Mikä mua vaivaa? Mul on kaikki asiat suhtkoht hyvin, ja oon löytäny ihanan miehen, josta tykkään ihan hirveesti.Poikaystäväni on ammatiltaan sairaanhoitaja, ja töissä nuorten psykiatrisella osastolla. Kaikesta huolimatta mulla on itsari- ajatukset mielessä.Käyn terapiassa, ja syön lääkkeitä.Pelkään,että en kohta pysty hallitsemaan tunteitani, ja teen itelleni jotain.Aikaisempia yrityksiä on. Poikaystäväni tietää ajatuksistani. Olenko hullu? Surua on tällä hetkellä.Auttakaa!!
Itsari-ajatukset. Miten niistä eroon?
Toivoton tapaus
3501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivottavasti pystyt myös terapeutillesi noista ajatuksistasi kertomaan! Ja sitä kautta etsimään niiden alkulähdettä.
Minäkin syön lääkkeitä, käyn terapiassa ja välillä on itsetuhoisia ajatuksia. Hullu sinä et ole! Sinulla vaan on varmasti kipeitä prosesseja elämässäsi. Terapiakin on usein rankkaa työtä, "verta", hikeä ja kyyneleitä!
Oletko masentunut? Se on sairaus, josta pääsääntöisesti parannutaan! Vaikka välillä itsetä tuntuu todella toivottomalta.
Niin kauan kuin tekee kipeää, tapahtuu kasvua ja eheytymistä! Ja jääkiekkotermiä lainatakseni, peliaikaa on niin kauan kuin summeri soi, ja voittomaali voi syntyä viimeisellä sekunnilla!
Kaikkea hyvää Elämääsi!
Oletkos löytänyt mielenterveysaiheisen sivuston:
http://www.tukiasema.net/
Siellä on keskustelupalsta ja voi myös jättää kyssäreitä. Käypäs kurkkaamassa, ellet vielä ole tutustunut.
Ei kait itsellänikään sen huonommin asiat ole, jostain syystä se itsari vaan helpottais tän kaiken vaivan keskellä. Terapiassa en vielä käy, toivon pääseväni syksyksi. Lääkitystä ollut 4 vuotta masennukseen, sairaalahoitoja avo/suljettua, itsariyritys ja kymmenkunta kevyttä öväriä päästäkseni pari päivää horroksessa/tajuttomana eteenpäin.
Et suinkaan ole hullu, en pidä itseänikään. Ehkä kuitenkin pitäisi unohtaa se, mikä on helpointa ja keskustella sekä terapeutin että lääkärin kanssa asiasta. Joskus rauhoittava lääkitys leikkaa pahimmat ajatukset pois. Uskon ja omalla kohdallani myös toivon, että joskus kuolemankaipuu lakkaa ja ajatukset suuntautuvat enemmän elämää ja tulevaisuutta kohti. Sen aikaa on vain jaksettava. Kaikin tavoin yritän itseäni skarpata ja välttää huonoja hetkiä. Helppoahan se ei ole ja aktiivinen unohtaminen kovin paljon energiaa vaativaa.
Olen iloinen, että olet löytänyt hyvän kundin, jolla varmasti on näkemystä ja ymmärrystä.