sain keskenmenon vkolla 5 5, raskaus oli todella toivottu.Olen itkenyt ja piehtaroinut itsesäälissä.Olen katkera ja masentunut.Olen kysellyt "miksi tämä tapahtuu meille,me todella haluamme lapsen" "vahinkolapset kyllä syntyvät terveinä vaikka heitä ei välttämättä haluta" "mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen tämän?"
Yksi asia joka saa minut jaksamaan on ajatus uudesta raskaudesta.Nyt pitäisi jaksaa odottaa yhdet luonnolliset kuukautiset ennenkuin voi taas yrittää.Tai sitten jo jälkikontrollin jälkeen jos on mahdollista... Mutta pelkään todella tämän toistuvan...siksi varmaan pitäisi malttaa odottaa yhdet kuukautiset?
Yksi asia joka saa minut jaksamaan on ajatus uudesta raskaudesta.Nyt pitäisi jaksaa odottaa yhdet luonnolliset kuukautiset ennenkuin voi taas yrittää.Tai sitten jo jälkikontrollin jälkeen jos on mahdollista... Mutta pelkään todella tämän toistuvan...siksi varmaan pitäisi malttaa odottaa yhdet kuukautiset?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei, voimia sinulle. itsellani km aivan samoin 5 5. toiset laakarit neuvovat odottamaan yhdet kk, toiset eivat. monien mielesta munasolu kypsyy vain, jos on mahdollista kropalle tulla raskaaksi. en sitten tieda, itse en varmaan pysty odottamaan. ja jos kaavintaa ei tarvita niin silloin ilmeisesti voi aloittaa yrittamisen heti. minulla on myos tuttuja, jotka tulivat heti raskaaksi ja meni hyvin.kaavinnan jalkeen kohtu ei ok heti. kuinka kauan sinulla vuotoa ja onko vatsakipuja? itsellani km maanantaina ja nyt perjantaina tulee ed. ihan punaista verta vessassa kaydessa. t. kohtalotoveri
Eli eilen torstaina keskenmeno alkoi aamulla vaaleanpunaisena limansekaisena vuotona.Myöhemmin päivällä ultrauksen jälkeen alkoi runsaampi vuoto.Ja viime yönä alkoi tulla isoja hyytymiä ja tummaa verta runsaasti.Myös melko kovat alavatsa kivut.Vuoto jatkuu edelleen tänään,perjantaina,samoi alavatsa kivut.Kaavintaa ei tarvita ainakaan vielä,toivotaan että kaikki tulee itsellään ulos.Joo järkeilin tuon myös itse että voisi ehkä yrittää jo ennen menkkoja kun ei kaavintaa tarvittu..
Mulla meni raskaus (rv9 2) kesken viime uutena vuotena...sydän särkyi ja mielenterveys oli koetuksella kun jouduin vielä operaatioista ikävimpään; kaavintaan! Pelko on ollut matkassa siitä asti...Uutta raskautta olemme yrittäneet mieheni kanssa viime helmikuusta lähtien.
Nyt tärppäsi.
Olen tottakai huolissani ja peloissani, mutta ei tässä mitään muuta voi kun alistua kohtaaloonsa, mikä se sitten onkaan. Toki olen ekstra varovainen ja lepäilen paljon, syön terveellisesti ja liikun kevyesti.
Ymmärrän miltä tuntuu. Mutta eteenpäin sitä vaan on mentävä, vaikka joka päivä ajatteleekin häntä, joka jo pienen hetken oli olemassa...
Paljon voimia teille kaikille keskenmenon saaneille! Tuetaan toisiamme ja jaksetaan uskoa yhdessä!:)
p.s.mulle voi kirjoitella: [email protected]