Hei!
Olemme mieheni kanssa miettineet, että hän jäisi vanhempain vapaalle ja minä menisin töihin.
Haluaisin kuulla kokemuksia miehiltä, jotka ovat viettäneet enemmän issyslomaa kuin sen 3 viikkoa. Miten on mennyt vauvan kanssa? Oletteko jaksaneet tehdä kotitöitä vauvanhoidon ohella vai jäävätkö ne työssäkäyvän äidin harteille vai hoidatteko tasapuolisesti? Entä miten yöheräämiset? Onko maito lypsettynä pulloon, ettei äidin tarvitse herätä keskellä yötä imettämään?
Ja kaikkia muitankin käytännön vinkkejä saa laittaa, kiitos.
Olemme mieheni kanssa miettineet, että hän jäisi vanhempain vapaalle ja minä menisin töihin.
Haluaisin kuulla kokemuksia miehiltä, jotka ovat viettäneet enemmän issyslomaa kuin sen 3 viikkoa. Miten on mennyt vauvan kanssa? Oletteko jaksaneet tehdä kotitöitä vauvanhoidon ohella vai jäävätkö ne työssäkäyvän äidin harteille vai hoidatteko tasapuolisesti? Entä miten yöheräämiset? Onko maito lypsettynä pulloon, ettei äidin tarvitse herätä keskellä yötä imettämään?
Ja kaikkia muitankin käytännön vinkkejä saa laittaa, kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse jäin hoitovapaalle suoraan isäkuukaudelta. Hyvin on jaksanut tehdä kotityöt ja ruoan siinä vauvanhoidon sivussa. Itseasiassa en ymmärrä sitä, mitä äidit aina jurnuttavat että on raskasta eikä ehdi tehdä mitään. Taitaapi olla vain organisaatiotaitojen puutetta. (Nyt joku tietysti kommentoi tähän, että helppoahan sitä yhden lapsen kanssa mutta kokeilepa kahden kanssa.)
Yöheräämisiä ei ainakaan meidän vauvalla ole ollut sitten 2 kk iän. Imetyskin lopetettiin jo 4 kk:n kohdilla ja kiinteät on se pääravinto. Nyt siis 12 kk.
Ainoa mikä hieman ärsyttää on, että vaimon "kotityöstressi"-nalkutus vaihtui "työpaikkaongelmat"-nalkutukseen. Ilmeisesti naisilla ei koskaan voi olla kaikki hyvin, vaan tarvitaan koko ajan jotain ongelmaa ympärille. Ei vaan oikein jaksaisi kuunnella noita "jatkuvia" ongelmia.
Sulla on todennäköisesti - tekstistäsi päätellen - vapaata sitten, kun äitee tulee kotiin...?
Mulla ainakin on niin, että se mikä tekee kotiäitiydestä niin helv...tin raskasta, on se, että siinä ei KOSKAAN IKINÄ ole taukoa, työpäivä alkaa kun lapsi syntyy ja taukoaa sitten ehkä kun menee tarhaan - saa hetken olla muutakin kuin äiti ja heittää aivot narikkaan...
Enkä puhu mistään "bilettämisestä", vaan siitä, että kunpa joskus pääsisi vaikka ruokakauppaan YKSIN tai vartin kävelylenkille....
Eipä sitä vapaata nyt niin kovasti kaipaile. Illalla hoidamme molemmat lasta, ollaanhan me perhe eikä se lapsi ole mikään kokeilu.
Omille menoille pääsen aina kun haluan - puolin ja toisin annetaan vapaata jos toinen pyytää. Mutta kaikissa perheissä ei näin joustavia kaiketi olla. Mielestäni ei näistä "oma-aika" asioista tarvisi tehdä niin hankalia kynnyskysymyksiä. Mitähän se lapsikin ajattelee jos vanhemmat kokoajan riitelevät siitä kumpi JOUTUU hoitamaan lasta?
