Mä oon sairastanut bulimiaa vasta/jo vähän yli vuoden. Ja vituttaa koko touhu. Kesäkuun olin ulkomailla ja en koko sinä aikana ahminut, oksentanut tai oikeastaan edes nähnyt itseäni niin rumana ja läskinä kuin normaalisti. Pian paluuni jälkeen alkoi kierre taas ja se jatkui elokuun puoleen väliin asti. Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kaksi viikkoa sitten ja asun soluasunnossa oppilaitoksen alueella. En ole sen jälkeen kertaakaan ahminut, oksentanut eikä oikeastaan ole edes tehnyt mieli. Nyt vikana on se että tiistaina mulla on terveystarkastus (en ole joutunut käymään sellaisella 2vuoteen) ja viimeksi kun kävin, terkkari sanoi että mun pitäis jättää karkit ja sipsit yms viikonlopuksi, en ollut ylipainoinen, mutta vissiin menossa sinne suuntaan ja siksi sanoi näin. huom, en sillon sairastanut bulimiaa mutta se tuntui todella pahalta. :/ sen jälkeen kun olen lopettanut oksentamisen ja ahmimisen, oon lihonnu kilon, enkä kestä sitä. painan 67kg, ja se on mun nieltäväksi ihan liikaa. en kehtaa mennä terkkarille, en halua että kierre alkaa taas. ei meidän solussa voi edes oksentaa, meitä on 8 ja seinät on paperista. en käy siis viikolla ollenkaan vaa'alla, vain viikonloppusin kun käyn kotona. tekisi vain niin mieli olla syömättä tiistaihin asti, mutta ei se käy. tiedän mitä siitä seuraa, ja muutenkin nykyään syömättömyys laukaisee migreenin.. :/ mitä teen?!
Vituttaa koko touhu!
Haluan vain elää.
2551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Neuvojahan on helppo jaella, mutta niiden toteutus on asia erikseen. Eli, yritä saada ruokatottumukses terveelliseks ja syö säännöllisesti! Ala liikkumaan säännollisesti ees vähän.. Pieniki ponnistus on parempi ku ei mitään!! Tiedän, et noi on aika latteita neuvoja, mut ei siihen oikeen mikään muu auta. Eka sun pitää vaan hyväksyä ongelmas, ja päättää että haluat muuttua! Äläkä masennu, jos joskus sorrut ahmimiseen. Tsemppiä!!
Minä jätän nykyään kylmästi kaikki sellaiset hoitotilanteet väliin, joista tulee vain harmia ja paha mieli. Mitä minä sinne mollattavaksi. Paljon tärkeämpää on, että saa elää rauhassa itseni kanssa. En anna kenenkään terrorisoida oloani edes muka hyvillä perusteilla.