Huomasin et koulussa ja töissä viihdyn paljon paremmin yksin. Silloin saa keskittyä rauhassa työntekoon, eikä muutenkaan jostain syystä kiinnosta tutustua koulu/työkavereihin. Eri asia tietysti vapaa aikana. On myös paljon vaikeampi avautua siellä, vapaa aikana on helpompi tutustua ihmisiin. Siks mua pidetäänkin tylsänä, kylmänä erakkona, koska oon aina yksin. Ja ihmetellään ku nähdään mua jossai muualla pitämässä hauskaa kavereiden kanssa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Haluaisin kyl saada esim. koulussakin kavereita, mut ehkä sitä varten ettei muut pitäisi mua outona :D
yksin viihtyvä?
kauris
91605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä, minäkin viihdyn yksin. Jopa niin hyvin etten tarvitse juuri muita ympärilleni kun puuhailen töitäni ja totta, työnteko sujuu ypöyksin parhaiten! Muut häiritsevät keskittymistä. Oikeastaan jopa panikoin pahimmassa tilanteessa, jos en saa olla yksin ja duunailla rauhassa.
Minusta erakko ei ole tosiaankaan sama asia kuin kylmä ja tylsä!
Erakko viihtyy yksin tietyissä tilanteissa, (usein just työ) eikä siinä ole mitään pahaa! Olemme erilaisia. Se on oikeastaan minulle ihan sama, mitä muut ajattelevat. On vain luonnollista, että muut keksivät mitä negatiivisempia asioita sinusta ja olet automaattisesti vähintään vajaa tai outo kun et ole niin sosiaalinen, kuin mitä ehkä muut haluaisivat.
Vapaalla minäkin tykkään tietysti "irrotella" ja minusta kuoriutuukin usein aivan toisenlainen tyyppi. Iloisempi ja seurallisempi. Varmaan on ihmetelty, miten noin hiljainen voikin yhtäkkiä olla niiiin seurallinen.
Mitäs tähän voisi sanoa...
Pidetään työ työnä ja huvit huveina ;)
Sosiaalisia taitoja löytyy kyllä, kun tarve niin vaatii, mutta kun esim. kutsun ystäviä
mökilleni, toivon, että he pärjäilevät suurimman osan päivää omin nokkineen, eivätkä jää viikkotolkuksi ”erakkoa” viihdyttämään.
Lapsuudesta muistan, että kun sukulaislapsia tuli meille, puuhailin heidän ja sisarustensa kanssa jonkin aikaa, mutta siirryin heti kun mahdollista jonnekin piilopaikkaan lueskelemaan.
Koulussa minulla oli paljonkin kavereita, johtuen kaiketi siitä, että harrastin tuhottomasti erilaisia asioita. Taisinpa olla jonkinlainen johtajatyyppikin. Ketään senaikaista kaveria en kuitenkaan niin lähelle sisintäni päästänyt, että olisi muodostunut elinikäinen sydänystävyys.
Kaksi pitempiaikaista miessuhdetta olen elänyt. Molemmat miehet ovat jääneet hyväksi ystäväksi suhteen päätyttyä.
Tällä hetkellä elelen iloisena ja tyytyväisenä sinkkunaisen elämää. Niin kovasti en kaipaa kaksilahkeista kumppania, että vaivautuisin sellaista oikein etsiskelemään.
Summa: Kerrassaan mallillaan on yksin viihtyvän elämä.
minä myös haluan tehdä työni ITSENÄIESETI, en yksin. Otan toki aina apua vastaan, jos on tarpeen, vaan yleisesti teen aina kaiken itse...itse... ja itse.
Avioliiton alkuaikoina puoliso sanoi aina, että miksi kuljen hänen perässään ja korjaan kaiken , minkä hän tekee...no joo..kuljen vieläkin, vaikka luotan jo (20 vuotta avioa), että hän osaa imuroida ja tiskata astiat.
