Jumalakuvamme on jokaisella yksilöllinen. Toinen tuntee pelkoa, toinen tuskaa, joitakin koko asia puistattaa!
Jumalamme kuitenkin on meissä, tässä ja kaikessa.
Mitenkä kovin se minuakin elämänvarrella on koskettanut?
Satuttanut syvällisesti, tuonut suorastaan inhon puuskan silloiseen hetkeen.
Antanut elämän ilon kun olen ollut lopen uupunut.
Mutta, kuten otsikossa mainitsin, onko Jumalasi rakastava?
Minun jumalkuvani on asettettu elämääni jo äidinmaidon virratessa sisuksiini.
Äitini, kiertävän papin tyttärenä, oli asemassa johon katseet suunnattiin hyvinkin tarkasti. Ei saanut poiketa oikestaan yhtään siltä polulta joka oli jo valmiiksi tallattu.
Siinä lähtökohdat minun jumalkuvaani.
Minua opettettiin kyllä käyttäytymään, ja rukoilemaan, sehän kuului normaaliin jokapäiväiseen käyttäytymiseen.
Parheen ristiriidoissakin vedottiin lopulta , että kyllä Jumala saa kaiken tietää ja lopulta armonsa antaa kun se hetki tulee.
Ensiaskeleitani, kun ala-asteella kävin, uskontotunnilla sain muittenkin, kuin äidin kertomana kuulla mitenkä Jeesuskin hyvitti syntimme.
Sanoipa opettajamme vielä, että meillä on tuonne ylös,-siis Jumalaan; päästämme ikäänkuin lanka, ohut kylläkin joka meitä sinne yhdistää.
Minäpä oppimani tiedon kanssa kotiin, äidin tykö ja selitin mitä olin saanut opittua.
Äiti silitti tukkaani ja taputti lempeästi .
Olin uskonnollisesti onnellinen sillä kertaa.
Vuodet kuluivat, ja rippikoulussa sain tuntea taas Herran nuhteen.
Siellä minulle kerrottiin, että minun Jumalani onkin kiivaas ja kiukkuinen.
Jumalani tuomitsee ja peloittelee minua.
Siellä tuli Saatanan rovioita ja Perkeleen tekemiä tuhoja, jotka olivat koko ajan minun kanssani tekemisissä.
Minä yritin omakseni saatella vakaviakin rikkeitä, joita varten perkeleet ja saatanat olivat mukaani lyöttäytyneet.
En sellaisia löytänyt, paitsi yhden varastamani silloisen viiden pennin nallipyssyn panosrasian.
Siintäkään en oikestaan pystynyt nauttimaan. Perjantaina, kun suurta uunia lämmitettiin heitin hiiloksille koko paketin kerralla. Äidille valehtelin, että olin sen löytänyt kaupan edestä.
Poksahdellen varastamani panokset paukahtelivat uunissa.
Maanantaina koulun jälkeen vein ko.puotiin viiden pennin kolikon tiskille , odottaen kun se muutaman minuutin jälkeen siirrettiin kassaan.-
Olin tyytyväinen.
Myöhemmin olin samassa liikkeessä Osastonhoitajana.
Mutta saiko rippikoulussa oppimani tieto mitenkään vaikutusta tulevaan elämääni.?
Kyllä sai.
Pohdin pitkään sitä kiukkuista ja julmetun kiivasta Jumalaa joka kostaa kolmanteen polveen minun tekemäni rikokset.
Minulla ei koskaan ole ollut tarvetta sellaiseen pahaan tekoon, joka olisi aiheuttanut noin suuren tuhon.
Olenko sitten uskoton uskossani?
Niin, tai näin, minun Jumalani on lempeä ja ymmärtäväinen.
Auttavainen ja rakentava.
Anteeksiantava ja hellä.
Silittelee kun tukea tarvitsen, vahvistaa jos tarpeessa sen olen.
Minun Jumalani.
-Lempeä Jumalani:
Onko Jumalasi rakastava?
74
4333
Vastaukset
- Ajomies
Uskot armolliseen Jumalaan, sanot.
Vannot kuitenkin väärin, toimit tehtävässäsi
hyvin vastuuttomasti ja totuuden peität kostaen
sen vääryydellä ilman minkäänlaista
tunnon tuskaa.
- Valitsitkohan nyt puheenvuorollesi oikean fooorumin?Olet vannonut pysyväsi poissa täältä ikäihmisten palstoilta, eli "Maalaismies ja kumppanit tietävät varsin hyvin, että saa olla täysin rauhassa kunhan eivät mainitse tai viittaa nikkiini edes epäsuorasti." (1.9.2005 50 )
Jumalastahan tässä oli kysymys, eikä sinusta :-)Toisten suuret virheet ja minun pikku viat.?
Helppoa on toista virheistä osoitella, mutta silloin neljä sormea osoittaa jo takaisin itseä päin.
Ei kai ole minun armosta pois, jos toinenkin saa armon?
Tuomarin tehtävät on paras jättää pätevämmälle ja suuremmalle tuomarille.
- Sini-vuokko
Niin sitä rippikoulussa ennen sai kuulla miten syntinen pienikin lapsi on jo syntyessään.
Rakastavasta Junalasta ei yleensä puhuttukaan mitään.
Oli vain kiivas Jumala joka kostaa vanhempien teot aina kolmanteen ja neljänteen polveen.
Silloin ei luettukaan Raamatusta paljon muuta kuin Vanhaatestamenttia.
Mutta sitten rippikoulun päätyttyä meni taakka
harteilta pois kun itse alkoi tutkia Uuttatestamenttia,siellä olikin jo kertomuksia Rakastavasta Jumalasta joka antoi ainokaisen poikansa,meidän syntitaakkamme sovittamaan.
Minulla on kyllä ollut aina Rakastava Jumala mihin olen saanut turvautua Kun esimerkiksi lapsena pelkäsin kauheasti sotakoneita,kun ne lentelivät ylitse,muistan aina sen virren mitä mielessäni hyräilin,se oli Herraa hyvää kiittäkää, silloin ihmeellisesti pelko katosi. - Magda
Hyvä Bilman, mikä sinulle nyt on tullut? Tuo "ripittäytyminen" mistäköhän se johtuu. Luin oikein kahteen kertaan viestisi ajatuksen kanssa ja tosi moniulotteiseksi kirjoituksesi totesin.
Jos viestisi helpottaa sinua, ja sinulla on tarve saada aikaan keskustelua henkilökohtaisista asioista, kirjoitus on paikallaan. Mutta, mutta herätekeskusteluna toimisiko se ja onko se ylipäätään tarkoitettu siksi. Haluan uskon, että Jumalan on armollinen. Jos ei ole, niin hukka ainakin minut perii.
Se on se viimeinen kortti elämän pelilaudalla, kun kaikki muut kortit on jo katsottu ja käännetty moneen kertaan.- kuluneen viikon?
Hän, jolta salassa ei hiuskaan katoa päästämme, joka suojelee meitä ja antaa anteeksi, hän unohti varjella omia luomiansa sallimalla kamalan myrskyn...taas.... ja miksi?
Ketä hän kuritti?
Ketä hän rakastaa?
Hiljalleen omakin luottamus rakastavaan jumalaan alkaa kärsiä, kun katselee mitä kauheuksia hän sallii maapallollamme tapahtuvaksi.
Vai onko tälläkin tapahtumalla jokin tarkoitus?Kaikkeuden Luoja varmaan suree ja itkee.
Luulen, että me ihmiset itse tuhoamme tämän maapallon omilla ahneilla keksinnöillämme, kuten Ruuneperi aloitti yllä olevassa keskustelussa.
Ei äiti maa voi kaikkea kestää.- Ajomies
beataBarbara kirjoitti:
Kaikkeuden Luoja varmaan suree ja itkee.
Luulen, että me ihmiset itse tuhoamme tämän maapallon omilla ahneilla keksinnöillämme, kuten Ruuneperi aloitti yllä olevassa keskustelussa.
Ei äiti maa voi kaikkea kestää.- Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Kirkossa tunnustamme uskomme sanoen:
- Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan luojaan.
'Mitä se merkitsee?´
- Vastaus:
Uskon, että Jumala on luonut minut,
sekä koko luomakunnan....
...Tämä on varmasti totta.
/Lutherin Vähänkatekismuksen yksinkertainen selitys/Olaus Svebilius, Uppsalan arkkipiispa/Sen suuren hyödyn tähden suomentanut vuonna 1745 Daniel Juslenius Skaran piispa/Toimittanut Lauri Koskenniemi - BilMan
Kieltäydyn ajattelemasta noin. Kuva joka minulla on sieluuni poltettuna, ei kyseenalaista Luojaamme, ei maailmankaikkeutta.
Kaikki täällä maapallolla on Luojan luomaa, olkoon hän sitten nimeltään vaikka Jumala.
Ihminen ainoana ellollisista voi vaikuttaa elinympäristöönsä, sen kehittämiseen tai tuhoamiseen.
Pumppaamme pallon hyhjäksi, saastutamme elämän lähteen, teemme aukon taivaankanteen ym. ym.
Pallomme kiertää akselinsa ympäri,nopeutta tässä kyydissä on yli 1600km/h.
Miksi Jumala antaa kaiken tapahtua, niin huonon kuin hyvänkin?
Omakseni olen ajatuksen itselleni takonut.
Tämä kaikki mikä meille on annettu, on käytössämme elämämme loppuun asti.
Sen hyvyys ja mielekkyys, sen tuska ja hyvyys. Kaikki , koko paketti on tässä.
Meillä on työkalut myös tämän kaiken ylläpitoon, tai tuhoamiseen.
Onko Jumala sitten meissä jokaisessa, kun voimme muuttaa maailmaa?
Jos on niin rakastaako meitä, vai vihaako meitä?
Joudummeko helvetin tuleen, vai saammeko taivasten valtakunnan avaimen?
Saako joku seitsemän neitsyttä, vai toinen jotain muuta?
Nämä kaikki mieltämme hallitsevat, tai ainakin ottavat aikaa eri elämän vaiheissa.
Tuskan tuntemus ja ilon tuoma nautinto tekevät arjen askeleistamme ainutkertaisen.
Jokainen reakoimme asioihin eri tavoin, mikä antaa avaruutta näkökannaltaan poikkeaviinkin kannanottoihin.
Onko meissä Jumala läsnä, mukana kun ratkaisuja teemme.
Voimmeko tehdä päätöksiä pelkäämättä joutuvamme helvetin tuleen?
