole muut pärjänneet paljon suuremmankin lapsimäärän kanssa, jestas sentään! "Lapsi vaan pois silmistä" tuntuu olevan aika monen vanhemman mielipide nykyään. Jos sitä lasta on viikolla kestettävä, niin ainakin viikonlopuksi se laitetaan isovanhemmille, että saadaan hiukan "omaa aikaa"...
Minä olen ajatellut koittaa hoitaa asian niin, että käymme kaikki yhdessä kerran viikossa perhekerhossa ja esikoinen käy sitten vielä kerran tai kaksi omien halujensa mukaan puolipäiväisessä seurakunnan kerhossa. Lisäksi yritämme käydä päivisin läheisessä puistossa, jossa käy paljon äitejä lapsineen sekä perhepäivähoitajia. Eiköhän lapsen sosiaalisuus ja kaveritarve näillä keinoin hoideta!
nyt sitten ollaan tässä selkeesti huonoja vanhempia kun lapsi pistetään POIS SILMISTÄ..hah..meillä ei lähellä oo mtn puistoja tai kerhoja jossa voitais koko ihana perhe yhessä käydä...en rupee olemaan kyllä niin itsekäs että pojan repisin pois kavereiden luonta kun vaihtoehtona on pelkkä äidin seura ja tyhjä piha..ois erijuttu jos tässä naapurustossa ois jtn perheellisiä tuttuja tai jtn mutta just ollaan tähän muutettu...ja pelkkiä mummoja naapureina...siks osittain kaipaan kerrostalo elämää ja kaupunkia:(
Olen itse päiväkodissa töissä eli tällaisia tapauksia tulee vastaan melkoisen usein. Vanhemmat pelkäävät isomman sisaruksen jäävän kehityksessään jälkeen ollessaan kotona äidin kanssa. Mutta tosiasia on, että lapsi löytää virikkeitä myös kotona - siellähän lapset ovat ennenkin kasvaneet! Ja totta on, että pikkusiskon/-veljen hoitoon osallistuminen vähentää mustasukkaisuutta. Päiväkodissa lapsella on usein kyynel silmäkulmassa, kun tietää toisen vanhemman olevan kotona. Koti on kuitenkin "normaali"perheessä "normaalille" lapselle paras paikka. Ja tottahan se on, että päiväkodit pullistelevat lapsia ja lisää on oven takana jonossa...
Ennen kuin nostatan täysin karvat pystyyn, haluan todeta että jokaisen perheen tulee miettiä oman lapsensa kohdalla tälle paras vaihtoehto! Eli ellei pihapiirissä ole kavereita, isommasta sisaruksesta on varmasti mukavaa lähteä esim. päiväkerhoon pari kertaa viikossa. Tai jos äidin voimat ovat lopussa, on kaikille parempi vaihtoehto keventää äidin hoitotaakkaa. Mutta toisaalta myös isosiskon/-veljen rahtaaminen hoitoon talvipakkasella on operaatio sinänsä, pienokainen kun on otettava mukaan. Ja koulun lähestyessä on ihan hyvä käydä harjoittelemassa sosiaalisia taitoja; vuoron odottamista ja keskittymistä.
Itse pitäisin alle 5-vuotiaan lapsen kotona ja valitsisin päiväkodin sijaan seurakunnan päiväkerhon sekä lapsen tarpeista riippuen esimerkiksi jonkun harrastuksen yhdelle iltapäivälle.
Mutta jokainen perhe tekee oman ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Ja mielestäni tämän asian päättäminen kuuluu vanhemmille - ei anopille.
Minä ajattelen aivan samoin kuin sinä "lastentarhanopettaja".
Ennen kuin luin sinun mielipiteesi, niin aioin juuri kirjoittaa tuosta, että kuvittelevatko lasten vanhemmat tosissaan lapsistaan tulevan jotenkin avuttomampia, jos eivät ole yhtä jaksoisesti hoitopaikassaan.
