Joskus tulee ihan äärettömän paha olo, ehkä joillakin masentaa, olo on kurja ja kaikki tuntuu tökkivän. Sillonhan kaipaa piristysruisketta ja kysymys kuuluukin: miten te muut piristätte ittiänne? Mikä auttaa jaksamaan vaikka läpi harmaan kiven? Mikä tuo voimaa arkeen, kun ei enää kerta kaikkiaan jaksa eteenpäin edes hetki kerrallaan?
Miten piristätte ittiänne..?
peikko-na
47
2795
Vastaukset
- lukemalla¤¤¤¤¤
huuhaa kirjoja tai juorulehtiä joita etsin paperinkeräyslaatikoista.Hyvä juttu on mansikkarahka tai ryynärit.
kun oikeen meinaa kaikki kaatua päälle, silloin on konstit vähissä.jotkut piristää itseään käymällä ostoksilla tai hemmottelemalla itseään,minulla ei kyllä tuollaset konstit auta.
yksi asia mikä vähän helpottaa ja piristää,on se kun juttelee ystävien kanssa....:)
niin,lasten takia on pakko jaksaa..vaikka joskus tekis mieli kiljua niin kovaa ku jaksaa..
joskus painun kävelylle ovet paukkuen ku oikeen mättää.on se kumma ku se jo helpottaa kun kuulee sen oven älyttömän pamauksen ja ikkunat helisee.....:)- ollikolli-63
Sinä itse..??
Siis tosi tarinaa kysymyksiin..
Oli yksi joulu-aatto vuosia sitten ja melkoisesti sieppasi yksinolo..jonkinlainen alakulo vaivasi ja muutaman tunnin katulamppuun tuijottelun jälkeen sain vastauksen viestinä puhelimeen
ystävältä..- peikko-na
Kurki tuolta alempaa niin saat vastauksia.
Mulla oli viime joulu kanssa tosi vaikea. Mulle oli tullut vaikea ero syksyllä ja vietimme ensimmäistä joulua pojan kanssa kahden koko elämäni aikana. Ei sukulaisia, ei miestä, ei ystäviä, ei perinteitä vain joulurauhan tuoma piinaava yksinäisyys.. Sillon se yksinäisyys oli pahinta, mitä olen ikuna koskaan kokenut, eikä voinut joulurauhan takia kauheesti kummallisia tehdä; ei kehdannut häiritä muita ja oli niin kova pakkanen, ettei uloskaan viittitty mennä.
Nyt olen päättänyt, että poikani kanssa tehdään ihan omat perinteet kullekin juhlalle ja paskat muista - me ei enää pompita muitten pillin tahissa vaan tehään just niin kun meille sopii :D
Me ollaan kahden ja aiotaan jatkossakin pärjätä kahden, ei väliä v-mäisistä sukulaisista taikka liian kiireisistä ystävistä, joilla ei ole aikaa muuta kuin omalle poikaystävälleen! Vaikkakin on mulla yksi ystävä joka ei kuulu tuohon sarjaan :) -onneksi! - suna45
olen lukenut monesti sun juttuja ,olet aika positiivinen"sälli" ja kuvasta päätellen kivan näköinenkin pir........vie:))
- keskiyonkehraaja
Olla yksin.
Jos kaikki mättää miks ees pitäis piristää??
Silloin on paras opetella tulemaan toimeen oman itsensä kanssa.
Ota itsellesi aikaa ja tilaisuus todella olla yksin. Mietit asioita kaikessa rauhassa.
On eriasia olla yksin kuin jäädä yksin.. - mari
avomeren puolelle. Meri vaahtosi ja koira kirmaili vaahtopäiden perässä. T-paitasillaan tarkeni vaikka onkin jo syyskuu. Metsän puolella ihailin puolukoiden punaisuutta ja kärpässienien punaisia lakkeja. Luonnosta saa voimaa, kun tuntuu, ettei mikään tunnu miltään.
