Ihastuin reilu pari kuukautta sitten ihmiseen, johon en ehkä olis koskaan osannu kuvitella ihastuvani.
Se on mua jonkin verran vanhempi, ja seurustelee.
Muutamia kertoja nukuttiin vierekkäin, lähekkäin. Se tuntu ihanalta.
En koskaan saa selville, miksi tämä ihastukseni teki niin, mutta minä ihastuin häneen.
Tilanne meni siihen, että jäin yksin tunteitteni kanssa. Ja hän jatkoi onnellisesti(?) kumppaninsa kanssa.
Tekisin mitä vain tämän ihastukseni suhteen.
Välitän hänestä, rakastan häntä, kaipaan häntä koko ajan.
Mutta kun tiedän, ettei hän voi välittää, rakastaa ja kaivata minua, en enää yritä.
Näin eilen ihastukseni kumppaninsa kanssa yhdessä. He näyttivät onnellisilta.
Se sattui. Ja hetken toivoin, että minä olisin ollut hänen kumppaninsa tilalla.
Mutta kuitenkin hymyilin heille, hymyilin aidosti.
Välitän ja rakastan niin paljon, että olen onnellinen jos hän on onnellinen.
En saa enää pitää häntä lähelläni, mutta olen onnellinen jos näen hänet, jos saan vaihtaa pienen hymyn hänen kanssaan, katsoa hetken häntä silmiin.
Ja vaikka järki sanoo, että minun pitäisi yrittää päästä yli hänestä,, sydämeni ei kuitenkaan sitä halua.
Vaikka tämä saa aikaan paljon tuskaa, en kuitenkaan halua menettää sitä hassua ihanaa tunnetta sisälläni.
L
Se on mua jonkin verran vanhempi, ja seurustelee.
Muutamia kertoja nukuttiin vierekkäin, lähekkäin. Se tuntu ihanalta.
En koskaan saa selville, miksi tämä ihastukseni teki niin, mutta minä ihastuin häneen.
Tilanne meni siihen, että jäin yksin tunteitteni kanssa. Ja hän jatkoi onnellisesti(?) kumppaninsa kanssa.
Tekisin mitä vain tämän ihastukseni suhteen.
Välitän hänestä, rakastan häntä, kaipaan häntä koko ajan.
Mutta kun tiedän, ettei hän voi välittää, rakastaa ja kaivata minua, en enää yritä.
Näin eilen ihastukseni kumppaninsa kanssa yhdessä. He näyttivät onnellisilta.
Se sattui. Ja hetken toivoin, että minä olisin ollut hänen kumppaninsa tilalla.
Mutta kuitenkin hymyilin heille, hymyilin aidosti.
Välitän ja rakastan niin paljon, että olen onnellinen jos hän on onnellinen.
En saa enää pitää häntä lähelläni, mutta olen onnellinen jos näen hänet, jos saan vaihtaa pienen hymyn hänen kanssaan, katsoa hetken häntä silmiin.
Ja vaikka järki sanoo, että minun pitäisi yrittää päästä yli hänestä,, sydämeni ei kuitenkaan sitä halua.
Vaikka tämä saa aikaan paljon tuskaa, en kuitenkaan halua menettää sitä hassua ihanaa tunnetta sisälläni.
L
Vastaukset 1
Vanhimmat
haistattaisin v***n tuollaiselle ämmälle, mikäli olisi kyseessä oma kumppanini, enkä niinkään nätillä tavalla. Ja samalla lähtisi kyllä ukkokin pihalle...
Tiedän kuitenkin, että oma mieheni ei toisten naisten kanssa öitään nuku. Onpa aika hölmö tyttöystävä sillä kun ei ole tajunnut millaisen pelimiehen kanssa seurustelee! Ja sinä toinen poloinen haaveilet miehestä, joka on seurustellessaan valmis nukkumaan kanssasi (ja ehkä vähän muuhunkin?) Luuletko, että se mies kohtelis sua yhtään sen paremmin vaikka olisitte yhdessä? Suorastaan kuvottaa tollaset miehet, että sääliksi käy te onnettomat ihastujat, joille riittää yksi katse kaksilahkeisilta. Onko teillä minkäänlaista kunnioitusta itseänne kohtaan?