'Mitä mieltä' olette, että saako lapselle antaa piiskaa jos on tehnyt jotain tuhmaa? Laki kieltää että ei, mutta jotkut ovat asiasta eri mieltä. Kysyn siis, että mitä mieltä te olette asiasta, ja onko teillä tästä minkäänlaista kokemusta, oletteko itse saaneet tai antaneet omille lapsillenne?
Itse sain ensimmäisen kerran 4-vuotiaana ja viimeisen kerran 12-vuotiaana, jolloin jäin kiinni tupakan poltosta. Sen jälkeen en ole enää polttanut. Minulla on 2 vanhempaa, ja 4 nuorempaa sisarusta, ja jos tehtiin tuhmuuksia piiskaa tuli. Joko isän antamaa remmiä tai koivunvitsaa äidin polvilla housut kintussa.
Kerran ei suostuttu kokoukseen lähtemään siskon kanssa, ja piiskaa saatiin niin että lopulta jouduttiin lähtä takapuolet kirvellen vanhempien mukaan. Ei silti kauaan maltettu olla hiljaa paikallaan kokouksessakaan joten pian äiti ilmoitti vieressään istuvalle ystävälleen, "nämä tytöt saivat piiskaa lähtiessä ja saavat uudestaan kun mennään kotiin". Kyllä sitä hävetti sitten. Lähdimme siskon kanssa ulos itkemään ja kun tuli kotiin lähtö kävimme taittamassa vitsat kotona odottavaa selkäsaunaa varten. Olin tuolloin 10-vuotias ja siskoni oli 7.
Omia lapsia minulla on viisi, ja jokainen heistä on saanut tuntea koivunvitsan takapuolessaan.
Saako lapselle antaa piiskaa?
203
15400
Vastaukset
- antaa piiskaa
vaan kasvatettava ymmärryksellä,jo aika pienikin lapsi ymmärtää sääntöjä jos hänelle selittää MIKSi ei saa tehdä jotain!
- Ei mummo mutta kasvattaja
Onkohan se kun ihminen täyttää 50 niin muistellaan kaiholla jotain pahoinpitelyä? Minäkin olen yli 50 mutta ei minun aikanani enää ole lapsia vitsalla piesty. Äitini kyllä sellaista kertoi. Hän syntyi 1925 mutta käsittääkseni sodanjälkeiset sukupolvet ovat jääneet piiskaamatta.
Enkä minä todellakaan tajua miksi lapsia pitää pahoinpidellä. Onneksi lakikin sen on jo monta vuotta sitten kieltänyt. Mistä näitä piiskaa ihannoivia mummoja oikein sikiää? - Anonyymi
Ei mummo mutta kasvattaja kirjoitti:
Onkohan se kun ihminen täyttää 50 niin muistellaan kaiholla jotain pahoinpitelyä? Minäkin olen yli 50 mutta ei minun aikanani enää ole lapsia vitsalla piesty. Äitini kyllä sellaista kertoi. Hän syntyi 1925 mutta käsittääkseni sodanjälkeiset sukupolvet ovat jääneet piiskaamatta.
Enkä minä todellakaan tajua miksi lapsia pitää pahoinpidellä. Onneksi lakikin sen on jo monta vuotta sitten kieltänyt. Mistä näitä piiskaa ihannoivia mummoja oikein sikiää?mitähän sodanjälkeistä aikaa lie tarkoitat, olen sisaruksieni kanssa syntynyt 50-luvulla ja kyllä silloin vedettiin tukasta, piiskattiin risulla ja joskus isä löi solkipää remmillä, että jälet näky selässä viikon, hakattiin kun vierata sikaa
- Anonyymi
Ei mummo mutta kasvattaja kirjoitti:
Onkohan se kun ihminen täyttää 50 niin muistellaan kaiholla jotain pahoinpitelyä? Minäkin olen yli 50 mutta ei minun aikanani enää ole lapsia vitsalla piesty. Äitini kyllä sellaista kertoi. Hän syntyi 1925 mutta käsittääkseni sodanjälkeiset sukupolvet ovat jääneet piiskaamatta.
Enkä minä todellakaan tajua miksi lapsia pitää pahoinpidellä. Onneksi lakikin sen on jo monta vuotta sitten kieltänyt. Mistä näitä piiskaa ihannoivia mummoja oikein sikiää?Minä sain kerran piiskaa isältä en olut edes täyttänyt neljää vuotta , ja en edes tiedä miksi piiskattiin . Äiti tukisteli aina joskus jos olin tehnyt jotain . En muista pahalla se oli ennevanhaan jokaisen lapsen kohdalla sama juttu , rangaistus tuli jos teki pahaa.
Niin että tänään ei piiskata lapsia enää vaan heidän kanssaan puhutaan asiasta , niin että ajat ovat muuttuneet . Sodan jälkeiset lapset ovat varmaan melkein kaikki saaneet kuritusta eri muodoissa. Olipa sanontakin että ” jota hän rakastaa sitä hän myös kurittaa ” kukahan sellaisenkin sanonnan on keksinyt .
Niin että monikaan ei pahalla muistele koska se oli sen jan kasvatusmenetelmiä. Muistan kun naapurin pojalle annettiin remmiä , se tuntui silloin hyvin pahalta . Koska hän itki lohduttomasti ja isänsä huusi ettei tuosta tule koskaan mitään itkee kun naiset , sellaisesta ei miestä kasva. Nöyryytettiin häntä kunnolla vanhempien taholta.
- Loistava.polku
Mua suorastaan yököttää sun asenne. En ymmärrä miten kykenet tuollaiseen.
Vaikka - eihän ihminen voi antaa enempää kuin on saanut. Jotkut asiat kulkevat sukupolvesta toiseen ennenkuin joku tajuaa tarttua asiaan. - puskis
Auttoiki omassa tapauksessasi se piiska ja jos ei niin miksi kuritit omia lapsiasi?
- Taatto
Jouduin itse hakemaan pojankoltiaisena risunpätkät. Muori sitte ihan pikkuisen ripsautti. Ei se edes sattunut, eikä ollut tarkoituskaan. Rangaistus piili siinä, että jouduin risun itse hakemaan ja laskemaan housut kinttuihin. Sillä risunhakureissulla muorinkin närästykset olivat jo laimenneet. Kerran olin jopa näkevinäni muorilla hymynhäivän kun ropsi mua, sekös otti vielä enemmän koltiaisen aivoon.
- puskis
Nöyryyttävää ja kasvattaa lapsessa kytevää vihaa vanhempiaan kohtaan,asioista pitäisi voida puhua,piiskaus on osoitus siitä että vanhemmalla ei ole luonnolista auktoriteettia lastaan kohtaan,se kehittyy jo pienestä pitäen jos vain on AIKAA keskustella lasten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja läheisestä suhteesta kehittyy luottamukselliset välit,lapsi ei halua tehdä isäänsä/äitiänsä pettyneeksi
Ja jo alusta lähtien on tehtävä selväksi se että koton asäännöistä päättävät vanhemmat,Ei lapsi,jo parivuotiaskin lapsi ymmärtää kun hänelle puhuu normaalisti ilman karjumista! - Loistava.polku
puskis kirjoitti:
Nöyryyttävää ja kasvattaa lapsessa kytevää vihaa vanhempiaan kohtaan,asioista pitäisi voida puhua,piiskaus on osoitus siitä että vanhemmalla ei ole luonnolista auktoriteettia lastaan kohtaan,se kehittyy jo pienestä pitäen jos vain on AIKAA keskustella lasten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja läheisestä suhteesta kehittyy luottamukselliset välit,lapsi ei halua tehdä isäänsä/äitiänsä pettyneeksi
Ja jo alusta lähtien on tehtävä selväksi se että koton asäännöistä päättävät vanhemmat,Ei lapsi,jo parivuotiaskin lapsi ymmärtää kun hänelle puhuu normaalisti ilman karjumista!Ei henkinen väkivalta ole sen suotavampaa kuin fyysinenkään. Lapsen alentaminen ja nöyryyttäminen ei kanna mitään hyvää.
- Taatto
puskis kirjoitti:
Nöyryyttävää ja kasvattaa lapsessa kytevää vihaa vanhempiaan kohtaan,asioista pitäisi voida puhua,piiskaus on osoitus siitä että vanhemmalla ei ole luonnolista auktoriteettia lastaan kohtaan,se kehittyy jo pienestä pitäen jos vain on AIKAA keskustella lasten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja läheisestä suhteesta kehittyy luottamukselliset välit,lapsi ei halua tehdä isäänsä/äitiänsä pettyneeksi
Ja jo alusta lähtien on tehtävä selväksi se että koton asäännöistä päättävät vanhemmat,Ei lapsi,jo parivuotiaskin lapsi ymmärtää kun hänelle puhuu normaalisti ilman karjumista!Estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään. - hoihoi!
Taatto kirjoitti:
Estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.Sentään joku järkeväkin kannanotto.
