Mulla on ollu masennusta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriö jo muutaman vuoden. Aluksi ihmettelin, että mikä minua vaivaa kun jouduin esim. kaupasta poistumaan nopeasti ostamatta mitään. Monta kertaa jouduin ostokset jättämään ja poistumaan. Se oli silloin about neljä vuotta sitten. Nyt tiedän mistä se johtuu. Julkisia paikkoja pelkään edelleen, enkä pysty esimerkiksi syömään ravintoloissa tai vastaavissa. Noin seitsemän vuotta sitten menetin itsekunnioituksen enkä oikeastaan välitä itsestäni vähääkään. Päivästä toiseen olen vain alakuloinen eikä mikään jaksa kiinnostaa. Olen syönyt Seronilia masennukseen mutta ajattelin kokeilla vaihtaa sen Cipramiliin, kun olen kuullut että se voisi olla parempi (joskin kalliimpi) vaihtoehto. Syön myöskin Oxepamia tarvittaessa (eli aina jos joudun jonnekin menemään). Yläasteella olin koulukiusattu, joka varmasti on ainakin yhtenä syynä näihin vaivoihini. Armeijasta olen saanut aina lykkäystä opiskeluun vedoten, koska tiedän että en pysty sinne menemään vaikka ehkä jotenkin haluaisinkin. Siitä ei tulisi mitään. Olisi kiva jos voisi elää ihan normaalisti ilman vitutusta, pelkoa ja inhoa itseään kohtaan. Iloiset hetket ovat harvassa. Kauankohan tällaistakin jaksaa?
En voi sanoa voivani hyvin!
M-24
8894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervehdys.
Minäkin olin aikoinani koulukiusattu. Kaikki 8 vuotta minkä koulua kävin.
Armeijaan menessäni olin varma kiusauksen jatkuvan siellä.
Toisin kävi. Paskahousut oli kasvaneet miehiksi ja osasivat käyttäytyä.
Sain paljon kavereita ja hyviä sellaisia.
Armeija oli minulle todella positiivinen kokemus.
Muistelen aikoja vieläkin kaiholla.
Oli köyhälläkin ystäviä silloin.
Hei!
Kirjoituksesi aihe vaikutti tutulta, paitsi että oon nainen. Muakin kiusattiin ylä-asteella. Siitä lähtien oo ollu kovasti masentunut ja ahdistunut. Oon oikeastaan aina ollut herkkä jännittämään, jota sitten tuo kiusaus jakso pahensi entisestään.
Nykyisin saan herkästi panikointi kohtauksia ja tuntuu etten pääse oikeen elämässä etiäpäin.
En pysty oikeen päästään ketään lähelle, vaikka haluasin tutustua uusiin ihmisiin.
Kaikkea hyvää sulle!
Toivon, että löydät itsellesi sopivan lääkkeen, joka toimii. Minulla toimivat melkein kaikki. Masennukseen siis, en onneksi ole kärsinyt paniikkihäiriöistä. Neurooseja sen sijaan kyllä löytyy muuten aivan riittävästi!
Minäkin olin jonkin tason koulukiusattu, myöhemmin myös työpaikkakiusattu ainakin kahden eri tyypin toimesta, loppujen kanssa meni ihan hyvin. Minuun se jätti jälkensä siten, etten luota ihmisten hyväntahtoisuuteen, vaan epäilen heitä ja uskon heidän haluavan minulle jollain tasolla pahaa tai puhuvan pahaa, en kuitenkaan paranoidisesti niin, että haluavan esm. tappaa minut!
Epäluottamus ja jännittyneisyys jäivät. Pystyn toki ihmissuhteisiin, mutta en viihdy ihmisjoukoissa enkä halua olla esillä.
Joo no mä tosiaan yritän löytää sen toimivan lääkkeen. Seronilia oon syönyt mutta mun mielestä siitä ei mitään suurta apua ole ollut. Mutta varmasti löytyy vielä sellainen lääke joka auttaa!!
"Ennen halusin olla rikas mutta nyt haluaisin olla terve!"
cipralex josta saa sentäs kelan korvauksia!itselläni käytössä cipralex ja cabor tarvittaessa jotka olen todennut hyviksi yhdistelmiksi.
tarkoitus oli kirjoittaa xanor
Itselläni on auttanut todella pahaan paniikkihäiriöön ja tuskaiseen olotilaan seroxat (vaikuttava aine paroksetiini, muistaakseni). Löytyy halvempia vastaavia. MTT:n lääkäri kirjoitti mulle reseptin. Saattaa tarvita iltaisin esim pertriptyliä tai triptyyliä rauhoittamaan, sillä seroxat virkistää ainakin mua liikaakin. Olen kokeillu seroxatia ennen esim. cipramilia ja se ei sopinut mulle lainkaan, tuskastuin lisää.
Seroniil, Cipramil eikä Oxepam ole kaikkein parhaimpia vaihtoehtoja paniikkiin, kun voi olla niin että sinua masentaa koko ajan lisää tuo jännittäminen sekä paniikki. Mutta älä anna niiden pilata elämääsi, olet silti yhtä hyvä ihminen. Itselleni tehosi yhdistelmä Zoloft Rivatril ... siis paniikkiin