Olemme yksilöitä, ajattelemme ja toimimme niin kuin oikeaksi näemme.
Miksi pitäisi pelätä jotain?
Elämän lahja ja kaikki tämä täällä, voimme nauttia ja surra, voimme jättää tuleville sukupolville elämisen arvokkuutta nostavan elintason ja puhtaamman ilman.
Jumalkuvamme myötä myös rakastavan Jumalan joka ei ole työntämässä heti tuliseen pätsiin. - ellumari
BilMan kirjoitti:
Kieltäydyn ajattelemasta noin. Kuva joka minulla on sieluuni poltettuna, ei kyseenalaista Luojaamme, ei maailmankaikkeutta.
Kaikki täällä maapallolla on Luojan luomaa, olkoon hän sitten nimeltään vaikka Jumala.
Ihminen ainoana ellollisista voi vaikuttaa elinympäristöönsä, sen kehittämiseen tai tuhoamiseen.
Pumppaamme pallon hyhjäksi, saastutamme elämän lähteen, teemme aukon taivaankanteen ym. ym.
Pallomme kiertää akselinsa ympäri,nopeutta tässä kyydissä on yli 1600km/h.
Miksi Jumala antaa kaiken tapahtua, niin huonon kuin hyvänkin?
Omakseni olen ajatuksen itselleni takonut.
Tämä kaikki mikä meille on annettu, on käytössämme elämämme loppuun asti.
Sen hyvyys ja mielekkyys, sen tuska ja hyvyys. Kaikki , koko paketti on tässä.
Meillä on työkalut myös tämän kaiken ylläpitoon, tai tuhoamiseen.
Onko Jumala sitten meissä jokaisessa, kun voimme muuttaa maailmaa?
Jos on niin rakastaako meitä, vai vihaako meitä?
Joudummeko helvetin tuleen, vai saammeko taivasten valtakunnan avaimen?
Saako joku seitsemän neitsyttä, vai toinen jotain muuta?
Nämä kaikki mieltämme hallitsevat, tai ainakin ottavat aikaa eri elämän vaiheissa.
Tuskan tuntemus ja ilon tuoma nautinto tekevät arjen askeleistamme ainutkertaisen.
Jokainen reakoimme asioihin eri tavoin, mikä antaa avaruutta näkökannaltaan poikkeaviinkin kannanottoihin.
Onko meissä Jumala läsnä, mukana kun ratkaisuja teemme.
Voimmeko tehdä päätöksiä pelkäämättä joutuvamme helvetin tuleen?
Olemme yksilöitä, ajattelemme ja toimimme niin kuin oikeaksi näemme.
Miksi pitäisi pelätä jotain?
Elämän lahja ja kaikki tämä täällä, voimme nauttia ja surra, voimme jättää tuleville sukupolville elämisen arvokkuutta nostavan elintason ja puhtaamman ilman.
Jumalkuvamme myötä myös rakastavan Jumalan joka ei ole työntämässä heti tuliseen pätsiin."tartunnan", sillä äiti oli kristitty, jonka uskovaisuutta en kyllä paljoa arvostanut, sillä hän vaikutti mielestäni alistetulta nyhveröltä. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että sehän olikin kaikki yliluonnollisesta lähteestä tulevaa voimaa, millä hän selvisi rauhallisena ja ystävällisenä tyrannimaisen(mielestäni) aviomiehensä ja kapinoivan vanhemman tyttärensä kanssa.
Tätini tuli uskoon erittäin traagisten kokemustensa jälkeen, tai seurauksena.
Hän oli nuorena vastavalmistuneena lääkärinä sodassa lääkintälottana ja kihloissa nuoren luutnantin kanssa, joka oli muuten OK, mutta uskovainen.Kun tämä sulhanen sitten tuotiin joukkosidontapaikalle vakavasti haavoittuneena ja he kokeneemman mieslääkärin kanssa tekivät kaiken minkä voivat, mutta eivät voinet pelastaa tädin sulhasta elämälle....
Täti ei mennyt koskaan naimisiin, vaan omistautui työlleen ja veljensä lapsille.
Rakas ihana, uskovainen tätini, joka aina puhui rakastavasta armahtavasta Jumalasta. - lapsenuskoinen
BilMan kirjoitti:
Kieltäydyn ajattelemasta noin. Kuva joka minulla on sieluuni poltettuna, ei kyseenalaista Luojaamme, ei maailmankaikkeutta.
Kaikki täällä maapallolla on Luojan luomaa, olkoon hän sitten nimeltään vaikka Jumala.
Ihminen ainoana ellollisista voi vaikuttaa elinympäristöönsä, sen kehittämiseen tai tuhoamiseen.
Pumppaamme pallon hyhjäksi, saastutamme elämän lähteen, teemme aukon taivaankanteen ym. ym.
Pallomme kiertää akselinsa ympäri,nopeutta tässä kyydissä on yli 1600km/h.
Miksi Jumala antaa kaiken tapahtua, niin huonon kuin hyvänkin?
Omakseni olen ajatuksen itselleni takonut.
Tämä kaikki mikä meille on annettu, on käytössämme elämämme loppuun asti.
Sen hyvyys ja mielekkyys, sen tuska ja hyvyys. Kaikki , koko paketti on tässä.
Meillä on työkalut myös tämän kaiken ylläpitoon, tai tuhoamiseen.
Onko Jumala sitten meissä jokaisessa, kun voimme muuttaa maailmaa?
Jos on niin rakastaako meitä, vai vihaako meitä?
Joudummeko helvetin tuleen, vai saammeko taivasten valtakunnan avaimen?
Saako joku seitsemän neitsyttä, vai toinen jotain muuta?
Nämä kaikki mieltämme hallitsevat, tai ainakin ottavat aikaa eri elämän vaiheissa.
Tuskan tuntemus ja ilon tuoma nautinto tekevät arjen askeleistamme ainutkertaisen.
Jokainen reakoimme asioihin eri tavoin, mikä antaa avaruutta näkökannaltaan poikkeaviinkin kannanottoihin.
Onko meissä Jumala läsnä, mukana kun ratkaisuja teemme.
Voimmeko tehdä päätöksiä pelkäämättä joutuvamme helvetin tuleen?
Olemme yksilöitä, ajattelemme ja toimimme niin kuin oikeaksi näemme.
Miksi pitäisi pelätä jotain?
Elämän lahja ja kaikki tämä täällä, voimme nauttia ja surra, voimme jättää tuleville sukupolville elämisen arvokkuutta nostavan elintason ja puhtaamman ilman.
Jumalkuvamme myötä myös rakastavan Jumalan joka ei ole työntämässä heti tuliseen pätsiin.Yksi lause vastauksessasi pani ajattelemaan taas asioita laajemmin...
"" Saako joku seitsemän neitsyttä, vai toinen jotain muuta? ""
Noilla, neitsyiden lupauksilla, pyhimykseksi nimityksellä ja kaiken onnen saavuttamisella, ja uskonnon varjolla kaikki, saadaan monet itsemurhapommittajat liikkeelle, oman henkensä uhraamaan!
Minulla on oma lapsen uskoni, avoin suhde omaan seurakuntaani, kirkko on minulle rauhan ja lupauksen tyyssija, mutta uskonto johtaa monia ihan liikaa.
Tuo lauseesi jonka lainasin, tarkoittaako se että neitsyiden toivo pitää uskoa yllä?
Ethän ota tätä moitteena vaan avauksena uuteen haaraan, miksi oikeastaan uskomme siihen mihin uskomme?
Minä luulin aina että Jumala on rakastava isä, mutta kyllä hän minua on kurittanut, (liekö muidenkin synneistä) mutta kai tällä kaikella on oma tarkoituksensa. - BilMan
lapsenuskoinen kirjoitti:
Yksi lause vastauksessasi pani ajattelemaan taas asioita laajemmin...
"" Saako joku seitsemän neitsyttä, vai toinen jotain muuta? ""
Noilla, neitsyiden lupauksilla, pyhimykseksi nimityksellä ja kaiken onnen saavuttamisella, ja uskonnon varjolla kaikki, saadaan monet itsemurhapommittajat liikkeelle, oman henkensä uhraamaan!
Minulla on oma lapsen uskoni, avoin suhde omaan seurakuntaani, kirkko on minulle rauhan ja lupauksen tyyssija, mutta uskonto johtaa monia ihan liikaa.
Tuo lauseesi jonka lainasin, tarkoittaako se että neitsyiden toivo pitää uskoa yllä?
Ethän ota tätä moitteena vaan avauksena uuteen haaraan, miksi oikeastaan uskomme siihen mihin uskomme?
Minä luulin aina että Jumala on rakastava isä, mutta kyllä hän minua on kurittanut, (liekö muidenkin synneistä) mutta kai tällä kaikella on oma tarkoituksensa.Jätän tarkoituksella eri ryhmittymien , suuntauksien, liikkeiden ja lahkojen nimet.
Eri uskontokunnissa on aina ns. ääripäitä.
Joistakin ne tulevat aina lietsomaan pelkoa ja hysteriaa .
Tämä kaikki tapahtuu näissä ääriryhmissä uskonnon voimalla, jota ko.kulttuureissa opetetaan kehdosta hautaan.
Enemmistö kaikissa uskontokunnissa luottaa tietääkseni luojaansa, esim. minä tässä. Jumalaansa.
Oma uskoni ei halua tuhota, vaan rakentaa.
Uskoni antaa minulle sisäisen rauhan ja ymmärtäväisen mielen.
Olen itseni kanssa sinut.
En tunne muita uskontoja niin hyvin, että voisin vastata tuohon kysymykseesi.
Minun usko pitää toivoa yllä. - kerro lisää
BilMan kirjoitti:
Kieltäydyn ajattelemasta noin. Kuva joka minulla on sieluuni poltettuna, ei kyseenalaista Luojaamme, ei maailmankaikkeutta.
Kaikki täällä maapallolla on Luojan luomaa, olkoon hän sitten nimeltään vaikka Jumala.
Ihminen ainoana ellollisista voi vaikuttaa elinympäristöönsä, sen kehittämiseen tai tuhoamiseen.
Pumppaamme pallon hyhjäksi, saastutamme elämän lähteen, teemme aukon taivaankanteen ym. ym.
Pallomme kiertää akselinsa ympäri,nopeutta tässä kyydissä on yli 1600km/h.
Miksi Jumala antaa kaiken tapahtua, niin huonon kuin hyvänkin?
Omakseni olen ajatuksen itselleni takonut.