=DW= - puskis
Taatto kirjoitti:
Estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.Kirjoituksistasi tosiaan huomaa millaisen ihmisen se piiskus on kasvattanut,luulen että pahinta lapselle on juuri jos ÄITI käyttää väkivaltaa!
- Taatto
puskis kirjoitti:
Kirjoituksistasi tosiaan huomaa millaisen ihmisen se piiskus on kasvattanut,luulen että pahinta lapselle on juuri jos ÄITI käyttää väkivaltaa!
Ole sanallakaan puolustanut piiskausta enkä väkivaltaa. Huomaan puolestani, että jonkun joskus olisi pitänyt terävöittää huomiokykyäsi.
- puskis
Taatto kirjoitti:
Ole sanallakaan puolustanut piiskausta enkä väkivaltaa. Huomaan puolestani, että jonkun joskus olisi pitänyt terävöittää huomiokykyäsi.
Edellähän juuri puolustat äitisi nöyryyttävää "pylly paljaaksi"-taktiikkaa!
- sarkikala
puskis kirjoitti:
Nöyryyttävää ja kasvattaa lapsessa kytevää vihaa vanhempiaan kohtaan,asioista pitäisi voida puhua,piiskaus on osoitus siitä että vanhemmalla ei ole luonnolista auktoriteettia lastaan kohtaan,se kehittyy jo pienestä pitäen jos vain on AIKAA keskustella lasten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja läheisestä suhteesta kehittyy luottamukselliset välit,lapsi ei halua tehdä isäänsä/äitiänsä pettyneeksi
Ja jo alusta lähtien on tehtävä selväksi se että koton asäännöistä päättävät vanhemmat,Ei lapsi,jo parivuotiaskin lapsi ymmärtää kun hänelle puhuu normaalisti ilman karjumista!Olen eri mieltä, ja se perustuu käytännön kokemukseen!
Taatto kirjoitti:
Estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.Asia olla myös niin,kun sanot:"että itse ripsautukset ansaitsi,eikä se jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan".Sitten viimeisessä kappaleessa sanot "suorastaan nykyään v...aa katsella 'kurittomia' kakaroita,joille 'typerät'vanhemmat eivät voi mitään.
Eikö nämä sanasi todista tuntemuksista juuri toista;että "jostain syystä",vanhemmat tuntuvat typeriltä,siis tässä asiayhteydessä tarkoittanet,että he ovat jättäneet lapsensa kurittamatta ja se kyllä kertoisi(mu-tu) juuri siitä,että vihaa(v..tusta)on jäänyt omista kokemuksista ja ehkä siksi tunteesi saavat negatiivisen kaiun pelkästä sivusta katsomisestakin???(alitajunnan kautta?)
Tämä on vain oma "hajatelma",eikä varmaankaan ole välttämättä oikea,mutta yksi näkökulma kuitenkin.- Taatto
emw34 kirjoitti:
Asia olla myös niin,kun sanot:"että itse ripsautukset ansaitsi,eikä se jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan".Sitten viimeisessä kappaleessa sanot "suorastaan nykyään v...aa katsella 'kurittomia' kakaroita,joille 'typerät'vanhemmat eivät voi mitään.
Eikö nämä sanasi todista tuntemuksista juuri toista;että "jostain syystä",vanhemmat tuntuvat typeriltä,siis tässä asiayhteydessä tarkoittanet,että he ovat jättäneet lapsensa kurittamatta ja se kyllä kertoisi(mu-tu) juuri siitä,että vihaa(v..tusta)on jäänyt omista kokemuksista ja ehkä siksi tunteesi saavat negatiivisen kaiun pelkästä sivusta katsomisestakin???(alitajunnan kautta?)
Tämä on vain oma "hajatelma",eikä varmaankaan ole välttämättä oikea,mutta yksi näkökulma kuitenkin.Vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta. - Pirre*
Taatto kirjoitti:
Vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta.kuritus riistäytyy helposti mielivaltaiseksi väkivallaksi ja lapsen oman tahdon tukahduttamiseksi, ja nimenomaan n ä i d e n "kasvattajien" varalta lapsen ruumiillinen kurittaminen on kielletty.
Kun aikuiselta loppuvat sanat, otetaan avuksi "keppi". - Taatto
Pirre* kirjoitti:
kuritus riistäytyy helposti mielivaltaiseksi väkivallaksi ja lapsen oman tahdon tukahduttamiseksi, ja nimenomaan n ä i d e n "kasvattajien" varalta lapsen ruumiillinen kurittaminen on kielletty.
Kun aikuiselta loppuvat sanat, otetaan avuksi "keppi".Mielivaltaiseksi väkivallaksi. Suksi suolle.
- taikis
Taatto kirjoitti:
Vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta.välimuoto ruumiillisen kurittamisen ja kuritta kasvamisen välillä.
Eihän kurittaminen voi tarkoittaa ainoastaan fyysistä toimenpidettä? (vrt kuritushuone...)Lasta voi kasvattaa puhumalla ilman kukkaisikieltä, se vaatii vaan jämäkkyyttä, aikaa ja viitsimistä kasvattajalta. Ja hyvät hermot :) Rajat täytyy luoda ja pitää. Kaikista piiskatta kasvatetuista ei tule hulttioita, eikä kaikista piiskalla kasvatetuista kunnon kansalaisia.
Fyysisesti heikompaa kurittaminen rumiilisesti on helpoin tie näyttää oma ylivaltansa, mutta ei tuota läheskään aina toivottua tulosta. - puskailija
taikis kirjoitti:
välimuoto ruumiillisen kurittamisen ja kuritta kasvamisen välillä.
Eihän kurittaminen voi tarkoittaa ainoastaan fyysistä toimenpidettä? (vrt kuritushuone...)Lasta voi kasvattaa puhumalla ilman kukkaisikieltä, se vaatii vaan jämäkkyyttä, aikaa ja viitsimistä kasvattajalta. Ja hyvät hermot :) Rajat täytyy luoda ja pitää. Kaikista piiskatta kasvatetuista ei tule hulttioita, eikä kaikista piiskalla kasvatetuista kunnon kansalaisia.
Fyysisesti heikompaa kurittaminen rumiilisesti on helpoin tie näyttää oma ylivaltansa, mutta ei tuota läheskään aina toivottua tulosta.Luullakseni tuskin koskaan!
- Pirre*
Taatto kirjoitti:
Mielivaltaiseksi väkivallaksi. Suksi suolle.
En minä tarkoittanutkaan s i n u a leimata lasten hakkaajaksi, mutta noin yleisesti ottaen tällä, lapsen ruummillisen kurituksen kieltämisellä laeilla, halutaan estää lapsiin kohdistuva mielivaltainen väkivalta, sillä meissä kasvattajissa on myös niitä jotka eivät tunne rajojaan ja vastuutaan lapsen ns. ruummilisessa kurittamisessa, tapahtuu ns. "vahinkoja" ja siksi on parempi, että lyöminen kielletty kokonaan...
Lapset saa pidettyä kurissa kyllä muutenkin kuin pelottelemalla ja piiskaamalla...eivät he ole mitään idiootteja...
Laki on asetettu lasten suojaksi..ihan yksiselitteisesti asia on näin..väitä mitä väität...ja suksi ite vaikka kuuseen, jos siltä tuntuu... - puskailija
Pirre* kirjoitti:
En minä tarkoittanutkaan s i n u a leimata lasten hakkaajaksi, mutta noin yleisesti ottaen tällä, lapsen ruummillisen kurituksen kieltämisellä laeilla, halutaan estää lapsiin kohdistuva mielivaltainen väkivalta, sillä meissä kasvattajissa on myös niitä jotka eivät tunne rajojaan ja vastuutaan lapsen ns. ruummilisessa kurittamisessa, tapahtuu ns. "vahinkoja" ja siksi on parempi, että lyöminen kielletty kokonaan...
Lapset saa pidettyä kurissa kyllä muutenkin kuin pelottelemalla ja piiskaamalla...eivät he ole mitään idiootteja...
Laki on asetettu lasten suojaksi..ihan yksiselitteisesti asia on näin..väitä mitä väität...ja suksi ite vaikka kuuseen, jos siltä tuntuu...Hakkaamalla kasvatettu ei ole oppinut keskustelemaan asioista vaan vänkää omaa kantaansa ainoana oikeana....
- taikis
puskailija kirjoitti:
Luullakseni tuskin koskaan!
luullakseni olet oikeassa. En vain hirvennyt käyttää noin suoria sanoja.
- Pirre*
Pirre* kirjoitti:
En minä tarkoittanutkaan s i n u a leimata lasten hakkaajaksi, mutta noin yleisesti ottaen tällä, lapsen ruummillisen kurituksen kieltämisellä laeilla, halutaan estää lapsiin kohdistuva mielivaltainen väkivalta, sillä meissä kasvattajissa on myös niitä jotka eivät tunne rajojaan ja vastuutaan lapsen ns. ruummilisessa kurittamisessa, tapahtuu ns. "vahinkoja" ja siksi on parempi, että lyöminen kielletty kokonaan...
Lapset saa pidettyä kurissa kyllä muutenkin kuin pelottelemalla ja piiskaamalla...eivät he ole mitään idiootteja...