- jpntar
olla välillä yksin..Jos/kun on ahdistunut kannattaa tehdä kaikkea muuta kuin jäädä seinien sisälle itsekseen..silläkin uhalla ettei jaksa mitään muutakaan. Ulkoilma, hyvä kirja tai ystävän seura tekevät joskus ihmeitä! No, ei kannata tietenkään unohtaa rauta-ja vitamiinilääkkeitä..:) Ainakin syksyisin sitä vetoapua tarvitsee itse kukin..
- ierikka
Hali puita, hali pensaita, hali suuria
kiviä, mutta ennen kaikkea kiedo kädet ittesi
ympärille, rutista ja ravista sano ääneen ittelles, voi että kun mie oon ihana.
Tämän kun teet niin voin taata olon piristyvän. - ggnojoP
Nyt pakkovaihdoin kielen... ;D
- Ninas
..mielikuvitusta ;)
Ystävyys auttaa.
Sun rakkaasi/ystäväsi on jossain maailmalla, hän ei osaa suomea,
teillä kuitenkin yhteinen kieli :)) - ggnojoP
Ninas kirjoitti:
..mielikuvitusta ;)
Ystävyys auttaa.
Sun rakkaasi/ystäväsi on jossain maailmalla, hän ei osaa suomea,
teillä kuitenkin yhteinen kieli :))Olinkin aikeissa käyttää tuota mielikuvitus-raa-
mia, mutta tein siitä torson, koska uskoin, että
joku tarttuu tärppiin. ;D
Rakkaani oli sylissä ja hellin häntä hetken aikaa.
Ja, kyllä, hän on ulkomaalainen, mutta, koska olin
hieman raskaskätinen häntä kohtaan, olin pakotet-
tu korjaamaan hänen äänijänteitään. Tottakai naa-
purit kuulevat sen, mutta minkä he sille voivat? - Ninas
ggnojoP kirjoitti:
Olinkin aikeissa käyttää tuota mielikuvitus-raa-
mia, mutta tein siitä torson, koska uskoin, että
joku tarttuu tärppiin. ;D
Rakkaani oli sylissä ja hellin häntä hetken aikaa.
Ja, kyllä, hän on ulkomaalainen, mutta, koska olin
hieman raskaskätinen häntä kohtaan, olin pakotet-
tu korjaamaan hänen äänijänteitään. Tottakai naa-
purit kuulevat sen, mutta minkä he sille voivat?Puhelua hänelle, tai sp:tä ;)
Mutta olitkin jo 'tekohengitysvaiheessa'.. Ovatkohan ulkomaalaiset äänekkäämpiä kuin suomalaiset, ihan kun jossain ois niin väitetty. - ggnojoP
Ninas kirjoitti:
Puhelua hänelle, tai sp:tä ;)
Mutta olitkin jo 'tekohengitysvaiheessa'.. Ovatkohan ulkomaalaiset äänekkäämpiä kuin suomalaiset, ihan kun jossain ois niin väitetty."lajia" on vain ulkomaalaista. Kotimaiset ovat
liian spesiaalitapauksia ja voivat tulla kalliik-
si miehelle, joka pitää huolta hänestä.
Kun tutustuimme, äänekäs seuralainen seurasi muka-
na. Itse asiassa toistaa kaiken minkä hänkin, mut-
ta satakertaisesti. Olenkin toistuvasti joutunut
hiljentämään tämän seuralaisen ja onneksi pysyy
hiljaa öisin. Ei tänne poliisia tarvita järjestyk-
sen pitoon. - NInas
ggnojoP kirjoitti:
"lajia" on vain ulkomaalaista. Kotimaiset ovat
liian spesiaalitapauksia ja voivat tulla kalliik-
si miehelle, joka pitää huolta hänestä.