Mutta sieltähän se tulikin mitä kaipasin. :)
Kukin tehköön niin kuin parhaakseen katsovat.
Kerron nyt lyhyesti omasta tämän hetkisestä tilanteestani lasten kanssa.
Odotan meille 3. lasta (LA 11.3.06), kakkonen LA:n aikoihin n. 2v11kk. ja esikoisemme aloitti juuri ekaluokan (täytti kesällä 7v).
Olen itse töistä hoitovapaalla ja mieheni tekee vuorotyötä (4aamua 1vp 4iltaa 1vp 4yötä 6vp systeemillä) joka sekoittaa perheen normaalia rytmiä vähän.
Olen ollut kotona siitä asti, kun kakkosta odottaessani jäin äitiyslomalle ja tämä nuorin ei ole ollut missään hoitopaikoissa ulkopuolisella taholla.
Tilanne on sopinut meille oikein hyvin vaikkakin nuorimmainen on villi ja selvästi kaipaa seuraa, mutta ei ole missään vaiheessa ollut pitkästynyt.
Nyt kuitenkin koitan saada hänelle paikkaa, että jos parina päivänä pääsisi hoitoon toisten samanikäisten joukkoon edes ensi kevääseen asti ja sitten pitäisin hänet taas kotona.
Saisi tuona lyhyenä aikana opetella juuri tuota omaa vuoroa odottamista yms. ja kokemuksena varmasti vain eduksi lapselle joka ei hallitse vielä pottajuttujakaan.
Mutta en voisi kuvitellakaan, että laittaisin joka päivä sinne ja juuri, kun vauva syntyy kesken kevät kauden.
Saa kesästä eteenpäin olla kotona meidän kanssa ja vanhimmasta lapsesta on mukavaa tulla koulusta kotiin, kun tietää, että äiti on kotona vastassa.
Olen samaa mieltä, että mustasukkaisuutta ilmenee enemmän jos uuden perheenjäsenen tutusteluun/hoitamiseen ei pääse osallistumaan ja ilman muuta jo 3v ihmettelee tai ainakin miettii mielessään minne se äiti menee vauvan kanssa, kun on ensin minut jättänyt hoitoon tai miksi se jää vauvan kanssa kotiin, kun isä tai joku muu vie hoitoon.
Ymmärtäähän jo jotenkin senkin, että vanhemmat menevät töihin ja hyväksyvät mutkitta tämän selityksen, kun taas jos sanotaan, että jään kotiin, niin seuraava kysymys on taatusti, että miksi?
En kuitenkan väitä ettei tuon ikäinen kaipaa ohjelmaa (askartelua,ulkoilua,pelejä tms. leikkejä), mutta jos ei näitä syystä tai toisesta voi järjestää niin hyvä on hoitopaikka, mutta sillä varauksella ettei se ole tarpeen joka päivä.
Leikki-ikäinen tarvitsee vielä vanhempiaan paljon.
Minä en koe, että oma kakkoseni on ollut ainakin tähän asti VAAN äidin kanssa.
Tuosta omasta ajasta, niin hyvähän se on jos sitä saa järjestettyä joskus, mutta kyllähän se pitäisi tietää ennen lasten tekoakin, että perheellisellä sitä omaa aikaa ei sitten ole (juuri koskaan).
Mutta kukin tyylillään ja tarpeillaan. :)
Sori kirjotusvirheet jos niitä löytyy, ei jaksa tarkistaa näin pitkää tekstiä.
mites tälläne kun mei poika käy hoidossa vaikka ite oon kotona?:)ja jatkaa sitä tän vuoden loppuun...sitten jää kotia,lukkunottamatta kerhoa jos sellainen täältä läheltä löytyy...ehkä meiän 3v on sitten tavallista tyhmempi kun ei ihmettele miksi "jotuu" hoitoon vaik äiti jää kotiin...hmm...kyllä se vaan on niin että ei häntä sinne väkiste tarvii raahata...päivastoin,joka ilta höpöttää mitä kaikkee tekee leikkikavereitten kanssa huomenna jne...eikä kyseessä oo mikää päiväkoti...vaan 4pojan perhepvähoito ryhmä..mut tää tästä aiheesta..kritisoikaa sitten kuinka paljo tahansa!
niin itseesi!