Laki on asetettu lasten suojaksi..ihan yksiselitteisesti asia on näin..väitä mitä väität...ja suksi ite vaikka kuuseen, jos siltä tuntuu...pikkusen..vaikka kuusen alle...:)))
- Taatto
taikis kirjoitti:
välimuoto ruumiillisen kurittamisen ja kuritta kasvamisen välillä.
Eihän kurittaminen voi tarkoittaa ainoastaan fyysistä toimenpidettä? (vrt kuritushuone...)Lasta voi kasvattaa puhumalla ilman kukkaisikieltä, se vaatii vaan jämäkkyyttä, aikaa ja viitsimistä kasvattajalta. Ja hyvät hermot :) Rajat täytyy luoda ja pitää. Kaikista piiskatta kasvatetuista ei tule hulttioita, eikä kaikista piiskalla kasvatetuista kunnon kansalaisia.
Fyysisesti heikompaa kurittaminen rumiilisesti on helpoin tie näyttää oma ylivaltansa, mutta ei tuota läheskään aina toivottua tulosta.Jotain muuta väittänyt.
- taikis
Taatto kirjoitti:
Jotain muuta väittänyt.
vain mielipiteeni, johon nostin tuolla ylempänä käyttämäsi sanan "kukkaiskieli" johon mielestäni vertasit piiskatta kasvattamista? Olinko käsittänyt väärin?
- Taatto
Pirre* kirjoitti:
En minä tarkoittanutkaan s i n u a leimata lasten hakkaajaksi, mutta noin yleisesti ottaen tällä, lapsen ruummillisen kurituksen kieltämisellä laeilla, halutaan estää lapsiin kohdistuva mielivaltainen väkivalta, sillä meissä kasvattajissa on myös niitä jotka eivät tunne rajojaan ja vastuutaan lapsen ns. ruummilisessa kurittamisessa, tapahtuu ns. "vahinkoja" ja siksi on parempi, että lyöminen kielletty kokonaan...
Lapset saa pidettyä kurissa kyllä muutenkin kuin pelottelemalla ja piiskaamalla...eivät he ole mitään idiootteja...
Laki on asetettu lasten suojaksi..ihan yksiselitteisesti asia on näin..väitä mitä väität...ja suksi ite vaikka kuuseen, jos siltä tuntuu...Totta, lapset eivät ole idiootteja. Väitä mitä väität.
- Taatto
taikis kirjoitti:
vain mielipiteeni, johon nostin tuolla ylempänä käyttämäsi sanan "kukkaiskieli" johon mielestäni vertasit piiskatta kasvattamista? Olinko käsittänyt väärin?
Nyt ihan ajan kanssa ja yritä löytää siitä jonkunlainen viittaus piiskaamisen suosimiseen. Mieti.
- taikis
Taatto kirjoitti:
Nyt ihan ajan kanssa ja yritä löytää siitä jonkunlainen viittaus piiskaamisen suosimiseen. Mieti.
sinun kannattaisi myös itsesi miettiä.
Mielestäni en ansaitse hyökkäystäsi asiallisena pitämääni mielipiteeseeni. Itse en hyväksy piiskaamista enkä toista ääripäätä, kasvattamatta jättämistä. Sitä yritän tässä kertoa. - Pirre*
Taatto kirjoitti:
Totta, lapset eivät ole idiootteja. Väitä mitä väität.
...:DD..eivät niin.... me aikuiset kyllä joskus...
- Taatto
taikis kirjoitti:
sinun kannattaisi myös itsesi miettiä.
Mielestäni en ansaitse hyökkäystäsi asiallisena pitämääni mielipiteeseeni. Itse en hyväksy piiskaamista enkä toista ääripäätä, kasvattamatta jättämistä. Sitä yritän tässä kertoa.Vastaan olen hyökännyt. Mieti nyt ihan rauhassa sitäkin. Mieti.
- puskailija
Taatto kirjoitti:
Vastaan olen hyökännyt. Mieti nyt ihan rauhassa sitäkin. Mieti.
ei ole oppinut keskustelemaan asioista vaan inttää ja luulee olevansa aina oikeassa vaikka väittäisi mustaa valkoiseksi....
- Hannamari.O
taikis kirjoitti:
vain mielipiteeni, johon nostin tuolla ylempänä käyttämäsi sanan "kukkaiskieli" johon mielestäni vertasit piiskatta kasvattamista? Olinko käsittänyt väärin?
sellasen jutun johon törmäsin muutama vuosi sitten kun meidän kadulla asuva viiden lapsen äiti kasvatti lapsiaan kiroamalla ja huutamalla.
Hän haukkui lapsia kovaan ääneen vammaisiksi idiooteiksi ja vitun perkeleen penikoiksi.
Sitten hän hymyillen kertoi meille muille leikkipaikalla olijoille kuinka rakkaita ne lapset hänelle ovat.
Tuntu jotenkin omituselta että ensin haukutaan lyttyyn ja sitten muille kehuskellaan että ai kun ovat ihania.
Toi äiti haukkui kaikkien muidenkin lapset vielä pahemmin, ja joka toinen sana oli kirosana.
Mun mielestä henkinen pahoinpitely voi olla vielä pahempaa kun pieni tukistus. - puskailija
Hannamari.O kirjoitti:
sellasen jutun johon törmäsin muutama vuosi sitten kun meidän kadulla asuva viiden lapsen äiti kasvatti lapsiaan kiroamalla ja huutamalla.
Hän haukkui lapsia kovaan ääneen vammaisiksi idiooteiksi ja vitun perkeleen penikoiksi.
Sitten hän hymyillen kertoi meille muille leikkipaikalla olijoille kuinka rakkaita ne lapset hänelle ovat.
Tuntu jotenkin omituselta että ensin haukutaan lyttyyn ja sitten muille kehuskellaan että ai kun ovat ihania.
Toi äiti haukkui kaikkien muidenkin lapset vielä pahemmin, ja joka toinen sana oli kirosana.
Mun mielestä henkinen pahoinpitely voi olla vielä pahempaa kun pieni tukistus.Ja juuri lapselle nimenomaan ÄIDIN julmuus on vielä vaikeampaa ja jättää syvempiä henkisiä haavoja kuin jos isä joskus karjuu....
- Taatto
Hannamari.O kirjoitti:
sellasen jutun johon törmäsin muutama vuosi sitten kun meidän kadulla asuva viiden lapsen äiti kasvatti lapsiaan kiroamalla ja huutamalla.
Hän haukkui lapsia kovaan ääneen vammaisiksi idiooteiksi ja vitun perkeleen penikoiksi.
Sitten hän hymyillen kertoi meille muille leikkipaikalla olijoille kuinka rakkaita ne lapset hänelle ovat.
Tuntu jotenkin omituselta että ensin haukutaan lyttyyn ja sitten muille kehuskellaan että ai kun ovat ihania.
Toi äiti haukkui kaikkien muidenkin lapset vielä pahemmin, ja joka toinen sana oli kirosana.
Mun mielestä henkinen pahoinpitely voi olla vielä pahempaa kun pieni tukistus.Armeijassa se henkinen pahoinpitely on kehitetty taiteeksi. Tai oli ennen.
- Taatto
puskailija kirjoitti:
Ja juuri lapselle nimenomaan ÄIDIN julmuus on vielä vaikeampaa ja jättää syvempiä henkisiä haavoja kuin jos isä joskus karjuu....
Repikää allaolevista kommenteistani, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä, Sadistinen ja lasten hakkaamista suosiva luonteeni. Itse olen näistä hyökkäyksen kohteeksi joutunut. Osaltani päätän tähän.
Jouduin itse hakemaan pojankoltiaisena risunpätkät. Muori sitte ihan pikkuisen ripsautti. Ei se edes sattunut, eikä ollut tarkoituskaan. Rangaistus piili siinä, että jouduin risun itse hakemaan ja laskemaan housut kinttuihin. Sillä risunhakureissulla muorinkin närästykset olivat jo laimenneet. Kerran olin jopa näkevinäni muorilla hymynhäivän kun ropsi mua, sekös otti vielä enemmän koltiaisen aivoon.
Itsesuojeluvaistoni estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.
Minä en ole sanallakaan puolustanut piiskausta enkä väkivaltaa. Huomaan puolestani, että jonkun joskus olisi pitänyt terävöittää huomiokykyäsi.
Yritit varmaan ihan tosissasi vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta.
Että sä oot. Mielivaltaiseksi väkivallaksi. Suksi suolle.
Inttämisen ihanuus. Totta, lapset eivät ole idiootteja. Väitä mitä väität.
Olenkos Jotain muuta väittänyt.
Mieti Nyt ihan ajan kanssa ja yritä löytää siitä jonkunlainen viittaus piiskaamisen suosimiseen. Mieti.
Jaa, että Sinua Vastaan olen hyökännyt. Mieti nyt ihan rauhassa sitäkin. Mieti.
Ja paskat Se on tehokkainta.