Kun tutustuimme, äänekäs seuralainen seurasi muka-
na. Itse asiassa toistaa kaiken minkä hänkin, mut-
ta satakertaisesti. Olenkin toistuvasti joutunut
hiljentämään tämän seuralaisen ja onneksi pysyy
hiljaa öisin. Ei tänne poliisia tarvita järjestyk-
sen pitoon.Kokemusta löytyy siis molemmista ;)))
- ggnojoP
NInas kirjoitti:
Kokemusta löytyy siis molemmista ;)))
Varsinkin tämä seuralainen hiljenee kummasti,
kun työnnän sarvikkaan reikään ja kanavoin äänen
integroituihin sfääreihin muokkausta varten samal-
la kun hyväilen ystävättäreni äänijänteitä oman
mielihyväni kasvattamiseksi. Sellaista voisi kut-
sua vuorovaikutukseksi.
:D - Ninas
ggnojoP kirjoitti:
Varsinkin tämä seuralainen hiljenee kummasti,
kun työnnän sarvikkaan reikään ja kanavoin äänen
integroituihin sfääreihin muokkausta varten samal-
la kun hyväilen ystävättäreni äänijänteitä oman
mielihyväni kasvattamiseksi. Sellaista voisi kut-
sua vuorovaikutukseksi.
:DKutsua vuorovaikutukseksi.
Enkä voi välttää, että yksi kaunis melodia alkaa soida päässä :)) - ggnojoP
Ninas kirjoitti:
Kutsua vuorovaikutukseksi.
Enkä voi välttää, että yksi kaunis melodia alkaa soida päässä :))En jaksanut tapella heidän kanssaan, mutta tänään
saatan nostaa Miss Caster'in pedistään ja antaa
hieman elämänvirtaa tämän pikkuilkeälle seuralai-
selle.
Jälleen ryhmäsek..ssio on valmis naapurien häirin-
tään.
;) - Ninas
ggnojoP kirjoitti:
En jaksanut tapella heidän kanssaan, mutta tänään
saatan nostaa Miss Caster'in pedistään ja antaa
hieman elämänvirtaa tämän pikkuilkeälle seuralai-
selle.
Jälleen ryhmäsek..ssio on valmis naapurien häirin-
tään.
;)voisin vaikka kadehtia sun naapureita..
Vai oisko se vähän pervoa ;)
Edellä mainitsemani kaunis melodia ei muuten ole 'Naurava kulkuri':)) - ggnojoP
Ninas kirjoitti:
voisin vaikka kadehtia sun naapureita..
Vai oisko se vähän pervoa ;)
Edellä mainitsemani kaunis melodia ei muuten ole 'Naurava kulkuri':))ei kannata kadehtia. Se meteli lienee heidän mie-
lestään infernaalista menoa, vaikka kohteliaasti
ovatkin siunauksensa melusaasteelle anteneetkin.
Kaunis melodia? No minulle se lienee vaikkapa
Purple Haze... ;)
Ja se pervo... niin, ihmismieli on arvaamaton. - ninaS
ggnojoP kirjoitti:
ei kannata kadehtia. Se meteli lienee heidän mie-
lestään infernaalista menoa, vaikka kohteliaasti
ovatkin siunauksensa melusaasteelle anteneetkin.
Kaunis melodia? No minulle se lienee vaikkapa
Purple Haze... ;)
Ja se pervo... niin, ihmismieli on arvaamaton.Mää oon kuullut vain Deep Purplesta.. :)
Se mikä mulle tuli, menee jotenkin että, hyräilyä, varo kuuloelimiäsi siellä:
"... on mulle, niin kuin hmm... sulle, mi yössä yksinäistä lohduttaa.." :)) - ggnojoP
ninaS kirjoitti:
Mää oon kuullut vain Deep Purplesta.. :)
Se mikä mulle tuli, menee jotenkin että, hyräilyä, varo kuuloelimiäsi siellä:
"... on mulle, niin kuin hmm... sulle, mi yössä yksinäistä lohduttaa.." :))omani olen varmaan pilannut, mutta kerranhan vain
eletään.
