Miten voi opetella tykkäämään seksistä?? Päätin pitkän suhteen vuosi sitten enkä nyt halua aloittaa uutta nimenomaan sen takia etten halua harrastaa seksiä. Tai kohdata sitä noloa tilannetta kun pitäisi ensimmäistä kertaa harrastaa jotain ja kun mies pettyy etten olekkaan mikään 'normaali' seksistä hullaantunut bimbo.. huoh.
Haluan toki tyydyttävän seksielämän. en vaan kykene tai tiedä miten ottaa ne askeleet sitä kohti, että oppisin tykkäämään seksistä. tahi avautumaan - se lienee tärkeätä jos haluaa tykätä aktista.. Tuntuu raivostuttavan pitkältä ja rankalta prosessilta. Varsinkin kun huomaan itseni välillä jopa säälivän ihmisiä jotka vaan kinuvat seksiä ja ovat sitten niin onnellisia kun saivat jynssätä jotain yhden illan juttuna..
Tähän menneessä oon ajoittain vaan miettinyt, että kyllä se siitä, rauhassa vaan.. herää mullakin jotkut halut tj. Naisethan 'kypsyy' vasta kolmekymppisinä? Tässä olisi vielä reilu 6 vuotta aikaa odotella sitäkin kukoistamista..
Eli kysymys kuuluu. Miten opetella tykkäämään seksistä? Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Haluan toki tyydyttävän seksielämän. en vaan kykene tai tiedä miten ottaa ne askeleet sitä kohti, että oppisin tykkäämään seksistä. tahi avautumaan - se lienee tärkeätä jos haluaa tykätä aktista.. Tuntuu raivostuttavan pitkältä ja rankalta prosessilta. Varsinkin kun huomaan itseni välillä jopa säälivän ihmisiä jotka vaan kinuvat seksiä ja ovat sitten niin onnellisia kun saivat jynssätä jotain yhden illan juttuna..
Tähän menneessä oon ajoittain vaan miettinyt, että kyllä se siitä, rauhassa vaan.. herää mullakin jotkut halut tj. Naisethan 'kypsyy' vasta kolmekymppisinä? Tässä olisi vielä reilu 6 vuotta aikaa odotella sitäkin kukoistamista..
Eli kysymys kuuluu. Miten opetella tykkäämään seksistä? Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Laukkaa se pelokkaankin ratsu viimeistään silloin kun edelläoleva laukkaa.
(vanha sanonta..)
Vastausta et minulta saa mutta vertaistukea kylläklin. Olen 27-vuotias nainen enkä myöskään ole oppinut tykkäämään seksistä. Olen tällä hetkellä sinkku ja tyytyväinen siihen osaan yksinolosta, ettei tarvitse harrastaa seksiä. En saa siitä kiksejä enkä huohota tai muutakaan sen aikana. Onhan siinä mahtavaa se läheisyys mutta sitä saa ilman seksiäkin, tosin välillä tuntuu että miehet tulevat lähelle vasta kun haluavat seksiä tai sen jälkeen liimautumis-vaiheessa.
Mutta takaisin ongelmaan. Samaa olen miettinyt että voikohan seksistä opetella tykkäämään ja mitkä ovat ne keinot. Ja onkohan se totta että "sen oikean kanssa kyllä seksikin on ihanaa..." Puhumalla kai saa tuloksia aikaan mutta viitsiikö sitä heti kertoa miehelle että by the way, en muuten tykkää seksistä. Tuskin.
Toivottavasti meidän ongelmaa on joku ratkaisu sillä musta olis ihanaa oppian nauttimaan seksistä ja olla tällä tavalla "normaali".
Ratkaisua en tiedä... ehkä syynä on yleensä joko fyysinen (anemia, diabetes, lääkkeiden vaikutus) tai psykologinen (masennus, stressi) syy tai sitten ihan vaan seksin halu ihmisillä vaihtelee? Itsellänikään, vaikka mies olenkin, ajatukset eivät koko ajan pyöri seksissä. Vastenmielisenä sitä en pidä mutta naisen metsästäminen yhden illan jutun merkeissä ei jaksa kiinnostaa ja nettiseksikin tuntuu tylsältä, tyttöystävien kanssa ei asia kuitenkaan koskaan ole ollut ongelma. Ehkä voisi kuvitella että jos seksiä nyt ei harrastaisi vuosikausiin se voisi vain vaikeuttaa tilannetta... jos taas voisi avoimesti keskustella asiasta ja ilman paineita siihen rauhassa päästä sisälle, siitä voisi alkaa pitämään.
