Olen erityisen huolestunut vanhoillisten uskonelämän oikeellisuudesta ja yleensäkin sen tolasta.
Nimittäin:
He vatvovat uskon kysymyksinä aivan epäolennaisia asioita ja ahkeroivat noudattaa niitä omia käsityksiään päivittäisessä elämässä.
He ovat tehneet "uskon kysymyksiä" sellaisista arkisista asioista kuin vaikkapa alkoholi, televisio, tanssi, meikkaaminen, korvakorut, ehkäisy ja niin edelleen. Raamattuhan ei niistä puhu, ei pukahda.
Näissä asioissa he sitten yrittävät "kilvoitella, jotta pysyisivät uskomassa".
Tavallinen rivikristitty taas yrittää kilvoitella lähinnä kymmenen käskyn viitoittamalla tiellä ja tyytyy siihen. Miksi se ei riittäisi?
Vanh lestadiolaiset siis "panevat paremmaksi". He kilvoittelevat paaljon paaljon kapeammalla tiellä kieltäytyen esimerkiksi juuri alkoholin käytöstä , meikkaamisesta, tanssimisesta yms tyystin.
Tällaisen "tee-se-itse- kieltäymyksien" kannalta karu totuus kuitenkin on, että moisesta kilvoittelusta ei ole taivasosuuden kannalta oikeastaan mitään hyötyä (toivottavasti ei haittaakaan).
Ei kenellekään kristitylle tule lisäpisteitä tällaisista itse kehitellyistä hullutuksista. Voisihan joku joukko vaikka kieltää joulukuuset pakanallisina. Tai vaikka savupiipun pellit maailmallisina. Saunominen, hampaiden pesu, pipon pito tms voisi olla pannassa. Sivullisesta tuntuisi varmaan hassulta mutta toisaalta - omapahan olisi asiansa. Mutta todellakin: autuuden kanssa tällaisilla ei ole todellakaan mitään tekemistä.
Autuuden kannalta tärkeintä on usko Jeesukseen, ja vain ja vain hänen (Raamattuun kirjoitetuilla) neuvoillaan sekä elämänohjelillaan on merkitystä.
Eli
Saahan sitä kieltäytyä vaikka mistä ja pakottaa erottamisen uhalla koko joukko kieltäytymään samoista asioista, mutta käytännössä tällaisella toiminnalla ei aiheuteta tipan tippaa hyötyä autuuden kannalta.
Nimittäin:
Eivät nämä omatekoiset "fiksut" jutut edes suojaa synniltäkään, vaikka niin väitetään. Nehän on jääneet jo ajastaan jälkeen siinäkin merkityksessä. Televisio on muka kielletty mutta internet (jossa siis on myös netti televisio), on sallittu. Lapsikin näkee, että siinä ei ole mitään järkeä. No se epäloogisuushan sitten kuitataan tokaisemalla ettei uskon asioissa tarvitsekaan olla mitään järkeä.
On luotu omatekoinen omavanhurskauden suo, jossa tarpominen on jokaisen jäsenen velvollisuus, hyväksyi tai ymmärsi hän sitä tai ei.
Ho hoi! Keisarilla ei ole vaatteita!
Nimittäin:
He vatvovat uskon kysymyksinä aivan epäolennaisia asioita ja ahkeroivat noudattaa niitä omia käsityksiään päivittäisessä elämässä.
He ovat tehneet "uskon kysymyksiä" sellaisista arkisista asioista kuin vaikkapa alkoholi, televisio, tanssi, meikkaaminen, korvakorut, ehkäisy ja niin edelleen. Raamattuhan ei niistä puhu, ei pukahda.
Näissä asioissa he sitten yrittävät "kilvoitella, jotta pysyisivät uskomassa".
Tavallinen rivikristitty taas yrittää kilvoitella lähinnä kymmenen käskyn viitoittamalla tiellä ja tyytyy siihen. Miksi se ei riittäisi?
Vanh lestadiolaiset siis "panevat paremmaksi". He kilvoittelevat paaljon paaljon kapeammalla tiellä kieltäytyen esimerkiksi juuri alkoholin käytöstä , meikkaamisesta, tanssimisesta yms tyystin.