Tämä kaikki mikä meille on annettu, on käytössämme elämämme loppuun asti.
Sen hyvyys ja mielekkyys, sen tuska ja hyvyys. Kaikki , koko paketti on tässä.
Meillä on työkalut myös tämän kaiken ylläpitoon, tai tuhoamiseen.
Onko Jumala sitten meissä jokaisessa, kun voimme muuttaa maailmaa?
Jos on niin rakastaako meitä, vai vihaako meitä?
Joudummeko helvetin tuleen, vai saammeko taivasten valtakunnan avaimen?
Saako joku seitsemän neitsyttä, vai toinen jotain muuta?
Nämä kaikki mieltämme hallitsevat, tai ainakin ottavat aikaa eri elämän vaiheissa.
Tuskan tuntemus ja ilon tuoma nautinto tekevät arjen askeleistamme ainutkertaisen.
Jokainen reakoimme asioihin eri tavoin, mikä antaa avaruutta näkökannaltaan poikkeaviinkin kannanottoihin.
Onko meissä Jumala läsnä, mukana kun ratkaisuja teemme.
Voimmeko tehdä päätöksiä pelkäämättä joutuvamme helvetin tuleen?
Olemme yksilöitä, ajattelemme ja toimimme niin kuin oikeaksi näemme.
Miksi pitäisi pelätä jotain?
Elämän lahja ja kaikki tämä täällä, voimme nauttia ja surra, voimme jättää tuleville sukupolville elämisen arvokkuutta nostavan elintason ja puhtaamman ilman.
Jumalkuvamme myötä myös rakastavan Jumalan joka ei ole työntämässä heti tuliseen pätsiin.Feministiyteen taipuvaisena en voi olla uskonsisaresi tässä uskossa, ennen kuin saan tarkemman tiedon niistä seitsemästä neitsyestä.
Islamistimarttyyreilla on niitä luvassa yli 70 kappaletta, mutta olen siinä käsityksessä, että nyt on kysymyksessä kristinusko.
Tai ethän olekaan sanonut, mitä uskoa tunnustat. En ehkä vain tajunnut! - Valintahan
kerro lisää kirjoitti:
Feministiyteen taipuvaisena en voi olla uskonsisaresi tässä uskossa, ennen kuin saan tarkemman tiedon niistä seitsemästä neitsyestä.
Islamistimarttyyreilla on niitä luvassa yli 70 kappaletta, mutta olen siinä käsityksessä, että nyt on kysymyksessä kristinusko.
Tai ethän olekaan sanonut, mitä uskoa tunnustat. En ehkä vain tajunnut!olisi helppo, mikäli eri ikäkausista saa valita:
Tom Cruise, Orlando Bloom, nuori Errol Flynn (hänen Robin Hoodinsa ei unohdu, komea, iloinen, vahva hyvässä!) jne...
Jätän tilaa noille muille neljälle, keksin ne myöhemmin. (Otan yhden kerrallaan, ja sitten, kun kyllästyn, vaihdan nuorempaan.)(Kuten huomaatte, olen oppinut maanpäällisen vaellukseni aikana jotain muilta!) - Maalaismies*
Valintahan kirjoitti:
olisi helppo, mikäli eri ikäkausista saa valita:
Tom Cruise, Orlando Bloom, nuori Errol Flynn (hänen Robin Hoodinsa ei unohdu, komea, iloinen, vahva hyvässä!) jne...
Jätän tilaa noille muille neljälle, keksin ne myöhemmin. (Otan yhden kerrallaan, ja sitten, kun kyllästyn, vaihdan nuorempaan.)(Kuten huomaatte, olen oppinut maanpäällisen vaellukseni aikana jotain muilta!)Jos voisin valita, yrittäisin etsiä 9-kymppisen viisaan mummon. (Vaimoni on vasta vähän yli 70.) Tämä nyt on virtuaalista kuvittelua, 9-kymppinen salarakas!
Tunnustan: minulla oli 50- vuotta sitten ystäväpiirissä Pariisissa vanha nainen. Hän otti minut helmoihinsa opettaen ranskaa ja kertoen elämään liittyvistä oikeista asioista, esim. kuinka selvitä terveenä ja hengissä Pariisissa.
Ei lainkaan ihme, että palstoilla nuoret miehet yrittävät saada yhteyttä vanhempiin naisiin. Heillä (siis naisilla) on tiedossa salaisuus, jota nuorilla ei vielä ole. - aikuisten oikeesti
Maalaismies* kirjoitti:
Jos voisin valita, yrittäisin etsiä 9-kymppisen viisaan mummon. (Vaimoni on vasta vähän yli 70.) Tämä nyt on virtuaalista kuvittelua, 9-kymppinen salarakas!
Tunnustan: minulla oli 50- vuotta sitten ystäväpiirissä Pariisissa vanha nainen. Hän otti minut helmoihinsa opettaen ranskaa ja kertoen elämään liittyvistä oikeista asioista, esim. kuinka selvitä terveenä ja hengissä Pariisissa.
Ei lainkaan ihme, että palstoilla nuoret miehet yrittävät saada yhteyttä vanhempiin naisiin. Heillä (siis naisilla) on tiedossa salaisuus, jota nuorilla ei vielä ole.lukiessani Lyylin pari viimeistä, joten olen herkässä tilassa.
Vaikka aiemmin kirjoitin rakastavani Orlando Bloomia, myönnän sen olleen vain reaktiota noihin rumiin sanoihin, mihin tän maanpäällisen vaellukseni aikana olen saanut tottua usein poikapuolisten taholta, ei tosin henkilökohtaisesti, vaan yleisesti.
- kiitollinen
Minun Jumalani on lempeä ja auttava. Tämä perustuu äidin opettamiin iltarukouksiin, jotka muistan varsinkin hädänhetkinäni. Nyt vanhemmiten tosin muistan joskus kiittää Häntä kaikesta hyvästä, mitä olen osakseni saanut.
Ja mitä tulee erilaisiin tapahtumiin niin itselle kuin yleisestikin, niin kaikella oletan olevan tarkoituksensa.- Ajomies
Mietimmeköhän useinkaan asioita, joita kirjoitamme. Tässä ketjussa keskustelemme rakastavasta Jumalasta. Eräässä ketjussa keskustelumme "liippaa" tätä keskusteluamme, joten lainaan sinne kirjoittamaani koskien jokapäiväistä leipäämme, joka on Isä neidän rukouksen neljäs pyyntö.
Mitä se merkitsee...
Minulla tässä oli lähinnä tässä uusi laitos Olaus Svebiliuksen katekismuksesta v. 1745 ja siinä luetellaan suuri määrä asioita, jotka kuuluvat jokapäiväiseen leipään:
"Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys,järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen." - Mielipide
Ajomies kirjoitti:
Mietimmeköhän useinkaan asioita, joita kirjoitamme. Tässä ketjussa keskustelemme rakastavasta Jumalasta. Eräässä ketjussa keskustelumme "liippaa" tätä keskusteluamme, joten lainaan sinne kirjoittamaani koskien jokapäiväistä leipäämme, joka on Isä neidän rukouksen neljäs pyyntö.
Mitä se merkitsee...
Minulla tässä oli lähinnä tässä uusi laitos Olaus Svebiliuksen katekismuksesta v. 1745 ja siinä luetellaan suuri määrä asioita, jotka kuuluvat jokapäiväiseen leipään:
"Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys,järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen."Eikö sinulla ole ollenkaan mitään henkilökohtaista sanottavaa?
Miksi aina nuo kirjoista lainatut viisaudet?
Saa käsityksen että et itse mieti asioita, on
helpompi lainata jo valmiiksi mietittyjä lauseita. - Miksi?
Mielipide kirjoitti:
Eikö sinulla ole ollenkaan mitään henkilökohtaista sanottavaa?
Miksi aina nuo kirjoista lainatut viisaudet?
Saa käsityksen että et itse mieti asioita, on
helpompi lainata jo valmiiksi mietittyjä lauseita.Kirkossa Kaikkitietävän Jumalan edessä on joukko ihmisiä, jotka lukevat aina samat hiukan kummalliset luettelot.
Olisiko parempi mennä luontoon Luojan luokse Hänen tekojensä keskelle ja lähettää kiitoksensa tästä kaikesta, hyräillä vaikkapa Oskar Merikannon sävelin: "Sua kiitän mä Luojani armollinen joka hetkestä, jonka mä elin..."
Jumala on läsnä silloin pelkkänä, puhtaana hyvyytenä. Miksi? kirjoitti:
Kirkossa Kaikkitietävän Jumalan edessä on joukko ihmisiä, jotka lukevat aina samat hiukan kummalliset luettelot.
Olisiko parempi mennä luontoon Luojan luokse Hänen tekojensä keskelle ja lähettää kiitoksensa tästä kaikesta, hyräillä vaikkapa Oskar Merikannon sävelin: "Sua kiitän mä Luojani armollinen joka hetkestä, jonka mä elin..."
Jumala on läsnä silloin pelkkänä, puhtaana hyvyytenä.liturgiat eivät ole kummallisia luetteloita ,vaan ihanaa kaksinpuhelua luojansa kanssa, sävet myötäilee tekstin sisältöa, ne ovat parhainta mitä on jumalanpalveluksessa, luonnossa voi kyllä samoin hyräillä mutta minulle ei korvaa jumalanpalvelusta muu kevyempi ,koska on synnintunnustus ,päästö sakramentit, eikö me tarvita juuri niitä, jos kuuntele vain eikä eläydy mukaan niin jää vähemmälle,
Ajomies kirjoitti:
Mietimmeköhän useinkaan asioita, joita kirjoitamme. Tässä ketjussa keskustelemme rakastavasta Jumalasta. Eräässä ketjussa keskustelumme "liippaa" tätä keskusteluamme, joten lainaan sinne kirjoittamaani koskien jokapäiväistä leipäämme, joka on Isä neidän rukouksen neljäs pyyntö.
Mitä se merkitsee...
Minulla tässä oli lähinnä tässä uusi laitos Olaus Svebiliuksen katekismuksesta v. 1745 ja siinä luetellaan suuri määrä asioita, jotka kuuluvat jokapäiväiseen leipään:
"Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys,järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen."puuttuu se tuntuu,silloin ovat olleet samat tarpeet,cattia ei mainittu ,,ja kilttejä puheenvuoroja,,,ei tarpeellisia,
- !!!!
pääsky kirjoitti:
puuttuu se tuntuu,silloin ovat olleet samat tarpeet,cattia ei mainittu ,,ja kilttejä puheenvuoroja,,,ei tarpeellisia,
??????