Vaikka itse sanonkin, olimme me sisarukset pienenä, esimerkiksi vanhempiemme kanssa kaupoissa kuin herranenkeleitä.
Nykyään markettien kassoilla pelataan sitä saamarin peliä, mitä kakarat pitävät ja auktoriteetittomat vanhemmat menevät siihen kykenemättömyyttään mukaan, yrittävät trendikkäästi siinä leppäkerttujuttuja leperrellä, turhaan.
Tiedän tasan tarkkaan nykyisiä koululuokkia, jossa opettajalla täytyy voida kaaoksen keskellä olla auktoriteettiä, vaikka karttakepin näpäytyksellä hankittua. Toisin oli ennen.
Äläkä nyt vedä sitä linjaa, että puolustan kakaroiden hakkaamista ja kaikkinaista väkivaltaa heitä kohtaan.
Oikein kuritettuna lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan.
Se joka Tuntuu kuritetusta oikeudenmukaiselta on oikeaa.
Mummi kertoi vilpittömästi, eikä Hän varmaan odottanut, että kaiken maailman touhottajat alkavat häntä henkilökohtaisesti sättimään sadistiksi ja seksuaalihäiriköksi.
Samaa mieltä Armeijassa se henkinen pahoinpitely on kehitetty taiteeksi. Tai oli ennen. - Hannamari.O
Taatto kirjoitti:
Armeijassa se henkinen pahoinpitely on kehitetty taiteeksi. Tai oli ennen.
varmasti vielä kovemmat jäljet.
Vaikka mä itse olen piiskan kanssa kasvatettu ei mulle mitään traumoja jäänyt. Kyllä me lapset juostiin karkuun kun isä ajo risun kanssa takaa.
Ei siitä piiskaamisesta vaan ollu mitään hyötyä, me oltiin ihan yhtä kamalia kuitenkin.
Sitten isäkin luopu toivosta ja lopetti piiskaamisen, tai sitten mä juoksin nopeempaa, en ees itse muista enää.
Jollekin herkemmälle lapselle se olis voinu olla kova paikka, mutta mä kovapäisenä kestin kyllä kuritukset ja tein entistä enemmän pahaa.
Henkisesti meitä ei ikinä pahoinpidelty. - puskailija
Taatto kirjoitti:
Repikää allaolevista kommenteistani, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä, Sadistinen ja lasten hakkaamista suosiva luonteeni. Itse olen näistä hyökkäyksen kohteeksi joutunut. Osaltani päätän tähän.
Jouduin itse hakemaan pojankoltiaisena risunpätkät. Muori sitte ihan pikkuisen ripsautti. Ei se edes sattunut, eikä ollut tarkoituskaan. Rangaistus piili siinä, että jouduin risun itse hakemaan ja laskemaan housut kinttuihin. Sillä risunhakureissulla muorinkin närästykset olivat jo laimenneet. Kerran olin jopa näkevinäni muorilla hymynhäivän kun ropsi mua, sekös otti vielä enemmän koltiaisen aivoon.
Itsesuojeluvaistoni estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.
Minä en ole sanallakaan puolustanut piiskausta enkä väkivaltaa. Huomaan puolestani, että jonkun joskus olisi pitänyt terävöittää huomiokykyäsi.
Yritit varmaan ihan tosissasi vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta.
Että sä oot. Mielivaltaiseksi väkivallaksi. Suksi suolle.
Inttämisen ihanuus. Totta, lapset eivät ole idiootteja. Väitä mitä väität.
Olenkos Jotain muuta väittänyt.
Mieti Nyt ihan ajan kanssa ja yritä löytää siitä jonkunlainen viittaus piiskaamisen suosimiseen. Mieti.
Jaa, että Sinua Vastaan olen hyökännyt. Mieti nyt ihan rauhassa sitäkin. Mieti.
Ja paskat Se on tehokkainta.
Vaikka itse sanonkin, olimme me sisarukset pienenä, esimerkiksi vanhempiemme kanssa kaupoissa kuin herranenkeleitä.
Nykyään markettien kassoilla pelataan sitä saamarin peliä, mitä kakarat pitävät ja auktoriteetittomat vanhemmat menevät siihen kykenemättömyyttään mukaan, yrittävät trendikkäästi siinä leppäkerttujuttuja leperrellä, turhaan.
Tiedän tasan tarkkaan nykyisiä koululuokkia, jossa opettajalla täytyy voida kaaoksen keskellä olla auktoriteettiä, vaikka karttakepin näpäytyksellä hankittua. Toisin oli ennen.
Äläkä nyt vedä sitä linjaa, että puolustan kakaroiden hakkaamista ja kaikkinaista väkivaltaa heitä kohtaan.
Oikein kuritettuna lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan.
Se joka Tuntuu kuritetusta oikeudenmukaiselta on oikeaa.
Mummi kertoi vilpittömästi, eikä Hän varmaan odottanut, että kaiken maailman touhottajat alkavat häntä henkilökohtaisesti sättimään sadistiksi ja seksuaalihäiriköksi.
Samaa mieltä Armeijassa se henkinen pahoinpitely on kehitetty taiteeksi. Tai oli ennen.Ilmesisesti se piiskalla kasvatettu?
En ole missään vatauksessani väittänyt kenenkään hyökänneen minua vastaan,mietipä itse ja lue läpi.... - Hannamari.O
puskailija kirjoitti:
ei ole oppinut keskustelemaan asioista vaan inttää ja luulee olevansa aina oikeassa vaikka väittäisi mustaa valkoiseksi....
aika moni on kasvatettu piiskalla.
Ennen se oli ihan selvä asia, en mä tunne juuri ketään omankaan ikästäni (40) joka olisi kasvatettu muuten.
Maalla kasvaneena joka pirtissä oli kakaroita varten risu ovenpielessä.
Se kuulu asiaan, ei sitä sillon edes osannu pahana pitää.
Joillekin se tehos ja joillekin ei tehonnu.
Omiani en ole risulla kasvattanu koska tiedän ettei se ole oikee tapa. - puskailija
Hannamari.O kirjoitti:
aika moni on kasvatettu piiskalla.
Ennen se oli ihan selvä asia, en mä tunne juuri ketään omankaan ikästäni (40) joka olisi kasvatettu muuten.
Maalla kasvaneena joka pirtissä oli kakaroita varten risu ovenpielessä.
Se kuulu asiaan, ei sitä sillon edes osannu pahana pitää.
Joillekin se tehos ja joillekin ei tehonnu.
Omiani en ole risulla kasvattanu koska tiedän ettei se ole oikee tapa.Ei mielestäni,olen pian 60 enkä ole koskaan saanut piiskaa enkä remmiäkään,sensijaan kyllä äitini uhkaili ja kiristi meitä veljeksiä tyyliin "jos ei asiat muutu niin kerron isälle"
- Hannamari.O
puskailija kirjoitti:
Ei mielestäni,olen pian 60 enkä ole koskaan saanut piiskaa enkä remmiäkään,sensijaan kyllä äitini uhkaili ja kiristi meitä veljeksiä tyyliin "jos ei asiat muutu niin kerron isälle"
kiltti lapsi kun se sinuun tehos. Entä jos sun isälle olis kerrottu niin mitä se olis tehny?
Uhkailuahan toikin oli ja jos isällä uhataan niin kai se isä sitten olis tehny jotakin jota te pelkäsitte sen verran että uskoitte jo pelotteluakin.
Mun mielestä koko jutussa ollaan hakoteillä, nyt on kuiteskin kyse siitä saako antaa piiskaa vai ei saa.
Tää on menny pahoinpitelyn ja hakkaamisen puolelle, ja se on ihan eri asia.
Mä en ole piiskaamisen kannattaja, sen tein selväks jo ihka ensimmisessä kirjoituksessani.
Kerroin vain että ei se selkäsauna mulle traumoja jättäny eikä musta tullu omien lapsieni piiskaajaa.
Ilkeältä ja pahalta se tuntu ja toi vaan uhmaa lisää, mutta en mä siitä kaunaa kanna isälleni. Hyvät välit meillä oli ihan loppuun asti.
Isä oli itse kovan kasvatuksen saanu eikä siellä oltu piiskaa säästetty, se teki niinkun oli itsellekin tehty. Mä en enää tehny. - puskailija
Hannamari.O kirjoitti:
kiltti lapsi kun se sinuun tehos. Entä jos sun isälle olis kerrottu niin mitä se olis tehny?
Uhkailuahan toikin oli ja jos isällä uhataan niin kai se isä sitten olis tehny jotakin jota te pelkäsitte sen verran että uskoitte jo pelotteluakin.
Mun mielestä koko jutussa ollaan hakoteillä, nyt on kuiteskin kyse siitä saako antaa piiskaa vai ei saa.
Tää on menny pahoinpitelyn ja hakkaamisen puolelle, ja se on ihan eri asia.
Mä en ole piiskaamisen kannattaja, sen tein selväks jo ihka ensimmisessä kirjoituksessani.
Kerroin vain että ei se selkäsauna mulle traumoja jättäny eikä musta tullu omien lapsieni piiskaajaa.