Mutta tuota en ole koskaan ymmärtänyt, että aivot rasittuvat lapsen hoidossa? Vastuuko siinä painaa? Vai se, että aivoja ei tarvitse juurikaan käyttää? Työelämässä en ole koskaan ollut niin hyväntuulinen ja stressitön kuin nyt lapsen kanssa kotona. Harmi vain, että tämäkin aika loppuu aikanaan ja paluu työelämään on edessä 8 kk päästä.
Itse jäin noin 6 kuukaudeksi kotiin hoitamaan lastamme. Tytöllä oli silloin ikää 11kk. Muistelen ajanjaksoa kenties elämäni kivoimpana aikana. Ei herätyskelloa, ei määrättyjä askareita. Tokihan minä huolehdin asunnon siisteydestä, ruoanlaitosta, pyykkäämisestä jne, mutta asiat sai tehdä omaan tahtiinsa. Lapsen kanssa meni kaikki tosi hyvin.
Reilun puolen vuoden ajanjakson jälkeen palasin työelämään, lähinnä taloudellisten asioiden painaessa päälle.
Heippa! Vaikka miehiltä kaipailit kommentteja niin rohkenen vastata kuitenkin.
Meillä mies jäi kotiin nuorimmaisen ollessa 6kk ja vanhimmainen oli 1,5v. Kaikki sujui alkuunsa hyvin, mutta sitten hänellekin (niinkuin monelle äidille) tuli tilanne, ettei enää ehtinyt/jaksanut/viitsinyt olla siivousautomaatti eli kotihommat repsahti lievästi kaoottiselle puolelle (kuten minullakin oli käynyt sitä ennen!). Tosin silloinkaan miehelläni ei ollut lupa pestä pyykkiä, koska haluan valkoisten vaatteiden olevan valkoisia eikä vaaleanpunaisia... Mieheni hoiti lapset viimisen päälle hyvin ja olimme kumpikin loistavalla tuulella tuona ajanjaksona.
Itse olin silloin opiskelija, jonka johdosta jouduin jättämään vanhempainvapaani niin lyhyeksi. Ei olisi ollut järkeä lähteä opinahjoon kesken lukuvuoden, jolloin olisi hypännyt kursseille kesken kaiken ja ollut pihalla kuin lumiukko. Enkä halunnut venyttää enää opintoja pidemmiksi kuin ne nyt venyivät.
Illat meni sovitellen juttuja. Opintoni veivät rutkasti aikaa myös iltasella, mutta jotenkin sitä vaan lutviuduttiin siitäkin ajasta. Tein osani kotihommista ja hoidin tietenkin omia kullanmurujani. "Omaa aikaa" ei silloin paljoa puolisollani ollut, mutta hän hyväksyi tilanteen, että minä olen opiskelija ja opintoni ovat minulle tärkeät. Tällähetkellä mieheni on aikuisopiskelija ja minä "uhraudun" samoin kuin hän teki minun opintojen aikana (tosin käydään nyt molemmat töissä!).
Imettäminen ei meillä ollut mieheni jäädessä kotiin enää ajankohtaista ja suosittelen sen lopettamista siinä vaiheessa kun siirryt työelämään. Eihän siitä mitään tule, että olet tissit piukeena työmaalla! Ja yöllä herää meillä aina se, joka on kotona lapsen kanssa. Töissä käyvä ei voi ottaa nokosia kesken päivän, toisin kuin kotona oleva, joten siksi kotona oleva herää.
Meillä oli myös sovittuna sellainen asia, että vaikka mikä olisi (no tietysti joskus joustettiin) niin tiistaisin oli minulla pari tuntia omaa touhuilu aikaa pari tuntia, ja miehelläni oli torstaisin. Silloin sai tehdä mitä vaan, vaikka lähteä kaljalle jos siltä tuntui. Siis nämä oli ne "vakio" ajat, muulloinkin tietysti oli mahdollisuus. Tämä järjestelmä toimi meillä, mutta en tiedä kuinka toisilla toimisi.
Suosittelen jokaiselle lapselliselle pariskunnalle tätä järjestelmää, että isä jää kotiin, vaikka vain pariksikin kuukaudeksi. Tällöin kumpanenkin huomaa, mikä on homman nimi ja osaa arvostaa toisen hommia!