- tuon
pääsky kirjoitti:
puuttuu se tuntuu,silloin ovat olleet samat tarpeet,cattia ei mainittu ,,ja kilttejä puheenvuoroja,,,ei tarpeellisia,
kaiken uudelleen vaikka hiukkasen täydentäen
- Ajomies
Mielipide kirjoitti:
Eikö sinulla ole ollenkaan mitään henkilökohtaista sanottavaa?
Miksi aina nuo kirjoista lainatut viisaudet?
Saa käsityksen että et itse mieti asioita, on
helpompi lainata jo valmiiksi mietittyjä lauseita.- Ihminen ei elä ainoastaan leivästä...
Tuo oli minusta niin hyvä selitys siihen mitä kaikkea tarkoitamme kun pyydämme "anna meille jokapäiväinen leipämme..."
Mielelläni käyttäisin linkkejä, jolloin sen voi avata ken haluaa lisätietoja.
Pidän myös itselleni hyvänä merkitä lainaus, jotta lukija voi hakea siitä lisätietoja.
Tuon luettelon olisin voinut kirjoittaa muistin mukaan kuin omana tietonani.
Harmittelen usein kun hakupalvelujen käyttö näyttää keskustelijoille olevan kovin tuntematon ja vähän käytetty.
Operaattorillamme on näitten keskustelujen tueksi erinomaiset hakupalvelut, joita soisi käytettävän enemmänkin.
Svebiliusta lainaan monesta syystä mielelläni, koska se tietääksini on harvojen hyllyssä tai pöydällä. Uuusin katekismuksen painos on tiettävästi jaettu kaikkiin koteihin aikoinaan.
- Kenellä lienee tallessa ja käytössä ? - Pääsky64
Ajomies kirjoitti:
- Ihminen ei elä ainoastaan leivästä...
Tuo oli minusta niin hyvä selitys siihen mitä kaikkea tarkoitamme kun pyydämme "anna meille jokapäiväinen leipämme..."
Mielelläni käyttäisin linkkejä, jolloin sen voi avata ken haluaa lisätietoja.
Pidän myös itselleni hyvänä merkitä lainaus, jotta lukija voi hakea siitä lisätietoja.
Tuon luettelon olisin voinut kirjoittaa muistin mukaan kuin omana tietonani.
Harmittelen usein kun hakupalvelujen käyttö näyttää keskustelijoille olevan kovin tuntematon ja vähän käytetty.
Operaattorillamme on näitten keskustelujen tueksi erinomaiset hakupalvelut, joita soisi käytettävän enemmänkin.
Svebiliusta lainaan monesta syystä mielelläni, koska se tietääksini on harvojen hyllyssä tai pöydällä. Uuusin katekismuksen painos on tiettävästi jaettu kaikkiin koteihin aikoinaan.
- Kenellä lienee tallessa ja käytössä ?kirjastosta,
- Pääsky64
tuon kirjoitti:
kaiken uudelleen vaikka hiukkasen täydentäen
no mitä luettelit sanottavan katekismuksessa,ovat niin tarpeellisia vielä nykyaikanakin että jos joku niistä puuttuu sen tuntee nahoissaan,nämä meidän lempilapsemme catit johin käytämme luojan kallista aikaa,eivät niin tarpeelisia ja loppuhuomautus kilteistä kirjoituksista oli sinulle itsellesi, asiton muistaakseni,
Paetaan mielikuvitusmaailmaan. Äärimuunnos tästä on autistinen mieli.
Lievempi muoto S.Freudin mukaan on, ettäJumala korvaa sen rakkauden, jota emme
vanhemmiltamme saaneet.
Hyvä, että ihminen tulee uskollaan autuaaksi.- BilMan
Saattoi S.Freudin olla hyvinkin oikeassa kirjoittaessaan tuota lausetta, omalta osaltaan.
Ymmärrän näin: Raukkautta jota jäämme paitsi ei korvaa mikään muu, kuin usko rakkauteen. Usko siihen, että rakkautta on.
Olkoon se sitten vaikka sisäistä kutinaa jota ei voi raapia.
Siihen tarvitaan aina oikea "elävä" idoli.
Jumalan tarve ja luottamus syntyy uskosta elämään.
Näin sen käsitän.
Mielelläni otan vastaan muunkinlaisia versioita
jotka ajatuksiltaan poikkeavat omastani.
Kirjoittelemisiin. BilMan kirjoitti:
Saattoi S.Freudin olla hyvinkin oikeassa kirjoittaessaan tuota lausetta, omalta osaltaan.
Ymmärrän näin: Raukkautta jota jäämme paitsi ei korvaa mikään muu, kuin usko rakkauteen. Usko siihen, että rakkautta on.
Olkoon se sitten vaikka sisäistä kutinaa jota ei voi raapia.
Siihen tarvitaan aina oikea "elävä" idoli.
Jumalan tarve ja luottamus syntyy uskosta elämään.
Näin sen käsitän.
Mielelläni otan vastaan muunkinlaisia versioita
jotka ajatuksiltaan poikkeavat omastani.
Kirjoittelemisiin....myöskään käännytysyritystä. Niin monta mielipidettä kuin ihmisiäkin.
- Trina
BilMan kirjoitti:
Saattoi S.Freudin olla hyvinkin oikeassa kirjoittaessaan tuota lausetta, omalta osaltaan.
Ymmärrän näin: Raukkautta jota jäämme paitsi ei korvaa mikään muu, kuin usko rakkauteen. Usko siihen, että rakkautta on.
Olkoon se sitten vaikka sisäistä kutinaa jota ei voi raapia.
Siihen tarvitaan aina oikea "elävä" idoli.
Jumalan tarve ja luottamus syntyy uskosta elämään.
Näin sen käsitän.
Mielelläni otan vastaan muunkinlaisia versioita
jotka ajatuksiltaan poikkeavat omastani.
Kirjoittelemisiin.Jumalaan tuli jo lapsuuden kodissa. Kun on oppinut
ennen uneen vaipumista illalla iltarukouksen lu-
kemaan ja kiittämään päättyneestä päivästä ja
aamulla kiittämään siitä, että on saanut taas
herätä uuteen aamuun, ei sitä voi laistaa.
Kyllähän se antaa jonkinlaisen turvallisuuden
tunteen, kun tietää, että on olemassa siellä
"ylhäällä" joku, johon voi aina hädän hetkellä
turvata.
Senpä vuoksi mielestäni pitäisi kouluissa opettaa
jonkin verran uskontoa ja antaa lapsille sen
kautta elämää varten turvallista pohjaa.
Jos ei kotona koskaan mitään puhuta tästä, lapsi jää
ikäänkuin tyhjän päälle.
Mitä mieltä olette nykyisestä koulukäytännöstä
uskonnon suhteen? - Pääsky64
valkeaa ei järjellä vaan totuudessa ei mielikuvissa,
- Pääsky64
peloteltiin että jumala pudottaa kuuman kiven päälle,ja aina se pelko hiipi kun oli tehnyt kiellettyä ja kaikki melkein oli kiellettyä vanhoillis lestdoilaisessa kodissa siihen aikaan nyt on varmaan toisin,ehkä nyt ei niin enää pelkää kun on vakuutettu jumalan rakkautta,ja uskonkin siihen,mutta se pelko ei lähde mihinkään ,pitää jättäytyä rakkauden ,uskon ja luottamutksen varaan kun itse ei voi mitenkään vaikuttaa muuten, jättäytyä kuin rakastaviin käsiin ja luottaa että ne kannattaa,
- tulituikku
Anteeksi pyydän Jumalaltanikin kun rohkenin lausua eriävän mielipiteeni tuolla toisaalla.
Uskon että Jumalani laskee kätensä olalleni ja lohduttaa. Puolustaakin minua silloin kun olen väärässä.
Jo lapsena rakastin Jumalaa ja rakkauteni ja uskoni ovat vuosien aikana vahvistuneet. Hän on nostanut minut ylös karikoista , auttanut kestämään molempien sotien raskaat koettelemukset,
Antanut minulle siksi hyvän terveydenkin että olen pärjäillyt omin voimin jo melko lähellä oleville viimeisille metreille.
Turvaan Jumalaani, kehen muuhun voisinkaan turvautua.Yksin en ole koskaan jaksanut ponnistella, enkä olisi tässä, jollei Jumala voimallaan ja avullaan olisi eteenpäin minua turvaten kannustanut.
Virheitä olen tehnyt ja luulen edelleenkin tekeväni, mutta en pelkää lähteä täältä virheitteni painot hartioillani, sillä Jumala on jo silloin minulle ne anteeksi antanut.- Helena04
...ja nyt tuolla toisaalla vastausteni jälkeen luen Sinua tässä...
Unohdetaan mielipahat. Kaikkea hyvää!
- Maalaismies*
"Jumala ei heitä noppaa", sanoi Albert Einstein, kun eräät tiedemiehet arvelivat maailmankaikkeuden syntyneen sattumalta. Jotta aurinkokuntamme on voinut syntyä, tarvitaan niin monia yhteensattumia, että on vaikea uskoa niiden osuneen vahingossa kohdalleen.
Tiedemiehet ovat laskeneet alkuräjähdyksen tapahtuneen yli kymmenen miljardia vuotta sitten. Viisi miljardia vuotta meni palasten jäähtymisestä siihen tilaan, että jonkinlaista elämää oli mahdollista syntyä.
Tiedemiehet ovat pystyneet muodostamaan käsityksen alkupisteestä, mutta sen taakse ei ole mahdollista päästä. Siellä eivät päde mitkään lainalaisuudet. Mustien aukkojen tutkija Stephen Hawking sanoo, että jos Jumala on alkuräjähdyksen takana, niin olisi hän voinut tehdä hiukan helpommaksi ymmärtää, kuinka siitä on kehkeytynyt aurinkokuntamme. Nyt näyttää (hänen mielestään)siltä, että Jumala olisi alkuun saatettuaan maailmankaikkeuden, jättänyt sen oman onnensa nojaan.
