Jospa joku nyt viimein kertoisi, mitä menettää kun tekee lapsia nuorena? Mitä sisältää se ihana ja autuas aika kun ollaan nuoria ja eletään nuoruutta? Ihan kirjaimellisesti ja suoraan kiitos. Mitä se elämä on, mitä se sisältää, mitä silloin tehdään, että se on just se nuoruus mikä kaikkien tulee elää jotta voi olla onnellinen?
Josko joku nyt sitten voisi vastata kun tästä asiasta niin kauheasti täällä jatkuvasti jauhetaan ilman minkäänlaista järkevää syytä ja perustelua.
Josko joku nyt sitten voisi vastata kun tästä asiasta niin kauheasti täällä jatkuvasti jauhetaan ilman minkäänlaista järkevää syytä ja perustelua.
Vastaukset 123
Vanhimmat
minä en menettänyt nuoruudestani pahemmin mitään muuta, kuin ikäisteni seuran, kun kaikki tuttavat sun muut olivat jo täysikäisiä ja reilusti ylikin ja näin paljon sellaista mitä ei olisi sen ikäisenä pitänyt vielä nähdäkään tai kokea! Se mitä nyt 28-vuotisena ajattelen teiniäitiydestäni, kun nuo lapset on jo murkkuikäisiä, että jos vielä saisin lapsen jollain tavoin hoitaisin ja suhtautuisin asioihin eri tavoin.
Meinaa kun kakarana rupesin tietoisesti lapsiani tekemään ja kun vanhempani tokenivat alku järkytyksestä, niin vanhempani ja lähisukulaiseni tukivat ja olivat luojan kiitos kyllä apuna todella paljon, (vähän liikaakin) joten lapsi/lapset olivat paljon hoidossa, jotta pääsisin elämään nuoruuttani ja siinä kuiteskin lisänä vielä koulun käynnit ja myöhemmin, myös työ elämä, niin kaivelee vieläkin et olisin halunnut enempi kyllä viettää aikaa lasten kanssa, kun he olivat pieniä!
Tässä iässä sitä vaan on noita vauva juttui ruvennut miettii toiselta kantilta ja jos luoja minulle vielä lapsia suo, niin en kyllä antaisi kenellekään hoitoon, vaan hoitaisin itse, niin paljon jäänyt huono omatunto kaivelemaan, kun nuo kuiteskin olivat, niin paljon hoidossa, kun olivat pieniä ja vain siitä syystä et minä saisin elää nuoruuttani!
tavallaan samat tunteet tulevat pintaan kun luen tekstiäsi.
tulin raskaaksi huonon parisuhteeseen jossa voin huonosti ja oli kauhea juhlimis kausi meneillään ja paikoillaan en pysynyt ollenkaan.
nautinkin vapaudestani.
tyttö on nyt siis 2v.
olin henkisesti todella kakara silloin kun rupesin odottamaan enkä todellakaan valmis äidiks mutta pidin vauvan.äitini halusi minulle aborttia.
erosin lapsen isästä ja olin aivan kriisi tlanteessa ja apsi oli heti 2viikkosesta hoidossa äitilläni USEIN aina viikonloput ja monesti ylikin.viikonloput vietin sitten kavereitteni kanssa jne pitäen hauskaa...
nyt huomaan lapsestani että on ollut hoidossa ja paljon ja ettäkö kaduttaa!puoleen vuoteen ei ole ollut monasti enää hoidossa sillä seurustelen ja elämä raiteillaan mutta vitutus siitä että lapsi oli aina hoidossa kasvaa...toista en kyllä aio laittaa hoitoon kun vasta isona!sen kyllä vannon.
Menetetty nuoruus sisältää vapauden tehdä ja mennä miten lystää, eikä tarvi alkaa mitään parisuhde tappeluita kestään liian nuorena.
Vapauden kaipuu tulee ennemmin tai myöhemmin ja joillakin se kestää koko loppuelämän perhesuhteista riippumatta. jos liian nuorena on sidottu "kahleisiin" niin niistä irtautuminen tulee enemmin tai myöhemmin. Kukin tekee sen omalla tyylillään ja harvoilla kestää suhde siinä myllerryksessä sitten kun se tulee.
Jokainen muuttuu nuoruusiästä verrattuna keski- ikään. Keski- iästäkin muututaan verrattuna vanhuus ikään. Mutta muutos on nuoruudesta keski- ikään rdikaalimpaa. En olisi ikinä halunnut nuoruutta elää kahlittuna johonkin perhe- elämään lasten hoitajana ja jontain parisuhdetta leikkien pikkupojan kanssa. Ei mikään ihme jos sellaiset nuorena solmitut kotileikit loppuu ennen aikojaan! Eihän nuorilla voi mitenkään olla parisuhdetaitoja, koska viisaus niihin tulee jos on tullakseen vasta myöhemmällä iällä.
hyvin nuoresta asti. Elämä ei kuitenkaan mennyt näin ja kun nyt kolmekymppisenä esikoista hoitaessani mietin mistä olisin jäänyt paitsi teiniäitinä. en keksi mitään nuoruuden vapauteen liittyvää, mitä en olisi voinut vaihtaa äitiyteen.
Eivät kaikki halua vaihtaa kumppania viikottain, juhlia viikonloppuja putkeen tms. Olen aina ollut rauhallinen perhe-ihminen ja uskon että olisin äitinä saanut nuoruudestani enemmän irti mitä näin lapsettomana sain.
Tämä on jo vanha ja jätetty juttu näköjään täällä, mutta pakko sanoa kun satuin lukemaan.
Mä olen nyt 44 ja sain nuorimmaiseni 37vuotiaana.
Olen eronnut kahteen kertaan, mutta vasta Aikuisena. Viisautta ja parisuhdetaitoja ei tarvitse jäädä odottelemaan, koska mitään takuita niitten löytymiseen tai kasvamiseen ei ole.
Itse olisin halunnut lapseni mielummin 17v.kuin yli kolmekymppisenä. Vielä näinkään pitkän matkan päästä nuoruuteen katsellessa ei ole mitään sellaista, mikä hohtaisi ylitse muiden, tapahtumaa jota en olisi vaihtanut lapsiini.
menetetty nuoruus tarkoittaa harjoittelu- ja kokeilumahdollisuuksien menetysta.
pitää tehdö kerralla hyvää ja valmista.
ei voi yrittää ja erehtyä.
aloittaa alusta. kun ei elä nuoruutta vaan suorittaa elämää...
kun on nuori voi seurustella ja tehdä bänät ja kokeilla toista suhdetta ja elää vain ja yksin itselleen. voi opiskella ja vaihtaa opiskelualaa ja tehdä mitä itse haluaa.
on yksin vastuussa vain itsestään.
menetetty nuoruus on sitä, että silloin on jo vanhempi, vastuussa toisesta, avuttomasta. se pieni on otettava kaikessa ensin huomioon. ei spontaaneja lähtöjä, ei yllätysliikkeitä. muista ainakin, että kassissa on vaihtovaippa ja vaihtovaatteet ja pari tuttelipurkkia ja muutma piltti. aina valmiina. silloinkin kun muksu on mummolassa.
ei olekaan siitä mitä MINÄ ITSE menetän, kyse on lapsesta, mitä pystyn antamaan lapselleni kun omaa elämänkokemusta ei ole, eikä ehkä ymmärrystäkään tarpeeksi tajuta mitä merkitsee kun on vastuussa uudesta ihmiselämästä.
Se on loppuelämän pituinen ratkaisu eikä sitä pidä tehdä löyhin perustein. Äitiys ja lapsen saanti yllättää aikuisenkin saati sitten elämää kokemattoman nuoren.
Te puhutte ihan totta. Lapsi ON iso muutos. En kadu lapseni pitämistä, mutta yllätyin työmäärästä. Tietenkin tiesin, miten rankkaa on hoitaa lasta, mutta yksinhuoltajuus on jotakin, mitä en suosittele kenellekään. Lapseni on ihana, mutta aikuista seuraa kaipaa ja ei se mitään, jos on nälkä: hoidat lapsen ensin, sitten syöt. Valvot yöt yksin jos lapsella on kiukkupäivä, aamulla olet nukkunut miten sattuu. Mutta näitä päiviä on mulla onneksi harvoin. Tosin kaikki eivät ole yhtä onnekkaita!
Siksi jankutan vauvakuumeisille kavereilleni että menkää naimisiin ja hommatkaa ammatti ennen kuin alatte tehdä lapsia. Siten mahdollinen lapsen isän lähtö kovertaa 120 euron suuruisen aukon miehen tiliin joka kuukausi. Aviossa on varmempaa saattaa molemmat vanhemmat vastuuseen lapsestaan ja parisuhteen pitää olla varma. Mitä työpaikan hommaamiseen tulee, ei myöskään alta 600 euron tuloilla pyyhi edes persettään, mutta sillä elättää jo itsensä ja lapsensa. Jotkut mun ystävistä on niin ajattelemattomia kun laiminlyövät opintonsa. Musta on tainnut tulla äiti muillekin kuin omalle tyttärelleni... :D.
Itse olen pärjännyt omasta mielestäni hyvin (Tähän mennessä ei oo tarvinnut vanhemmilta lähteä ruinuttamaan rahaa, olen suostunut ehkä ottamaan vastaan pitkien tappeluiden jälkeen) ja tarvitsen hoitoapua vain välillä (mikä tarkoittaa sitä, että joku katsoo ehkä kerran kuussa lasta pari tuntia aamuisin, jos haluan nukkua).
On niitäkin teiniäitejä, jotka pärjää ja niitä, jotka tekevät lapsia kenen kanssa sattuu (hyvänä esimerkkinä tästä eräs ystäväni, joka seurusteli 2kk kundinsa kanssa, tuli raskaaksi ja nyt ovat eroamassa, ovat eronneet noin 10 kertaa vuoden aikana). Mun motto on, että ihminen voi tehdä mitä tahtoo kunhan tietää vastuunsa ja seuraamukset ja kantaa niistä vastuun.
noita mottoja riittää, mutta todellisuus on todennäköisesti aivan jotain muuta.
Silloin kun käyt kapakoissa ja tulet aamulla kotiin niin on se aika rankkaa hoitaa lasta ja silloinhan tarvitset lasten hoitajan. On se kovaa hoitaa yksin lasta ja samalla pitäisi viihteelläkin käydä kokeilemassa onneensa joko kelpaisi jollekkin mihenpuolikkaalle. Ei nuoren kukaan voi tietää mitä vastuuta lapsi tuo tullessaan, eihän sitä tiedä monet vanhemmallakaan iällä tehneet mutta heillä on turvaverkostoa ympärillään kuten mies ja omat sekä miehen vanhemmat vähän auttamassa jotta nuoripari saa vähän kahdenkeskistä aikaa joskus.
Et ole ilmeisesti yksinhuoltaja perheen kasvatti kun tuollaisen riskin otit? tai oli sitten perhe koostumus mikä tahansa niin jotkut toistaa historiaansa tai tekee mitä lystää miettimättä seurauksista. Mikä on "vauvakuume"? Koittaako joku sillä keinoin paikata elämänsä tyhjiöö? Sillä minulla ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Elämääni olen sisöltöö aina hekenut joistain muista asioista ja harrastuksista enkä ole koskaan kaivannut lasta riipakseni.
"Mun motto on, että ihminen voi tehdä mitä tahtoo kunhan tietää vastuunsa ja seuraamukset ja kantaa niistä vastuun. "
- Ihminen joka tietää ja tuntee vastuunsa EI TEE MITÄ HALUAA. Se olisi täysin mahdoton yhtälö.
Mä en tarvii baarikäyntejä tai kumppania. Miksi kaikilla pitäisi olla mies? Ja jos sellanen tulee, tuskin lapsi on sille esteenä, jos se oikeasti välittää, mutta miehen hankkiminen ei oo mun elämän päätarkoitus. Saisin halutessani miehen, mutta en halua sitä, jos joku sitä epäilee.
Parisuhde ei ole mikään elämän päätarkoitus.
Säälittävää luettavaa...
Elämä on :)
vapaata, huoletonta elämää. Opiskellaan, tehdään töitä ja bailataan kavereiden kanssa. Ja olet vastuussa VAIN itsestäsi. Tietenkin kanssaeläjistä myös aina, mutta et niin kuin jos sinulla on oma lapsi.
Eli siis kyse tosiaan on just siitä mistä ajattelinkin; bailauksesta, kavereista ja vapaudesta.
En ole koskaan käynyt baarissa. Enkä aio käydä. Kavereita ei kovinkaan paljon ole, mutta ne suhteet joita on ovat lämpimiä ja varsin tyydyttäviä.