En myöskään tykännyt aikaisemmin seksistä, läheisyys ja pussaileminen riittivät, mutta saman kaverin kanssa harjoittelemalla pari vuotta vihdoin minullakin jysähti. Ja sama juttu nykyisen puolisoni kanssa, piti taaskin harjoitella. Mutta jos olisin sinkku, en vaivaisi päätäni koko seksillä. Yhden yön jutut eivät ole meikäläisiä varten, ja hyvä niin.
Vasta sitten kun tunnent syvää rakkautta puolisoasi kohtaan, niin seksiskin on toisenlaista. Seksi pelkän nautinnon takia on ihan eri asia kun ihmisen kanssa, jolle todella uskkallat ja voit antautua. Silloin se on kertakaikkisen ihanaa!
Osaatko antautua himoillesi? Osaatko tyydyttää itse itsesi?
Jos et osaa avautua toiselle ihmiselle, miksi ylipäätään olisit jonkun kanssa. Yhteiselo ei ole teatteria.
jäi vähän mietityttämään, että mikä onkaan se oikea probleema.
etkö nauti seksistä? onko fyysisen nautinnon saaminen siitä vaikeata? vai onko seksi jo ajatuksena vastenmielistä? vai onko se jotenkin nolostuttavaa?
äkkiseltään tulee mieleen vain, että ensin on tunnettava oma keho ja oma seksuaalisuus ennenkuin kannattaa lähteä kenenkään toisen kanssa kokeilemaan.
Miehet ovat hirveitä hyväksikäyttäjiä.Odotan menopaussin tuomaa rauhaa.Sitten ihmettelen, että mikä se helvetillinen eera mun elämässä oikein oli, ei minkään arvoista.
Yliseksisyyttä korostetaan kaikkialla, koko ajan. Mutta silti, ei elämässä tarvitse koko ajan olla seksiä. On paljon ihmisiä joille seksi on toissijainen juttu, ja silti he elävät täyttä elämää. On monia pariskuntia jotka harrastavat hyvin harvoinkin seksiä vaikka ovat onnellisia yhdessä. Media antaa seksistä kuvan kuin se olisi jokapäiväinen ehdoton must!
Jos molemmat eivät halua, ok. Mutta jos toinen panttaa ja toinen ruinaa, on tosi pateettista että se panttaava alkaa hokea "meillä on ihan hyvä suhde kuitenkin koska rakastamme toisiamme." Ööö...
joo, allekkirjoitan, omalle kohdalle sattunut seuraavat:
- rakastan sua mutten halua sua.en vain voi harrastaa seksiä kun ei tee mieli
- ei kai taas, no tän kerran
- en mä halua sua, en mä halua ketään.en vain haluu (ja ne pakolliset rakkaudentunnustukset)
- ei seksiä tarvitte olla joka viikko
Niin että näin täällä tänään.
Nyt onneksi sellainen suhde jossa sitä itseään monta kertaa viikossa, joskus monta kertaa päivässäkin
on alistua kuuntelemaan selityksiä kun oikeasti tarvitsisi silityksiä :/
e-pillerit pois niin alkaa alapää kostumaan.
Ja se oikean miehen kun vielä löydät, ei satunnaissuhteet ikinä ole tyydyttäviä.
Ja voisit tietysti itse harjoitella yksinäsi mistä oikeasti tykkäät. Ilman estoja tai ennakkoluuloja.
Netti auki ja menoksi
Sulla se vaan taitaa vaatia aikaa. Kun se oikea löytyy niin se on siinä!
Ensinäkin suurKIITOS vastauksista. Jutun kirjoittettua asia on pyörinyt enemmänkin mielessä.
"äkkiseltään tulee mieleen vain, että ensin on tunnettava oma keho ja oma seksuaalisuus ennenkuin kannattaa lähteä kenenkään toisen kanssa kokeilemaan. "
Olen samaa mieltä siitä, että on opittava
avautumaan, on opittava tuntemaan oma keho, seksuaallisuus jne... helpommin sanottu kuin tehty, tietty ;/
On fiilis, että nauttiakseen seksistä edes vähän on tehtävä tuhatkertaisesti enemmän työtä sen eteen.. Iso homma, eikä sitä aina jaksa - varsinkin jos iskee muuten vaan turhautuminen tms. Sillon on helpompi vain heittäytyä parkuvaksi lapseksi ja luovuttaa. Enkä ole vielä keksinyt tapaa miten pilkkoa tämän suuren homman pienemmiksi etapeiksi.. tuskin hirveesti auttaa hypätä heti hardcore kamaan. Eli hidas eteneminen on tärkeä. Sekä itseni kanssa, mutta myös jos aloitan tässä uuden suhteen niin myös senkin kanssa. Niin kuin viattomina teinivuosina, jolloin ensin pideltiin toisesta kädestä kiinni..sitten ehkä pientä pussailua jne.
