Haluan tarkentaa, etten etsi apua tilanteen ratkaisuun (tosin hyvät neuvot ovat aina tervetulleita) vaan yksinkertaisesti kysyn, onko ihastuminen tässä tapauksessa täyttä hulluutta vai tyhmyyttä? Vai jotain aivan muuta? Joskus ulkopuolinen mielipide voi auttaa.
Hulluus ja tyhmyys ovat niin lähellä toisiaan. Huomasin sen tänä iltana ajatuksissani. Jotta pääsisitte kärryille mistä on kyse, pikkaisen taustaa:
Eilen illalla treenien jälkeen pistäydyin ystäväni kanssa mcdonaldsissa. Ostimme ostoksemme ja menimme pöytään istumaan. Paransimme ystäväni kanssa siinä maailmaa ja siivooja-tyttö näytti kiinnostuneelta puheistamme. Siivoojana oli erittäin kaunis tyttö, joka pyyhki meitä lähinnä olevia pöytiä ja kuunteli tarkkaavaisesti puheitamme. Vaihdoimme tytön kanssa siinä sivussa muutaman katseen ja olin myyty. Loppuillan mielessäni oli vain tytön luonnollinen kauneus, etenkin hänen valloittava hymynsä, ja hänen ikänsä, sillä hän vaikutti nuorelta. Ajoin takaisin kotiin mykistyneenä tytön kauneudesta.
Vasta kotona ajatukseni iskivät minua moukaroiden: olisiko pitänyt tehdä aloite? Olisiko pitänyt antaa tälle tytöllö numeroni tai pyytää hänen numeroaan? Mitä olisin menettänyt?
Mitä olisin menettänyt.. En mitään. Jäljelle jäi vain tyhjä olo, karu tila, jossa tuntuu että millään ei ole mitään väliä. Unettoman yön jälkeen päätin etsiä tämän tytön käsiini ja kysyä häntä ulos kanssani. Tänään kävin kaksi kertaa samassa mcdonaldissa katsomassa, olisiko samainen tyttö työvuorossa. Ei ollut.
Aiemmin illalla nukkumaan käydessäni ajattelin tekojani. Hulluutta vai tyhmyyttä? Onko se tyhmyyttä antaa itsellensä mielikuva, että muutamat katseet muka tarkoittaisivat jotain? Onko tyttö edes kiinnostunut minusta, vai olisinko tehnyt itsestäni totaalisen pellen saadessani pakit julkisesti mcdonaldsin jonossa ehdottaessani tälle myyjälle treffejä kanssani? Mahdollisesti.
Vai olenko hullu kun edes ajattelen tällaisia tekoja? Voimakas on se tunne, joka saa 19-vuotiaan jätkän edes ajattelemaan näin. Ja se tunne syntyi tytön hymystä.
Hulluus ja tyhmyys ovat niin lähellä toisiaan. Huomasin sen tänä iltana ajatuksissani. Jotta pääsisitte kärryille mistä on kyse, pikkaisen taustaa:
Eilen illalla treenien jälkeen pistäydyin ystäväni kanssa mcdonaldsissa. Ostimme ostoksemme ja menimme pöytään istumaan. Paransimme ystäväni kanssa siinä maailmaa ja siivooja-tyttö näytti kiinnostuneelta puheistamme. Siivoojana oli erittäin kaunis tyttö, joka pyyhki meitä lähinnä olevia pöytiä ja kuunteli tarkkaavaisesti puheitamme. Vaihdoimme tytön kanssa siinä sivussa muutaman katseen ja olin myyty. Loppuillan mielessäni oli vain tytön luonnollinen kauneus, etenkin hänen valloittava hymynsä, ja hänen ikänsä, sillä hän vaikutti nuorelta. Ajoin takaisin kotiin mykistyneenä tytön kauneudesta.
Vasta kotona ajatukseni iskivät minua moukaroiden: olisiko pitänyt tehdä aloite? Olisiko pitänyt antaa tälle tytöllö numeroni tai pyytää hänen numeroaan? Mitä olisin menettänyt?
Mitä olisin menettänyt.. En mitään. Jäljelle jäi vain tyhjä olo, karu tila, jossa tuntuu että millään ei ole mitään väliä. Unettoman yön jälkeen päätin etsiä tämän tytön käsiini ja kysyä häntä ulos kanssani. Tänään kävin kaksi kertaa samassa mcdonaldissa katsomassa, olisiko samainen tyttö työvuorossa. Ei ollut.
Aiemmin illalla nukkumaan käydessäni ajattelin tekojani. Hulluutta vai tyhmyyttä? Onko se tyhmyyttä antaa itsellensä mielikuva, että muutamat katseet muka tarkoittaisivat jotain? Onko tyttö edes kiinnostunut minusta, vai olisinko tehnyt itsestäni totaalisen pellen saadessani pakit julkisesti mcdonaldsin jonossa ehdottaessani tälle myyjälle treffejä kanssani? Mahdollisesti.
Vai olenko hullu kun edes ajattelen tällaisia tekoja? Voimakas on se tunne, joka saa 19-vuotiaan jätkän edes ajattelemaan näin. Ja se tunne syntyi tytön hymystä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ollenkaan tyhmää. Kysy henkilökunnalta, kuka tyttö oli ja milloin tulee töihin. Mitään ei saavuta, ellei mitään uskalla! Onnea!
Positiivista hulluutta,sitä kaikille lisää.
Ihanaa!
Löysin tytön. Hän oli iltavuorossa tänä iltana samassa paikassa. Rohkaistuin ja kysyin häntä ulos. Kävi nopeasti ilmi, että hän oli varattu. Iloinen olen etenkin siitä, että kysyin häntä ulos. Jos en olisi kysynyt, olisin pohtinut vieläkin mahdollisuuksiani. Nyt on taas yksi asia vähemmän murehdittavana.
Mutta tosissaan, kyllähän se miestä syö. Olipahan ainakin mäkkärin asiakkailla ja muulla henkilökunnalla hauskaa katsellessa tuomittua yritystäni saada tyttö kanssani treffeille. Shit happens.
Noin kun rohkenet jatkossakin, niin kyllä joskus tärppää ;)