Minä olen vanhan taiteen välityksellä (melkein) nähnyt Jumalan ja jonkun Augustinuksen opastamana melkein kuullut jumalallista puhetta. Mutta ne kuvat ja äänet vievät kauas menneisyyteen. Viimeinen luotettava tietoni on Nietzscheltä: "Jumala on kuollut."- Pääsky64
että joku antaa jonkun Niezscnin muovata ajatuksia,omissa pitää pysyä ,uskontoa ei saa eikä pysty järjellä ratkaisemaan koska järki on pieni Jumalan mittakaavassa ,joka on luonut maailmankaikkeuden ei voi pienelle ihmiselle antaa niin suurta viisautta ,että käsittäisi hänen tekemisensä, siihen ihminen aina kompastuu,luulee tietävänsä,se on uskon asia,aavistaa voi suurempaa ei käsittää,
- Maalaismies*
Pääsky64 kirjoitti:
että joku antaa jonkun Niezscnin muovata ajatuksia,omissa pitää pysyä ,uskontoa ei saa eikä pysty järjellä ratkaisemaan koska järki on pieni Jumalan mittakaavassa ,joka on luonut maailmankaikkeuden ei voi pienelle ihmiselle antaa niin suurta viisautta ,että käsittäisi hänen tekemisensä, siihen ihminen aina kompastuu,luulee tietävänsä,se on uskon asia,aavistaa voi suurempaa ei käsittää,
Tuntuu vain siltä ettei sitä Jumalaa, mihin lapsena opetettiin uskomaan, ole enää olemassa. Ei se suojele sen enempää muslimia kuin kristittyäkään.
- loukkasi
Maalaismies* kirjoitti:
Tuntuu vain siltä ettei sitä Jumalaa, mihin lapsena opetettiin uskomaan, ole enää olemassa. Ei se suojele sen enempää muslimia kuin kristittyäkään.
...minua lukioaikana kovasti, vaikka itse pärjäilin helposti, se tuntui silti mahdottoman epäoikeudenmukaiselta.
- Maalaismies*
loukkasi kirjoitti:
...minua lukioaikana kovasti, vaikka itse pärjäilin helposti, se tuntui silti mahdottoman epäoikeudenmukaiselta.
Aikansa eläneitä vanhat filosofiat (uskonnonkin alalta) ovat. Silti sieltä on tullut tärkeää pohjaa ns. inhimilliselle ajattelulle. Uskonnoilla kaikissa kulttuureissa on ollut iso merkitys, vaikka niihin liittyy paljon tietämättömyyttä ja taika-uskoa.
Kuitenkin siellä, missä ei pyritä lainkaan mihinkään yhteiseen hyvään, lakiin, järjestykseen ja uskoon, siellä vallitsee täysi kaaos. Neuvostoliitto sulki pois uskonnon, mutta epäonnistui. Neuvostoliitto hävisi maailmankartalta, uskonto jäi. Järjellä ajatellen, kuka loi maan, vai loiko kukaan? Mikä aiheutti alkuräjähdyksen ja mikä tarkoitus kaikella oli/on?
Missä maailmankaikkeuden luoja asui, mikä/kuka hän oli ennenkuin yhtäkään ihmistä oli maapallolla, sillä omaksi kuvaksensahan hän ihmisen loi? Maahan oli autio ja tyhjä.
Meidät on kasvatettu uskomaan Jumalaan, uskomaan armoon ja anteeksiantamukseen, mutta miksi saamme vaikertaa ja valittaa tämän ajallisen elämämme, kuka köyhyydessä aineellisesti, kuka henkisessä tyhjyydessä, kuka kivussa ja säryssä, vaikka kuinka luja uskomme olisi?
Miksi meille luvataan uskonnon kautta kaikkea hyvää, iloa ja riemua, vasta kuoleman jälkeen?
Miksi se rakastava jumalamme ei rakasta meitä, antaen meille huolettoman, kivuttoman elämän jo täällä ajassa?
Jokin arvontahan elämässä on aina käynnissä, uskomme tai emme.
Kasvatuksen tuloksena minullakin on oma uskoni, mutta en aina hyväksy nurisematta kaikkea mitä Jumala kohdalleni osoittaa, vaan kun hän ei vastaa vaikka huudan hätääni, eikä kiitä kiitoksestani, joten uskonko turhaan.- Maalaismies*
kirjar kirjoitti:
Järjellä ajatellen, kuka loi maan, vai loiko kukaan? Mikä aiheutti alkuräjähdyksen ja mikä tarkoitus kaikella oli/on?
Missä maailmankaikkeuden luoja asui, mikä/kuka hän oli ennenkuin yhtäkään ihmistä oli maapallolla, sillä omaksi kuvaksensahan hän ihmisen loi? Maahan oli autio ja tyhjä.
Meidät on kasvatettu uskomaan Jumalaan, uskomaan armoon ja anteeksiantamukseen, mutta miksi saamme vaikertaa ja valittaa tämän ajallisen elämämme, kuka köyhyydessä aineellisesti, kuka henkisessä tyhjyydessä, kuka kivussa ja säryssä, vaikka kuinka luja uskomme olisi?
Miksi meille luvataan uskonnon kautta kaikkea hyvää, iloa ja riemua, vasta kuoleman jälkeen?
Miksi se rakastava jumalamme ei rakasta meitä, antaen meille huolettoman, kivuttoman elämän jo täällä ajassa?
Jokin arvontahan elämässä on aina käynnissä, uskomme tai emme.
Kasvatuksen tuloksena minullakin on oma uskoni, mutta en aina hyväksy nurisematta kaikkea mitä Jumala kohdalleni osoittaa, vaan kun hän ei vastaa vaikka huudan hätääni, eikä kiitä kiitoksestani, joten uskonko turhaan.Ethän turhaan, kirjar usko. Et usko turhaan, jos saat siitä voimaa. Miljoonat ovat saaneet ja saavat. Mutta se miten asiat maailmassa ja sen kaikkeudessa menevät on toinen juttu. Sitä tiedemiehet ja filosofit yrittävät kuumeisesti kaiken aikaa selvittää. Vaikka se asia selviäisi lopullisesti, se ei auta tippaakaan meitä uskossa tai uskomattomuudessamme.
- ulkosuomalainen
Maalaismies* kirjoitti:
Tuntuu vain siltä ettei sitä Jumalaa, mihin lapsena opetettiin uskomaan, ole enää olemassa. Ei se suojele sen enempää muslimia kuin kristittyäkään.
Toi oli tosi hyvin sanottu,minustakin tuntuu etta se joku siella ylhaalla on ottanut yli annoksen uni laakettaa,nukkuu vaan ja antaa kaikkea kauheata tapahtua ihan viattomille ihmisille ja elaimillekin.
kirjar kirjoitti:
Järjellä ajatellen, kuka loi maan, vai loiko kukaan? Mikä aiheutti alkuräjähdyksen ja mikä tarkoitus kaikella oli/on?
Missä maailmankaikkeuden luoja asui, mikä/kuka hän oli ennenkuin yhtäkään ihmistä oli maapallolla, sillä omaksi kuvaksensahan hän ihmisen loi? Maahan oli autio ja tyhjä.
Meidät on kasvatettu uskomaan Jumalaan, uskomaan armoon ja anteeksiantamukseen, mutta miksi saamme vaikertaa ja valittaa tämän ajallisen elämämme, kuka köyhyydessä aineellisesti, kuka henkisessä tyhjyydessä, kuka kivussa ja säryssä, vaikka kuinka luja uskomme olisi?
Miksi meille luvataan uskonnon kautta kaikkea hyvää, iloa ja riemua, vasta kuoleman jälkeen?
Miksi se rakastava jumalamme ei rakasta meitä, antaen meille huolettoman, kivuttoman elämän jo täällä ajassa?
Jokin arvontahan elämässä on aina käynnissä, uskomme tai emme.
Kasvatuksen tuloksena minullakin on oma uskoni, mutta en aina hyväksy nurisematta kaikkea mitä Jumala kohdalleni osoittaa, vaan kun hän ei vastaa vaikka huudan hätääni, eikä kiitä kiitoksestani, joten uskonko turhaan.Itse en osaa uskoa Jumalaan niinkuin Raamatussa vaaditaan. Maailman luomista tärkeämpää on, miksi olemme täällä, mikä on kohtalomme?
Me emme ole maailmassa omasta tahdostamme, emme ole voineet vaikuttaa ominaisuuksiimme, kuitenkin meillä on täysi vastuu elämästämme ainakin Jumalalle.
Lapsuudessa uskoin Raamatunmukaiseen Helvettiin ja Taivaaseen. Helvettiin poltettavaksi joutuminen tuntui kauhistuttavalta. Nyt kun kuolema on lähellä tuntuu pelottavalta.
En usko, että voisin joutua ikuiseen tuleen tämän pienen, elämänmittaisen silmänräpäyksen takia. Turvallisinta on ajatella, että kaikki loppuu.
Miksi Jumala ei kerro luoduilleen selkokielellä mihin joudumme, Raamattuhan on kuin satukirja.Ruuneperi kirjoitti:
Itse en osaa uskoa Jumalaan niinkuin Raamatussa vaaditaan. Maailman luomista tärkeämpää on, miksi olemme täällä, mikä on kohtalomme?
Me emme ole maailmassa omasta tahdostamme, emme ole voineet vaikuttaa ominaisuuksiimme, kuitenkin meillä on täysi vastuu elämästämme ainakin Jumalalle.
Lapsuudessa uskoin Raamatunmukaiseen Helvettiin ja Taivaaseen. Helvettiin poltettavaksi joutuminen tuntui kauhistuttavalta. Nyt kun kuolema on lähellä tuntuu pelottavalta.
En usko, että voisin joutua ikuiseen tuleen tämän pienen, elämänmittaisen silmänräpäyksen takia. Turvallisinta on ajatella, että kaikki loppuu.
Miksi Jumala ei kerro luoduilleen selkokielellä mihin joudumme, Raamattuhan on kuin satukirja.Helvetti on siellä, missä pahuus asuu. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia, niin tietää että, suurimmalle osalle ihmiskuntaa se on jo täällä maanpäällä, ja se on lähellä.
Meidän helvettimme voisi olla elämä ilman muistia. Emme enää muistaisi sitä hyvää, jota olemme saaneet, emme muistaisi, mitä rakkaus on. Kun megabitit pettää, kone kaatuu.
Kuoleman jälkeen ikuinen ero hyvästä, - Jumalasta.- ....
beataBarbara kirjoitti:
Helvetti on siellä, missä pahuus asuu. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia, niin tietää että, suurimmalle osalle ihmiskuntaa se on jo täällä maanpäällä, ja se on lähellä.
Meidän helvettimme voisi olla elämä ilman muistia. Emme enää muistaisi sitä hyvää, jota olemme saaneet, emme muistaisi, mitä rakkaus on. Kun megabitit pettää, kone kaatuu.