Tällaisen "tee-se-itse- kieltäymyksien" kannalta karu totuus kuitenkin on, että moisesta kilvoittelusta ei ole taivasosuuden kannalta oikeastaan mitään hyötyä (toivottavasti ei haittaakaan).
Ei kenellekään kristitylle tule lisäpisteitä tällaisista itse kehitellyistä hullutuksista. Voisihan joku joukko vaikka kieltää joulukuuset pakanallisina. Tai vaikka savupiipun pellit maailmallisina. Saunominen, hampaiden pesu, pipon pito tms voisi olla pannassa. Sivullisesta tuntuisi varmaan hassulta mutta toisaalta - omapahan olisi asiansa. Mutta todellakin: autuuden kanssa tällaisilla ei ole todellakaan mitään tekemistä.
Autuuden kannalta tärkeintä on usko Jeesukseen, ja vain ja vain hänen (Raamattuun kirjoitetuilla) neuvoillaan sekä elämänohjelillaan on merkitystä.
Eli
Saahan sitä kieltäytyä vaikka mistä ja pakottaa erottamisen uhalla koko joukko kieltäytymään samoista asioista, mutta käytännössä tällaisella toiminnalla ei aiheuteta tipan tippaa hyötyä autuuden kannalta.
Nimittäin:
Eivät nämä omatekoiset "fiksut" jutut edes suojaa synniltäkään, vaikka niin väitetään. Nehän on jääneet jo ajastaan jälkeen siinäkin merkityksessä. Televisio on muka kielletty mutta internet (jossa siis on myös netti televisio), on sallittu. Lapsikin näkee, että siinä ei ole mitään järkeä. No se epäloogisuushan sitten kuitataan tokaisemalla ettei uskon asioissa tarvitsekaan olla mitään järkeä.
On luotu omatekoinen omavanhurskauden suo, jossa tarpominen on jokaisen jäsenen velvollisuus, hyväksyi tai ymmärsi hän sitä tai ei.
Ho hoi! Keisarilla ei ole vaatteita!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uskonnolliset käsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ihmisen mielikuvia
(ei mielikuvitusta).
Siksi onkin jokseenkin turhaa keskustella oikein/väärin-keskustelua uskonnollisista käsityksistä.
Jokaisella suuntauksella on omat korostuksena ja tapansa harjoittaa uskoaan.
On kai viisainta antaa jokaisen ryhmittymän olla "oikeassa" ja pitää myös oma käsityksensä "omana oikeana."
Voihan toki myös jokainen käydä oikein/väärin-keskustelua. Ne vaan useinkaan ei johda muuhun kun loputtomaan kinasteluun.
että en itse koe mainitsemaasi ongelmaa olemassaolevana.Ei näistä erityispiirteistä keskustella sillä tavalla liikkeen sisällä kuin täällä palstalla.Esimerkiksi tv ei ole jatkuvan kahvipöytä- ym.keskustelun aiheena.Tarkoitan siinä mielessä, että televisiottomuutta jatkuvasti kyseenalaistettaisiin puolesta ja vastaan argumentoiden.
sen takia kun tämä ei suostu hävittämään televisiotaan
tai joltain aletaan vaatia parannuksen tekemistä kun tämä poloinen nosti maljaa sen sijaan että olisi vain nyökännyt päätään lasi kädessä
Ketään ei eroteta tv:n tähden, vaan tv:n omistaja on itse hyljännyt Jumalan/hylkäämässä Jumalan.
Parannusta ei VAADITA; se on omatunto joka kehottaa laittamaan synnin pois -joskus niin, että itse ei "huomaa" tehneensä väärin,ja kun neuvotaan saa Jumalalta synnintunnon panna se synti evankeliumin alle.
Kippikset eli maljojen kohottelut eivät sovi Jumalanlapsen elämään.Siinähän palvotaan epäjumalaa -saatanaa.
Tiivistetysti noin.