Sanoinkin, että kukin tyylillään ja tarpeineen.
Kommenttini ei ollut kohdistettu ainoastaan sinuun tai ylipäätänsä muutenkaan sinulle.
Itsekkin kirjoitit aiemmin "...äiskä sitten sen seurauksena joutui vuodelepoon suppareiden takia ja...".
Sulla on selvä syy miksi pidät lastasi hoitopaikassa.
Sulla on vielä pari kuukautta jäljellä ennen synnytystä ja vuodelepoon määrättynä sulla on täysi oikeus pitää lapsi siellä, muuten et lepäämään pääsiskään ja muutenkin itse nyt kirjoitit, että lapsi jatkaa tän vuoden loppuun ja jää sitten kotiin.
Mutta kun on niitä jotka tuntuvat pitävän lasta hoidossa pelkästään siksi, että saa omaa-aikaa tms. päästä helpolla (tiedän perheen jossa isä pitkäaikaistyötön ei koskaan yritä edes töihin ja äiti työttömänä mutta yrittää hakea töitä, lapsi 1v tarhassa!).
Suututtaa se, että joillakin ne hoitopäivät ovat 5pv/viikko, voipa olla et 8h/pv.
Oiskohan ihan välttämätöntä jos itse (joskus jopa molemmat) on kotona 24h/pv.
Kuitenkin, kun on paljon sellaisia lapsia vailla hoitopaikkoja joiden molemmat vanhemmat ovat töissä ja tarvitsevat kipeästi paikkaa.
Koitanhan itsekin saada lapselleni paikkaa 2pv/viikko rytmillä vaikka puolipäiväläiseksi vai mitä osa-aikaisia ovatkaan siihen asti, että vauva syntyy tai jos oikein tarkkoja ollaan, että vauva nyt syntyisi la:na niin tää isompi lapsi olisi tuon jälkeen vielä n.3kk siellä tai sitten todennäköisesti lopetan aikaisemmin.
Kannatan itsekin kerhoja leikki-ikäiselle mieluummin jos sellaista vain on järjestettynä, kun se sisarus on jo syntynyt.
"mammuutti77" rentoudu nyt, kun voit ja kerää voimia synnytykseen ja vauvan/lasten hoitoon, sitä tarvitaan! :)
Tiedän, että täysi rentoutuminen ei tahdo onnistua muutenkaan enään loppuraskaudessa.
Aina jos on mahdollisuus lapsen olla kotona, niin sitten ollaan KOTONA. Sitä aikaa vanhemman ja sisaruksen kanssa ei korvaa mikään, ei vertaiskaverit tai muut hölynpölyselitykset. Varsinkin jos olet itse vahvasti sitä mieltä, niin luota hyvä ihminen omaan äidinvaistoosi! Lapsen paras paikka on kotona, aina kun on mahdollista.
Onnea ja jaksamista.
Kyllä lapselle on hyväksi olla ihan kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Elettiin sitä ennenkin suurissa perheissä ja sukuryhmissä; mummit ja vaarit, vauvat ja nuoret. Nykyajan juttuja on tämä, että lapsi tarvitsisi jotenkin jatkuvasti "ikäistään seuraa". Lapsi viihtyy minkä ikäisessä seurassa tahansa, kunhan saa huomiota, välittämistä, rakkautta. Normaalielämää viettävä lapsonen saa riittäviä ikäiskontakteja hiekkalaatikoilla ja leikkipuistossa. Tai tosiaan joku kerho viikottain voi olla hyvä. Perhe on kuitenkin perhe ja mielestäni se kannattaa pitää koossa. Hoitaisin siis ilman muuta molemmat lapset kotona :)