Kuoleman jälkeen ikuinen ero hyvästä, - Jumalasta.paluuksi Luojan luo, oikeammin Luojaan, sillä tuntuu, että tämä energia, mikä ihmisessä on, ei voi kadota, vaikka sen tyyssija katoaakin, tai siis muuttuu mullaksi, eihän sekään katoa, mutta se kipinä, mikä meistä tekee elävän, se palaa takaisin siihen suureen hyvyyteen, mistä se on lähtenytkin.
beataBarbara kirjoitti:
Helvetti on siellä, missä pahuus asuu. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia, niin tietää että, suurimmalle osalle ihmiskuntaa se on jo täällä maanpäällä, ja se on lähellä.
Meidän helvettimme voisi olla elämä ilman muistia. Emme enää muistaisi sitä hyvää, jota olemme saaneet, emme muistaisi, mitä rakkaus on. Kun megabitit pettää, kone kaatuu.
Kuoleman jälkeen ikuinen ero hyvästä, - Jumalasta.Oma jumalankuvani on sisäistettyä toivoa siitä, että kaiken kokemani ymmärtäisin ja vastoinkäymistenkin jälkeen jaksaisin kiittää elämästä. Rukoilen, mutta en voi olla varma kuuleeko jumalani, vastaukset kun eivät tule paluupostina ja ymmärränkö edes mikä on rukouksen, mikä kirouksen palkkaa.
Helvetin tulta olen nauttinut mielestäni tässä elämässä kohtaaminani vastuksina, ja taivaan riemuista olen nauttinut iloitessani siitä hyvästä mikä minua on kohdannut, mitä olen saanut tuntea kun elämässä kaikki on kohdallaan.
Vai olenko väärässä?, eikö taivas ja helvetti ole siellä missä minä kulloinkin elän ja hengitän, vain minä voin vaikuttaa omaan elämänasenteeseeni, nauttien tai manaten.
Tämä usko riittää, tiedän hyvän ja pahan eron ja yritän elää niin, etten loukkaisi lähimmäisiäni, en aiheuttasi pahaa ympäristössäni, ja yritän opettaa hyvyyttä lasten- ja heidän lapsillensa.
Paras kiitos; Pieni, alle 3 vuotias muistaa aina ojentaessaan sanoa; Ole hyvä. ja saadessaan kiittää. Tarhassa hän on saanut kaikki ystävikseen ja hyvää käytöstä kiitetään. Olenhan toiminut Jumalani opin mukaan opettaessani.
Tuo muistamattona elämä, se ei ole elämää, eikä sitä tilannetta toivoisi pahimmalle vihamiehellensä, sen tiedän viime päivien kokemuksesta, ettei se elämä ole edes helvetti!
Kun sairaus vie muistin ja muuttaa koko ihmisen persoonallisuuden ihan vieraaksi, kun ihminen ei tunne läheisiänsä, ei tiedä kuka hän itsekin on, se on jokaiselle kuin painajainen josta ei voi herätä ennalleen.
Se ei voi olla edes helvetti, sillä eihän siinä tilanteessa edes tajua mitä oikein tapahtuu ja mikä on sitä kuvitelmaa joka sairaissa ajatuksissa syntyy.
Jos muuta en voi jumalaltani toivoa, niin toivon etteivät lähimpäni joutuisi minua muistamattona sietämään ja hoitamaan. Heille se olisi helvetti, ei minulle.- Pääsky64
Ruuneperi kirjoitti:
Itse en osaa uskoa Jumalaan niinkuin Raamatussa vaaditaan. Maailman luomista tärkeämpää on, miksi olemme täällä, mikä on kohtalomme?
Me emme ole maailmassa omasta tahdostamme, emme ole voineet vaikuttaa ominaisuuksiimme, kuitenkin meillä on täysi vastuu elämästämme ainakin Jumalalle.
Lapsuudessa uskoin Raamatunmukaiseen Helvettiin ja Taivaaseen. Helvettiin poltettavaksi joutuminen tuntui kauhistuttavalta. Nyt kun kuolema on lähellä tuntuu pelottavalta.
En usko, että voisin joutua ikuiseen tuleen tämän pienen, elämänmittaisen silmänräpäyksen takia. Turvallisinta on ajatella, että kaikki loppuu.
Miksi Jumala ei kerro luoduilleen selkokielellä mihin joudumme, Raamattuhan on kuin satukirja.kuvauksien mukaan aikansa tuote,mutta ajaton, nimi on paramminkin ILOSANOMA ,emme ole tyhjän päällä vaan meillä on toivo, raamattu on kuin meri jonka jokaisella aallonharjalla kuiskaus TOIVO,sinullakin,
mihin tarttuisin kuoleman hetkellä vaikka kuinka hauraasti ,kuin jumalan lupauksiin,että on sovitettu kaikki teot, sinä olet juhlavieras,ei ole muuta mahdollisuutta koska en itse voi vaikuttaa, siinä lppuu ihmisen tärkeys ja tieto,
raamattu on kirjoitettu pyhän hengen vaikutuksesta siksi se ei ole satukirja, olen elänyt nuo epäilykse ajat 30v sitten,ja aina jostain tulee pieni aavistus että se on totta,suurta ja kaunista ei ole ,pientä ja nöyrää vain, kirjar kirjoitti:
Oma jumalankuvani on sisäistettyä toivoa siitä, että kaiken kokemani ymmärtäisin ja vastoinkäymistenkin jälkeen jaksaisin kiittää elämästä. Rukoilen, mutta en voi olla varma kuuleeko jumalani, vastaukset kun eivät tule paluupostina ja ymmärränkö edes mikä on rukouksen, mikä kirouksen palkkaa.
Helvetin tulta olen nauttinut mielestäni tässä elämässä kohtaaminani vastuksina, ja taivaan riemuista olen nauttinut iloitessani siitä hyvästä mikä minua on kohdannut, mitä olen saanut tuntea kun elämässä kaikki on kohdallaan.
Vai olenko väärässä?, eikö taivas ja helvetti ole siellä missä minä kulloinkin elän ja hengitän, vain minä voin vaikuttaa omaan elämänasenteeseeni, nauttien tai manaten.
Tämä usko riittää, tiedän hyvän ja pahan eron ja yritän elää niin, etten loukkaisi lähimmäisiäni, en aiheuttasi pahaa ympäristössäni, ja yritän opettaa hyvyyttä lasten- ja heidän lapsillensa.
Paras kiitos; Pieni, alle 3 vuotias muistaa aina ojentaessaan sanoa; Ole hyvä. ja saadessaan kiittää. Tarhassa hän on saanut kaikki ystävikseen ja hyvää käytöstä kiitetään. Olenhan toiminut Jumalani opin mukaan opettaessani.
Tuo muistamattona elämä, se ei ole elämää, eikä sitä tilannetta toivoisi pahimmalle vihamiehellensä, sen tiedän viime päivien kokemuksesta, ettei se elämä ole edes helvetti!
Kun sairaus vie muistin ja muuttaa koko ihmisen persoonallisuuden ihan vieraaksi, kun ihminen ei tunne läheisiänsä, ei tiedä kuka hän itsekin on, se on jokaiselle kuin painajainen josta ei voi herätä ennalleen.
Se ei voi olla edes helvetti, sillä eihän siinä tilanteessa edes tajua mitä oikein tapahtuu ja mikä on sitä kuvitelmaa joka sairaissa ajatuksissa syntyy.
Jos muuta en voi jumalaltani toivoa, niin toivon etteivät lähimpäni joutuisi minua muistamattona sietämään ja hoitamaan. Heille se olisi helvetti, ei minulle.Koska en ole elänyt aina hyvyyden vaatimusten mukaan.
Niin tarkoitan unohtamisella sitä, että dementiakin ja ruumiin kuolemisen jälkeen sieluni ei muista Luojansa ja armahtajansa nimeä, vaan putoaa pohjattomaan ”mustaan aukkoon”.- kirjar ejk.
beataBarbara kirjoitti:
Koska en ole elänyt aina hyvyyden vaatimusten mukaan.
Niin tarkoitan unohtamisella sitä, että dementiakin ja ruumiin kuolemisen jälkeen sieluni ei muista Luojansa ja armahtajansa nimeä, vaan putoaa pohjattomaan ”mustaan aukkoon”.Kyllä me aika mustaan aukkoon putoamme kun alamme miettimään mihin elämämme päättyy, onko palkkamme taivas vai helvetin tuli.
Parempi kai jättää ajatukset ja keskittyä tekemään elämästä elämisen arvoinen juuri tässä ja nyt. Siinähän meille taivas maan päällä, kun onnellisena elämme, tyytyen toivoon joka meille on annettu uskon kautta. - Tämä
kirjar ejk. kirjoitti:
Kyllä me aika mustaan aukkoon putoamme kun alamme miettimään mihin elämämme päättyy, onko palkkamme taivas vai helvetin tuli.
Parempi kai jättää ajatukset ja keskittyä tekemään elämästä elämisen arvoinen juuri tässä ja nyt. Siinähän meille taivas maan päällä, kun onnellisena elämme, tyytyen toivoon joka meille on annettu uskon kautta.Antti Kylliäisen teesi on minustakin itsestäänselvyys, niitä helvettejähän on täällä maan päällä jo riittävästi monilla ihmisillä. Vaikea on silti ymmärtää suuria onnettomuuksia, kuten esim. Estoonian uppoaminen oli. Melkein tuhat ihmistä joutui syvälle meren pohjaan ja tukehtui veteen. Silloin piispa Wickström sanoi, että Jumala on sielläkin, merten syvyyksissä.
- ellumari
Pääsky64 kirjoitti:
kuvauksien mukaan aikansa tuote,mutta ajaton, nimi on paramminkin ILOSANOMA ,emme ole tyhjän päällä vaan meillä on toivo, raamattu on kuin meri jonka jokaisella aallonharjalla kuiskaus TOIVO,sinullakin,
mihin tarttuisin kuoleman hetkellä vaikka kuinka hauraasti ,kuin jumalan lupauksiin,että on sovitettu kaikki teot, sinä olet juhlavieras,ei ole muuta mahdollisuutta koska en itse voi vaikuttaa, siinä lppuu ihmisen tärkeys ja tieto,
raamattu on kirjoitettu pyhän hengen vaikutuksesta siksi se ei ole satukirja, olen elänyt nuo epäilykse ajat 30v sitten,ja aina jostain tulee pieni aavistus että se on totta,suurta ja kaunista ei ole ,pientä ja nöyrää vain,puheenvuoroista aiheeseen liittyen minun mielestäni totuudenmuksisin ja asiallisin.
