MEETVURSTIA

Mua kyllä kiihottas paljon enempi työnnellä sitä makkarapatukkaa Tyyne sun perseesees!!

Käytittekö kevyt, vai normaali meetvurstia ?

turvasanat "Sadomasokismi ei ole ilmiönä uusi." Sadomasokistisia piirteitä on esiintynyt kaikissa kulttureissa. Voidaan olla monta mieltä siitä, oliko Antiikin Kreikassa Artemis-jumalattaren kunniaksi järjestetyillä ruoskintanäytöksillä tai saksalaisen dominikaanimystikko Heinrich Selsen itsensä kiduttamisella mitään tekemistä sadomasokismin kanssa. Silti nuoret ruoskitut kreikkalaiset ja Selse palvelivat kulttuurissaan omia ihanteitaan henkilökohtaisen kärsimyksen ja siitä saadun nautinnon kautta. Tämä nautinto ei välttämättä ollut fyysistä, vaan kärsimyksen avulla saavutettujen voittojen motivoimaa henkistä nautintoa. Selse tuli uhraustensa ansiosta yhä varmemmaksi ylistämänsä Kristuksen arvostuksesta häntä itseään kohtaan. Kreikkalaiset nuorukaiset kokivat aikuisuuden kynnyksellä kulttuurinsa merkkihetken, jolloin heidän koko perheensä tuli poikaansa kohtaan tuntemasta ylpeydestä liikuttuneena seuraamaan tätä antiikin Kreikan kulttuurille tyypillistä aikuistumisen riittiä. Itse kärsimys ei varmaankaan tuonut heille nautintoa, vaan se toimi välineenä jonkin tuskaa suuremman "palkinnon" saavuttamisessa.

Seksuaaliseen sadomasokismiin tuskin malliesimerkkien avulla edetään, vaikkakin huomionarvoisena sivujuonena mainittakoon seuraava seikka: useat papit, jotka olivat uskonnollisten rituaalien yhteydessä ihmisiä ruoskineet, joutuivat luopumaan tehtävästään heidän siitä saamansa nautinnon tultua huomatuksi. Tämän nautinnon ei tarvitse olla seksuaalista, mutta voitaisiinko hauras yhteys vetää näiden em. tapahtumien ja nykyisin lähes kokonaan seksuaaliseksi käyttäytymiseksi luokitellun sadomasokismin välille? Mikseivät ihmiset kokisi tuon saman tuskan avulla saavuttavansa jotakin myös seksuaalielämänsä eri tasoilla? Keskiajalla inkvisitio rajoitti seksuaalivapautta, ja erityisesti katolisessa uskonelämässä askeesi ja kehonkidutus tulivat erittäin yleisiksi. Voidaanko olettaa, että valtakulttuurin ilmiöt uskonnon ollessa tärkeä osa ihmisen elämää heijastuvat myös seksuaalielämään?

1700- ja 1800-luvuilla sadomasokistisia aiheita alettiin käsitellä myös kirjallisuudessa. Sensuuri rajoitti tuolloin sananvapautta, ja jotkut näistä kirjoista julkaistiinkin paljon kirjoittamisajankohtaansa myöhemmin. Sadomasokistisia teoksia kirjoittivat mm. markiisi de Sade ja Leopold von Sacher-Masoch, joiden mukaan sadomasokismi on nimensäkin saanut. Samaan aikaan Englannissa tulivat yläluokan seksiklubit varsin suosituiksi. Klubit saattoivat erikoistua esim. ruoskimiseen, ja myös naisille avattiin omia klubeja.

"Aluksi järkyttävä, mutta sittemmin tavanomaiseksi muuttuva väkivaltaisuus ja hillittömyys vetävät esille pedon ihmisessä."