'scuse me while I kiss the sky..! - ninaS
ggnojoP kirjoitti:
omani olen varmaan pilannut, mutta kerranhan vain
eletään.
'scuse me while I kiss the sky..!From Sa... with love! ;)
Ja siellä liikkuminen, tavalla tai toisella. Sanottu jo vaikka kuinka monta kertaa vissiin tässä, mutta sanon taas vielä kerran :)
On yksi hyvä keino.- ja heti!
Väkisin ihmisen pitää itsensä murheen alhosta ylös repimän! (Hehe) Ulos ja tosi reipasta kävelyä/( hölkkää/ juoksua. Älä päästä synkkiä ajatuksia itsesi ja kroppasi väliin! Talvi kun koittaa niinn avantouinti kaiken synkän voittaa. Vähään aikaan (siellä avannossa) et voi ajatella mitään (!) ja jälkeenpäin olo on kuin klavulla päähän lyöty. ei tarvi telkkaa ennen nukkumaanmenoa katsella. Tee se- vain sä voit potkaista itses liikkeelle!
- peikko-na
Tuota noin.. Halusitte kuulla myös mun vastauksen, eikä siinä mittää ihmeellistä.
Ennen kun olin ja elelin poikani kanssa kahden, meillä oli tapana peitota murheet ja paha olo yhdessä esimerkiksi huudattaen stereoista musiikkia, joka sai molemmat hyvälle tuulelle ja ehkä vähän riehuakkin/tanssahdella siin ohessa. Muita konsteja oli mennä ulos luontoon; meillä lähti sellanen luontopolku (joka kiertää järven ympäri) ihan about 50 m meidän ovelta ja siellä oli tosi kaunista ja rauhallista - monasti pysähdyttiin sinne polun sillalle katselemaan virtaavaa vettä ja vedenalaista elämää.. Nää konstit oli parhaat vaikka olihan niitä paljon muitakin kuten esim. fillarointi, leijan lennätys, luistelu, mummulaan kahville...
Nykyjään onkin ihan eri asia. Nyt ei voi huudattaa musiikkia, ei edes autossa (kun se auto on jossain tallilla), ei voi lähteä ovet paukkuen ulos, eikä voi lähteä oikein ylipäätään mihinkään ilman erillistä sopimusta (ihan niin kuin voisin etukäteen sanoo, et okei viikon päästä torstai-iltana kello 17.42 mä tulen pimahtaan ja lähteen ovat paukkuen meneen).. Turha se on myöskään haaveilla ittensä hautaamisesta omaan petiin, syvälle vällyjen väliin paeta elämää.. Meillä siitä seuraa useimmiten vain tilanteen paheneminen.. Että ne konstit ovat nyt kortilla ja siksipä kyselinkin muilta, josko näin voisin edes tuhannesmiljoonasmurto-osan toden näköisyydellä löytää jonkin konstin, jota voisin käyttää itteni piristämiseen..
Niinpä. Ei ole ystäviä lähimaillakaan, ei ole mummulaa yhtään sen lähempänä kuin noi kaukaiset ystävät, ei ole tuollasta luontopolkua ja rahat ei riitä ystäville soitteluun. Oikeastaan kuulostaa jo niin surkealta, että alkaa jo naurattaakin koko juttu.- ollikolli-63
Käytä sitä hyvää mielikuvitustasi(kun muistelen ;))
Vai oliko se sitä sittenkään?? ;) - peikko-na
ollikolli-63 kirjoitti:
Käytä sitä hyvää mielikuvitustasi(kun muistelen ;))
Vai oliko se sitä sittenkään?? ;)Niin kumpa voisinkin mutta se kun ei olekkaan enää niin yksinkertaista, valitettavasti!
