Luulen että pitkäaikainen poikaystäväni sairastaa masennusta. En ole kuitenkaan varma, koska minulla ei siitä muuten ole mitään kokemusta.
Masennuskohtaukset kestävät yleensä joitain viikkoja, ei vuosia niin kuin olen lukenut. Silloin mies vain tiuskii jos puhuu ollenkaan. Makaa sängyllä ja nukkuu (tai teeskentelee nukkuvansa) tai tuijottelee kattoa. Hänelle on silloin turha yrittää puhua tai piristää mitenkään.
Hänellä on ollut todella rankkaa lapsuudessa ja nuoruudessa, väkivaltainen ja alkoholisoitunut isä ja useita itsemurhayrityksiä takana. Yläasteella hänet yritettiin lähettää perheneuvolaan puhumaan, muttei sanonut siellä sanaakaan.
Onko tämä sellaista masennusta että minun tulisi kehottaa häntä hakemaan apua lääkäristä tai muualta? En usko että uskallan muuttaa ikinä yhteen hänen kanssaan jos masennusta ei saada hoidettua. Etenkin alkoholin vaikutuksesta poikaystäväni saattaa olla väkivaltainen ja uhata tappaa itsensä. Masentuneena hän on myöskin täysin tunteeton.
Pyydän siis hieman neuvoa teiltä, jotka enemmän tiedätte asiasta.
Masennuskohtaukset kestävät yleensä joitain viikkoja, ei vuosia niin kuin olen lukenut. Silloin mies vain tiuskii jos puhuu ollenkaan. Makaa sängyllä ja nukkuu (tai teeskentelee nukkuvansa) tai tuijottelee kattoa. Hänelle on silloin turha yrittää puhua tai piristää mitenkään.
Hänellä on ollut todella rankkaa lapsuudessa ja nuoruudessa, väkivaltainen ja alkoholisoitunut isä ja useita itsemurhayrityksiä takana. Yläasteella hänet yritettiin lähettää perheneuvolaan puhumaan, muttei sanonut siellä sanaakaan.
Onko tämä sellaista masennusta että minun tulisi kehottaa häntä hakemaan apua lääkäristä tai muualta? En usko että uskallan muuttaa ikinä yhteen hänen kanssaan jos masennusta ei saada hoidettua. Etenkin alkoholin vaikutuksesta poikaystäväni saattaa olla väkivaltainen ja uhata tappaa itsensä. Masentuneena hän on myöskin täysin tunteeton.
Pyydän siis hieman neuvoa teiltä, jotka enemmän tiedätte asiasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kärsin itse kyseisestä vaivasta mutta, koska olen absolutisti niin alkoholi masennuslääkkeenä ei ole minulle mitenkään tuttu asia. Mutta ei sitä ainakaan kukaan suosittele lääkkeeksi. Mä olen masentuneena hiljainen, äreä enkä tee oikein muuta kuin makaan tai istun. Tuijottelen yhteen kohtaan ajatuksissani. Olen lääkärille jutellut asioistani ja saanut lääkitykset. Söin Seronil nimistä lääkettä masennukseen ja ahdistukseen päivittäin mutta nyt olen pitänyt siitä taukoa kun suunnitelmissani olisi vaihtaa lääke toiseen. Itsetuhoinen en ole mutta vihaan silti itseäni! Omatkin läheiseni varmasti kärsivät ainaisesta alakuloisuudestani ja äreydestäni. Tyttöystävä varsinkin! Suosittelisin, että juttelisit asiasta sulhosi kanssa ihan rauhallisesti (sillä ainakin minun kanssani tulee puhua todella rauhallisesti kiihtymättä) ja keskustelisitte hänen mahdollisesta pahasta olostaan. Puhuminen auttaa aina vähän!!!! Masennukseen on olemassa hyviä lääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta lainkaan! Niiden käytön huomaa ainoastaan siinä että "musta pilvi" häviää elämästä. Mutta mä en oikein muuta osaa neuvoa kun että jutelkaa ja mikäli masennus jatkuu niin lääkärille keskustelemaan!!!
Kyllähän tuo masennukselta kuulostaa.
Ongelmana on juuri tuo hoitoon meneminen. Ainakin itselläni oli vaikea tunnustaa, että kaikki ei ole oikein pääkopassa. Menin lääkäriin vasta viimeisenä oljenkortena ja hukkasin siis elämästäni vuosia.
SSRI lääkitys todennäköisesti auttaisi.
Ikävä kyllä en osaa neuvoa miten asian hänelle esittäisit. Voi ottaa nokkiinsa tai sitten ei.
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Psykiatria.shtml?Masennus
http://tiedostamaton.net/masennus.html
Ihan "tavalliselle" lääkärillekkö tämän ongelman kanssa kuuluu sitten mennä? Siis tarkoitan ettei tarvita mitään erikoislääkäriä? Kyllä poikaystäväni itsekkin on sanonut joskus olevansa masentunut, mutta en tiedä ymmärtääkö hän todella että se on sairaus joka voi olla parannettavissa.
terveyskeskus voi antaa lähetten kunnallisen psykiatrin luo, yksityiselle psykiatrille pääsee suoraan. psykiatri yleensä tekee diaknoosin ja määrää mahdolliset lääkkeet tai terapian tai sekäettä(vapaaehtoisia)
Kiitos kovasti tiedoista. Ehdotin sulholle varovaisesti lääkärissä käyntiä, mutta hän sanoi vain ettei halua mihinkään lääkäriin... Vaikea tilanne, mutta jotain on pakko yrittää tehdä. Tällä hetkellä hän ei taas puhu minulle mitään kun yritän varovasti kysellä mikä mieltä painaa.
Kyllä. Ihan tavalliselle lääkärille.
Mikäli hän itse haluaa, ohjataan hänet psykiatrille/terapiaan. Terapialla ja lääkkeillä kai saisi optimaalisen hoitotuloksen. Itse tyydyin parin vuoden lääkehoitoon ja käyntiin yleislääkärillä silloin tällöin.
Kannattaa miettiä syitä siihen miksi jatkuvasti on morkkis. Pitäisi pyrkiä ohjaamaan omia ajatuksia pois negatiivisista asioista. Turha murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa. Ajattelutavan muuttaminen vaatii aika pitkäjänteistä työtä. Lääkkeiden avulla pääsee hyvin alkuun.
...ylivoimainen tehtävä ole lääkärillä käydä apua hakemassa masennukseen. Kyseessä ei sentään ole syöpä vaan sairaus, joka paranee oikealla lääkityksellä, asenteella ja asioita läpi käymällä. Mulla itselläkin on kyllä negatiivinen asenne vähän kaikkeen mutta tiedän että joskus vielä minäkin ajattelen positiivisesti!!!