Eli siis nuorena ei saisi olla onnellinen elämästä aviomiehen kanssa kotona, leffoja yöt läpi, aamupalaksi nakkeja ja lihapullia, viikonloppuna jalkapalloa telkkarista ja jääkiekkoa hallilla.
Mikä näistä asioista on sellainen jonka lapsi estää? Tämä nyt vaan on asia jota en voi ymmärtää.
Toi nuoruun kuulostaa todella tyhmältä. Ei harmita yhtä ainutta tippaa vaikka jäisi elämättä.
Ehkä mä sitte kolmekymppisenä kadun sitä etten juo enkä polta enkä harrasta irtosuhteita ja kokeile miehiä ja tee bäniä miten huvittaa.
Sama se, harmittakoon teitä mutta mua ei harmita.
Eipä voi taas kun nauraa. Tätäkö se nuoruus sitten on? Jos näin on niin tahdon äkkiä eroon omastani;)
ei vaan se elämätön nuoruus on juuri vapautta elää vain itselleen.
nukkua aamulla, lukea kirjaa kun haluttaa, olla, tulla ja mennä oman mielen mukaan, silloin kun haluttaa.
aikaa tutustua itseensä. oppia tuntemaan kuka minä olen oikein todella. irrallisena äidistä ja isästä. omillani. minä. itse. ainutlaatuinen.
kun olet ensin holhottava lapsi ja samaan soittoon ilman itsenäistymisvaihetta huolehtiva äiti. niin siitä jää kehitykseesi aukko.
jonka sitten pyrit siellä kolmikymppisenä korjaamaan. kärsien kauheasta kolmenkympin kriisistä: tätäkö tämä nyt oli. suoraa kotoa lapsen piiaksi. hirveä murkku syytää sappea, ei arvosta laisnkaa, ei vaikka nuoruuteni häneen uhrasin. kukaan ei arvosta minua, vanhuus tulee, keski-ikä iskee...
hanki lapsi, kun kerran olet valmis. mutta tulosta ytämä ketju ja lue se kolmikymppisenä.
ja sitten vanhemmalla iällä jää haaveilemaan, joskus "voikun saisi vielä olla lapsi ei tartteisi huolehtia mistään mitään"
Eipä sitä kuule lapsen kanssa katsella niitä leffoja läpi öitä.Ensinnäkään et jaksa, toiseksi, lapsellasi voi olla koliikki,kolmanneksi, se myös syö yöllä.Kaikki "ylimääräinen" aika kannattaa käyttää rentoutumiseen ja nukkumiseen,muuten menetät sekä hermosi että terveytesi.
Omaa aamupalaa et kerkeä edes ajatella, vaikka kuinka nälkä kurnisi, lapsesi huutaa kovemmin kuin oma mahasi.
Just sen parhaan maalin missaat, kun täytyy juosten kiirehtiä vaihtamaan vaippoja ja talkkailemaan peppua..Sitten taas ruokaa ja rakkautta..
Ja sen jääkiekon voit unohtaa pikkuisen kanssa.Se kun aloittaa sen korvia viiltävän huudon, se on vaikea saada loppumaan, jos sulla ei ole tarjota just sitä mitä hän haluaa.(leikkiä,ruokaa,omaa petiään yms.) Mutta veikkaisin, että hallista löytyy monta kuikkuista lätkäfania, jotka kantaa koko porukan ilomielin pihan puolelle.
Hyvin pitkälle tuota se vanhemmuus voi olla. Pidä ja elä nuoruutes ja jätä ruusuiset kuvitelmat itkemättömästä "helposta" matkalaukku-lapsesta jolla ei ole omia tarpeita. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Toi nyt taas oli ihan naurettavaa.
Joakisen elämä ei ehkä ole samanlaista kuin sun. Ensinnäkin, kyllä mä sen aamupalan jossain vaiheessa ehdin syömään, sillä ei ole väliä onko kello 8 vai 12.
Sun mielestä kaikki ylim aika kannattaa käyttää nukkumiseen. En ehdottomastikaan ole samaa mieltä. Pakko on saada omaakin aikaa. Ei kai se lapsi nyt elämänsä ensimäistä kymmentä vuotta huda koko yötä?
Ei siellä lätkämatseissa onneksi tarvii käydä silloin kun lapsi on vielä pieni! Ja vaikka mneisikin niin mamma ottaa varmasti erittäin mirlrllään pikkuisen pariksi tuniksi hoitoon. Onpahan silläkin jotain muita sosiaalisia kontakteja kuin minut ja mieheni.
Tommosista parhaiden maalien missaamisista on turha jauhaa, kyllä niitä pelejä ehtii sen nähdä mitä tarvii. Ja tarvittaessa nyt varmaan sen kakkavaipan voi antaa odottaa kaksi minuuttia ja tuskin se peppukaan sieltä mihinkään katoaa.
Ei asiaa kannta ottaa aina niin pirun vakavasti. Kotona voi joskus olla vähän rennomminkin.
Enpä edelleenkään usko että joudun luopumaan yhtään mistään. Jos nyt en joskus pääsee lätkää katsomaan niin tuskin elämä siitä ohi on.
pinnaseni, tuollaisesta se lapsen laiminlyöminen juuri alkaa...
ei kai se haittaa jos syö joskus 8-12 välillä? ei se haittaakaan kun yksin elät tai sen aikuisen kaverisi kanssa. mutta vauva on syönyt tuohon mennessä jo parikertaa ja taaperollakin piitäisi olla menossa aamupalan lisäksi jo lounas. ja iltapäivän välipala odottaa parintunnin päässä 14-15. siis lapsi hyvin hoidettuna vie aikasi ja vaatii huomiosi 120% tai enempikin.
pakko on saada omaakin aikaa... niin on ja siksi kannattaa viettää se nuoruus ja oma-aika ilma lapsia. sillä murkun äitinä totean, että vastan nyt viidentoistavuoden jälkeen minulla on taas mahdollisuus omaan aikaan. joka on vain minun. eikä sitäkään vielä ole kuten ennen lasta. mutta lapsi ei ole aina ajatuksissa eikä halua kaikkeen mukaan.
eikä lapsi välttämäti huuda 10 vuotta, mutta nukkuu vähän ja huonosti, köpii viereen, näkee painajaisia ja tarvitsee sinua. yötä päivää... sen ne tekee jos olet valmis vastaamaan niiden huutoon ja tarvitsevuuteen. kyllä ne pian senkin tosin oppii, ettei äiti välitä...
ja se vaipan vaihdon lykkääminen. onhan noita äitejä, joiden säästöt syntyvät kun vaippa vaihdetaan vain aamuuin illoin. pointtina, että säästävät jätettä ja rahaa, kun eivät joka ulosteesta liikahda. mutta taaskin, se on alku laiminlyöntii. lapsi oppii ettei ole tärkeä. että hänellä voi ja saakin olla paha ja tukala olo. ettei äiti välitä, ei vaikka kuinka huutaa kakoissaan...
et joudu luopumaan mistään...
hyvä niin.
mutta lapsesi sitten saakin luopua sinun hyväksesi...
Ei sitä omaa aikaa saa ihan noin vain vaikka kuinka haluaisi. Se on kyllä totta, ettei siihen kulu kymmentä vuotta, eikä se huuda kaikkia öitä, se kun tekee sitä paivälläkin. Isommaksi kun kasvaa, alkaa tulla hampaita ja siitä saadaan taas kitinän aihe.Jos lapsi sattuu saamaan korvatulehduskierteen, on sekin vanhemmille rankkaa aikaa.
Ja myöskin rahat menee tiukille. Vanhempainraha ja äitiyspäivä raha on muistaakseni 80% vanhoista tuloistasi ja lapsilisä naurettavat 100 euroa.Miten ajattelit maksaa lätkämatsit yms. "oman ajan" kustannukset? Sun kun täytyy hommata vaatteita, rattaat, sänky, vaipat plus kaikkea muuta. Ei paljon jää rahaa kuukaudeksi.
Ja tuosta ettet usko, että joutuisit mistään luopumaan, siihen ei löydy sitä opettavaa neuvoa kuin kokemuksen kautta. Mutta sittenpä on jo liian myöhäistä nauttia itsenäisyydestään ilman ylimääräisiä velvoitteita.Vastuu toisesta ihmisestä painaa harteilla seuraavat 18 vuotta. Ja se ei ole lyhyt aika.
ei edelleenkään ole mitä menettää, eihän kukaan osaa kaivata sellaista mitä ei ole ollutkaan. Pointti on siinä, että kukaan....siis kukaan...jolla ei ole lasta ei voi tietää mitä se on...koska se on paljon enemmän mitä osaat edes ajatella.
Ja kyllä, kaikki muuttuu lapsen myötä...siis KAIKKI. Eniten lapsen äiti. Et ole enää entisesi palattuasi synnäriltä, mikään ei ole entisellään. Voit ajatella, että onhan lapsella isäkin joka jää vauvan kanssa tai mummi tai kummi...todennäköisesti et jätä lasta, tai jos jätät et nauti hetkestäkään poissa.
Et osaa kuvitella lähellekään sitä tunnetta mikä tulee lapsen myötä, se rakkaus, se huoli ja epätoivo kun et tiedä mitä lapsi itkee etkä osaa auttaa. Ja todellakin, lapsi voi herättää kymmenvuotiaaksi joka yö ihan helposti, toivottavasti lopettaa kuitenkin ennen kuin alat valvoa odotellen murkkua kotiin.
Sydäntäsi särkee tuhat kertaa: kun lasta rokotetaan, kun korvat sattuvat ja lapsi pelkää lääkäriä, kun pikkuinen oksentaa koko yön, kun kaverit eivät huoli joukkoon, kun joku kiusaa. Saattaa olla, etta lapsesi on arka ja herkkä, et voi mennä edes kauppaan ilman, että lapsi menee sekaisin äänistä ja uusista hajuista.
Hankkikaa lapsia toki, tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, lapset ovat ihania mutta älkää puhuko vasten parempaa tietoanne jos teillä ei ole lapsia, että lapsi ei muuta mitään tai että et joudu luopumaan mistään koska, ette tiedä. Ei kannata edes suunnitella lasta ennen kuin on valmis ehdoitta asettamaan lapsen itsensä edelle. Lapsi tarvitsee ennenkaikkea säännöllisiä rutiineja ja kasvurauhaa.
Se, että vastuu painaa harteita seuraavat 18-vuotta on täyttä potaskaa....olet loppuelämäsi vanhempi eikä huoli omasta lapsesta häviä ikinä.
Edellyttäen tietysti, että rakastat lastasi ja välillänne on kiintymyssuhde joka on edellytyksenä kaikelle kasvattamiselle. Jos edellä mainittuja ei ole silloin voi ehkä sanoa, että en joutunut luopumaan mistään eikä mikään muuttunut mutta silloin lapsi onkin laiminlyöty lapsi.
totta sun kirjotuksista on realismi kaukana, sulla ei ole mitään suhteellisuuden tajua.
Sitten kun sun muksu syntyy sä ehkä heräät todellisuuteen. Sä olet nyt ajatellu ettei toi sun lässyn lässyn elämä muutu mihinkään sori vaan pinnari kyllä se muuttuu.
Elämää ei eletä ruusunpunasetlasit silmillä, ehkä sitten joskus ymmärrät.
Tämä palsta on ihan hirveää luettavaa joku 14 vuotias murkku saa onnitteluja kun on raskaana.
Siinä on kotikasvatus menny moneenkertaan pieleen.
Kylläpä sinulla on ruusuiset kuvitelmat äitiydestä! Aioit varmaan palkata armeijan henkilöitä hoitamaan työt puolestasi? Minulla sattuu olemaan kokemusta muutamasta lapsesta ja tiedän, että lapset eivät ole leluja ja eivätkä toimi kuten sinun ajatuksesi. Edes vassaan et pääse ilman että joku huutaa oven takana. Ja on se minullekin tuttua, että valvotaan, vaikka ei enää jaksa.
Mitä muuten ajattelit tehdä, kun kaikki ei menekään sinun suunnitelmiesi mukaan? Työntää kersa takaisin sinne mistä tulikin, vai? Se nimittäin käy mielessäsi enemmän kuin usein, kun sinulla sellainen on...
Ymmärtämättömälle ei voi asiaa selittää, ei millään niin, että se sen ymärtäisi. Ja niin kauan kuin sinulla on tuo asenne et ole kypsä äidiksi. Vauvasi tulee kärsimään sinusta tuollaisen enemmän kuin sinä hänestä.