Uskon, että Raamattu on ennen kaikkea on Ilosanoma. - Pääsky64
Maalaismies* kirjoitti:
Aikansa eläneitä vanhat filosofiat (uskonnonkin alalta) ovat. Silti sieltä on tullut tärkeää pohjaa ns. inhimilliselle ajattelulle. Uskonnoilla kaikissa kulttuureissa on ollut iso merkitys, vaikka niihin liittyy paljon tietämättömyyttä ja taika-uskoa.
Kuitenkin siellä, missä ei pyritä lainkaan mihinkään yhteiseen hyvään, lakiin, järjestykseen ja uskoon, siellä vallitsee täysi kaaos. Neuvostoliitto sulki pois uskonnon, mutta epäonnistui. Neuvostoliitto hävisi maailmankartalta, uskonto jäi.yrittää ratkaista uskon asiaa,muista että se kipene minkä luoja on luoduolleen järkeä antanut ,ei pysty käsittämään eikä ratkaisemaan,eihän suuressa yrityksessäkän anneta koiran ratkaistavaksi tärkeitä asioita tai siivoojan ,vaan kaikki on sellaisen käsissä joka näkee kauas ja tekee pitkälle menevät päätökset, sinäkin olet varmaan niin hyvissä käsissä ettei tarvitse kun antautua sellaisen ohjaukseen joka on tehnyt alusta asti suunnutelman varallasi," jo kohdussa minä näin sinut"
kun lukee miten sattuman varaiasesti Jeesuksen elämä kulki ilman ihmiskäden ohjausta ja hän tehtävänsä teki ,laskemme hänen syntymästään vuodet nytkin,hän sanoi "jos se on jumalasta se ei häviä"vieläkö enemmän näyttöä pitäisi olla, - BilMan
Pääsky64 kirjoitti:
yrittää ratkaista uskon asiaa,muista että se kipene minkä luoja on luoduolleen järkeä antanut ,ei pysty käsittämään eikä ratkaisemaan,eihän suuressa yrityksessäkän anneta koiran ratkaistavaksi tärkeitä asioita tai siivoojan ,vaan kaikki on sellaisen käsissä joka näkee kauas ja tekee pitkälle menevät päätökset, sinäkin olet varmaan niin hyvissä käsissä ettei tarvitse kun antautua sellaisen ohjaukseen joka on tehnyt alusta asti suunnutelman varallasi," jo kohdussa minä näin sinut"
kun lukee miten sattuman varaiasesti Jeesuksen elämä kulki ilman ihmiskäden ohjausta ja hän tehtävänsä teki ,laskemme hänen syntymästään vuodet nytkin,hän sanoi "jos se on jumalasta se ei häviä"vieläkö enemmän näyttöä pitäisi olla,En saanut niteeksikään kiinni siintä mitä halusit tuoda julki.
Voisitko selvittää uudestaan mitä halusit sanoa.
Kyllä me kaikki ollaan Sinun mukanasi, "kunhan päästän mukaasi." - Pääsky64
BilMan kirjoitti:
En saanut niteeksikään kiinni siintä mitä halusit tuoda julki.
Voisitko selvittää uudestaan mitä halusit sanoa.
Kyllä me kaikki ollaan Sinun mukanasi, "kunhan päästän mukaasi."olla niin sykkyrässä ja asiat sekaisin että ne tulevatkin siinä järjestyksessä,ellei järestele sanojaan ajan kanssa,ajatus pitäisi mennä sitä rataa että,
raamattu ja sen totuus ei ole mielikuvitusta ,vaan ne asiat ovat tapahtuneet ,ennusteukset toteutuneet ja ovat toteutumassa ja niitä johtaa niin viisas ettemme käsitä,ja mikä on Jumalasta ei katoa,eikä ihminen voi kun katsoa,filosofit eivät tiedä enempää kuin mökin muija joka aavistaa herkemmin tulevaa ,tämä ei ollut oikein kenellekkään vastaus tai kaikille, - Remmari
loukkasi kirjoitti:
...minua lukioaikana kovasti, vaikka itse pärjäilin helposti, se tuntui silti mahdottoman epäoikeudenmukaiselta.
Calvin keksi predestinaatio-opin. Se on lähinnä reformoidun kirkon ja presbyteerien oppeja. Meikäläiset kirkot ja kristilliset liikkeet evät hyväksy sitä.
Eikö Augustinus ollut se Rooman keisari, joka salli kristinuskon ja otti kasteen kuolinvuoteellaan? - Calvin eli paljon myöhemmin, ja hän perusti kalvinistisen liikkeen. Se syntyi Sveitsissä, ja oli paljon poliittisempi kuin muut protestanttiset liikkeet.
Ellen nyt ihan väärin muista, niin häntä pidetään myös kapitalismin isänä. Jos muistan väärin, niin korjatkaa. - Maalaismies*
Remmari kirjoitti:
Calvin keksi predestinaatio-opin. Se on lähinnä reformoidun kirkon ja presbyteerien oppeja. Meikäläiset kirkot ja kristilliset liikkeet evät hyväksy sitä.
Eikö Augustinus ollut se Rooman keisari, joka salli kristinuskon ja otti kasteen kuolinvuoteellaan? - Calvin eli paljon myöhemmin, ja hän perusti kalvinistisen liikkeen. Se syntyi Sveitsissä, ja oli paljon poliittisempi kuin muut protestanttiset liikkeet.
Ellen nyt ihan väärin muista, niin häntä pidetään myös kapitalismin isänä. Jos muistan väärin, niin korjatkaa.Augustinus oli vanhan kirkon suurin opettaja, pyhimys (354-430). Hän teroitti, että ihmisen pelastus on yksinomaan Jumalan armon työtä. Tästä hän johtui predestinaatio (armonvalinta-) oppiinsa, jonka mukaan Jumala on ihmiskunnan kadotetusta joukosta valinnut muutamat autuuteen, mutta jättänyt toiset synteihinsä hukkumaan.
- tämä oppi
Maalaismies* kirjoitti:
Augustinus oli vanhan kirkon suurin opettaja, pyhimys (354-430). Hän teroitti, että ihmisen pelastus on yksinomaan Jumalan armon työtä. Tästä hän johtui predestinaatio (armonvalinta-) oppiinsa, jonka mukaan Jumala on ihmiskunnan kadotetusta joukosta valinnut muutamat autuuteen, mutta jättänyt toiset synteihinsä hukkumaan.
lukioikäisenä kuohutti minua kovasti, sillä se loukkasi oikeudentuntoani. Meillä oli lehtori, joka kannusti keskusteluun, mutta silti joskus tuntui, että hän puolusti kirkkoisien mielestämme tyhmiäkin aivoituksia!
- Maalaismies*
tämä oppi kirjoitti:
lukioikäisenä kuohutti minua kovasti, sillä se loukkasi oikeudentuntoani. Meillä oli lehtori, joka kannusti keskusteluun, mutta silti joskus tuntui, että hän puolusti kirkkoisien mielestämme tyhmiäkin aivoituksia!
Vanhojen filosofien (miks´ei kirkkoisienkin) tekstien lukeminen kuuluu harrastuksiini. Esim. Augustinuksen "Tunnustukset" on aivan viehättävä kirja tänä päivänäkin.
En ole niinkään kiinnittänyt huomiotani hänen opinkappaleisiinsa kuin siihen, millä tavalla lännen kristillisyys alkoi erota muslimien opeista ja käytännöstä. Raamatun ja Koraanin alkuperähän on sama.
Kuinka sen sanoisin? No, jokainenhan erottaa tänä päivänä Koraanin fundamentalismin meikäläisen kristinuskon vastaavasta. Harvempi kaiketi haluaa kääntyä muslimiksi. Ero on valtava. - On yhtäläisyyttä
Pääsky64 kirjoitti:
kuvauksien mukaan aikansa tuote,mutta ajaton, nimi on paramminkin ILOSANOMA ,emme ole tyhjän päällä vaan meillä on toivo, raamattu on kuin meri jonka jokaisella aallonharjalla kuiskaus TOIVO,sinullakin,
mihin tarttuisin kuoleman hetkellä vaikka kuinka hauraasti ,kuin jumalan lupauksiin,että on sovitettu kaikki teot, sinä olet juhlavieras,ei ole muuta mahdollisuutta koska en itse voi vaikuttaa, siinä lppuu ihmisen tärkeys ja tieto,
raamattu on kirjoitettu pyhän hengen vaikutuksesta siksi se ei ole satukirja, olen elänyt nuo epäilykse ajat 30v sitten,ja aina jostain tulee pieni aavistus että se on totta,suurta ja kaunista ei ole ,pientä ja nöyrää vain,Raamatulla ja naisen säärillä?
No kumpikin lupaa ylhäältä hyvää
Mutta harvoin kyllä mitään erityisen hyvää olen saanut kumpaseltakaan taholta.
Siis lupauksia vaan , miksi niihin uskoa?
Siihen raamattuun vielä harvemmin uskon kun naisten sääriin. - uzma
Pääsky64 kirjoitti:
olla niin sykkyrässä ja asiat sekaisin että ne tulevatkin siinä järjestyksessä,ellei järestele sanojaan ajan kanssa,ajatus pitäisi mennä sitä rataa että,
raamattu ja sen totuus ei ole mielikuvitusta ,vaan ne asiat ovat tapahtuneet ,ennusteukset toteutuneet ja ovat toteutumassa ja niitä johtaa niin viisas ettemme käsitä,ja mikä on Jumalasta ei katoa,eikä ihminen voi kun katsoa,filosofit eivät tiedä enempää kuin mökin muija joka aavistaa herkemmin tulevaa ,tämä ei ollut oikein kenellekkään vastaus tai kaikille,halusi ottaa selville miksi on niin monia uskontoja,mika ero on kristinuskon kolmen kirkon opetuksilla,olihan niita eroja, mutta paljon oli yhtalaisyyksiakin,mokin muija ihmetteli miksi noitten erojen takia on kayty sotia,tapettu ihmisia,olisi keskittetty ajatukset niihin yhtalaisyyksiin.