Ilkeältä ja pahalta se tuntu ja toi vaan uhmaa lisää, mutta en mä siitä kaunaa kanna isälleni. Hyvät välit meillä oli ihan loppuun asti.
Isä oli itse kovan kasvatuksen saanu eikä siellä oltu piiskaa säästetty, se teki niinkun oli itsellekin tehty. Mä en enää tehny.Isäni oli muusikko ja kiltti ihminen,kylläkin paljon poissa kotoa...
Juuri murrosikäiselle pojalle tuo "housut pois ja hoitoon" varsinkin äidin määräämänä voi olla nöyryyttävämpää ja aiheuttaa suhdeongelmia varsinkin naisiin aikuisena kuin ne itse "ripaukset" - Hannamari.O
puskailija kirjoitti:
Isäni oli muusikko ja kiltti ihminen,kylläkin paljon poissa kotoa...
Juuri murrosikäiselle pojalle tuo "housut pois ja hoitoon" varsinkin äidin määräämänä voi olla nöyryyttävämpää ja aiheuttaa suhdeongelmia varsinkin naisiin aikuisena kuin ne itse "ripaukset"pitäs tietää että väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään asiaan.
Ei saa lyödä lasta eikä aikuista eikä eläimiä.
Eikä saa harjottaa henkistä väkivaltaa.
Monissa kouluissa ja työpaikoilla tehdään heikompien olo tosi hankalaksi.
Mua inhottaa ihmiset jotka kiusaavat heikompiaan.
Sitten ollaan olevinaa kamalan hyvää ihmistä.
Kyllä se risu on parasta jättää puskaan, ja se ilkeä puhe lopettaa ja elää ihan rauhassa kaikkien kanssa.
Se risulla kasvattaminen on vanhanaikasta ja huono tapa saada tuloksia aikaseks. - taikis
Hannamari.O kirjoitti:
sellasen jutun johon törmäsin muutama vuosi sitten kun meidän kadulla asuva viiden lapsen äiti kasvatti lapsiaan kiroamalla ja huutamalla.
Hän haukkui lapsia kovaan ääneen vammaisiksi idiooteiksi ja vitun perkeleen penikoiksi.
Sitten hän hymyillen kertoi meille muille leikkipaikalla olijoille kuinka rakkaita ne lapset hänelle ovat.
Tuntu jotenkin omituselta että ensin haukutaan lyttyyn ja sitten muille kehuskellaan että ai kun ovat ihania.
Toi äiti haukkui kaikkien muidenkin lapset vielä pahemmin, ja joka toinen sana oli kirosana.
Mun mielestä henkinen pahoinpitely voi olla vielä pahempaa kun pieni tukistus.noitakin vanhempia on jotka huutavat ja meuskaavat lapsilleen, ja jos heidän tapoihinsa kuuluu vielä lisäksi ruumiillinen kurittaminen, niin olisiko ajateltavissa ettei kontrolli oikein toimisi??
- aiheesta tuli piiskat
Kyllä sitä muutaman kerran kunnon piiskauksen saanut ja aiheesta ontullut ja siitä oppinut ettei mitä vain saa tehdä .
Kyllä se oli kurjaa kun piti hakea piska itse ja kyllä se sattuikin varmaan muttei sitä enää aikuisena ole surrut eikä huolehtinut tai traumoja saanut . omia lapsia en ole piiskannut koskaan kuitenkaan ja hekin on kunnonkansalaisiksi tullleet .
puhumalla on selvinnyt aina heidän kanssa - huolimatta
puskis kirjoitti:
Nöyryyttävää ja kasvattaa lapsessa kytevää vihaa vanhempiaan kohtaan,asioista pitäisi voida puhua,piiskaus on osoitus siitä että vanhemmalla ei ole luonnolista auktoriteettia lastaan kohtaan,se kehittyy jo pienestä pitäen jos vain on AIKAA keskustella lasten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja läheisestä suhteesta kehittyy luottamukselliset välit,lapsi ei halua tehdä isäänsä/äitiänsä pettyneeksi
Ja jo alusta lähtien on tehtävä selväksi se että koton asäännöistä päättävät vanhemmat,Ei lapsi,jo parivuotiaskin lapsi ymmärtää kun hänelle puhuu normaalisti ilman karjumista!jotkut lapset eivät vaan koskaan tottele. he ajattelevat: miksi totella, kun se pahanteko on niin jännää ja kivaa, ettei siinä pikku rangaistukset haittaa.
jotkut lapset ovat hei ihan oikeesti tyhmempiä kuin toiset! - on sitten
puskailija kirjoitti:
ei ole oppinut keskustelemaan asioista vaan inttää ja luulee olevansa aina oikeassa vaikka väittäisi mustaa valkoiseksi....
esimerkillinen keskustelija - seuraa yhtä ja sättii joka käänteessä. vainko siksi, että asiasta on erimielisyyttä??? vai jotain muuta taustalla?
- siis puskailijaa,
on sitten kirjoitti:
esimerkillinen keskustelija - seuraa yhtä ja sättii joka käänteessä. vainko siksi, että asiasta on erimielisyyttä??? vai jotain muuta taustalla?
jos jäi epäselvyyttä. olkaa aikuisia!
- puskis
on sitten kirjoitti:
esimerkillinen keskustelija - seuraa yhtä ja sättii joka käänteessä. vainko siksi, että asiasta on erimielisyyttä??? vai jotain muuta taustalla?
Eikä tämä olekaan keskustelupalsta?
- puskis
siis puskailijaa, kirjoitti:
jos jäi epäselvyyttä. olkaa aikuisia!
Aiheena en ole minä!
- puskis
huolimatta kirjoitti:
jotkut lapset eivät vaan koskaan tottele. he ajattelevat: miksi totella, kun se pahanteko on niin jännää ja kivaa, ettei siinä pikku rangaistukset haittaa.
jotkut lapset ovat hei ihan oikeesti tyhmempiä kuin toiset!Onko kokemusta?Ja auttoiko piiska?
- toki,
puskis kirjoitti:
Eikä tämä olekaan keskustelupalsta?
ja silloin ei ole tarvis mennä henkilökohtaisuuksiin. ihan v**un tylsää lukea teidän turhia nahistelujanne. enemmän asiaa, vähemmän henk.koht. kuittailua, kiitos. ei muuta. poistun.
- kokemusta.
puskis kirjoitti:
Onko kokemusta?Ja auttoiko piiska?
itse en nulikkana ottanut uskoakseni, että olin liian aikaisin liikkeellä käydessäni (kielloista huolimatta) omatoimisesti harjoittelemassa hitsaamista. oli ilmeisesti ollut pari kertaa pajan tulipalo lähellä. kun puhe ei tehonnut, kipu auttoi tajuamaan, että oli tosi kyseessä. sain mitä ansaitsin, ja mulla on jo tulityökortti. no hard feelings.
- Anonyymi
puskis kirjoitti:
Nöyryyttävää ja kasvattaa lapsessa kytevää vihaa vanhempiaan kohtaan,asioista pitäisi voida puhua,piiskaus on osoitus siitä että vanhemmalla ei ole luonnolista auktoriteettia lastaan kohtaan,se kehittyy jo pienestä pitäen jos vain on AIKAA keskustella lasten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja läheisestä suhteesta kehittyy luottamukselliset välit,lapsi ei halua tehdä isäänsä/äitiänsä pettyneeksi
Ja jo alusta lähtien on tehtävä selväksi se että koton asäännöistä päättävät vanhemmat,Ei lapsi,jo parivuotiaskin lapsi ymmärtää kun hänelle puhuu normaalisti ilman karjumista!Ajat ovat muuttuneet ei kukaan enää piiskaa anna lapsilleen koska tietää ettei se muuta kun kasvattaa pelkoa lapsessa puhumalla yritetään nykyään , mutta on lapsia joihin ei puhuminen tehoa edes ja ailloin on tilanne vaikea, sellainen lapsi joka si puhetta ymmärrä ei ole terve edes.
- Anonyymi
Taatto kirjoitti:
Estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.No ei se piiskaaminen ole sentään mitään kasvattamista . Itse sanoin aina jos olivat tehnetået pahaa että mene huoneeseesi ajattelemaan miksi teit.
Pienemmälle annoin ulosmeno kiellon koulun jälkeen jos oli tehnyt jotain mitä ei saa tehdä, mutta hän katseli vaan tyytyväisenä televisiota eikä ollut moksiskaan , siis se ei tuntunut oikein rangaistukselta kun poika oli ihan tyytyväinen TV katseluun. - Anonyymi
puskis kirjoitti:
Edellähän juuri puolustat äitisi nöyryyttävää "pylly paljaaksi"-taktiikkaa!
