länsimainen demokratia, ongelmat?

"Länsimaista demokratiaa" on olemassa melkoinen kirjo. Esimerkiksi USA ja Suomi edustavat molemmat länsimaista demokratiaa, ja silti maissa on eroja. USA:lle Suomi on ihmeellinen sosialistinen yhteiskunta ja Suomelle USA imperialistinen öykkäri joka laiminlyö kansalaistensa hyvinvoinnin.

Useissa Afrikan maissa ja arabimaissa valtion asemaa lain ja oikeuden ylläpitäjänä ei ole aina tunnustettu. Vahvempi asema on omalla perheellä, suvulla, ja islamin uskon luomalla oikeusjärjestelmällä. Monessa maassa perustuslaki puuttuu, ja periaatteessa vain uskonnon säännöt toimivat lakina, joka estää ihmisiä vaipumasta anarkiaan ja tekemästä rikoksia.

Kaikkea valtiojohtoista tällaisessa yhteiskunnassa helposti vieroksutaan ja epäillään, ei vähiten siitä syystä, että hallinto on korruptoitunutta ja pienelle klikille keskittynyttä ja vieläpä muuten kuin vapaiden vaalien perusteella.

Irakilla toki on jonkinlainen pohja demokratialle. Pidettiinhän maassa vaaleja - yhdellä ehdokkaalla, mutta kuitenkin. Vallassa olevan väestöryhmän, sunnimuslimien, tulee siellä vain totuttautua ajatukseen, ettei syntyperä enää anna heille automaattista valta-asemaa shiojen ja kurdien ylitse.

Niinpä demokratiaa ei voi "viedä" export-tavarana. USA-mallinen demokratia istuu väkisin pakotettuna Irakille huonosti - vaikka ei maasta lähetystyöllä yhdessä yössä eikä muutenkaan Ruotsia tai Suomea tehdä.

Irakin öljyvarat tekevät siitä kuitenkin maan, jolla on edellytyksiä nousuun toisin kúin todellisilla kehitysmailla ilman raaka-ainevaroja. Tosin tärkeä kysymys on, miten jakaa vaurautta koko kansalle. Timanttirikkaudet eivät ole rikastuttaneet sisällissotaan sortuneen Kongon kansalaisia. Irak taas voi nousta myös turismimaana, ellei ulkomaalaisvihamielisyys siellä kasva.