Sanot, ettet usko joutuvasi luopumaan mistään. Sanoinkin jo että tarkoituksesi on ilmaisesti palkata armeijallinen henkilöitä hoitamaan lastasi, kunhan joku sen sinulle ensin synnyttää. Nimittäin synnytyksessä menetät ensimmäisesi - synnyttämättömyytesi; fyysisestikään et palaudu koskaan synnyttämättämän tasolle.
Kerron sinulle tähän loppuun vielä, mitä menetät nykyelämästäsi:
- k a i k e n - jos riittääkään.
Mä puhuin omasta aamupalastani, en todellakaan lapsen aamupalasta! Sama kai se kaikille on mihin aikaan minä syö, lapsi saa kyllä ruokansa kun sitä tarvitsee. Viittasin tuolla sanomallani lähinnä edellisen kirjoittajan tekstiin.
Ehkä mä en tarkoittanut sitä, ettäannan olla märissä vaipoiss akoko päivän. Miksi ihmeessä teidän pitää aina ottaa kaikki sen negatiivisimman kautta???? Sitäpaitsi mm. uusimmassa vauva lehdessä kätilö toteaa, että lapsi ei välitä vaikka vaipassa olisi sammakko. Tälläkään en tarkoita 20 tunnin vaihtovälejä vaan sitä, että ei sen vaipan kimpuss atarvitse olla sillä sekunnilla kun turahtaa!
Ettekö te "aikuiset äidit" koskaan vie lapsianne mihinkään hoitoon? Olette niiden kanssa 24/7. Ai niin, mutta tehän mokaattekin vasta myöhemmin. Voette ne päiväkotiin oikein nuorena jotta pääsette luomaan oma uraanne, kun kerran olette opsikelleet on teill äoikeus myös tehdä työtä! Että lapset vaan hoitoon ja äkkiä että pääsee uraa luomaan!!
Joopa joo. Onpa älytöntä. Haukutte meitä tyhmiksi ja idiooteiksi ja että kirjoitetaan tyhmästi ja haukutaan kaikkia ilman mitään perusteita. Eipä ole häppöset perustelut muillakaan.
Ja muuten, samaisessa vauva-lehdessä todetaan myös se, että usein nuori äiti opn se kaikkein realistisin ja suhtautuu vauvan hoitoon järkevimmin. Kolmekymmppiset ovat kuulemma kolunneet läpi jokaisne oppaan joka eteen on sattunut ja odottavat sitten kaiken tapahtuvan juuri niin.
Enpä tiedä onko kokenut kätilö, joka kaiken ikäisiä ihmisiä koko ajan näkee, sitten oikeassa vai väärässä.
Sillä smalla varmaan kun ytkin! Käynhän mä töissä! Ja luuletko ettei mun miehellä ole senttiäkään tuloja...?
Ai että se sitten ratkaisee jos sulla on miljoona säästöjä. Haahaa sanon minä. Itse tulen tällä hetkellä aika vähänllä toimeen, vaatteita ostan ehkä kerran vuodessa.
No joo, ole mitä mieltä haluat.
Mistäs sä edes tiedät minkä verran mä tienaan? Vaikka tienaisin kolme kertaa enemmän kuin sä, vaikka saisinkin pelkkää äitiysrahaa.
No joo, kaikkitietävä ilmeisesti.
Huh mitä juttuja!!!
Tarkoitan siis asiaa siltä kannalta, että ei niin nuorena lapsia.
Mulla on vakituinen työpaikka, ammatti, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 4 vuotta, naimisissa siitä vuoden..No mikä estää? No mä oon 20!
mä oon kyllä totaalisen pulassa tän asian kanssa..Mies on pari vuotta vanhempi ja on ammatit ja työpaikat..Hän haluaisi lapsia, minä en vielä. Melkein jokaisella mun kaverilla on jo lapsia, nuorin heistä oli 17 saadessaan..
On todella helpottavaa lukea näitä juttuja, mä oon meinaan jo alkanut miettiin että teenkö jotakin väärin..eihän mulla lastenhankintaan estettä olis. Se vaan et olen aika nuori vielä. Ainakin omasta mielestäni..
En odottele minnekään kymmenen vuoden päähän, mutta joku 25-vuoden iän paikkeilla olisi aika hyvä.
Kyllä se nuoruus on huippua ja siittä kannattaa pitää kiinni!
Kiitos sinullekin äitixkolme ja muutkin..Ei todellakaan olisi helppoa..Minäkun olen luonteeltani sellainen että ylipuhuttua saisi..!
Jos sillä, että saat kuukaudessa 800€ käteen maksta vuokran, kaksi autoa, ruuat, korismatsi ja lätkämatsiliput ja vielä kaikki laskut.. Miten sillä voi tulla toimeen? Kummasti vuoden ajan tuli. Ja tulee jatkossakin jos on tarve. Eikä mistään tarvinnut luopua. Kaapelitelvisin vie joka kuukausi pari kymppiä, puhelimet maksaa, uloskin pääsee syömään pari kertaa kuussa.
Nyt onneksi tilanne parempi. Ihan lapsen kannalta.
`Mikä ero on kolmekymmentä vuotiaalla naimisissa olevalla, ammatin omaavalla jolla on vakituinen työpaikka, ja 19-vuotiaalla joka on tismalleen samassa tilanteessa? Kerro!
Eikö siinä sun mielestä ole mitään eroa?
Mä ne puhu urasta, en rahasta en yhtään mistään tollasesta. Tasan siitä omasta ajasta ja vapaudesta. Ei vanhempana tarttekkaa paljon missään käydä ja voipi olla että kaikilla kavereillakin on silloin jo perheet. Missäs sitä silloin käy?
Etkö haluaisi mennä vaikka baareihin? Tykkäätkö siis yleensäkin käydä?
Mut hei, sun oma juttus, ja onki hienoo kun nuorilla on työpaikat ja ammatit. Eihän siinä sitten ole mitään estettä, elämä aika hyvällä mallilla jo. Mut se riippuu tasan itsestä.
Mä olen naimisissa, 20 wee, on ammatit ja vakituinen työpaikka. Ja yhdessä ollaan oltu 4 vuotta. Miehellä samat jutut.
Mutta ei saakeli, kyllä kummallakin on vielä niin omat menonsa ja mä tahdon nauttia siitä. Siis siitä omasta ajasta yksin, miehen ja muitten kanssa.
Tässä siis mun tavoite omasta elämästäni, vaikka mieheni jo lapsia haluaisinkin.
en aijo olla mikään kolmekymppinen ensisynnyttäjä, nuorena tietysti kans. Mutta kyllä muutama vuosi saa vielä kulua.
Kyselitkö pinna muuten asiaa yleisesti vai ootko itse hankkimassa lapsia?
No en käy baareissa, enkä tosiaan haluisikaan käydä:) Äijän kanssa tulee kohta 3 vuotta täyteen, vuosi asuttu yhdessä ja vuosi oltu naimisissa.
Eipä sillä pahemmin ole merkitystä olenko tässä liikkellä yleisesti vai olenko itse raskaana, tai vaikka minulla jo olisikin lapsia. AIhe nyt vaan kiinnostaa kun täällä siitä jatkuvasti jauhetaan kertomatta mitä se nuoruus sisältää.
Eipä mulla kavereitakaan ole. Ne vähät joita on asuvat 165 km:n päässä eli harvoi nnähdään. Ja kun nähdään niin käydään kahvilla/ollaan toistemme luona.
El ilhäinnä mun elämässä on työ ja mun mies. Ja olen erittäin onnellinen. Ei mitään ongelmaa=)
ei ole mitään, niin sitäkin suuremmalla syyllä kannattas elää sitä nuoruutta. Kun kolmekybäsenä huomaat ettet ole tehny muuta kun kymmenen kersaa voipi tulla itku.
pappa betalar..
Sulleppa näyttää olevan vaikea kertoa vanhemmuudesta yhtään mitään kun kaikkeen pitää räkyttää takaisin niinku pahanen kakara!
MIKSI KUKAAN EDES YRITTÄÄ?? TUOHAN ON JOKU TÄYS NULIKKA!
Minkä ihmeen takia vedät esille, että kolmekymppiset äidit plaa plaa plaa. Minä olen 21 ja tiedän tasan tarkkaan mitä se lapsen kanssa eläminen tarkoittaa. Kaikki asiat eivät todellakaan ole noin yksinkertaisia, helppoja ja "kyllä mä tän klaaraan paremmin ku kolmikymppiset mutsit ku mä jaksan paremmin ja tajuan enemmän".
En väitä, etteikö nuoremmat äidit osaa hyvin hoitaa lapsiaan, tai että olisimme huonompia äitejä.Mutta muistatko enää edes koko keskustelun aihetta? Että mitä menettää! Olen niitä sulle koittanut kertoa, mutta jos ei ne vastauset sinua miellytä tai et jostain syystä niitä voi hyväksyä, niin miksi ihmeessä niitä sitten täällä kyselet? Miksi täytyy kaikkeen vastailla noin vihamielisen oloisesti?
Ja tulipa mieleeni, etten ole lukenut yhtään artikkelia, missä joku äiti olisi rehellisesti voinut kertoa, ettei lapset aina ole niitä helpoimpia.Kaikki vain ylistävät äitiyden ihanuutta poseeraten vasta syntyneen muksun kanssa, muistamatta, että se arki alkaa kotona.
Kätilö sanoi kotikäynnillä, kun vaihdoin tytöltä vaippaa, että: "On se hyvä että nykyaikana on nuoriakin äitejä, ne juuri osaa käsitellä vauvaa oikein ettei turhaan pelkää vaan ronskisti vaan tekevät asiat, kolmekymppisissä on juuri se vika, että ne pitää vauvaa särkyvänä esineenä ja vauvakin siinä tulee epävarmaksi".
Lisäksi valmennuksessa sanottiin: "Nykyaikana se on huono juttu, että synnytysikä alkaa lähenemään sitä kolmeakymppiä ja sitten alkaa siinä olla jo kaikenlaisia ongelmia valmiiksikin".
Suck on that! ;).
perseenluomanainen se siinä kertoo, mitä joku kätilö on sille sanonu.
Mutta se on sanottu vain siksi kun teineillä on ollu pelko persuksissa. Täytyyhän sitä jotain rohkasevaakin sanoa noille sinisilmäisille "kasvattajille"..
... tässä itsekseni laskin, ystäväni, että vaipat maksaa PERKELEESTI. Jos ei halua pestä pyykkiä jatkuvasti huonojen vaippojen ylivuodon seurauksena, niin niihin menee ihan oikeasti vähintään se viiskymppiä kuussa. Ja jos imetys ei onnistu, korvikkeita menee päivässä muutama kappale ja ne maksaa 30-50snt kappaleelta. Riippuu tietysti mitä korviketta ostaa.
Entäs sairaalakulut? Lääkkeet? Lapsen ilmavaivat? Omat lääkkeet? Lapsen vaatteet? Kylpyvesi? Kylpyamme? Vaunut? Rattaat? Koppa?
Mieti nyt tarkkaan. Koskaan ei tiedä, joutuuko lähtemään taksilla sairaalaan. Onko muutama kymppi säästössä sitä varten? Entä oletko valmis jaksamaan lasta 24/7, yövalvomisineen, itkujen ja muiden kera?
Juttu a: mä en ole syönyt sun eväitäs. Jos vituttaa noin paljon se että meitä kehutaan niin mä en ole siihen syyllinen.
Juttu b: se miten mä elän ei ole sulta pois.
Juttu c: on säälittävää haukkua toista jos ei parempaa keksi.
Juttu d: teineillä ei ole pelkoa persuksissa.
Juttu e: mä en ole sinisilmäinen kasvattaja.
Oliko muuta?
Mulle sanottiin noi samat asiat, mutta silti ajattelen, että kyllä kaikki vanhemmat kasvavat vanhemmiksi ja osaavat lastaan käsitellä oikein. Iästä riippumatta. Siitä on turha kiistellä, mikä/kenen mielipide on oikein ja kuka tietää ja osaa mitä. On varmasti nuoria äitejä, jotka käsittelevät lapsiaan taidolla, mutta on myös niitä, jotka aristelevat otteissaan. Ei se ole iästä kiinni.
Ja noilla ongelmilla tarkoitetaan varmaankin raskaaksi tuloa, raskauden etenemistä ja itse synnytystä. Se on jokaiselle niin yksilöllistä ettei kannata neuvolatätien "nuoret onnistuu paremmin"-puheista enempää noteerata.
Eipä ole isukki koskaan maksanut yhtään mitään.
Hei anteeksi, valehtelin. Kerran se osti mulle autoon tuulilasinpesunestettä firman luottokortilla. Ja siihen on jäänyt.
Vituttaako että nuoretkin voi olla omavaraisia...?;)
Kai mä nyt jollakin puolustaudun enkä sano vaan että "joo no hei sä oot ihan oikeessa".
