Asumme uudessa OK-talossa Keski-Pohjanmaalla. Pihapiirissämme on käyskennellyt koko kesän orava, joka on ruvennut viime aikoina liian tuttavalliseksi. Rakensimme talon varmaankin sen reviirille ja nyt orava on valloittanut piharakennuksemme ja järsinyt reiän tuulensuojalevyyn päästäkseen sisään käyttöullakolle. Meillä on siellä monenlaista tavaraa talvisäilytyksessä emmekä haluaisi oravan repivän villoja ja sotkevan siellä paikkoja. Mitkä ovat mahdollisuutemme oravan häätämiseen? Kirjallinen irtisanominen? Vai elukka pesätarpeineen pahvilaatikkoon ja viedä se autolla 10-15 kilometrin päähän uusille asuinsijoille? Onko häätäminen yleensäkään mahdollista? Ollessamme pihalla kurre käy jo vähän liiankin tuttavalliseksi 4 lapsellemme ja naksuttelee ja sähisee, kun emme anna sille evästä. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Emme onneksi omista ilmakivääriä emmekä haluaisi myrkyttää pikku kaveria, mutta lapset jo puhuvat kauhujuttuja oravasta, kuinka sille kasvaa pimeässä pitkät torahampaat...
Tunkeileva city-orava
Kurre Kälviälle?
62680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulaa. Kyllä helpottaa. Ei tarvi edes joulukuuhun odottaa, kun on noin akuutti tapaus.. Muista myös poikaset, joten älä jätä niitä nälkäkuolemaan...
Kiitos vastauksesta. Emmepä olisi itse keksineet, että Kurret ovat noin leikkisiä. Tarkoitit varmaan antaa sille marmorikuulia, että aika kuluu poikasten kanssa paremmin?
Siis, jos se on lähietäisyydellä, heittäkää kylmää vettä päälle (päästäkää letkusta), niin ehkä oppii, kuka pihapiirissä on pomo. Niin kauan, kun kukaan ei tee mitään, se osaa kyllä ärhennellä ja vaikka puraistakin, jos tarpeen.
Meille tuli vuosia sitten ikkunasta orava keittiöön, hoksasi mokoma juuri leivotun mustikkapiirakan, söi reunasta osan ja juoksenteli juuri remontoidussa keittiössä pitkin seiniä jättäen "ihanat" tassunjäljet jokapaikkaan. Seuraavan kerran kun yritti tulla keittiöön, heitin vettä niskaan sen istuessa ikkunan ääressä.. Eipä näkynyt kurrea enää.
Ostin Siwasta oikein supersoaker-vesipyssyn, jolla suihku lentää yli kymmeneen metriin. Se tosin vaatii ilmanpaineen pumppaamista ennen ampumista, mutta opettaa hyvin sekä kissat että oravat. Pitää vain saada aikaan kunnon täysosuma niin eläimet pelästyvät jo liipasimen ääntäkin.
Ainoa haitta on aseen kirkasvärisyys. Naapurit ihmettelevät kun iso mies väijyy puutarhassa kuin paraskin Rambo katse tiukkana.
Jokos Sinut on paikallisten harjasniskaisten metsästysseuralaisten toimesta hommattu hoitoon?
Nyt kun taas lähenee se vuodenaika jolloin karhut alkavat tehdä talvipesiään niin tuli taas mieleen vanha outo tuttu juttu: miksi ne vitilumeen tuoreet jälkensä jättäneet otsot käyvät aina raskaasti aseistautuneiden ja usein koiran kanssa kulkeneiden metsästäjien kimppuun (jolloin ne on itsepuolustukseksi ammuttava) mutta jättävät marjastajamummelit rauhaan? Eivätkö ne ymmärrä että ämpäriemännät ovat niiden ravintokilpailijoita vai mikä on? Ja eivätkö ne tunnista vaarallista vihollista? Täh täh?
Täällä päin vain karismani ylittää sekä älykkyyteni että kauneuteni.
Olen miettinyt, että jos aseet olisivat hiljaisia, vienoäänisiä ja vähemmän fallosmaisia niin metsästäjiäkin olisi tässä maassa vähemmän.
Minun mahtavin luontoelämykseni on se kun Kuusamon suurpetokeskuksessa annoin sormeni kaksivuotiaan karhunuorukaisen nuoltaviksi. Melkoiset hampaat mutta kaikki sormet tallella.