Työpaikallaanhan Kauris onkin sitten korvaamaton. Niin minä ainakin luulen...olenhan KAURIS...niin on muten miehenikin...silti niin erilainen kuin minä
Hei vaan
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia koko ikäni. Parhaat leikit sain aikaa lapsena yksin. Koulussa ryhmätyöt eivät kiinnostaneet. Aviossakin voin olla mutten asua yhdessä. Liitosta haluan sen antaman taloudellisen turvallisuuden ja lapset. Lasten kanssa en jaksanut olla vaan "pakenin" töihin. Töissä haluan rajata tarkkaan vastuualueeni ja hoitaa työni yksin alusta loppuun. Tiimityöskentely on raastavaa ja arvostelen mielessäni toisia kokoajan. Se ei luonnu ja teenkin yksin töitä omassa huoneessani.
Kimppa harrastus ei kiinnosta eikä muukaan kimppakiva.
Annas olla kun alkaa vapaa-aika ja viini virtaa niin minusta tulee sosiaalisuuden huippu...varsinainen äiti Theresa ja halailija Amma.
Omistan ihmiset mieluiten kuin jaan heidät muiden kanssa.Hallitsen ja pidän ruodussa. Lapset murrosiässä kapinoivat tätä voimakkaasti.
Kaksoiselämä kyllä sitten taas luontuu eli salarakas-kuvio toimii.
En kiinny helposti. Siksi sydämeni ei säry eikä huolta ole jälkeenpäin.
"Uusi naula hakkaa pois vanhan"
Minä haluan työskennellä rauhassa. Se on se TYÖ, TYÖ ja TYÖ jonka haluan tehdä mielellään yksin. Muutoin elän parisuhteessa ja nautin siitä kyllä enemmän kuin yksinolosta. On ihanaa, kun on joku jonka kanssa jakaa elämä. En vaihtaisi sinkkuaikaan takaisin, en tosiaan. Olen uskollinen luonne (taitaa olla tyypillistä kauriille) eikä tulisi mieleenkään pettää puolisoa. Lapsia haluan myös tulevaisuudessa.
Välitän, rakastan ja näytän tunteeni puolisoani kohtaan. Osaan olla joskus oikea hellyyden huippu. Muiden seurassa taas olen hiljainen ja vetäytyvä, kauriille tyypillisen pidättyvä. Muutenkin läheisteni seurassa olen oma itseni, kun ei tarvitse turhia arkailla.
meistä on puhdas joko-tai-tyyppi. Sellainen mielikuva minulle kuitenkin on tullut, että Kauriit sietävät yksin olemista ja elämistä keskimääräistä paremmin.
Tunnen monia naisia, jotka tulevat tuskin päivääkään yksikseen toimeen, saatikka ilman miestä.
Elämisen malli on suurin piirtein kuin laulun sanoin sanottuna: ”Kun yksi jättää, luo toisen lähden. Heit onhan täynnä maailma...jne”.
Kukaan heistä ei ole kauris.
Kauriit todella viihtyvät yksin ja allekirjoitan kaikki edelliset viestit, erakkous sopii kauriille ja minulle, kauriille, olisi ihana asua oikeasti erakkona. Siksi minua pidetään outona. vaikka en minä siitä huoli, muiden mielipiteet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Totta puhutte. Minäkin olen aina viihtynyt yksin, mutta kun en koskaan saa olla yksin. Olen jo tohkeissani sanonut, että saanko edes haudassa maata rauhassa? Rakastan yksinoloa ja tilaa ympärilläni. Siinä on hyvä harrastaa filosofointia ja parantaa maailmaa. Minuakin on sanottu useasti oudoksi, jopa piruksi ja syrjäänvetäytyjäksi, kyllähän se pahalta tuntuu, mutta olen oppinut kuuntelemaan oman sydämen ääntä. Se tuntee minut ja minun tarpeeni paljon paremmin kuin muut kanssaihmiset. Älkäämme välittäkö muiden pahoista kommenteista. Kauriit rules!!!
moimoi!viihdyn tosi paljon yksin, ja olen kauris! minä olen yli puolet ajasta puhumatta kenellekkään!käyn yksin shoppailemassakin! minulla on vain 1 kunnon kaveri, koska kauriin on vaikea oppia luottamaan toiseen! se ei ole ihmeellistä, että on enemmän yksin, kun kaverin kanssa, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia! olen välillä ihan omassa rauhassa ja juttelen vaikka itseni kanssa! koska kauriit pohtivat muita merkkejä enemmän asioitaan, niin he tarvitsevatkin aikaa olla itsensä kanssa!!!