Tästä keksustelusta tuli ihan kauhea. Odotin ihan oikeasti aika paljon, mutta samanlaiseksi tää meni kuin täällä kaikki muukin.
Joo ei kun hei ei mulla ole senttiäkään rahaa....
Vaunut on, amme on, vaatteetkin on pari vuotiaaksi asti.
Kestovaipatkin on valmiina. Tosin aion käyttää sivussa myös kertakäyttöisiä. Siskolla vaippoihin menee pesuaineineen ja kertakäyttöisineen n. 20€ kuussa. No, ehkä meidän lapsi sitten paskoo vitusti enemmän.
Sairaalakulut, lääkel´kulut (niin omat kuin lapsenkin) kattaa vakuutus. Se on olemass aihan vaan sitä varten. Kylpyvesi ei maksa. Vuokraan kuulu vesimkasu.
Taksilla ei tarvi mennä yhtään mihinkään, sitä varten on oma auto=)
Juu kyllä valvominen varmaan onnistuu kun on tähänkin mennessä onnistunut ihan tehokkaasti. Unentarve on n. 5H/vrk joten uskon että sen ainakin välillä saan revityksi jostakin.
Kyllä mä nyt tiedän mitä sä tienaat. :) Sä et todellakaan tienaa niin hyvin, ettet sais nälkärajoilla elää muksus kanssa...Entäs jos äijäs ottaa ja pakkaa kamansa? Kaikki miehet ei välttämättä kestä isyyden tuomia paineita ja muutoksia parisuhteeseen....Ootkos miettiny sitä?
Että kyllä se muksu sitä elämää muuttaa..Se koti ei enää yht'äkkiä olekaan se rauhallinen onnen tyyssija..
Mä voin ottaa sen riskin. Uskon sen olevan sen arvoista.
Kymmentä tässä tuskin ehtii millään kolmeenkymppiin mennessä mutta jos nyt parikin...;)
Osaahan tää yks ihan englantiakin täytyy sen olla tosi "taitava". Oppiihan lapsi sitten äidiltään tän käytännön englannin esim fuck you ym..
lisätä että näyttääpi olevan nuorillakin noita ongelmia, nimittäin mielenterveyden kanssa.
Sulla on ainakin paljon kavereita, mielikuvitus sellaisia.
että kaikki sanoo sulle että et sä mitään menetä.
Miten joku voi olla noin hölmö, ettei tajua että ihmiset muodostavat omia mielipiteitään..
Nää asiat menee täällä aina riitelyksi!
Mutta oli nainen minkä ikäinen tahansa, niin aina se vaan menee niin et ekan lapsen kanssa jokainen on sinisilmäinen kasvattaja ja joka ikä ryhmästä löytyy huonoja ja hyviä vanhempia ja jokaisella on omat näkemyksensä.
Mulla oli ainakin pelko persuuksissa aikoinaan et lapsi lähtee huostaa nuoren ikäni vuoksi ja se pelko ei lähtenytkään ihan tosta noin vaan ja pelko persuuksissa tavallaan on vieläkin et mitä niistä isoina tulee, mut eikös nyt jokainen vanhempi toivo lapsestaan ns.kunnollista aikuista.
Onneksi ei silti kaikista teinivanhempien lapsista tule teinivanhempia kuin ei kaikista juoppojenkaa lapsista tule juoppoja tai ns.menestyvien vanhempien lapsista menestyviä jne...
Ja kyllä mä ainakin nykyisin suhtaudun vanhemmuuteen ja lapsi asioihin erilailla mitä silloin teininä, kun tuli noi lapset tehtyä, et kyllä se ikä muuttaa käsityksiä asioista myönnän!
No et onneksi tiedä mitä mä tienaan tai mitä mieheni tiena. Ihan näin yleisesti ottaen korkeasti koulutetut usein tienaavat aika hyvin, toki alasta riippuen.
"Entäs jos äijäs ottaa ja pakkaa kamansa? Kaikki miehet ei välttämättä kestä isyyden tuomia paineita ja muutoksia parisuhteeseen."
Mitä ihmettä? Tollastako pitäs miettiä? Ihan yhtälailla se voi lähteä kolmen vuoden päästä. En ymmärrä tätä juttua ollenkaan. Tuskinpa pakkaa ja lähtee, rakastetaan toisiamme ja odotetaan vauvaa ihan yhtä paljon. JA jos lähteekin niin maksaa ainakin elatusapua, että tuskinpa tulee ongelmaa. Jos olet koskaan kuulut sanaa avioehto ymmärtänet että sekin voi erotilantessa taata jotakin.
Selvä. Se nähdään jos/kun se syntyy. Voin kertoa sitten millaista on:) Kaikilla ei välttämättä mene yhtä huonosti kuin sulla, sori vaan;) Tais oma miehes ottaa ja lähteä' kun noin katkera olet-
Mistäs oot päätelly että mulla menee huonosti? Kyllä mulla on kaikki hyvin ja olen lapsestani onnellinen.On vain tullut sivustaseurattua jos jonkinlaisia perheitä ja itkuja, kun ei enää kestetä perhe-elämää ja kun kaikki ei olekkaan niin ihanaa ja onnellista kuin kuviteltiin. Mielestäni kaikkien tulisi miettiä aivan kaikki asiat uudelta kannalta, ennen kuin raskaus pannaan alulle. Jos myöhemmin huomaakin, ettei kaikki mennyt niin kuin suunnitteli, on se kova pala huomata epäonnistuneensa.
Mutta jos todella tiedät ja tajuat, mitä olette tekemässä, onnea matkaan. En tahtoisi kenellekkään/kenenkään lapselle samanlaista tarinaa kuin eräs uusi keskustelu nimeltä Juoppomutsi.Tyypillinen tarina ei eletystä nuoruudesta ja kun se elämä alkaa mennä alamäkeä.
... unitarve 4-5 tuntia yössä, jaksoin sitä peräti kaksikin viikkoa putkeen, mutta mitäs, jos lapselle tulee koliikki?
Mä en missään muodossa halua kyseenalaistaa sun elämänvalintoja, haluan vaan kokemuksesta tietävänä varmistaa että tiedät mihin ryhdyt!
(Ja noista saarnaajista ei kannata välittää, ilmeisesti oma elämä jotenkin pilalla kun pitää muita haukkua, siitähän se kertoo, oon sen kokenut niin miljoonat kerrat).
Ja ilmeisesti sä oot mielestäs ainoa jolla on oikeus sanoa niitä?
Tää palsta on EDELLEENKIN tarkoitettu teinivanhempien keskustelupaikaksi. Enhän minäkään mene jollekin esim. tietokonepalstalle haukkumaan tietokoneihmisiä typeriksi nörteiksi!
juu no etpä näytä muutenkaan olevan kypsä äidiksi ku alat toisia täällä morkkaamaan ja päätäs aukomaan. Ei ainakaan tuo joka sulle oli kirjottanu, ollu sua mitenkään alentanu...Vai oonko väärässä? Tartteeko kiskoo herneet paprikoineen nokkaan jos joku ajattelee järkevämmin ku sinä?
että "on hyvä, kun malttaa odottaa tarpeeksi kauan eikä ryntää suin päin tekemään lapsena lapsia. On sitä elämänkokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta josta on suuri hyöty lapselle, sekä aineellinen että henkinen..."
Joten se siitä ja sen pituudesta. Olin tuolloin 34 v.
Iahn vaan tiedoksesi, tämä palsta tuskin antaa kenestäkään kovin todenmukaista kuvaa. En todellakaan koskaan puhu kenellekkään niinkuin täällä, kyllä mulla sentään jonkintasoinen sivistys on. Älykkyysosamääräkin huomattavasti keskitasoa korkeampi.
Siitä kuka ajattelee järkevämmin kun joku i voi sanoa mitään. Tässä asiassa totuutta ei valitettavasti ole. KAi mä hei morkkaan takaisin jos mua morkataan! IHmisellä on ihan luonnostaan jonkintasoinen itsesuojeluvaisto...;)
Tämän palstan ideana on hei lähinnä provosointi. KAikkea ei kannata ottaa niin pirun vakavasti. Että semmottis.
KAi meidän kuuluis lähinnä pitää yhtä, ollaan sentään molemmat nuoria...:)
Mun unentarve on ollut max 5h/vrk viimeiset 9 vuotta. En vaan yksinkertaisesti koskaan nuku enenmpää. Tuon voi myös jakaa niin että nukkuu 5 kertaa yhden tunnin. JA se riittää silti. EIkä kukaan ymmärrä sitä.
Juuh. Toivottavasti tässä pärjätään. Uskon jokatapauksessa, että se on nyt helpompaa kuin kymmenen vuoden päästä.
Voi hellanlettas, onko älykkyysosamäärä ihan huomattavasti korkeampi? Ei sitä kyllä yhestäkää sun kirjotuksesta huomaa. Kävin kuule kaikki nuo tekstit läpi, eikä niis kukaa ollu sua morkannu tollasilla sanoilla mitä sä täällä viljelet. Eikö "sivistyneen" ihmisen kuulu osata keskustella asiasta sivistyneesti? Vai ootko koulussa ja kotonaki aukonu päätäs ja vetäny turpiin opettajias ja vanhempias? Oot sä kyllä vähän hölmö..
...mitä varten tällainen palsta on olemassa? Ei sitä varten että voisin tulla tänne kertomaan olevani fiksu, sivistynyt ja raskaana. Ei. Tämä on teiniäitien ja "kunnon" äitien sotatanner jossa tapellaan siitä, onko teiniäitiys hyväksyttävää vai ei.
Siihen onko se järkevää minulla ei ole mielipidettä.
Jos esitän mielipiteeni ja joku kumoaa sen, on mielestäni itsestään selvää että sanon näkemykseni uudestaan vähän eriatavalla. En kai mä ala sanomaan että no joo, sä olet oikeassa, jos kerran olen jostain asiasta jotakin mieltä.
Aluksi voidaan lähteä liikkeele siitä, että täällä kukaan ei tiedä, kenellä on lapsia ja minkä ikäinen kukakin on. Saatika mit' sukupuolta ja missä' elämäntilanteessa kukin on.
Ketään ei voi alkaa tämän keskustelun perusteella lukittelemaan sen tyhmemmäksi kuin toista. Tänne tuskin kovinkaan moni kirjoittaa ns. tosissaan, sillä kielellä mitä normaaliti puhut.
Tämä on provosointia. Älä ota kaikkea niin kirjaimellisesti.
Jos yhen kerran sanoo näkemyksensä ja toinen sen kumoaa, niin sä sitte sanot saman näkemykses, minkä jo aiemmin mut haukkumasanoilla. Luuletko et voitat "väittelyn" jos lisäät sinne parit hey camoonit tai kirosanat? Etkö nä jo oo mainostanu ittees normaalia järkevämpänä ja kaikki ookoo tyyppinä?? Onko sulla joku jakomielitauti vai mikä? Onhan varmasti sellanen lääkitys, ettei tuleva pentus oo pillerin pyörittäjä jo syntyessään? Luin tuolta alempaa jonku tyypin käsityksen susta ja pakko myöntää et oon saanu saman tyylisen kuvan. Tais olla joltai marjukalta.. Kai. En muista.
Mut hyvä ja osuva mun mielest. :))
HYVÄ MARJUKKA!!!!!!! :)))
Ihan varmasti tulet pärjäämään. Huomaat kuukauden kuluttua lapsen syntymästä, ettet enää osaa elää ilman lasta. Jos joku katsoo puolestani lasta sillon tällön aamulla pari tuntia, jos on yö mennyt vitulleen (sitä katsomista kylläkin tapahtuu ehkä kerran kuussa) niin huomaa, että lasta on ollut jo kova ikävä. Vaikka sen ajan olisikin nukkunut, se piristää ihan hirveästi.
Go for that, jos siltä tuntuu. Ei kukaan voi sanoa miten sun pitäisi elää: jokainen ihminen on yksilö omine kokemuksineen ja mielipiteineen. Itsellä tuo lapsenhankinta oli vähän tyyliin kysymys siitä, miten kylmää vettä alhaalla on (tiedäthän, hyppäämistä veteen tietämättä miten lämmintä se on) mutta vesi oli erittäin lämmintä. Kodin hoito on täyttä työtä ja tarvitsee yllättävän paljon kaikkea perustavaraa (lautasia yms.) mutta KUKAAN ei voi sanoa, miten hyvin sä asioitasi osaat hoitaa, ellei sitä ole oikeasti NÄHNYT.
