Mä oon niin täynnä tätä raskautta ja kaikkea muutakin! Onko ketään muuta jolla rupeaa kohta pää leviämään tämän vuoksi? Mä oon niin väsynyt, turvonnut, vihainen (vittuuntunut koko tähän olotilaan) yms. EN JAKSA! Mä vihaan mun miestä, esikoista ja tätä vauvaa!!! En voi ymmärtää miten kaikki on voinut mennä näin päin helvettiä!? Vauva oli kovin toivottu ja odotettu mutta enää ei voisi vähempää kiinnostaa! Mä haluaisin vaan lähtee yksin johonkin ja unohtaa tän kaiken! En tiedä miksi tän tänne kirjoitin olenhan niin kauhea äiti kun tälläistä menen suustani päästämään! Kai sitä viimesellä haluaa johonkin julki sanoa nämä kauheet asiat mitä päässään on ajatellut jo jonkun aikaan! Miten tälläistä voi tapahtua, mä en käsitä?!
Niin täynnä kaikkea!
rv VASTA 31+ jotain
6825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai toikin kuuluu asiaan. Vie esikoinen hoitoon, ota sairaslomaa, käske miehen pitää päänsä kiinni ja vietä aikaa ihan itekses. Tai lähe vaikka vahemmilles lomalle. Tollanen kertoo varmaan vaan väsymyksestä... Puhu neuvolassa. Siellä ne varmaan osaa auttaa. Kyllä äitikin saa väsyä.
Moikka!!!
Mulla rv 23,ja odotan vain eetä aika menisi äkkiä, ja raskaus olisi ohi. lasta haluan ja toivon. olen vain niin väsynyt. kiukku,itku ja masennus on läsnä koko ajan.
tuli mieleeni,että kovasti kuulostaa masennuksen oireilta olosi....ota neuvolassa puheeksi
Eli kaikki ympärillä hihkuu innoissaan ja mun pitäis olla samas hengessä mukana, just joo. Mä haluun ihan vaan itseni ja sit miehen kans tätä juttuu ajatel ja puhella. Kiukuttelen ja ärsyynnyn kaikil ja sit siit tulee mrkkis kun ei ne pahalla. Nyt jo tietävät intoutua kun mä olen olen poissa koska olen sanonu ettei multa saa kysellä ym. Masennusta tää ei ole, sen tunnen työni kautta kuin omat taskuni. Tulevaisuus ei tunnu synkältä jne. Mä en vaan halua jakaa mun ihmeenä pidettävää raskauttani koko maailman kanssa!!! Ja sit kaikki edeltävissä viesteissä olevat tunnetilat liikkuu sikin sokin päässäni.
oletko ihan varma, ettet halua jakaa tätä raskautta? Kuitenkin kirjoittamalla tänne jaat sen..
Masennuksen torjuu mielestään todella moni ja ajatteleen juuri, että minähän tiedän mitä masennus on jne. itse sen viimeisenä tajuaa!
Ehkä hieman liioittelet? Toivon niin. Ymmärrän kyllä, että olo käy tukalaksi. Itsellä on vasta 25. viikko menossa ja jo muutaman viikon on tuntunut, että kivut lisääntyy ja maha on tiellä, peiliin ei ole halunnut enää katsoa pitkään aikaan ja kun miettii, että vielä 3,5 kk pitäs kasvaa, niin ei kiitos... Mutta kyllähän se silti on ihanaa se oma vauva ja sen takia voi vaikka vähän kärsiäkin. Eikö?
kohta täälläkin leviää pää, niin sanotusti. Itse rv 24, ja esikoista odotellessani olin vielä tässä vaiheessa ihan innoissani, mutta jo muutamaa viikkoa myöhemmin TÄYSIN kyllästynyt. Nyt alkaa orastaa tuo sama fiilis.
En tykkää olla raskaana, mutta haluan lapsia. Eli kärsin. Ja hoen itselleni, että täytyy olla onnellinen että on tämä mahdollisuus, koska kaikilla ei sitä ole.