Muslimit nehan vasta vaarallisia ovatkin,mokin muija osti koraanin ja alkoi lukemaan ,ai niillakin on yksi Jumala,ne vaan kutsuu sita Allah.Ihan jarkeen kaypia totuuksia sielta loytyi,ei missaan kehoitettu terroristeiksi,no muslimi maissa lukutaito on vain 50%,ja koraanikin opetellaan ulkoa arabiaksi,eihan nuo ihmiset edes tieda mita heidan kirjassaan opetetaan.
Nyt mokin muija lukee Buddhan elaman kertaa ja opetuksia,Mokin muijalla oli autuas olo mieli oli avartunut,on maailmassa paljon muitakin oppeja kuin lukukinkereilla opetettu katkismus.
Sitten han aikoo syventya noihin filosofeihin,Kierkegaardiin,Nitzschen ym.Tieto on avartanut mokin muijan maailman katsomusta ja asenteita. - Remmari
Maalaismies* kirjoitti:
Augustinus oli vanhan kirkon suurin opettaja, pyhimys (354-430). Hän teroitti, että ihmisen pelastus on yksinomaan Jumalan armon työtä. Tästä hän johtui predestinaatio (armonvalinta-) oppiinsa, jonka mukaan Jumala on ihmiskunnan kadotetusta joukosta valinnut muutamat autuuteen, mutta jättänyt toiset synteihinsä hukkumaan.
Olin väärässä. Muistin väärin Augustinuksen, olihan hän kirkkoisä. Ei olisi pitänyt vastata. Calvinilla ja presbyteereillä vain on samanlainen predestinaatio-oppi. Luther ei hyväksy sitä. Ja epäoikeudenmukaiselta se tuntuukin. Siinähän tavallaan hylätään Raamatun pääsisältö.
Minä olen lukenut joitakin Lutherin kirjoja. Ne ovat sekä syvällisiä että joskus hauskoja. Hän osasi myös heittää huulta. - Pääsky64
uzma kirjoitti:
halusi ottaa selville miksi on niin monia uskontoja,mika ero on kristinuskon kolmen kirkon opetuksilla,olihan niita eroja, mutta paljon oli yhtalaisyyksiakin,mokin muija ihmetteli miksi noitten erojen takia on kayty sotia,tapettu ihmisia,olisi keskittetty ajatukset niihin yhtalaisyyksiin.
Muslimit nehan vasta vaarallisia ovatkin,mokin muija osti koraanin ja alkoi lukemaan ,ai niillakin on yksi Jumala,ne vaan kutsuu sita Allah.Ihan jarkeen kaypia totuuksia sielta loytyi,ei missaan kehoitettu terroristeiksi,no muslimi maissa lukutaito on vain 50%,ja koraanikin opetellaan ulkoa arabiaksi,eihan nuo ihmiset edes tieda mita heidan kirjassaan opetetaan.
Nyt mokin muija lukee Buddhan elaman kertaa ja opetuksia,Mokin muijalla oli autuas olo mieli oli avartunut,on maailmassa paljon muitakin oppeja kuin lukukinkereilla opetettu katkismus.
Sitten han aikoo syventya noihin filosofeihin,Kierkegaardiin,Nitzschen ym.Tieto on avartanut mokin muijan maailman katsomusta ja asenteita.jos se lehmäoppi kiinnostaa, intiassa ,avartaa varmaan ja suosittelen,eikö ulkomailla tule vertailleksi minkälaiset seuraukset milläkin uskonnolla on hedelmistään tunnetaan täälläkin asti, olet rohkea nainen kun mennyt sinne asti ja miten sen kurjuuden kanssa kestää,katsoa kurjuudessa elviä ihmisiä,ja lapsia,en saisi unta siellä,ptäisi löytää ihana nukuttaja vaan siellä ei ole sellaisiakaan!!
- metrossa
uzma kirjoitti:
halusi ottaa selville miksi on niin monia uskontoja,mika ero on kristinuskon kolmen kirkon opetuksilla,olihan niita eroja, mutta paljon oli yhtalaisyyksiakin,mokin muija ihmetteli miksi noitten erojen takia on kayty sotia,tapettu ihmisia,olisi keskittetty ajatukset niihin yhtalaisyyksiin.
Muslimit nehan vasta vaarallisia ovatkin,mokin muija osti koraanin ja alkoi lukemaan ,ai niillakin on yksi Jumala,ne vaan kutsuu sita Allah.Ihan jarkeen kaypia totuuksia sielta loytyi,ei missaan kehoitettu terroristeiksi,no muslimi maissa lukutaito on vain 50%,ja koraanikin opetellaan ulkoa arabiaksi,eihan nuo ihmiset edes tieda mita heidan kirjassaan opetetaan.
Nyt mokin muija lukee Buddhan elaman kertaa ja opetuksia,Mokin muijalla oli autuas olo mieli oli avartunut,on maailmassa paljon muitakin oppeja kuin lukukinkereilla opetettu katkismus.
Sitten han aikoo syventya noihin filosofeihin,Kierkegaardiin,Nitzschen ym.Tieto on avartanut mokin muijan maailman katsomusta ja asenteita.Isä, joka kovalla äänellä vaatimalla vaati tyttöä, isoa, lihavahkoa noin 14-vuotiasta, vaatteissa, joista vain nenä näkyi, paukuttamaan ulkoa jotain oppiansa.
Säälin tyttöä todella, yhtä paljon inhosin isää. - Pääsky64
On yhtäläisyyttä kirjoitti:
Raamatulla ja naisen säärillä?
No kumpikin lupaa ylhäältä hyvää
Mutta harvoin kyllä mitään erityisen hyvää olen saanut kumpaseltakaan taholta.
Siis lupauksia vaan , miksi niihin uskoa?
Siihen raamattuun vielä harvemmin uskon kun naisten sääriin.ettet saanut edes säärien päästä mitään hyvää,raamatun hyvän kanssa sinulla kun ei ole vaihtoehtoja,jos et saa ,et saa,ollaan vastuussa vain omasta hyvästä ja sen näkee perillä vasta,
- uzma
Pääsky64 kirjoitti:
jos se lehmäoppi kiinnostaa, intiassa ,avartaa varmaan ja suosittelen,eikö ulkomailla tule vertailleksi minkälaiset seuraukset milläkin uskonnolla on hedelmistään tunnetaan täälläkin asti, olet rohkea nainen kun mennyt sinne asti ja miten sen kurjuuden kanssa kestää,katsoa kurjuudessa elviä ihmisiä,ja lapsia,en saisi unta siellä,ptäisi löytää ihana nukuttaja vaan siellä ei ole sellaisiakaan!!
Olen lukenut viestisi muutaman kerran ja yrittanyt ymmartaa sita.En ole koskaan kaynyt Intiassa,siellahan on enemman hinduja(pyhat lehmat} kuin buddisteja.Eikohan buddisteja ole eniten Kiinassa,Thai maassa ja jonkin verran Japinissakin.
En arvostele uskontoa sen seuraajien mukaan,luen niiden opetuksia,usein eri uskontojen seuraajat ovat loitonneet kauaksi kyseessa olevan uskonnon opetuksista.
Meita kritittyjakin on niin moneksi,siksi onkin parasta lukea Raamattua itse ja ajatella omilla aivoillaan.
minun Jumalani ääni.
Onko se lähtöisin kodista (mikä ei ollut uskova ,vaan oikeamielinen)vai omasta eletystä elämästä,mutta herkäksi on muodostunut.
Jumalaani vastaan rikon toimiessani omaatuntoani vastaan,tiedän tehneeni väärin,mutta en nöyrry pyytämään anteeksi.Suuria ei erheeni ole ,useimmiten sanoja ,mitkä loukkkaavat,harvemmin tekoja
Olen tehnyt senkin havainnon ,että ollessani hyvin vaikean tilanteen edessä,huokaan ja pyydän apua Jumalaltani,hän aina antaa avun,tai voimaa selvittää tilanne,yksin sortuisin.
Kysymysmerkkejä on minunkin suhteessa Jumalaan,miksi hän antaa tapahtua tuota ja tuota,mutta saamallani älyllä en pysty sitä ymmärtämään ja siksi vain kauhistelen ja olen avuton.
Silti uskon ,että Jumala on rakastava ja haluan uskoa että ,jossakin jokainen saa palkkansa.
Helvettiin en usko ,elämä on joillekin helvetti ,jo täällä maan päällä.- Leny
"Kaiken Hän on tehnyt kauniiksi aikanansa, myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä", sanoo Iso kirja.
Minun helpompi uskoa, että kaiken takana on Jumala, Luoja, Isä, miksi Häntä nimitämmekään, kuin että kaikki olisi itsestään syntynyt ja sattumien kautta kehittynyt. Uskon että ihmiseltä on salattu Jumalan suuruus. Käsityksemme on vajaa. Siksi kysymme: "Miksi Jumala sallii näiden kauheuksien tapahtua."
Kukaan ei ole tullut kuolemansa jälkeen meille kertomaan, mitä rajan takana on.
"Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sitä kohti mikä ei näy" Kristittyinä meille on pelastuksen tie osoitettu. En osaa muuhun turvautua. Kaikki on uskon ja toivon varassa ja perustuu armoon ja anteeksiantamukseen.- Pääsky64
nainen on tasavertainen tai oikeuksiltaan saman arvoinen, kuka olisi siitä opista joka oli siihen aikaan,saanut naisille tasaarvoa, jos olisimme saaneet toisen uskonnon, minkälaista täällä olisi, varmaan oltaisi jouduttu pakolaisiksi,niinkuin nyt tulevat tänne turvaan koska meillä on oikeus ,sukupuoleen katsomatta,yhteiskunta ei näköjään kehity oikeaan suuntaan jos vapaus puuttuu,
beataBarbara kirjoitti:
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo,
rakkaus.
- Mutta suurin niistä on rakkaus. -Uskot horjuu, toivot romahtaa!
Mitä jäljelle jää???beataBarbara kirjoitti:
Uskot horjuu, toivot romahtaa!
Mitä jäljelle jää???miettiessä on arvot muuttuneet ,kovinkaan kaveri ei kiellä että pelottaa,jos on jäänyt uskoa tulevaan elämään ja siellä vastaantuleviin rakstaviin läheisiin ,rakkaus kantaa kuoleman yli ,sen enmpää ei tarvitse tietäkkään,linnut ja eläimet tuovat viestä jokus,ne näkee useimmilla aisteilla kun ihmiset,nyt pitää joutua taas matkaan lisää toiste,
- sarkikala
on!
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1539049Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492729Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja292511- 572501
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971885- 971837
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231763Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä461295Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091207Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61156