Tsemppiä, sitä tarvitaan. Sähän olet naimisissakin jo, joten mies ei ainakaan vastuutta pääse jos päättää alkaa pelleilemään. :) Enkä mä usko että alkaa, kuulostaa ihan hyvältä toi sun tilanne. Mulle taasen raskaus oli yllätys ja vaikka lapsen isä maanitteli pitämään lapsen, lähti sitten kuitenkin, mutta siinä vaiheessa olin varma, että haluan lapseni. Miksi se muuten olisi tullut, ellei sitä olisi mulle tarkoitettu?
Nuorena sitä muutenkin jaksaa enemmän, kuin vanhempana.
Yllätyksenä tuli raskaus meillekin. Lopetin pillereitten syömisen kesäkuussa ja piti miettiä joitain muuta ehkäisykeinoa. Se sitten unohtui työkiireiden keskellä ja elokuun lopussa huomasin olevani raskaana... Vauvasta oltiin kyllä puhuttu jo, mutta ajateltiin odottaa siihen asti että mies valmistuu. Nyt hän hyvällä tuurilla ehtiikin ennen laskettua aikaa.
Meillä on onneksi mamma lähellä joka ottaisi vauvan varmaan kokonaan itselleen jos annettais. Hoitaja siis ainakin löytyy, ja minusta on hyvä niin. Haluan että lapsi oppii olemaan muidenkin kuin minun ja mieheni kanssa. Päiväkotiin sitä nimittäin ei viedä ennekuin esikouluun ehkä.
Sitähän nyt ei vielä tiedä päästäänkö edes viidennelle kuulle. Parasta kuitenkin toivon, lapsi on nyt jo niin odotetu ja rakastettu että..
Noh, jaarittelut sikseen. Tsemppiä sullekin hei pikkuises kanssa, minkä ikäinen hän nyt muuten on...?
Noh, onneksi täällä ei edlleenkään kukaan tiedä minkä ikäienn olen, mitä sukupuolta edustan ja kenen kommentteja täällä lauon.
Voit olla ihan mitä mieltä itse haluat, mulle se on aivan sama. Tunnen itse itseni ja tiedän mikä omass aelämässäni on oikein.
Se mitä kenenkin sairauksiin tulee ei varmaankaan kuulu tänne. Tuollaista sana akuin jakomielitauti ei nykyaikana käytetä.
Mitä kiroiluun ja noihin "hey come oneihin" tulee, tämä on provosointia. Tämä on keksustelupalsta jolla ei ole kenellekkään mitään merktiystä.
on tää maailma sitte menny ihan kamalaksi. Se on ainakin vrma ett äkun lapsia saan niin Suomeen en jää.
tuokin tavallaan selitys...
Monennella viikolla sä siis oot nyt tarkasti? Onnea hirveästi. Toivotaan ettei tule raskausmyrkytystä, se on oikeesti hirvee tauti (jalat turpoaa 3-kertaisiksi, ei pysty olee 15 minsaa enempää pystyssä ja makaaminen oikeasti puuduttaa). Multa kiellettiin auringossa oleminen ja valmisruokien syönti, tosin en syö niitä muutenkaan ja aurinkoa inhoan, joten ei paha...
Pikkuiseni on nyt kaksikuinen, hirveän kiltti vauva :) Vuoden päästä kouluun ja tyttö hoitoon. Vähän surettaa jättää se mutta ei ole oikeasti varaa pitää hoitovapaita, nyky-yhteiskunnan tahti on sellanen että...
Mut muista, että vain sä itse tiedät, mikä on sun lapselle parhaaksi. Älä kuuntele mitään, että "pitää syöttää kolmen tunnin välein, pitää tehdä sitä ja tätä" yms. Tai itsehän sä sen päätät. Mun vauva oli vähän yli 2,5 kiloa kun syntyi ja hyvin on kasvanut vaikka en ole herättänyt syömään kolmen tunnin välein. SIitä ei tullut oikeasti mitään... jos sitä yritin herättää, vaihdoin vaipat ja kaikkea, niin silti se nukahti ennen kun syömään päästiin, sit heräs tunnin päästä itse siitä herättämisestä =D.
No joo, jos sä kaipaat jotain neuvoja, niin mä oon varmaan oppinu raskauksista enemmän kuin yläasteella opitaan siitä yhteensä... tai millon ne lisääntymistunnit olikaan... :D. Emmä enää muista. Tsemppiä ja onnea kamalasti. Nauti odotusajasta! :)
kyllä että sulta on jääny useampikin tunti koulussa väliin..joten älkää nyt tältä kyselkö mitään neuvo jotka liittyy pienen vauvan hoitoon.
No ompa kyllä jännä jos tulee raskaaksi jos ei käytä ehkäisyä! Mihin tämä maailma on oikein menny jos ihan noin vaan tulee raskaaksi?!
No huh huh! Hip hurraa vastuuntunto!
Tervetuloa vahinkovankkurit!!!!
vauvoista ei voi vielä sanoa kiltti vauva tai tuhma vauva. Vauvat katsos ei osaa sellaista taitoa. Ne eivät suinkaan kiltteyttään ole itkemättä. Ei ole kilttiä vauvaa olemassakaan.
Eiksookin jännää...;) Eipä vaan kumpikaan uskottu et vois käydä niin hyvä tuuri et heti tokasta kierrosta tärppää. Kun aikaisemmin olin ollut vuoden ilman ehkäisyä ilman raskautta, raskaaksi tuleminen kun on sattuneesta syystä kohdallani hiukan vaikeampaa.
Mä sitä ainakin koko ajan toivoinkin, miehestä en ole ihan niin varma mutta nyt ainakin vaikuttaa innostuneelta...
Eiköhä'n meistä jokainen ole jonkinlainen vahinko. Toisaalta en kyllä puhuisi vahingosta..Ennemminkin yllätyksestä.. En tosian uskonut sen käyvän näin nopeasti..Yiedettiin toki mahdollisuus kun lopetin pillereiden syömisen, mutta ei vaan ehditty etsimään uutta ehkäsiyä. Mieskin sitten sanoi jo kerran että annetaan ole, sieltä tulee jotakin jos on tullakseen.
Onpa teillä ollu kiirettä johonki puskaan hässimään ku ette kerenny sitä ehkäsyä etsimään.. Niitä ois löytyny vaikka lähimmältä huoltsikalta tai omasta lähikaupasta!
Seli seli..Vahinkovankkurit rulettaa!
riittää yksi kerta. Ihan vaan tiedoksi...
Ja sanoit että "unohtui työkiireiden keskellä " se ehkäisy. Ja nyt kirjoitit ettei uskottu raskauden mahdollisuuteen, se on kyllä kuule ihan eri asia...
Eikä ole jokainen vahinkona alkunsa saanut. Kaikkien vanhemmat eivät unohda ehkäistä. Vaan osalla on yhteinen tarkoitus saattaa lapsi alulle.
Vanha temppu, pillerit unohtui...Monelleko miehelle menee läpi vuosittain? Varmasti hyvin monelle.
Kyllä ne ihan yhteisymmärryksessä pois jätettiin.
Ja joo, kondomeja saa huoltoasemalta mutta niitä ei kaikki voi käyttää. Lähinnä oli tarkoitus hommata joku keino joka ei ole kemiallinen, mutta sen etsiminen osoittautui yllättävän hankalaksi joten asia vaan jäi sitten vähäksi aikaa. Mies itse vei loput kymmenen liuskaa pillereitä apteekkiin tuhottavaksi joten ihan varmasti tiesi ettei niitä enää syödä.
Lapsi sentään syntyy avioliittoon, ei sen ulkopuolelle kuten monella.
Raskaus on aina jonkinlainen vahinko. Vaatii monta pientä ihmettä että se edes alkaa.
Tosiaan, siihen mahdollisuuteen että tulisin raskaaksi ei oikeastaan kumpikaan uskottu. Se itseasiassa oli minun kohdallani hyvin epätodennäköistä sairauteni ja lääkitykseni takia. No tällainen ihme sitten kävi ja tulin kuitenkin. Eipä olisi ainakaan parempaa ajankohtaa voinut tulla, lasketun ajan aikoihin elämä on hyvin todennäköisesti oikein mallillaan:)
Mutta enhän mä tästä asiasta ole tilivelvollinen kenellekkään. Onneksi, eipä tarvitse teille selitellä.
taida käydä täysillä raskaus on aina jonkinlainen vahinko? no voi harmi että se oli teillä vahinko.
Turha ajatella että se olis kaikilla vahinko, muut sentään osaa hiukan suunnitella elämäänsä eteenpäin.
Kaikki ei tee lasta hetken mielijoheteesta kuten sinä.
..niin mikä on hetken mielijohde...? Millaisella aikataululla lapsi silloin tehdään?
Kyse ei tosiaankaan ole mistään hetken mielijohteestä, on tästä nyt sentään puhuttu siitä asti kun naimisiin mentiin. Vuoden avioliiton jälkeen on mielstäni ihan hyvä aika tällaista tehtailemaan...? Varsinaisesti raskautta ei tosiaan suunnitelet, miksi asiasta pitäisi mitään stressiä ottakaan? Parmepi kai olla ajattelematta koko asiaa niin sieltähän se tärppäsikin. Jos yrittämään ois ruvettu niin ei varmaan ois tullut. Sitä todennäkösiyyttä kun tosiaan minun kohdallani valtavasti laskee sairaus ja lääktitys.
Kukaan ei todellakaan tiedä sinusta juuri mitään. Vaikea olisikaan muuten tietää, kun välillä olet sivistynyt ja korkeasti koulutettu ja välillä et omaa ollenkaan kunnianhimoa ja et tähtää duunaria ylemmäksi...
Mutta totta, täällä on tarkoitus provosoida ja parhaat keskustelut saakin juuri provoasenteella. Mutta onhan se jo hurjaa, että ihmisiä aletaan haukkumaan, vaikka haukkuisikin vain sitä mitä toisen luulee olevan. Täällä on myös ihmisiä, jotka ovat omien sanojensa mukaan tosiasenteella mukana, niitä varmasti ärsyttää kun provoillaan väliin. Sinustakaan ei aina todellakaan ole ottanut selvää, kun jutut vaihtuvat sen mukaan miten saa parhaiten toista ärsytettyä, sitten väliin isketkin kommentin tai kysymyksen joka voisi olla todellinenkin, eikä provokaatioita, se sekoittaa pakkaa kovasti. Joillakin ihmisillä on todellista asiaa, joillekin keskustelupalstallakin saattaa olla todellista merkitystä. Sitä on vaikea käsittää, mutta eikö vasta ollut jotain oikeudenkäyntejäkin, kun ihmiset olivat loukkaantuneet niin pahasti jostain mitä oli keskustelupalstalla tapahtunut? Jotain se kertoo ihmisestä kun pystyy edes tuntematonta kuvitteellista hahmoa lyömään navan alle, itse en olisi uskonut sellaiseen pystyväni, mutta nyt kun olen tutustunut enemmissä määrin näihin keskustelupalstoihin, niin tutustunut olen itseenikin paremmin. Milloin minusta tuli tälläinen?
Ai niin muuten; minkä suomenkielisen diagnoosin sinä anataisit skitsofreniaa sairastavalle, jos jakomielisistä ei enää puhuta? (Tuokin provosointia, tartutaan pienin virheisiin, viilataan pilkkua oikein, ettei vaan saa sellaista kuvaa, että jostain voisi ikinä olla samaa mieltä...)
tässä haukkuu sinua tyhmäksi tai muuksikaan? Minulta jäi semmoiset kyllä huomaamatta. Se että kritisoi lastentekoa nuorena, ei ole haukkumista.
Kärkkäistä vastauksistasi huomaa kypsymättömyytesi. Et kestä minkäänlaista kritiikkiä, vaan etsit vain lastenhankintapäätöstäsi pönkittäviä kommentteja, "lupaa" siihen. Aikuinen ihminen ei sellaisia tarvitse, vaan päättää itse onko kypsä lasten hankintaan vai ei!