Se oli vaan siihen aikaan sellaista ei tartte kommetoida jos ei ole elänyt niitä,piiska aikoja jolloin se oli melkein joka perheessä tapana ” kasvattaa” lapsia , en minäkään muista mitenkään pahalla koska ymmärrän sen ajan ajatusmuodon silloin se katsottiin ihan oikeaksi kaasvatustavaksi . Että mitä niistä enää suremaan
20 vuoden päästä kertovat lapset ihan eri asioita miten vanhemmat olivat päissään aina pyhän aikana , ja koskaan ei ollut selvää pyhän aikaa . Ja sanovat että tunsivat itsensä niin yksinäiseksi sellaisessa kodissa jossa ei heitä huomioitu kun nousuhumalassa korkeintaan
Ja että saivat rahaa mennä ostamaan vaikka pizzan tai kilon karkkia - Anonyymi
Taatto kirjoitti:
Vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta.Tottakai tämä keskustelu tuomitse ruumiillisen kurituksen , sillä,kukaan ei tänään hakkaa lapsiaan . Pålapsimei kykene mitenkään puolustamaan itseään kun vitsa vinkuu , janremmi laulaa . Hän on pienempi ja heikompi . Joten kurittaminen oli ennen vanhaan asia mikä oli monessa torpassa, oven päällä oli vitsa muistuksena mihin sitä tarvita jos .
Ruumiillinen kuritus on vaarallista joitain on mennyt luita poikki remmin kanssa äonhan ne nykyajan lapset todella erilaisia kun mitä oltiin ennevanhaan . Samalla tietävät niin paljon enemmän asioita mitä me samassa iässä tiesimme.
En puolusta ruumiillista. kuritusta vaikka ymmärrän että se tapa oli sodan jälkeen Suomessa eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena , nyky veti aiitä vääntelee kauhu juttuja ymmärtämättä ett aika oli vaan sellaista että,luulivat kasvattavansa kunnolla kun antoivat piiskaa. Nyt tiedetään hieman enemmän. Ja ymmärretään miten sairasta
” rakkautta ”:se on ollut . Joten on ajateltava ivaa ja ajat tapoja . - Anonyymi
puskailija kirjoitti:
Hakkaamalla kasvatettu ei ole oppinut keskustelemaan asioista vaan vänkää omaa kantaansa ainoana oikeana....
Miten hän olisi voinutkaan oppia koska ei sellaista tapaa ole kokenut.
Näkeehän se noista jankuttajista jotka inttävät asioista vääristellen kaiken mistä puhutaan että,ovat sen ajan lapsia . Jos osaisivat keskustella niin palstat olisivat toisenlaisia.
Remmilapsi kuuluu yhteen ryhmään ihmisiä , kaikki tietävät mihin - Anonyymi
Hannamari.O kirjoitti:
sellasen jutun johon törmäsin muutama vuosi sitten kun meidän kadulla asuva viiden lapsen äiti kasvatti lapsiaan kiroamalla ja huutamalla.
Hän haukkui lapsia kovaan ääneen vammaisiksi idiooteiksi ja vitun perkeleen penikoiksi.
Sitten hän hymyillen kertoi meille muille leikkipaikalla olijoille kuinka rakkaita ne lapset hänelle ovat.
Tuntu jotenkin omituselta että ensin haukutaan lyttyyn ja sitten muille kehuskellaan että ai kun ovat ihania.
Toi äiti haukkui kaikkien muidenkin lapset vielä pahemmin, ja joka toinen sana oli kirosana.
Mun mielestä henkinen pahoinpitely voi olla vielä pahempaa kun pieni tukistus.Sekin oli ilmeisesti kiukkuisia ei ollut jarruja päällä, ykenåensä kyllä vanhemmat rakastaa lapsiaan vaikka välillä pinna palaa aikuisellekin . Minunkin anoppini haukkui poikansa välillä,kunnolla ja silti oli poika kaikkimkaikessa. Kai se on sitä modernia piiskan antoa eikä sekään auta yhtään mitään.
Kukin tavalla kaikki vanhemmat ovat olleet tilanteissa joissa on itsehillintä kovilla etekkin murros ikäisten kanssa . - Anonyymi
Taatto kirjoitti:
Repikää allaolevista kommenteistani, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä, Sadistinen ja lasten hakkaamista suosiva luonteeni. Itse olen näistä hyökkäyksen kohteeksi joutunut. Osaltani päätän tähän.
Jouduin itse hakemaan pojankoltiaisena risunpätkät. Muori sitte ihan pikkuisen ripsautti. Ei se edes sattunut, eikä ollut tarkoituskaan. Rangaistus piili siinä, että jouduin risun itse hakemaan ja laskemaan housut kinttuihin. Sillä risunhakureissulla muorinkin närästykset olivat jo laimenneet. Kerran olin jopa näkevinäni muorilla hymynhäivän kun ropsi mua, sekös otti vielä enemmän koltiaisen aivoon.
Itsesuojeluvaistoni estää olla eri mieltä siitä, etteikö lapselle riittäisi pelkästään (kukkaiskielellä) puhuminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itse ripsautukset ansaitsin ja se ei jättänyt minkäänlaista vihaa vanhempiani kohtaan.
Päinvastoin nykyään suorastaan v...aa katsella kurittomia kakaroita, joille typerät vanhemmat eivät voi mitään.
Minä en ole sanallakaan puolustanut piiskausta enkä väkivaltaa. Huomaan puolestani, että jonkun joskus olisi pitänyt terävöittää huomiokykyäsi.
Yritit varmaan ihan tosissasi vääntää tarkoitukseni joksikin muuksi. En ymmärrä palautettasi, joten siinä mielessä epäonnistuit.
Muutenkin tämä keskustelu näyttää pääosin koostuvan hakkaamisen, ruoskimisen ja henkisen väkivallan tuomitsemiseen.
Täytyykö itsestäänselvyyksiä papukaijamaisesti toistella.
Asialliseen ja oikeudenmukaiseen kuritukseen kun ei kannanottoja tahdo riittää. Metsä pitäisi nähdä puilta.
Että sä oot. Mielivaltaiseksi väkivallaksi. Suksi suolle.
Inttämisen ihanuus. Totta, lapset eivät ole idiootteja. Väitä mitä väität.
Olenkos Jotain muuta väittänyt.
Mieti Nyt ihan ajan kanssa ja yritä löytää siitä jonkunlainen viittaus piiskaamisen suosimiseen. Mieti.
Jaa, että Sinua Vastaan olen hyökännyt. Mieti nyt ihan rauhassa sitäkin. Mieti.
Ja paskat Se on tehokkainta.
Vaikka itse sanonkin, olimme me sisarukset pienenä, esimerkiksi vanhempiemme kanssa kaupoissa kuin herranenkeleitä.
Nykyään markettien kassoilla pelataan sitä saamarin peliä, mitä kakarat pitävät ja auktoriteetittomat vanhemmat menevät siihen kykenemättömyyttään mukaan, yrittävät trendikkäästi siinä leppäkerttujuttuja leperrellä, turhaan.
Tiedän tasan tarkkaan nykyisiä koululuokkia, jossa opettajalla täytyy voida kaaoksen keskellä olla auktoriteettiä, vaikka karttakepin näpäytyksellä hankittua. Toisin oli ennen.
Äläkä nyt vedä sitä linjaa, että puolustan kakaroiden hakkaamista ja kaikkinaista väkivaltaa heitä kohtaan.
Oikein kuritettuna lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan.
Se joka Tuntuu kuritetusta oikeudenmukaiselta on oikeaa.
Mummi kertoi vilpittömästi, eikä Hän varmaan odottanut, että kaiken maailman touhottajat alkavat häntä henkilökohtaisesti sättimään sadistiksi ja seksuaalihäiriköksi.
Samaa mieltä Armeijassa se henkinen pahoinpitely on kehitetty taiteeksi. Tai oli ennen.Aina sanotaan että itse ansaitsin selkäsaunan . Ei se nyt oikein kivalta tunnu kun on muka jopa ansainnut sen ruumiillisen kivun mitä piiska tai remmi aiheuttaa
Mutta ennen ajateltiin niin. Lapsi tekee aina jøskus väärin eikä edes osaa ymmärtää että on tehnyt väärin silti vaan remmi laulaa . Kyllä se hyvä,on että laki suojaa lapsia
Tänään ei ansaita erehdyksistä selkäsauna . Vaan puhutaan asiat lävitse että lapsi ymmärtää miksi ai jotain asiaa saa tehdä .
.
- Pirre*
lapsena ettei minun lapsiani piiskata, ja melkein ..olen pystynyt tuon päätökseni pitämää.
Melkein... syystä kun keskimäinen lapsemme ei suostunut muuten uskomaan ettei vilkasliikenteisen tien yli mennä omin päin, hän oli silloin neli vuotias.
Muuten olen selvinnyt puheella...- taikis
tein tuon päätöksen aika nuorena,omiani en piiskaisi. Meillä kotona piiska heilui jopa siitä syystä, että raamatusta kaivettiin pätkä: "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee",myös tapa millä piiskaa annettiin oli nöyryyttävä ja häpeällinen. En hyväksy lasten ruumiillista kurittamista,mielestäni se ei ole kasvattavaa vaan alistavaa.