Milloinpa ne kristityn työt tälle maailmalle ja sen pääruhtinaalle kelpaisivat? Aina ollaan joko tuomitsevia eli liian kovia ja pikkutarkkoja taikka "vatvotaan epäolennaisisia asioita". Sanon suoraan mitä ajattelen: avaaja on perkeleen kätyri, joka viis veisaa omasta ja muiden taivaaseenpääsystä.
kuten 500 vuotta sitten paavilaiset Lutheria. Ja juuri samasta syystä!
> Tavallinen rivikristitty taas yrittää kilvoitella
> lähinnä kymmenen käskyn viitoittamalla tiellä ja
> tyytyy siihen. Miksi se ei riittäisi?
= oman vanhurskauden tiellä, sillä ei kukaan ihminen voi täyttää kymmentä käskyä.
Minusta oleellista tässä on se kumpi tulee ensin, usko vai työt. Valitettavasti moni "tavallinen rivikristitty" yrittää lähteä teoillaan ("10 käskyä noudattamalla", "kirkollisveroa maksamalla" kuten se Oulun seudun ilmaislehden kolumnisti) luomaan uskoa ja ansaitsemaan autuutta. Paavalin opetuksen mukaan tällaiset ihmiset elävät lain alla. Sen sijaan kun ihminen Jumalan armosta saa sydämeensä oikean uskon, syntyvät myös oikeat työt, ei lain alla, vaan armon alla. Näin "laki on kuoletettu". Surullista on, että myös vl:ien joukossa on sellaisia, jotka haluavat väkisin tehdä uskostaan tekouskoa ja töillään ansaita autuutta, kun pelkkä armo ei riitä.
Armon alla elävän ihmisen elämä on laista vapaata, mutta kuitenkin jatkuvaa ristin kantamista ja lihan alas painamista, sillä liha ei ole tehnyt parannusta. Synnitöntä ihmisestä ei tule maan päällä koskaan. Siksi, jos usko tuo ymmärryksen pidättäytyä esim. alkoholin käytöstä, turmiollisten tv-ohjelmien katselusta, syntyvyyden säännöstelystä jne., jotta SÄILYISI usko ja hyvä omatunto, niin ne on nähtävä täysin erilaisina "töinä" kuin jos vastaavien töiden avulla yritettäisin LUODA uskoa ja ANSAITA autuutta. Myös tällainen "töiden" luettelointi on turhaa, sillä uskominen on kokonaisvaltaista, ja kaikkien tekemisten ja tekemättä jättämisten perimmäisenä tavoitteena on uskon SÄILYTTÄMINEN hyvässä ja loukkaamattomassa omassa tunnossa sekä lopulta iankaikkisen elämän periminen.
En osaa oikein selittää asiaa, ja tekstistäni saa monimutkaisemman kuvan, kuin mitä asia oikeastaan on, mutta toivon, että edes joku ymmärsi, mitä ajan takaa.
En tiedä oletko miettinyt käsitettä uskovainen koskaan. Itse olen taas seurannut miltei sisältä kyseisen sanan sisältöä, tarkoittamassasi merkityksessä.
Jos pelissä on totaalisen oikean etsintä, tämän päivän tai ikuisuuden varmistaminen ja pyrkimys ei ole mihinkään väliaikaisuuksiin, kompromisseihin, valheellisuuteen tai epäoleellisiin seikkoihin, niin mitä silloin etsitään, ja voiko vielä enempää etsiä?? mieti.
Uskonasioissa pyritään parhaimmillaan perimmäisiin totuuksiin ja sisäisen kokemuksen antamiin vastauksiin, jotka antavat aina omat vastineensa.
Uskonasia ei ole useinkaan pelkkä uskonasia vaan monelle enemmän, paljon enemmän.
(Elämä on kuin lastentarha,) jos olet vahva, älä kaada heikompaa. Jos olet heikko ja rehellinen toiveissasi niin auttaja on sinua hyvin lähellä.
"Vakavasti ottaen", "hyvin vahvana" tue heikkoja, auta, mutta älä kampita, joten kannanottosi oli ilmeisen heikon epätoivoista etsintää ja koputtelua, tai pelkkää ajattelemattomuutta tehtyä arvostelua, sillä varsinaisesta Elämästä kokonaisuudessaan, ei taida olla sinullä juuri hajuakaan.