Minä menetin poikani liikenneonnettomuudessa 2003. Poika oli vain 6-vuotias enkä ole vieläkään päässyt hänen kuolemastaan yli. Eikä ole pojan kaksoisvelikään. Minulla on ihan kamala ikävä pientä Jereä. En ymmärrä miksi minulta riistettiin kiltti reipas ja niin rakas poika.
lapsi kuoli
äiti36
93000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Surullista kuulla millainen onnettomuus oli? Minä menetin veljeni 2000 hän ajoi pyörällä auton eteen eikä kypärää ollut.
Kertoisitko, miten se tapahtui? Olitko itse tai/ja kaksoisveli osallisena onnettomuudessa?
Vaikka minulla ei itsellä ole lapsia,luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu.
Itse menetin isosiskon,joka oli vasta 21,kolarissa toukokuussa.
Kaksi pientä tyttöäkin(1 ja 3v)jäivät kaipaamaan äitiään...
Samalla menetin parhaan ystävän mitä minulla on koskaan ollut.
Siskolle saatoin puhua mistä vaan ja se kans kuunteli ja antoi neuvoja jos niitä tarvitsin.
Nykyään on niin tyhjä olo enkä tiiä mitä teen ilman rakasta isosiskoani...
Kaikki muu tuntuu niin vähäpätöseltä tämän rinnalla...
Ikävä siskoa
menetin 23v. poikani moottoripyöräonnettomuudessa ja tuskin siitä koskaan yli pääsee. on vaan jatkettava elämää muiden lasten vuoksi. kamala pelko vaanii koko ajan, että menetän heidätkin. jaksetaan
Uskoisin, ettei siihen tilanteeseen pysty asettumaan kukaan sellainen, joka ei sitä ole kokenut. Toivon, etten minäkään koskaan. Itselläni on 6 vuotias poika, ja ajatuskin tuollaisesta saa palan nousemaan kurkuun ja silmäkulman kostumaan. Mutta JOS ihmiset edes ajattelisivat tuota asiaa, ja yrittäisivät samaistua tilanteeseesi, niin luulenpa, että toiminta liikenteessäkin muuttuisi hyvin suurella osalla tien käyttäjistä. Mutta niin kauan, kuin se autolla ajaminen mielletään joksikin videopeliksi tai vastaavaksi "epätodelliseksi tilanteeksi" eikä ymmärretä tilannenopeuden merkitystä tai sitä, miten ne vaaratilanteet on pienten yhteensattumien summaa, ja että aika moneen yhteensattumaan voi itsekin vaikuttaa omalla toiminnallaan, ei mikään tule muuttumaan ja kaltaisiasi käsittämättömän karmeita kohtaloita tulee lisää ja lisää...:(
Voimia ja jaksamista Sinulle.. ei kai tuohon voi sivullinen muuta sanoa..?
Minä menetin hyvän ystäväni. En pysty ymmärtämään miksi niin kävi. Jos hän olisi lähtenyt myöhemmin liikeenteeseen, tai aikaisemmin, olisiko hän välttänyt hirven. Jos ja jos...Miten noin voi käydä! Se on niin epäreilua.
Yritän selvitä päivä kerrallaan, mutta mieli on täynnä ajatuksia, mielikuvia, muistoja. Välillä ei saa nukuttua ja välillä taas nukuttaa koko ajan. Helpottaako ikävä koskaan..?
Koeta jaksaa ja kaikkea hyvää sinulle ja kaksoisveljelle! Itse menetin v 2000 isäni rajussa auto onnettomuudessa ja nyt voi sanoa että on helpompi jo toisinaan,rakastin häntä todella paljon ja osa minusta kuoli hänen mukanaan.Minullakin on kolme lasta ja jos jonkun heistä menettäisin en voi mitenkään ymmärtää miten siitä selviää edes jotenkin.Olen lukenut monesti lapsensa menettäneiden tuntemuksia ja heitä tavannutkin,minusta he ovat todellisia arjen sankareita jotka vielä pystyvät jatkamaan jotenkin elämäänsä vaikka se alussa tuntuu varmasti mahdottomalta.
Otan osaa suureen suruusi ja toivon sinulle voimia että jaksat.
..suruusi!
Itselläni myös suru pikku-veikasta joka taannoin oli onnettomuudesta. Olette perheenä ajatuksissani! Voimia!