Omiani en ole koskaan piiskannut, ja ihan kelpo kansalaisia heistä on tullut :) - Pirre*
taikis kirjoitti:
tein tuon päätöksen aika nuorena,omiani en piiskaisi. Meillä kotona piiska heilui jopa siitä syystä, että raamatusta kaivettiin pätkä: "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee",myös tapa millä piiskaa annettiin oli nöyryyttävä ja häpeällinen. En hyväksy lasten ruumiillista kurittamista,mielestäni se ei ole kasvattavaa vaan alistavaa.
Omiani en ole koskaan piiskannut, ja ihan kelpo kansalaisia heistä on tullut :)syystä minäkin tuon päätöksen tein...
ja samoin; kunnolliset ja hyvät kansalaiset heistä tuli piiskaamattakin....:)
- järki ohoi
Kiellettyähän se on.
Ja se on järjetöntä.
Kurittaahan elukatkin pentujaan jos eivät ole kiltisti.
Kakaroille ei tule mitään pelkoa että niitä koskaan mitenkään rangaistaisiin tekivätpä mitä tahansa.
Ja tuloksia voi lueskella lehdistä ja katsella pihalta.
No jokuhan net lait laatii...ja jotkut valitsevat lainlaatijat.
=DW=- Loistava.polku
Lasten kasvatuksessa edelleen (kuten kautta aikojen) parhaita keinoja ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta.
Täysin mielipuolista on hyökätä fyysisesti lapsen kimppuun. Se ei ole rankaisemista vaan kieroutunutta vallankäyttöä. - puskis
Ovat kasvaneet vapaasti koska vanhemmilla ei ole eollut heille aikaa,juostaan vain rahan perässä joka suinkaan ei anna lapselle turvallisuutta ja tasapainoa vaan juuri se että vanhemmilla on hänelle AIKAA!
- Hannamari.O
samalla tavalla kun vanhempasikin vaikka tiedät miten se kirvelee?
Kai sitten ne pahatkin piirteet kulkevat sukupolvelta toiselle.
Olen itse saanut oikein kunnon löylytyksiä kun olin liian vilkas ja pahapäinen. Ei se mua mikskään muuttanu, tein pahaa melkein enemmän kun ennen, ainoo mikä oli että enää en kertonu vanhemmille mitään.
Mulla on itellä neljä lasta ja joskus ovat saaneet kotiarestia tai ovat joutuneet siivoamaan vessanpyttyä tai jotakin jonka tiedän olevan niille oikein vastenmielistä,ja se on tehonnu ihan hyvin.
Ei ne ole selkäänsä saaneet, liian hyvin muistan oman uhmani kun tuli selkäsauna, niin jo siinä vaiheessa ajattelin uusia koiruuksia hammasta purren, uhma siinä vain kasvaa:)
En kannata vapaata kasvatusta, mutta ei selkäsaunakaan mitään auta.
Puhumalla asiat pitäs saada selvitettyä.- puskis
Pahinta juuri tuo Taaton kuvaama "pylly paljaaksi-taktiikka",sadistista ja nöyryyttävää,lapsi vain miettii siinä piiskaa saadessaan miten taas tämänkin voi kostaa!
- Taatto
puskis kirjoitti:
Pahinta juuri tuo Taaton kuvaama "pylly paljaaksi-taktiikka",sadistista ja nöyryyttävää,lapsi vain miettii siinä piiskaa saadessaan miten taas tämänkin voi kostaa!
Se on tehokkainta.
Vaikka itse sanonkin, olimme me sisarukset pienenä, esimerkiksi vanhempiemme kanssa kaupoissa kuin herranenkeleitä.
Nykyään markettien kassoilla pelataan sitä saamarin peliä, mitä kakarat pitävät ja auktoriteetittomat vanhemmat menevät siihen kykenemättömyyttään mukaan, yrittävät trendikkäästi siinä leppäkerttujuttuja leperrellä, turhaan.
Tiedän tasan tarkkaan nykyisiä koululuokkia, jossa opettajalla täytyy voida kaaoksen keskellä olla auktoriteettiä, vaikka karttakepin näpäytyksellä hankittua. Toisin oli ennen.
Äläkä nyt vedä sitä linjaa, että puolustan kakaroiden hakkaamista ja kaikkinaista väkivaltaa heitä kohtaan.
Oikein kuritettuna lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan. - puskis
Taatto kirjoitti:
Se on tehokkainta.
Vaikka itse sanonkin, olimme me sisarukset pienenä, esimerkiksi vanhempiemme kanssa kaupoissa kuin herranenkeleitä.
Nykyään markettien kassoilla pelataan sitä saamarin peliä, mitä kakarat pitävät ja auktoriteetittomat vanhemmat menevät siihen kykenemättömyyttään mukaan, yrittävät trendikkäästi siinä leppäkerttujuttuja leperrellä, turhaan.
Tiedän tasan tarkkaan nykyisiä koululuokkia, jossa opettajalla täytyy voida kaaoksen keskellä olla auktoriteettiä, vaikka karttakepin näpäytyksellä hankittua. Toisin oli ennen.
Äläkä nyt vedä sitä linjaa, että puolustan kakaroiden hakkaamista ja kaikkinaista väkivaltaa heitä kohtaan.
Oikein kuritettuna lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan.Mikä on "oikeaa kuritusta" ja mikä "väärää"?
- Taatto
puskis kirjoitti:
Mikä on "oikeaa kuritusta" ja mikä "väärää"?
Tuntuu kuritetusta oikeudenmukaiselta on oikeaa.
- puskis
Taatto kirjoitti:
Tuntuu kuritetusta oikeudenmukaiselta on oikeaa.
Ja koska kuritetusta kurittaminen on OIKEUDENMUKAISTA???
- kuuluu kertoa
puskis kirjoitti:
Ja koska kuritetusta kurittaminen on OIKEUDENMUKAISTA???
mistä häntä rangaistaan. sen tajuaminen on kaikkein tärkeintä. oli rangaistus mikä tahansa, pointti on juuri se, tavallaan ehdollistaminen. jos teet näin (väärin), kärsit itse. yksinkertaista.
- Skeptikko
voin sanoa pystyneeni tuon piiskauskierteen katkaisemaan.
Ei tarvitse lapseni enää muistella katkerana kärsimiään nöyrrytyksiä tai kipuja.
Tiedän kyllä, että äidillä ei aina ollut niin helppoa, mutta olisi kuitenkin pitänyt olla jokin muu keino pahaa mieltään purkaa.
Joskus tuli ajateltua, että vartuhan, kun kasvan sinua vahvemmaksi... - ....
joka palstalle massapostata mokoma trollaus.
- hyvä aihehan
toi on. Naiset repi välittömästi pikkarinsa. :)
- Loistava.polku
hyvä aihehan kirjoitti:
toi on. Naiset repi välittömästi pikkarinsa. :)
Naiset puhuu asiaa. Tarkistas uudestaan.
- puskis
hyvä aihehan kirjoitti:
toi on. Naiset repi välittömästi pikkarinsa. :)
Ja ehdottomasti kuritusta vastaan!
- yhdet
puskis kirjoitti:
Ja ehdottomasti kuritusta vastaan!
pitkät raappahousut :)
puskis kirjoitti:
Ja ehdottomasti kuritusta vastaan!
hyväksy minkäänlaista kurittamista.miten sitä voisikaan lyödä jollakin risulla tai remmillä?
kyllä ne muut keinot täytyy auttaa.arestit ovat tepsiviä...- taikis
hyvä aihehan kirjoitti:
toi on. Naiset repi välittömästi pikkarinsa. :)
aiheen vuoksi nyt voi yhdet pikkarit uhratakin :))
- asioista
-jos tämä on provo,se on huono..jos taas totta,se selittää monet itsetunnottomat,luimistelet kansalaisemme,jotka joskus kadulla vastaan taapertaa...
- p.......e
Minä sain pienenä jatkuvasti ruumiillista ja henkistä kuritusta.Tuntui että en ikinä selviä ehjänä tai edes vähääkään sinne päin.
Mummo asui meillä ja minä olin se paha pentu.
Amusta iltaan se latasi täysillä ja juonitteli opettajankin kanssa minua vastaan.
Äiti yritti siinä välissä minkä töiltään ehti tsempata meitä.Äiti ei koskaan kurittanut pahalla ,isä kuoli kun olimme ihan pieniä.
12vuotiaana olin jo ihan rauniona henkisesti enkä uskonut enää olevani ihminenkään.
Vannoin näin julmasti et kun kasvan isoksi niin
tapan mummon ja opettajan kiduttamalla.
Luonnollisen kuoleman he kumpikin sitten saivat.
Noin kolmekymppisenä vasta aloin vahvistua ja
uskoa itseeni.
Senkin vannoin et jos minulla on joskus lapsi
niin hän ei tule kokemaan mitään vastaavaa ei minun eikä muiden läheisten ihmisten taholta.
Se on myös pitänyt.Lapseni on jo aikuinen ,kasvanut ilman väkivaltaa,vahva itsetunto,terve kaikin puolin.