Pitää ajatella muitakin - mä kun en ole yksin tässä, enkä edes kaksin poikani kanssa.. en edes kolmisin! Olen kylläkin päättänyt korjata asian ennen kuin mulla naksahtaa nupissa oikein kunnolla - vaikka tuskin sitä kukaan huomais kummosemmin, kun olen valmiiksikin ihan kahjo tapaus :D
Ideoita on ollut mutta ne on sitten kaatuneet kuitenkin syyhyn, jota en viitti tässä ääneen sanoa :/ Ei siis voida sanoa, ettenkö olisi kuitenkin parhaani yrittänyt. - ollikolli-63
peikko-na kirjoitti:
Niin kumpa voisinkin mutta se kun ei olekkaan enää niin yksinkertaista, valitettavasti!
Pitää ajatella muitakin - mä kun en ole yksin tässä, enkä edes kaksin poikani kanssa.. en edes kolmisin! Olen kylläkin päättänyt korjata asian ennen kuin mulla naksahtaa nupissa oikein kunnolla - vaikka tuskin sitä kukaan huomais kummosemmin, kun olen valmiiksikin ihan kahjo tapaus :D
Ideoita on ollut mutta ne on sitten kaatuneet kuitenkin syyhyn, jota en viitti tässä ääneen sanoa :/ Ei siis voida sanoa, ettenkö olisi kuitenkin parhaani yrittänyt.Vastaus..Haaveet ja niissä hetken piipahdukset..:))
- peikko-na
ollikolli-63 kirjoitti:
Vastaus..Haaveet ja niissä hetken piipahdukset..:))
Pitää aina muistaa haaveilla :) Siitä ei auta olla luopuman, ei koskaan, sillä ilman haaveita ja unelmia ei ole mitään.
- suna45
jut nyt sellanen päivä, että kaikki näyttää paskalta, olin viimeyön töis, ja nyt pirun väsynyt,kakarat heti aamusta alkoi tappelun vaik puhelimella tosin, kun ei enään kotona asu ,niin siitä koko päivä meni piloille ja nyt meinaa piristää itseäni ,vain olemalla, ajattelmatta mitään ,ja menen vaahtokylpyyn ja laventelia joukkoon ,eikös se siitä taas lähde menenemän oikeaan suuntaan, vaik on lauantai niin ei biletyskää kiinnosta nyt. hyvää illanjatkoa ja piretitä hetkiä teille ;))
- suna45
sori,en huomannut kysyä miten sinä piristät itseäsi kun kaikki tökkii?
- peikko
Tuota noin.. Halusitte kuulla myös mun vastauksen, eikä siinä mittää ihmeellistä.
Ennen kun olin ja elelin poikani kanssa kahden, meillä oli tapana peitota murheet ja paha olo yhdessä esimerkiksi huudattaen stereoista musiikkia, joka sai molemmat hyvälle tuulelle ja ehkä vähän riehuakkin/tanssahdella siin ohessa. Muita konsteja oli mennä ulos luontoon; meillä lähti sellanen luontopolku (joka kiertää järven ympäri) ihan about 50 m meidän ovelta ja siellä oli tosi kaunista ja rauhallista - monasti pysähdyttiin sinne polun sillalle katselemaan virtaavaa vettä ja vedenalaista elämää.. Nää konstit oli parhaat vaikka olihan niitä paljon muitakin kuten esim. fillarointi, leijan lennätys, luistelu, mummulaan kahville...
Nykyjään onkin ihan eri asia. Nyt ei voi huudattaa musiikkia, ei edes autossa (kun se auto on jossain tallilla), ei voi lähteä ovet paukkuen ulos, eikä voi lähteä oikein ylipäätään mihinkään ilman erillistä sopimusta (ihan niin kuin voisin etukäteen sanoo, et okei viikon päästä torstai-iltana kello 17.42 mä tulen pimahtaan ja lähteen ovat paukkuen meneen).. Turha se on myöskään haaveilla ittensä hautaamisesta omaan petiin, syvälle vällyjen väliin paeta elämää.. Meillä siitä seuraa useimmiten vain tilanteen paheneminen.. Että ne konstit ovat nyt kortilla ja siksipä kyselinkin muilta, josko näin voisin edes tuhannesmiljoonasmurto-osan toden näköisyydellä löytää jonkin konstin, jota voisin käyttää itteni piristämiseen..