Kyselet myös mitä se menetetty nuoruus on. Se on asia, jota on vaikea selittää, eikä sitä tajuakaan ennen kuin vanhempana. Niin minullekin kävi; itse menin naimisiin 18-vuotiaana, puolisoni oli vasta 17. Tosin lapsia "tehtiin" vasta monta vuotta myöhemmmin... ja olen vasta nyt päälle 3-kymppisenä todellakin tajunnut, mihin olen sitoutunut. Enkä tarkoita tällä sitä, että katuisin avioliittoani - siitä olen onnellinen - mutta ehkä olisi kannattanut kuunnella vanhempien neuvoja ja siirtää avioliittoaikeita muutamalla vuodella... nyt vasta tajuan, mitä nuo "kalkkikset" tarkoittivat, kun kehoittivat harkitsemaan/lykkäämään asiaa. Mitään ruusuilla tanssia perhe-elämä ei aina ole, ei vaikka parisuhde olisikin kunnossa! Elämässä voi sattua yllätyksiä, joita ei voi ennakoida, ja jotka heijastuvat perhe-elämään erilaisina vaikeuksina. Mm. kahden läheisen ihmisen masennus ja itsemurha. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei (liian) nuorella ihmisellä ole aina riittävästi eväitä tällaisiin tilanteisiin. Itsekin tekisin monta asiaa nyt toisin, jos vain voisin. Elämä opettaa, myös kasvattaa, ja mielestäni enimmät harjoitukset kannattaisi hoitaa pois alta ennen kuin kuvioissa on mahdollinen 3. sivullinen niistä kärsimässä... ja että tietäisi edes itse siinä vaiheessa kuka minä olen.
tuolla kirjoituksellasi keskenkasvuiseksi lapseksi.
raskauteni (eli lapsi) ei taatusti ollut mikään vahinko (siinä mielessä mitä tuolla sanalla yleensä tarkoitetaan) eikä edes ylläri. Kyllä sitä kauan sai tuskanhiki otsalla varta vasten yrittää, ennen kuin mitään tapahtui... eli tekemällä tehtiin, niin sanotusti, ei taatusti tullut vahingossa.
Mielestäni se ei ole vahinko, että jättää pillerit tms. ehkäisyn pois, menee sänkyyn vaikka tietää ettei ehkäisyä ole, ja sitten tulee raskaaksi.
lukemalla näitä viestejä. Eron näkee kirjoittelutyylistä, muun muassa.
hyvin tienaava"
Tuota hoit aikaisemmin. Eipä tuo 800 e/kk käteen todellakaan mene tuohon kategoriaan... jo keskipalkkaisenkin suomalaisen nettopalkka on lähes tuplasti tuon. Puhumattakaan niistä hyvin tienaavista korkeakoulutetuista..
Puhut itseäsi koko ajan pussiin.
nuoruuden ja sitä ei saa koskaan takaisin kun se kerran on mennyt.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000010430083
Opiskellaan, tehdään töitä, tehdään töitä, tehdään töitä, thedään töitä.. Pedataan itselle paikka yhteiskunnassa veroja maksavana ihmisenä silloin kun yritys ulkoistaa palvelut Kiinaan ja yt- neuvottelee työikäiset naiset ulos sen perusteella kuinka pitkä työkokemus on. Kartutetaan työeläkettä, sairaseläkettä ja mahdollisuutta mahdollisimman hyvään äitiyspäivä rahaan. Käydään ulkomailla vaihdossa ja opitaan kieli jota tulevaisuudessa työmarkkinoilla on osattava jos meinaa yrityksessä pysyä vaikka sattuu olemaan nainen, lapsellinen ja vielä hedelmällisessä iässä. Vaihtovuotena kartutetaan mahdollisuudet toisenlaiseen yhteiskuntaan muuttamisesta, tutustutaan paikallisen verotukseen ja mietitään olisiko siitä itselle hyötyä.. Käydään ystävien kanssa lomamatkoilla toisella mantereella, ostetaan asunto ja vuokrataan se pois vuokrakatteen saamiseksi, ostetaan toinen asunto ja vuokrataan se pois katteen saamiseksi ja edes jonkinlaisen omaisuuden turvaamiseksi sitä aikaa varten jolloin yritys on yt- neuvotellut työntekijänsä ulos ja ansisidonnainen ei kutsu..
Olisiko tässä alkua?
Valitettavasti myös duunareita tarvitaan. Joilla ei ole intoa matkustaa tai opiskella. Jotka haluavat vaan vähän omaa rauhaa yhteiskunnassa, tulevat toimeen vähällä ja ovat tyytyväisiä elämäänsä juuri näin.
Äitiyspäiväraha on ihan sama olit sitten töissä vuoden tai sata. Mitä eläkkeisiin tulee, ajatus on vähän turhan kaukainen. En aio suunnitella elämäääni neljänkymmenn vuoden päästä. Todennäköisesti en silloin enää edes ole hengissä:)
voi hyvä tavaton.
et edes tiedä, että äitiyspäiväraha määräytyy edellisen vuoden verotettavan tulon mukaan ja että sitä voi korottaa viimeisen kuudenkuukauden ansioihin vedoten jos ne ansiot ovat 20% korkeammat kuin edellisen verokauden.
ja kai sen tiedät että verotettavaan tuloon vaikuttaa taas palkka.
ja keskimääräinen elinikä on naisilla lähempänä 80vuotta. joten jos aiot olla kuollut neljänkymmenen vuoden päästä, joudut elämään tosi vauhdikkaasti ja cvaarahakuisasti.
Juu kiitos valaistuksesta mutta tiedän kyllä paljon päiväraha on ja paljon se minun kohdallani on.
Mistäs tiedät mihin kuolen neljänkymmenenvuoden päästä? Jospa vaikka on joku sairaus joka vie..
Jospa ei.. tiedossa on kansaneläke, 580€/ kk josta sitten maksat sen ajan asumisen, elämisen, raihnaisen ruumiin hoitoon lääkkeet ja lääkärit. Eipä houkuta, ei.
Itselläni on kertynyt sairaseläkettä tällä hetkellä 1500€/ kk ja työeläkettä tässäkin vaiheessa vasta reilun kansaneläkkeen verran. Työaikaa edessä ehkä hyvässä lykyssä 30 vuotta.. ja tosiaan sijoitettua pääomaa parin, kolmen vanhan miljoonan verran. Ihan tervetullut lisä siinä vaiheessa, jos työkyky menee.
Mitään niin hölmöä ei ole, kuin elää ajattelematta huomista.
Jos työkyky menee? Entäs jos ei mene? Ja sitten kun menee, olet samalla hetkellä sairaalanuodeosastolla, linaikaa jäljellä about puoli vuotta.
HYvä juttu sulle, toivottavsti saat rahas hautaan mukaan jos jäät huomenna auton alle ja oikein paljon tunnustusta hyvästä urastasi.
Jos mä teen yhdesn lapsen, se ei todellakaan tarkoita sitä että en koskaan kävisi töissä. Eihän mun eläke vielä edes kerry näin nuorena! Eikö ole parempikin tehdä nyt s elpasi ja kerätä sitä eläkettä sitten myöhemmin?=)
??? Puoli vuotta eliaikaa?? Työkykyhän tosiaan voi mennä vaikka talvella liukastuessa.. olkapää murtuu ja hermoja painaa jolloin voi olla edessä sairaseläke.. ja elinaikaa vaikka 60 vuotta. Sinä et tosiaan taida tietää paljon aikuisen elämästä.
Tiedätkö muuten että nyky Suomessa 25-30 vuotias kouluttamaton ja työkokemuksenton nainen on aika hyödytön? Minä en palkkaa, enkä ole palkannut ihmisiä tästä ryhmästä, ihan hyvästä syystä. Valitettaaahan se on, mutta tosi asia on että saatavilla on saman ikäisiä jo pitkän työkokemuksen omaavia naisia.
Onneksi mulla on koulutus. Ja aion opiskella vielä lisää. Ja onneksi mulla vakituinen työpaikka. Ja ihan riittävän hyvä palkka että silä yhden perheen elättää. Enkä oikein usko että tämä firma jossa työskentelen olisi menossa nurin. Enk' onneksi ole edes irtisanottavien listalla, jos sellainen joskus tarvitsee tehdä:)
Voi sinua.
Oletko koskaan kuullut että ihmisellä voi olla vakuutus? Joillakin jopa aika kattava sellainen. Tiedätkö mitä varten sellainen on olemassa ja miski siitä maksetaan?
Hyvä jos tiedät. Että se siitä työkyvyn menetyksestä.
Ja ihan yleisesti ottaen, ainakin minun alallani sairaasloma on palkallista. Sinun alastasi en tiedä.
Niin että oot naimisissa, sulla on avioehto, vakituinen työpaikka, aikaa valvoa kaiket yöt, normaalia korkeampi älykkyysosamäärä, kaikenmaailman vakuutukset, tiedät kaikesta kaiken,aiot opiskella lisää vaikka meinaat ensin pyöräyttää penikan? Etkö tuossa jossain tekstissä morkannut vanhempia äitejä kun laittavat lapsensa hoitoon, että voivat jatkaa uraansa?
Kuule kun mä en usko puoliakaan noista sun tarinoista. Oot kuitenki joku huonon itsetunnon omaava finninaamainen peruskoulun kymppiluokalta huterasti selvinnyt reppana, joka toivoo ja alkaa itsekkin uskomaan et kaikki ois hyvin. Kukaan noin "hyvin elämässä pärjäävä, kypsä aikuinen nainen" EI vastaile viesteihin noin Minä Minä Minä pohjalta kunnioittamatta vanhempien ja kokeneempien ihmisten kokemuksia, tietoja ja taitoja. Kipase tyttö äitisi luokse kasvamaan ja unohda lapsenteko haaveesi. Kukaan ei ansaitse tuollaista lasta äidikseen.
Pidä oma näkemyksesi, minä pidän omani. Niin itsestäni, sinusta kuin kaikista muistakin.
Sanon vielä kerran että tämä on provosointia. Ei mitään muuta.
... että täällä on kolme ryhmää jotka vittuilee.
Ensimmäinen ryhmä koostuu katkerista kolmekymppisistä, joille mies sanelee säännöt ja joita ne tottelee siksi, että pelkää, ettei löydä ketään muuta.
Toka ryhmä on yleisesti katkerat ihmiset, joilla on oma elämä menny pieleen ja sitä pitää purkaa muihin.
Kolmas ryhmä on yleisiä provosoijia, jotka provosoi joka kirjoitusta joita netissä on.
Miksi me annettaisiin se ilo niille, että vastattaisiin ylipäätään? Keskustellaan vain ja annetaan niiden pälättää. Aikanaan ne älyää lopettaa. Me kun ollaan fiksumpia ja lopetetaan se ekana, eikö niin? :).
mielestäsi hirveän viisas "mielipiteinesi", ni kerro vielä mitä se kätilö sulle sano..
Oletko sinä kuullut sellaisesta kuin vakuutuskatto? Tottakai jokaisella ihmisellä kannattaa olla vakuutus pahan päivän varalle, myös pankkilainoissaan.
Saanko tähän väliin kysyä, miksi sinä olet agressiivinen ja näsäviisas? Minähän kyllä tiedän että se on ominaista murroikäiselle, olenhan ollut sellainen itsekin, mutta käsittääkseni sinä täällä kuitenkin halusit alunperin todistaa että et ole sellainen?
Saathan sinä herranen aika elää elämäsi miten haluat, tai olla elämättä. Voit vetää vaikka vessanpöntöstä alas koko elämäsi, aivan vapaasti, kenenkään sitä estelemättä. Se hyvä puoli tässä Suomen valtiomuodossa on, että jokainen yksilö on vapaa tekemään valintansa. Sitä en silti ymmärrä, miksi ihmeessä tämä 90 viestiä kaikkinen lollineen todistaa ikävällä tavalla ikäpolvesi lopullisesta rappiosta ja siitä että mitään päätöksiä ei osata tehdä itse, saati kantaa niistä vastuuta.
Ja muuten, sairasloma on ihan lain takaama muttei katoton sekään, muutaman viikon kuluttua sairasloma siirtyy Kelalle jonka jälkeen alkaa omat säästöt olla kullanarvoiset jos mielii siivous- tai lastenhoito apua omaksi hyväkseen..
Maailma oli juuri tuon näköinen minunkin silmissäni kun olin ikäisesi. Eihän nuoruudelleen mitään voi, eikä tarvitse voida, siitä pitää nauttia kaikin keinoin. Se maailman karuus mäiskähtää kyllä sinunkin naamallesi.
Hyvä hyvä, ole ihmeesä tuota mieltä. Sittenhän nähdään kun mäiskähtää, voin tulla sitten sinua kiittämään että varoitit.
En edelleenkää kirjoita näitä viestejä tänne kovinkaan tosissani, ja vielä kerran voidaan palata siihen että täällä kukaan ei tiedä kenenkään ikää, sukupuolta ja elämänkatsomusta.
No juu, pidä oma mielipiteesi elämäsi niin minä pidän omani.
ryhmä, teini-ikäiset äidit, jotka kuvittelevat, että kaikki vanhempien ihmisten asialliseenkin sävyyn kirjoitetut, mutta teiniäidin omista käsityksistä eroavat kommentit ovat katkerien ihmisten vittuilua ja haukkumista, ja vetävät niistä herneet nokkaan... tajuamatta itse kirjoitusten sisältöä lainkaan.