Tämä Eustace Chesserin kirjasta "Rakkautta ilman pelkoa" poimittu väite viittaa ihmisluonteessa esiintyvään sadistiseen taipumukseen. Samassa kirjassa todetaan, että mikä tahansa normaali sukupuolielämän piirre voidaan irrottaa yhteydestään ja suurentaa ainoaksi merkitykselliseksi piirteeksi. Ihminen voi myös tottua erilaisiin sukupuolielämän poikkeamiin niin, että niistä muodostuu perversioita. Päinvastoin kuin voisi luulla, kirja väittää riskin perversioiden muodostumiseen olevan suurempi, mitä yksitoikkoisempaa oma sukupuolielämä on. Kuitenkin nykysadomasokismi perustuu erilaisiin kokeiluihin: sovittujen sääntöjen rajoissa ja ehkä hieman niitä kokeillenkin opitaan erilaisia tekniikoita yhä syvemmän yhteisen nautinnon saavuttamiseksi. Kirjan mukaan tällainen "rakkaus julmuuteen" edustaa vain erästä sukupuolivietin perversiota.

Onko siis olemassa yhtäkään sukupuolisuhdetta, jossa tuo perversio toimisi rajana normaalin ja "kieroutuneen" seksin välillä? Monessa seksisuhteessa julmuus näyttelee varmasti suurta osaa ilman, että kumpikin osapuoli siitä nauttii. Voidaanko perversio määritelläkin poikkeavan sukupuolisen viehtymyksen toteuttamiseksi käytännössä ilman toisen/muiden osapuolten suostumusta siihen? Tämä määritelmä kyseenalaistaisikin sadomasokismin vankan aseman yhteiskunnan yleisimpänä "pikku perversiona".

Teos korostaa myös sukupuolisten poikkeavuuksien luonnetta ei niinkään rikollisina toimintoina vaan hoitoa vaativina sairauksina. Hyvin yleinen kommentti sadomasokismista keskusteltaessa onkin: "Tuohan on sairasta!" Onko helpompaa kieltäytyä tunnustamasta tuota petoa itsensä sisällä kuin sen tiedostamisesta huolimatta keskittyä vain yhteiskunnan yleisesti hyväksymiin eli nk. normaalin seksuaalisuuden ilmaisutapoihin? On suhteetonta määritellä sadomasokismi mielessään vain nautinnoksi kivun tuntemuksista tai niiden aiheuttamisesta.

Kirjassa "Salattu Seksuaalisuus" Johanna Tähtinen esittää väitteen, jonka mukaan sadismi ja masokismi liittyvät olennaisesti ihmisen selviämiseen riippuvuuden synnyttämien vihan ja tuhon tunteiden kanssa. Yhdellä tapausesimerkillä valotettu seksuaalisuhde sopii hänen esittämiinsä väitteisiin täydellisesti ja antaa hänen valitsemiensa negatiivisten termien avulla kuvan sairaudesta, jossa on käytännössä nähtävissä yksi ainoa taso -alistaminen ja alistuminen. Alistajamiestä (-taaskin stereotypia!) ohjaavat jo loppuun kolutut helposti sadomasokismia selittävät motiivit eli tiedostamaton pelko naisen valtaan joutumisesta, kastroiduksi tulemisesta tai minuuden menettämisestä. Miten tähän kuvaan sopivat sadomasokistien omat kuvaukset alistumisen 2vapauttavasta, täydellisen minuuden saavuttavasta" tilasta. Sadomasokistisession roolit voitaisiin myös kääntää päälaelleen: alistaminen on vain näennäinen kuva sadismista kohtauksessa, jonka vuorosanat ja rajat määrittelee näennäinen alistuja ja hänen nautintonsa. Kirja kuvaa kahta osallistujaa "kolikon eri puolina", jolloin on helppo kuvitella tilanne, jossa kaksi mieleltään surullisen sairasta ihmistä valitsee kruunalla ja klaavalla, "mitä tänä iltana oltais".

Sadomasokismi ilmiönä on vaikea, jopa mahdoton määritellä. Kyseessä on enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä seksirooli, jonka määrittelemiseen lapsuusajan traumaattisten kokemusten ja roolisekaannusten seurauksena liian monet tutkijat ovat ilmeisesti tyytyneet. Ei ole antaa pelkistettyä vastausta siihen, mitä sadomasokismi oikein on, ja tottakai se on pettymys. Luulen kuitenkin, että saatte siitä paremman käsityksen, kun määrittelette sen itse kaiken tämän ja muunkin aiheeseen liittyvän tiedon perusteella.