Niinpä. Ei ole ystäviä lähimaillakaan, ei ole mummulaa yhtään sen lähempänä kuin noi kaukaiset ystävät, ei ole tuollasta luontopolkua ja rahat ei riitä ystäville soitteluun. Oikeastaan kuulostaa jo niin surkealta, että alkaa jo naurattaakin koko juttu.
Ankeata tää on; ei pääse edes pitkään kuumaan suihkuun (kämppä on niin perseestä - kuumaa vettä ei tule (kuin harvoin ja sekin lyhyen aikaa) ja suihkussa jokin rajoitin, joten vesi ei tule paineella vaan muistuttaa pikemminkin jotakin vesinoron tapasta.. - peikko vaan
Tuota noin.. Halusitte kuulla myös mun vastauksen, eikä siinä mittää ihmeellistä.
Ennen kun olin ja elelin poikani kanssa kahden, meillä oli tapana peitota murheet ja paha olo yhdessä esimerkiksi huudattaen stereoista musiikkia, joka sai molemmat hyvälle tuulelle ja ehkä vähän riehuakkin/tanssahdella siin ohessa. Muita konsteja oli mennä ulos luontoon; meillä lähti sellanen luontopolku (joka kiertää järven ympäri) ihan about 50 m meidän ovelta ja siellä oli tosi kaunista ja rauhallista - monasti pysähdyttiin sinne polun sillalle katselemaan virtaavaa vettä ja vedenalaista elämää.. Nää konstit oli parhaat vaikka olihan niitä paljon muitakin kuten esim. fillarointi, leijan lennätys, luistelu, mummulaan kahville...
Nykyjään onkin ihan eri asia. Nyt ei voi huudattaa musiikkia, ei edes autossa (kun se auto on jossain tallilla), ei voi lähteä ovet paukkuen ulos, eikä voi lähteä oikein ylipäätään mihinkään ilman erillistä sopimusta (ihan niin kuin voisin etukäteen sanoo, et okei viikon päästä torstai-iltana kello 17.42 mä tulen pimahtaan ja lähteen ovat paukkuen meneen).. Turha se on myöskään haaveilla ittensä hautaamisesta omaan petiin, syvälle vällyjen väliin paeta elämää.. Meillä siitä seuraa useimmiten vain tilanteen paheneminen.. Että ne konstit ovat nyt kortilla ja siksipä kyselinkin muilta, josko näin voisin edes tuhannesmiljoonasmurto-osan toden näköisyydellä löytää jonkin konstin, jota voisin käyttää itteni piristämiseen..
Niinpä. Ei ole ystäviä lähimaillakaan, ei ole mummulaa yhtään sen lähempänä kuin noi kaukaiset ystävät, ei ole tuollasta luontopolkua ja rahat ei riitä ystäville soitteluun. Oikeastaan kuulostaa jo niin surkealta, että alkaa jo naurattaakin koko juttu.
Ankeata tää on; ei pääse edes pitkään kuumaan suihkuun (kämppä on niin perseestä - kuumaa vettä ei tule (kuin harvoin ja sekin lyhyen aikaa) ja suihkussa jokin rajoitin, joten vesi ei tule paineella vaan muistuttaa pikemminkin jotakin vesinoron tapasta..
- nainen
Kun olen kyllästynyt työhöni, tai muuten vain tuntuu rankalta ja opiskelevat lapseni oikuttelevat, niin otan esille vesivärini ja siveltimet ja maalaan.
Noihin töihin tyydytän kaiken kauneudentajuni ja kaiken tuskani. Yleensä myyn sen sitten heti ensitilassa pois, että ei tarvitse muistella, mikä tuska oli syynä kulloiseenkin tuotokseen.