Onhan nuorella ihmisellä toki vanhaa ihmistä enemmän elämänkokemusta ja -tietämystä, joilla kumota muiden kokemukset... ;)
Itse olen nuori ja äiti. Voin sanoa että tämä on toisinaan raskasta, mutta äärimmäisen palkitsevaa! Esim. nyt kun ollaan kaikki kipeänä ja nouset vähänväliä silmät sikkuraisena lohduttelemaan ja helpottamaan sen oman pienen oloa, keskellä yötä ja toisinaan moneen otteeseen.
Varaudu siihen että "kaikki" muuttuu, hyvällä tavalla. On suuri kunnia saada nauttia omasta lapsesta, katsoa Hänen kasvavan ja kehittyvän. Ja se ehdoton rakkaus jota lapsi antaa ja jota sinä tunnet on aivan valtavan hieno tunne!
Itse olen nauttinut kaikesta mitä eteen on tullut. Jättänyt ilomielin kaiken taakse ja nauttinut siitä mitä olen saanut tilalle. Lapseni on minulle kaikki kaikessa. Minä elän nyt Hänelle eikä se haittaa yhtään. Nyt Hän on mun ykkösasiani, sitten joskus tulee taas vuoroni elää itselleni.
Yhtään sen enempää en ole tarvinnut hoitoapua kuin kukaan muukaan äiti. Itse pidän omastani huolen.
Minä olen ollut äärettömän onnekas että minua on siunattu kiltillä ja hyvällä miehellä joka tekee kaikkensa meidän eteen sekä niin suloisella lapsella että tekisin mitä vain Hänen hyvinvointinsa eteen.
Minä nautin ainakin perhe-elämästä täysin rinnoin, nuorena tai vanhana.
Se että toiset eivät ole olleet valmiita vanhemmuuteen ei oikeuta yleistämään ja kohdistamaan sitä jokaiseen. Surullista että toiset ovat lähteneet "soitellen sotaan" oman lapsensa kustannuksella. Se että TE ette ole olleet valmiita näin suuriin saappaisiin ei tarkoita sitä ettei kaikki olisi, olen hyvin pahoillani teidän sekä lastenne kannalta jos olette kokeneet äitiyden noin kovin raskaana.
Mutta pitää olla ehdottoman varma että omat voimavarat riittää.
Jalat maassa, järki päässä ja pilke silmäkulmassa pääsee aika pitkälle. Loppuun tarvitaan kärsivällisyyttä, rakkautta, huumoria, rajoja sekä ripaus hyvää onnea :)
Huh huh, olikohan tämä nyt sitten provo kaiken tämän haukkumisen jälkeen?
Kovasti tuntuu siltä, että nuorena lapsensa tehneet, vaikka sitten jo vanhatkin, ovat tyytyväisiä valintaansa, mutta vanhempana äidiksi tulevat jarruttelevat ja kieltävät ja pelottelevat... Tässä on joku epäkohta.. Ehkä se on taas se kateus, jota kukaan ei koskaan voisi myöntää;)
Mua vaan lähinnä naurattaa enää nää saarnaajat. Miten ne jaksaa tuhlata aikaansa haukkumalla jotain teiniäitejä jossain suomikaksnelosen palstalla =D. Taidan lähteä ilta-sanomien sivustolle. Siellä ihmisten kanssa voi KESKUSTELLAKIN.
Mutta tulen takas ;).
Siis ihan oman kokemani perusteella kyllä vastasin.
En nyt oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit?
Olen kateellinen sellaisille ihmisille, joilla on jotain paremmin kuin minulla. Mitähän se on mitä lapsettomuuden valinneet tai perheen aikuisena perustaneet kadehtivat teissä nuorissa äideissä? Olisi oikeasti kiva kuulla se vastaus, kun tuota niin monessa kohtaa hehkutatte... Mitä kadehtittavaa elämässäsi on, sellaista omaperäistä, mitä muiden elämässä ei voi olla? (ja ota huomioon, että se lapsi on vain omasta mielestäsi maailman ihanin, joten siitäkään ei voi muut olla kateellisia, sillä niillä on omat maailman ihanimmat asiat, sellaiset joita he itse ovat omaan elämäänsä halunneet...)
Olit osoittanut viestisi minulle, ja ihmettelen että olenko jossain maininnut kenenkään minulle kateellinen olevan? En.
Me olemme tyytyväisiä elämäämme, en minä siihen kenenkään kateutta tai siunausta tarvitse. Kukin valitkoon oman tiensä.
somaa kun olet saanut pienokaisen jonka persettä putsaat.
Sääli tosin on että et osaa sitä omaa persettäsi putsata, kaikki noi kommentit mitä luin niin ihmettelen ettei lastasi ole otettu sulta pois..
Sehän liittyy kovasti mun lastenhoitotaitoon, mitä mä asioista ajattelen... Ihan kuin voin olla koulussakin kiltisti mutta täällä laukoa sitä mitä todellisuudessa ajattelen.
Miten sä muuten pystyt sanomaan noin suoraan, kun et edes tunne mua? Ihme ettei sua oo tapettu kun oot noin idiootti. Ihan sama kun sanosin sulle noin. Tai ehkä sut pitäis laittaa lastariin?
sinäkin lauot vaikka mitä täällä, vaikket ketään tunne henkilökohtaisesti.
Se mitä sä täällä tilität kertoo paljon sun kypsyydestäsi ja valmiudesta elämään.
Sun mielestä kaikki on vittuilua ja sä voit näköjään arvostella muita. Mutta itse et taida minkäälaista kritiikkiä kestää.
En tarkoittanut mitään pahaa. Arvasin että saatat käsittää väärin.
Tarkoitin lähinnä sitä, että ei toi voi olla totta koska teiniäitiys ei näiden palstailijoiden mukaan voi olla onnellista.
Todistit juuri että voi.
Olin siis lähinnä sinun puolellasi, kirjoitukseni siis oli vitsi.
Ymmärrät varmaan?==)
JA hei, onnea sulle!
Katso tarkemmin, viesti oli minulle=)
Hei arvaa mitä, sitä mä en todellakaan tiedä. Mutta en vaan ymmärrä mistä tämä jatkuva jäkätys ja räpätys sitten johtuu.
MEnisitte jonnekin keski-ikäisten palstalle purkamaan mieltänne, antaisitte meidän keskustella täällä omista asioistamme ettekä olisi joka väliin tunkemassa jotakin negatiivista haukkumista ja linkitystä.
Joo kyllä ymmärrän :)
Ja sun kanssa ei taas voi väitellä yhtään koska a.) jauhat paskaa b.) ajattelet, että ihminen on typerä jos ei ajattele just niin kuin sä ja c.) sä olet yksinkertaisesti tyhmä. Anteeksi vain.
Mä kestän kritiikkiä oikein hyvin, suoranaiseen vittuiluun mulla on oikeus vastata samalla mitalla takaisin. Sunhan mielestä kritiikin kestäminen on myönnellä kaikkea mitä just sä sanot?
Kukahan se tässä ei kritiikkiä kestä?
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
Miten usein sen saa kertoa, että ymmärrätte? Urputus ja jäkätys johtuu lähinnä siitä rahasta. Niitä jotka maksavat veroa korpeaa se, että kaikki eivät maksa, mutta ottavat hyvin mielellään. Sitten se kornius ja naivius mikä on ajattelu maailmassa; onhan äitini maksanut veroja mnunkin puolesta... Maksanhan veroa äitiyspäivärahastani... Lapsen kanssa eläminen on vain ihanaa...
Itselläni siis ei ole kyse kateudesta, vaan jotta tämä yhteiskunta mallimme toimisi täytyisi ihmisten tehdä työtä, menestyä elämässään. En todellakaan usko, että lapsena lapsia tehneiltä ikinä löytyy uransa suhteen sellaista kunnianhimoa, että aikovat menestyä elämässään. Silloin he antavat lapsilleenkin esimerkin, näin elämässä pärjää työtä kaihtamalla, yhteiskunta maksaa, omena ei putoa kauas puusta. Vain ahkerilla ihmisillä mielestäni saisi olla oikeus lisääntyä. Vaikka se raha ei kaikkea meinaa, niin olisi silti kiva kun veroprosentti ei olisi niin huima, voisi aivan itse nauttia omasta työstään. Verotus olisi keveämpi jos maamme sosiaalimenot eivät olisi niin suuret. Tuntuisi paljon paremmalta maksaa niinkin tärkeää hommaa kun koulusysteemi, jokaisen lapsen oikeutta koulutukseen, kun sen lapsen vanhemmatkin olisivat olleet mukana siinä maksu projektissa...
Miksi siitä pitää olla niin pirun katkera että joku joka ei (vielä mahdollisesti) maksa veroja saa valtiolta rahaa? Eikö hyvinvointivaltio toimi juuri niin, että kaikki maksavat ja tarvitsevat saavat. Jokainen teiniäiti tule varmasti aikanaan maksamaan ihan saman verran veroja kuin muutkin. Itsekin olen maksanut veroja 15-vuotiaasta asti, tietty aluksi vain kesä- ja pätkätöistä mutta yhteensä parin vuoden ajalta. Ja tulevaisuudessa tulen niitä maksamaan ja paljon, se aika jonka ihminen on töissä lienee sama teki hän lapsensa 16 vuotiaana tai 30 vuotiaana? En pidä kovinkaan merkityksellisenä sitä oletko töissä enne vain jälkeen. Ainoa ero on se, että jos et ole aikaisemmin veroja maksanut saat rahaakin vähemmän. Se sitten kai on oikein.
Näinpä, vahemmat ovat maksaneet veroja puolestani...:) Typerä ajatus toisaalta ehkä, mutta osittain totta. Jos vanhempasi tienaavat vuodessa reilusti yli 100 000€, on siitä maksettu verojakin runsaasti.. No joo, tämä on asia josta varmaan on ihan turha lähteä väittelemään.
Kunnianhimosta, itselläni esimerkiksi sitä ei ole. Kaikilla ei ole halua korkekoulutettuihin ammatteihin, mikä toisaalta on tärkeää. Myös duunareita tarvitaan jotta yhteiskunta pysyy kasassa! Lähihoitajat, siivoojat, huoltomiehet ja asfaltti työntekijät ovat kaikki tärkeitä kuten myös lääkärit, taloustieteilijät ja pankkineiditkin! Minulle ei ole kovinkaan merkityksellistä tuleeko lapsestani duunari vai korkeakoulutettu, tärkeintä on tyytyvöisyys omaan elämään! Itse en jaksa uskoa, että kovin moni "lapsena lapsensa tehnyt" kuitenkaan jöisi "sille tielleen" yhteiskunnan elätettäväksi. Ei sitä rahaa sentään sellaisia määriä saa että sillä juhlittaisi loputtomiin. Monella onneksi on intoa käydä ennekaikkea peruskoulu, ja sen jälkeen lukio tai amis loppuun. Saada sitä kautta töitä ja alkaa maksamaan niitä veroja.
KAiki ajallaan. Ei tässä maassa valitttavasti kukaan selviä maksamatta koskaan yhtään mitään. No joo, ehkä joku, nostan hattua sille joka siihen ihan oikeasti pystyy niin, että on vielä tyytyväinen elämäänsä.
Huomaa kyllä että vanhempasi tienaavat tuon 100 000€ vuodessa, siihen tyyliin kirjoitat, ettei sun ole koskan tarvinnut itse miettiä omia kustannuksiasi...! Pappa betalar, mutta mikäs siinä, jos on millä maksaa! Jospas sitten elättäisit lapsesikin vanhempies rahoista!
..vanhemapni ei vät ole maksaneet yhtään mitään sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Eivätkä edelleenkään maksa, eivätkä koskaan tule maksamaan. Kun asuin heidän kanssaan, ei elämäni ollut yhtään sen kummallisempaa kuin kellään muullakaan, asuimme ihan tavallisella kämpässä tavallisten ihmisten keskellä. Mulla ei ollut merkkivaatteita, ellen sitten itse niitä ostanut.
Ei kai vahempieni elatusvelvollisuus jatku jos muutan pois ja menen naimsiin? Ei todellakaan. Koko viime vuoden elimme mieheni kanssa kahdella opintotuella ja lainalla ostin itselleni auton, siksi niitä on nyt kaksi. Kaikki verot ja vakuutukset olen omasta palkastani maksanut. KAksi kertaa olen vanhemmiltani rahaa lainannut, mutta aina maksan kaiken takaisin. Siitä asti kun olen kesätöissä köynyt, olen kaikki vaatteet, meikit ja laukut itse ostanut. Ja tottakai sama linja nyt jatkuu.