"etkö nauti seksistä? onko fyysisen nautinnon saaminen siitä vaikeata? vai onko seksi jo ajatuksena vastenmielistä? vai onko se jotenkin nolostuttavaa?"
En aina osaa olla mukana tilanteessa. Exän kanssa saatoin irtoutua tilanteesta ja katsella kuten ulkopuolinen ja miettiä miten naurettavaa touhua se oikeesti on, ja että pääsisiköhän jo pian nukkumaan. Minulle ei enää sulkeutuneita miehiä, eikä wham-bam-thank-you-maan yhdenillan juttuja, kiitos. Uuden ihmisen kanssa ajatus seksistä ei ole vastenmielistä vaan nimenomaan nolostuttavaa kuten sanoit. Itseluottamustakin pitäisi jostain hankkia enemmän, että kehtaisi vaan olla jonkun kanssa sellaisena kuin on, myös niinkin paljastavan aktin aikana...
" Osaatko antautua himoillesi? Osaatko tyydyttää itse itsesi?"
En osaa antautua, aina pidättelen tavalla tai toisella. Osaan tyydyttää itseäni, mutta sekin on välillä liian hankalaa, helpompi vaan antaa olla.
Nyt kun en ole kenenkään kanssa, eikä ole ketään kiikarissa ei aina jaksa tehdä työtä tämän asian eteen. Helpompi on vaan olla kohtaamatta koko asiaa. Tuntuu niin isolta asialta, että on vaikea ottaa mistään kiinni. Mistä aloittaa? ..niinkuin sanoin, pienempiä etappeja pitäisi keksiä.
Ratkaisuja tähän ongelmaan kuitenkin onneksi näyttäisi olevan. Uusia ideoita on tullut, näitä teidän vastauksia lukiessani. Ja on muutes ihanaa tietää, että muitakin tässä tilanteessa on! MUTTA.. niinkuin Joona_jm sanoi, aikaa tämä vie.. ehkä ne halutkin herää jos oppii tuntemaan itsensä.. ja kivan miehen tietty ;)
Helpotti päästä avautumaan tästä asiasta! Kiiiitos taas kaikille =)
Pillerit vievät kuulema halut (en tiedä, kun en ole niitä koskaan syönyt). Mutta muistin juuri.. Kaveri kertoi joskus, että nunnat elävät usein kasvisruokavaliolla koska sillon eivät saa .. jotain (sanavarastossani blackout) ruoka-ainetta, ja näin halut eivät hyrrää yhtä lujaa.
Onko kenelläkään tietoa voiko tossa asiassa olla jotain perää? Ja jos kyllä, mikä, miksi??
Itse olen kasvissyöjä..
Hyviä neuvoja oletkin jo saanut. Tässä vielä muutama asia, jotka minulla tulivat mieleen.
Itselle on aiemmin ollut vaikeaa näissä asioissa rentoutua ja "antaa mennä". Oletkohan muussakin elämässäsi asioita pohtiva, tarkka, arka ja tunnollinen? Ehkä mietit ja analysoit liikaa, jolloin hetkestä nauttiminen ei onnistu? Osaatko ottaa rennosti? Usein asiat eivät ole niin vakavia ja totisia kuin mitä me kuvittelemme, rennommalla otteella on helpompaa ja asiat sujuvat paremmin.
Monesti naisilla on suorituspaineita seksihommissa: "osaanko nyt olla oikein". Tätä pahentaa naistenlehtien tapa opastaa ja antaa yleispäteviä kaikille kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Unohda tuollainen ajattelu ja opettele tekemään asioita sillä tyylillä mitä itsestä tuntuu. Se on se "oikea" tyyli jos mitään oikeaa tyyliä yleensä onkaan. Kannattaa laajentaa näkökulmaa ja ottaa rennommin myös muussa elämässä, opetella yleensäkin "heittäytymään hetkeen", se toimintamalli siten helpommin siirtyy myös seksiasioihin. Jos keskityt vain tähän ongelmaan, kynnys helposti kasvaa liian suureksi ja voit juuttua etkä pääse alkuun. Asian palastelu ja pienin askelin vähittäin eteneminen on myös tärkeää. Ensin itsen kanssa sitten kaksin.