Maalaaminen on parasta terapiaa. - Animus
...ettei kannata heti alkaa keinotekoisesti itseä piristämään vaan rauhottua ja miettiä syvemmältä miksi nyt tuntuu huonolta kaikki. Että mikä on oikeesti pielessä.
Ihmisen elämän kuuluu olla aaltoliikettä. Ups and downs. Ja mun mielestä, jos antaa luvan itelleen olla down, se ei kestä kauaa. Makaa sohvalla lyötynä ja masentuneena. Siinä on aikaa miettiä että mikä nyt on. Antaa itelleen luvan syödä fazerin sinisen yhtäkyytiä. Siirtää viikkosiivousta tuonnemmaksi. Loppujen lopuksi - kuten parisuhteessa - ne downit vie eteenpäin ja kehittää, eikä upsit.
Ja jos down ei näytä millään loppuvan (kestää useamman päivän) voi tehdä sitä ruutupaperi/kahvikuppi -analysointia. Eli istua rauhassa keittiöön, keittää hyvät kahvit, laittaa ruutupaperille ylös mitä elämässään haluaisi muuttaa oikeasti...mikä on nyt hyvin...mihin kannattaisi paneutua...- peikko
Tuota Fazerin sinistä on tullut syötyä useammankin kerran se levyllinen yhtä soittoa *punastuu* mutta tota ruutupapru/kaffe-sydeemii en ole vielä kokeillut mutta se voisi ollakin ihan hyvä idea toteuttaa.
Kiitos vinkistä :) peikko kirjoitti:
Tuota Fazerin sinistä on tullut syötyä useammankin kerran se levyllinen yhtä soittoa *punastuu* mutta tota ruutupapru/kaffe-sydeemii en ole vielä kokeillut mutta se voisi ollakin ihan hyvä idea toteuttaa.
Kiitos vinkistä :)tässä saa kyllä tänään itsekukin ottaa sen ruutupaperin esiin....
- Animus
mii-su kirjoitti:
tässä saa kyllä tänään itsekukin ottaa sen ruutupaperin esiin....
...mikä sulla on sitten hätänä? Mikä mättää?
Animus kirjoitti:
...mikä sulla on sitten hätänä? Mikä mättää?
vaan näin,että pistin eilen koko elämäni suurennuslasin alle ja ei ollu kovin häävi tulos...
- Animus
mii-su kirjoitti:
vaan näin,että pistin eilen koko elämäni suurennuslasin alle ja ei ollu kovin häävi tulos...
...pitäisi olla vai??? Ajattele nyt ensinnäkin minkälainen saavutus on se että olet tässä ja tänään. Oot siis "välttänyt" pahoja vaaroja. Aikamoinen saavutus.
Miksei häävi? Sehän on sun elämä. Yksin sun, eikä kenenkään toisen. Täysin ainutlaatuinen muiden elämiin verrattuna, ajattelepas sitä.
Toi ei kyllä riitä. Vähän enemmän pitää olla. Kerro.
Mutta nyt täytyy lähteä jo töistä kotiin, mummon paistamat letut (hiilarimössöä) odottaa ;)) Animus kirjoitti:
...pitäisi olla vai??? Ajattele nyt ensinnäkin minkälainen saavutus on se että olet tässä ja tänään. Oot siis "välttänyt" pahoja vaaroja. Aikamoinen saavutus.
Miksei häävi? Sehän on sun elämä. Yksin sun, eikä kenenkään toisen. Täysin ainutlaatuinen muiden elämiin verrattuna, ajattelepas sitä.
Toi ei kyllä riitä. Vähän enemmän pitää olla. Kerro.
Mutta nyt täytyy lähteä jo töistä kotiin, mummon paistamat letut (hiilarimössöä) odottaa ;))saavutuksia ajattele,vaan ennemminkin katselin sitä mitä elämä on ollut ja mitä se on nyt...se ei ollut hääppöstä löytöä ku sillä suurennuslasilla tiiraili...
mii-su kirjoitti:
saavutuksia ajattele,vaan ennemminkin katselin sitä mitä elämä on ollut ja mitä se on nyt...se ei ollut hääppöstä löytöä ku sillä suurennuslasilla tiiraili...
varmaan neljänkympin riisiä?? :))))))))
- Animus
mii-su kirjoitti:
varmaan neljänkympin riisiä?? :))))))))
...että noihin ikäkausikriiseihin kuuluu just tollanen pohdiskelu, ehkä siinä siis diagnoosi.