Miksi edes kuvittelet että jonkun vanhemmat viitsisivät maksaa toisen elämän? Ja jos maksaisivat niin todellakin asuisin edelleen heidän luonaan täyelätyksessä enkä tekisi yhtään mitään.
Ehkä sitten "rikkaiden" lapset ei koskaan voi itsenäistyä.
Se katkeroittaja on siis se, että kun toiset valitsevat sen tien, että eivät osallistu hyvinvointivaltion pystyssä pito talkoisiin, vaan vain ottavat siltä hyvinvointinsa, niin muut maksavat enemmän.
Vanhempasi ovat maksaneet veroja omasta puolestaan. Tuo on se idea! Jokaisen täytyy itse ansaita ja maksaa itse omat velkansa. Onhan minullakin naapureita jotka maksavat hirveästi veroja, ei se oikeuta minua elämään silti valtion rahoilla. Täytyy itse olla ahkera. Vanhempasi voivat olla tyytyväisiä mikäli rikkovat joskus vanhempana lonkkansa, saavat lonkkaleikkaus kustannuksilla takaisin jokaisen maksamansa pennosen koko elämänsä ajalta. Mutta entäs jos niille sanottaisiin leikkaus jonossa, että ei teillä ole oikeutta leikkaukseen, sillä tyttärenne on kuluttanut jo maksamanne verorahat.
Sen verran kunnianhimoa ja itsekunnioitusta täytyisi olla kaikilla, että tuhlaa vasta sitten kun on ansainnut (en siis todella nyt tarkoita tarpeellista koulutussysteemiämme, lapsen täytyy päästä maksuttomaan kouluun, vaan kaikkea muuta valtionkustannuksella elämistä). Ja se korpeaa kun toisilta ei sitä kunnian himoa löydy ja ne samat vielä valittaa miten vähäisiä tukiaiset ovat. Ja kaiken huipuksi kun kunnianhimokin periytyy sosiaalisesti, mikäli ei jopa geeneissä, niin sitten se lapsien teko ei todellakaan pelasta tätä maata konkurssilta.
Duunarit ovat tärkeitä, tottakai, onhan ihmisellä olut silloin kunnian himoa, että on työssä. Mutta turha on valittaa ettei ole työtä. Siinä se kunnian himo mitataan onko halukkuutta tehdä työtä. Työ vaatii koulutusta ja kun kouluttautuu on työtä, kaikille ei riitä sekatyömiehen töitä.
Minä uskon, että moni lapsena lapsen tehnyt jää sille tielleen, tottuu elämään yhteiskunnan varoin. Kouluttautumisputki katkeaa useaksi vuodeksi ja huomataan, että näinhän elää paremmin kuin opiskelijana. Kun ei ole otetta työelämästä, ei kasva halua tarttuakaan siihen. Minun uskoni perustuu täysin omakohtaisiin kokemuksiini, kaikista (!) lapsena lapsen tehneistä joita minä tunnen. Kellään heistä ei ole ollut halua kouluttautua korkealle ja alistuvat työttömyyteen kovin helposti, jopa kieltäytyvät erilaisin keinoin tarjotusta työstä, kiertävät kursseja, joilta on helppo pinnata, koska niiltä saa ylläpitokorvausta. 25-30 vuotias ammmatillisen peruspohja koulutuksen omaava, ilman työkokemusta oleva pienten lapsien äiti, jolla ei ole minkäänlaista työmotivaatiota, ei ole minkään arvoinen työmarkkinoilla, saati kun vanhennutaan vielä. Tunnen kolme 28-30 vuotiasta naista jotka eivät ole eläessään tehneet päivääkään oikeaa työtä, kaikki yllätys, yllätys ns. teiniäiteja olleet. Tuttavapiiristäni löytyy yhteensä kuusi teiniäitiä, joista kuusi on työttömiä, kaksi peruskoulupohjaisia, neljä niistä yksinhuoltajaa, kuusi täysin työelämästä syrjäytynyttä, kuusi jotka haaveilevat hirveästä urasta, mahdollisesti yliopisto opinnoista ja hyvä palkkaisesta työstä ja lottovoitosta, kuusi heistä on sellaisia, joilta ei löydy minkäänlaista motivaatiota ikinä toteuttaa noita haaveitaan, vain kaksi noista lottoaakaan säännöllisesti. Kuusi vallan ihanaa ihmistä, mutta niin reaali elämästä ulkopuolella kuin olla ja voi, pelkillä unelmillaan elävät ja elättävät lapsensakin niillä.
minä olen pian 1v7kk tytön onnellinen ilmeisesti siis teiniäiti ja haluasin vaan sanoa että olen onnellinen kun "menetin nuoruuteni", mieluummin nuoruus kuin tuo ihana pieni emäntä! en kyllä ole menettänyt mitään, ammatti vaan tulee vuoden myöhemmin kuin normaalisti.
Musta yleensäkin elämässä kokoeminen pitää sisällään opiskelut, duunia, matkustelua, juhlimista, olemista ja kasvamista.
Nuoruudesta en tiedä; jokasella omanlaisensa. Itse olen kai elänyt sitä kuuluisaa nuoruttaani lapseni kanssa; mitään odottamatta ja mitään vaatimatta. En mä kaipaa mitään vaikken olekkaan saanut matkusteltua (paitsi kotimaassa tietysti muutamasti) opiskelen vasta enkä käy usein juhlimassa, kun en halua. Mulla ja meillä on hyvä näin.
Silti; perusasiat kuntoon ennen lapsia. ;)
kun lapsi syntyy on yhteistä aikaa hyvin vähän. Seksiä et halua koska lapsen olet jo saanut ja sitä kautta täyttymyksen. Mies turhautuu, varsinkin jos on itsekin nuori ja viriili.
Suhteet isovanhempiin kärjistyvät, koska tulet olemaan herkkä arvostelulle ja avulle. Sinulla ei ole vielä iän tuomaa itsevarmuutta (kuten teksteistäkin huomaa, hyvin hyökkävää välillä) joka auttaisi ottamaan apua ja neuvoja vastaan.
Talous kiristyy, sillä pieni ihminen kaipaa yllättävän paljon uutta tavaraa. Ellei vakipaikkaa ikälisineen ole, tulee työnteko olemaan rankkaa. Lisäksi se kaatuu miehesi päälle mikäli tosiaan aiot olla kotiäitinä vain. Mies ei tästä järjestelystä varmasti pidemmän päälle nauti. Kotona kun odottaa huutava muksu ja loppuunajettu vaimo, miksi siis tulla kotiin...
Lapsettomat ystävät alkavat kaikota ympäriltäsi, sillä puheesi ovat vain täynnä vauvaa ja Sinua.
Jos kuitenkin päätät tehdä lapsen ja riskeerata vakaan parisuhteesi, niin onnea kovasti. Tottakai se toisilla onnistuu. Sinun kirjoituksistasi vain saa melkoisen vihamielisen ja lyhytpinnaisen kuvan, joten en näe Sinua kovinkaan tasapainoisena äitinä. Itsehillintä on äidin tärkein ominaisuus.
Itse olen 18 ja 3-kuisen tytön äiti ja voi sanoa, että olen kasvanut hyvin paljon saatuani lapsen. Ennen olin tosi egoistinen ihminen, minä ja minä ja omat tarpeet oli tietty tärkeintä, mutta sitten kun oli itkevä lapsi vieressä kun halusi nukkua, sitä viimeistään silloin ymmärsi, miten paljon äitiys vaatii ja se tulee vaatimaan vielä paljon enemmän, mä en ole kokenut vielä yhtään mitään.
Pinna on kasvanut huomattavasti: lapselle ei VOI räjähtää. Ei vauva ymmärrä sitä, miksi äiti suuttuu eikä hoida itkua pois. Vähän isompana se on eri asia, jos lapsi on tehnyt jotakin luvatonta.
Mutta onnea vain, jos päätätte yrittää. Muistakaa, että lapsi vaatii 200% huomiostanne. Ette voi tehdä mitään muuta, ennen kuin vauva on hoidettu, ja siinäkin voi mennä aikaa että rytmi vakiintuu. Mutta en silti tuomitse ketään, varoittelen vain, miten asiat voi loppujen lopuksi mennä.
Menetetty nuoruus sisältää mielestäni: tutustumisen uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, matkustelua, oman elämän rakentamista, itsenäistymistä, tiettyä vapautta eli juuri tätä että hankkii oman asunnon, ehkä koirankin, rakentaa omaa elämää ja opiskelee itselleen ammatin. Pääsee mukaan työelämään, niin että jos jotain tapahtuu (koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, puoliso kuolee ja jäät tyhjän päälle tms) pystyt elättämään itsesi ja mahdollisen lapsesi. Opit tuntemaan sen mahdollisen rakkaan, ei siis niin että alle puolen vuoden sisällä tutustumisesta muutetaan yhteen. Siinä ajassa, vaikka viettäisi 24/7 toisen kanssa, ei voi tuntea kunnolla. Aina oppii uutta, varsinkin kun puoliso kasvaa itsekin ihmisenä koko ajan. Yhteistä aikaa toisen kanssa ennen kuin "joutuu" jakamaan sen kolmannen osapuolen kanssa... Parisuhde siis pitäisi saada sellaiselle tasolle että se ruokkii itse itseään, ja elämässä pitää olla muutakin (harrastuksia tms), että lapsi ei ole ainoa asia mikä pitää suhdetta yllä, vaan uusi osa-alue. Ei siis mikään täydennysosa omille haluille tai tyhjään liittoon. On omia harrastuksia ja menoja, jotka väkisinkin vähentyvät lapseen kohdistetun ajan takia. (en tarkoita että lapsen saaminen katkaisisi elämän, kuten jotkut ymmärtävät, tarkoitan lähinnä sitä ettet voi vain hetken mielijohteesta lähteä elokuviin illala, vaan pitää ottaa vastuu siitä kääröstä joka jää kotiin, hankkia hoitsu tms. :) mikä ei sinällään kyllä tuota vaikeutta, lapsenvahteja löytyy). Jotkut tykkäävät bilettää, joten jotkut lukevat sen menetettyyn nuoruuteen, itse olen myös -86 mutten ole koskaan ymmärtänyt juomista tai bailaamista.. tottakai käyn juhlimassa, mutta nyttemmin seurustellessani olen huomannut että on kivempaa tehdä esim. ruokaa miehen kanssa kotona tai käydä lenkillä tai vaeltamassa vkl kuin luuhata haisevassa tupakan katkussa katsomassa wanna-be-räppäreitä ja pissiksiä.
Mielestäni teiniäiti voi olla vastuullinen äiti, mutta teiniäiti-nimike yleensä tarkoittaa nimeomaan sitä, että lapsi on hankittu alle 20-vuotiaana.. Ja koska suurinosa tuon ikäisiä nyt kuitenkin vielä etsii itseään, koetaan teiniäidit huonommiksi kuin muut äidit. Mielestäni teiniäitiyttä ei tarvitse häpeillä. Riippuu ihan itsestä miten asiaan suhtautuu. Muutamien teiniäitien jatkuva jankutus siitä, että he voivat olla parempia äitejä kuin jotkut 30vuotiaat, ärsyttää, koska tuntuu että heillä on tarve korostaa omaa pärjäämistään. Aivan kuin he olettaisitvat kaikkien olevan heitä vastaan. On toki äitejä, jotka vielä kolmikymppisinä ovat epävarmoja äitiydestään ja kaipaavat vapautta, mutta enemmän heitä löytyy teiniäideistä.
Loppujen lopuksi äitiyteen kasvetaan, oli ikää sitten 15 tai 40. Yhteiskunnassa vanhempi äitiys koetaan paremmaksi lähinnä yhteiskunnallisen statuksen mukaan, eli lapsella on paremmat lähtökohdat vanhempien ollessa koulutettuja, työllistettyjä ja elämän suurimmat kuohut läpikäyneenä. Onhan elämä teiniäidillä vaativampaa, jos koulutus jää kesken yms, mutta kaikki on kiinni asenteesta. Jos päättää ottaa vastuun elämästään (oli lapsi sitten kännisekoilun tulos tai suunniteltu) - hankkia töitä tai kouluttautua jollain tapaa lapsen aikana tai vauva-ajan jälkeen, suhtautua siihen että tämä on nyt tämän vaiheen tulos, seuraava tulee myöhemmin - niin luultavasti lapsesta tulee ihan rakastettu ja onnellinen. Sama onko lapsi hankittu vanhempaan/nuorempaan/rikkaampaan/köyhempään perheeseen. Teininä saatu lapsi vaan vaatii nopeampaa kasvua henkisesti.
En tiedä tuliko tästä nyt liian pitkä vastaus, mutta toivottavasti tästä sai jotain selvää, vaikka meni hiukan aiheesta ohikin. ^_^