Mutta ajattele miten arvokasta elämä on jo ihan sinällään? Miten mukavaa olla elossa, kirjotella illalla 40 keskustelupalstalle, syödä kohta iltapalaa ja kattoa silmät ristissä se kolmosen leffa, herätä aamulla uuteen päivään...?
Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Animus kirjoitti:
...että noihin ikäkausikriiseihin kuuluu just tollanen pohdiskelu, ehkä siinä siis diagnoosi.
Mutta ajattele miten arvokasta elämä on jo ihan sinällään? Miten mukavaa olla elossa, kirjotella illalla 40 keskustelupalstalle, syödä kohta iltapalaa ja kattoa silmät ristissä se kolmosen leffa, herätä aamulla uuteen päivään...?
Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?monista asioista,mutta huomasin,että nyt kun lapset eivät ole enään mitään vauvoja.minulla on nyt ollut aikaa pysähtyä miettimään tätä omaa elämääni.en ole itseäni kyllä ajatellutkaan moniin vuosiin ja nyt tuntuu olevan senkin asian aika....
ei nuo lapset mitään aikuisia vielä ole,mutta heillä on jo omat touhunsa,joten minulle jää aikaa miettiä tällaisiakin...tiiä onko se sitten hyvä vai huono?? :))- Animus
mii-su kirjoitti:
monista asioista,mutta huomasin,että nyt kun lapset eivät ole enään mitään vauvoja.minulla on nyt ollut aikaa pysähtyä miettimään tätä omaa elämääni.en ole itseäni kyllä ajatellutkaan moniin vuosiin ja nyt tuntuu olevan senkin asian aika....
ei nuo lapset mitään aikuisia vielä ole,mutta heillä on jo omat touhunsa,joten minulle jää aikaa miettiä tällaisiakin...tiiä onko se sitten hyvä vai huono?? :))...alkaa äidin uusi elämä taas. Äidin roolin lisäksi ilmestyy naisen rooli ikäänkuin kaapin hyllyltä takaisin. Voi alkaa harrastaa jotain kivaa, opiskella avoimessa yliopistossa (vaikka tähtitiedettä jos ei muuta keksi) tai tehdä mitä ikinä huvittaa. Se on ihana mahdollisuus! Eli pelkästään hyvä asia. Nauti siitä ja kehitä mukavia juttuja itelles!!
Animus kirjoitti:
...alkaa äidin uusi elämä taas. Äidin roolin lisäksi ilmestyy naisen rooli ikäänkuin kaapin hyllyltä takaisin. Voi alkaa harrastaa jotain kivaa, opiskella avoimessa yliopistossa (vaikka tähtitiedettä jos ei muuta keksi) tai tehdä mitä ikinä huvittaa. Se on ihana mahdollisuus! Eli pelkästään hyvä asia. Nauti siitä ja kehitä mukavia juttuja itelles!!
vähän radikaalimmat aatokset..:)
mutta kiitti teille,goldie ja animus.
teillä on sydämmet paikallaan....suuret sellaiset! :)
Ketjusta on poistettu 32 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku604726Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt362169Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti521743- 1841722
Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1661548Sari Multala teki "riikkapurrat"
Sekoili humalassa Ruisrokissa kuten Purra Lohjan torilla. Kovia dokaamaan nuo nykyiset ministerit.2811401Ympäristötuhoministeri Multala: "Olin humalassa"
Ruisrockin rokkimimmi myöntää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011407835.html Nämä ministerikuvatukset saavat ilm2011242- 881169
- 2051146
- 651104