Minä olen jyrkästi vastaan kaikenlaista kuritusta.Ihminen niin kuin eläinkin oppii parhaiten ilman väkivaltaa. - Pirre*
p.......e kirjoitti:
Minä sain pienenä jatkuvasti ruumiillista ja henkistä kuritusta.Tuntui että en ikinä selviä ehjänä tai edes vähääkään sinne päin.
Mummo asui meillä ja minä olin se paha pentu.
Amusta iltaan se latasi täysillä ja juonitteli opettajankin kanssa minua vastaan.
Äiti yritti siinä välissä minkä töiltään ehti tsempata meitä.Äiti ei koskaan kurittanut pahalla ,isä kuoli kun olimme ihan pieniä.
12vuotiaana olin jo ihan rauniona henkisesti enkä uskonut enää olevani ihminenkään.
Vannoin näin julmasti et kun kasvan isoksi niin
tapan mummon ja opettajan kiduttamalla.
Luonnollisen kuoleman he kumpikin sitten saivat.
Noin kolmekymppisenä vasta aloin vahvistua ja
uskoa itseeni.
Senkin vannoin et jos minulla on joskus lapsi
niin hän ei tule kokemaan mitään vastaavaa ei minun eikä muiden läheisten ihmisten taholta.
Se on myös pitänyt.Lapseni on jo aikuinen ,kasvanut ilman väkivaltaa,vahva itsetunto,terve kaikin puolin.
Minä olen jyrkästi vastaan kaikenlaista kuritusta.Ihminen niin kuin eläinkin oppii parhaiten ilman väkivaltaa.tämä ihminen jo pienenä, kuinka hyvällä saa enemmän tulosta aikaan, kuin sillä mahdottomalla pieksämisellä...
Minusta oli hirveää katsoa veljeni piiskaamista, hän oli villi ja eloisa lapsi, ja olisi tarvinnut ymmärrystä enempi kuin keppiä..
Aikuisena hän sitten sanoi, että tekisi mieli pieksää tuo ukko, mutta antaa olla...ei ne unohdu..
Pelko kai siinä oli pahinta ja se turvattomuus, vanhempaan ei voinut luottaa niinkuin isään ja äitiin olisi pitänyt voida.
Teki pahaa lukea tarinasi, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, ehkä se väkivallankierre on katkennut sinuun....veljestänikin tuli lapsiaan rakastava ja kunnioittava isä...ja hän saa myös lastensa kunnoituksen.. - sarkikala
p.......e kirjoitti:
Minä sain pienenä jatkuvasti ruumiillista ja henkistä kuritusta.Tuntui että en ikinä selviä ehjänä tai edes vähääkään sinne päin.
Mummo asui meillä ja minä olin se paha pentu.
Amusta iltaan se latasi täysillä ja juonitteli opettajankin kanssa minua vastaan.
Äiti yritti siinä välissä minkä töiltään ehti tsempata meitä.Äiti ei koskaan kurittanut pahalla ,isä kuoli kun olimme ihan pieniä.
12vuotiaana olin jo ihan rauniona henkisesti enkä uskonut enää olevani ihminenkään.
Vannoin näin julmasti et kun kasvan isoksi niin
tapan mummon ja opettajan kiduttamalla.
Luonnollisen kuoleman he kumpikin sitten saivat.
Noin kolmekymppisenä vasta aloin vahvistua ja
uskoa itseeni.
Senkin vannoin et jos minulla on joskus lapsi
niin hän ei tule kokemaan mitään vastaavaa ei minun eikä muiden läheisten ihmisten taholta.
Se on myös pitänyt.Lapseni on jo aikuinen ,kasvanut ilman väkivaltaa,vahva itsetunto,terve kaikin puolin.
Minä olen jyrkästi vastaan kaikenlaista kuritusta.Ihminen niin kuin eläinkin oppii parhaiten ilman väkivaltaa.tapahtuu niin paljon murhia perhepiirissä? Johtuuko se lapsen piiskan saamisesta? Tuskinpa!
- johtuu
sarkikala kirjoitti:
tapahtuu niin paljon murhia perhepiirissä? Johtuuko se lapsen piiskan saamisesta? Tuskinpa!
minä vihasin isääni hänen piiskaamis intonsa vuoksi, olisin tappanut jos olisin pystynyt. Myöhemmässä vaiheessa vielä harkitsin tappamista kokemieni nöyryytysten vuoksi. Housut kinttuun ja isän polvelle tuijotettavaksi, sitä ne piiskaamiset ovat, sairasta lasten tirkistelyä. ps. olen nainen.
- Ansku
on pieni kovistus paikallaan, varsinkin jos lapsi voi aiheuttaa itselleen vahinkoa.
Itse olen kasvanut suuressa sisarusparvessa, vanhemmat ei ole koskaan piiskanneet, mutta lukemattomat kerrat on sisarusten välisissä kasvatustappeluksissa tullut turpiin.
Omat lapset on myös kurittaneet toisiaan, näistä rangaistuksista kerrotaan nyt hymyssäsuin "sukukokoontumisissa"- on tärkeää
sisarus 'nahistelut' ovatkin ihan eri juttu. Tosin on nekin 'vanhemien vastuulla' siinä mielessä että pitää katsoa että pysytään sopivissa rajoissa.
Sisarusnahisteluissa kuitenkin opitaan ne tulevaisuudessa niin tärkeät sosiaaliset taidot kuten että missä menee henkilökohtaisen koskemattomuuden raja tai miten tehdään sovinto, miten syntyy luottamus jne.
Näitä samoja taitojahan opitaan tietysti muutenkin kun saman ikäiset lapset leikkivät keskenään. Siksi ikäseura on hyvin tärkeä tekijä lapsen kasvuympäristössä oli se sitten koti tai päiväkoti! - Ruipelo
Itse olen ollut myös veljen suunnalta melkoisen moppauksen kohteena. Veli oli kaksi vuotta minua nuorempi, mutta lihaksikas ja hieman ylipainoinen. Fyysisesti hän oli ylivoimainen minuun verrattuna ja sen sain tuntea nahoissani. 16-vuotiaana hän sai päähänsä, että minut pitää piiskata. Ja niin riski jätkä hän oli, että onnistui antamaan minulle koivuvitalla ihan paljaalle ja kunnolla. Silloin kyllä suututti se, että painoin vain 60 kiloa ja veli reilut 90. Siinä suhteessa veli oli oikeassa, että minä en opi käyttäytymään, ellei minulle anneta kunnolla selkään. Nahistelut loppuivat siihen, sillä minä pelkäsin, että veli kertoo tapahtumasta vanhemmillemme. Minua nolotti pitkään noiden piiskojen saanti, mutta vastapuoli oli ainakin yhtä pitkään polleana tempustaan. Aikaa kului lähes 20 vuotta ennenkuin asiaan palattiin udestaan.
- Touhotusta
aidat olla jonkin sortin sadisti eli nautit väkivallasta niin että, se antaa sinulle seksuaalista tyydytystä. Olet ihan väärillä palstoilla. Edustatko jotakin uskon lahkoa? Miksi tälläinen asia sinua kiinnostaa?
Lapsen hakkaaminen on paitsi laitonta niin myös moraalisesti hyvin tuomittavaa. Jos aikuinen ihminen ei pärjää lapsen kanssa puhumalla, hän ei ole kykeneväinen vanhemmaksikaan!- Taatto
Hän varmaan odottanut, että kaiken maailman touhottajat alkavat häntä henkilökohtaisesti sättimään sadistiksi ja seksuaalihäiriköksi.
- Nanni
tuossa ollut kyseessä "lapsen hakkaaminen".
En ole itse turvautunut "piiskaamiseen" ja yrittänyt aina jotenkin selvitä diplomatialla
ja huutamisella, vaikka se oli kyllä aivan tehotonta.
Joskus käy kyllä mielessä, kun seuraa tämän päivän
kasvattajia, että olisi risut paikallaan.
Melkein kaikki annetaan periksi ja lapset hyppivät
vanhempien ja vieraitten silmille.
Ainakin tiukempaa otetta ja enemmän aikaa tämän
ajan lapsiraukat kyllä tarvitsisivat.
Ts. vanhempien olisi pysyttävä enemmän kotona
lastensa kanssa vapaa-aikana eikä juoksennella
iltaisin hikipannat otsalla keila- ja golfradoilta
toiselle. Sanoisin että tämän päivän kasvattajat
sitä piiskaa tarvitsevat, silloin lapsistakin
kasvaisi tasapainoisempia yksilöitä.
Puhun kokemuksesta, sillä olen saanut seurata
hyvin läheltä 6-lapsisen perheen arkea ja vapaa-aikaa. - Pirre*
Nanni kirjoitti:
tuossa ollut kyseessä "lapsen hakkaaminen".
En ole itse turvautunut "piiskaamiseen" ja yrittänyt aina jotenkin selvitä diplomatialla
ja huutamisella, vaikka se oli kyllä aivan tehotonta.
Joskus käy kyllä mielessä, kun seuraa tämän päivän
kasvattajia, että olisi risut paikallaan.
Melkein kaikki annetaan periksi ja lapset hyppivät
vanhempien ja vieraitten silmille.
Ainakin tiukempaa otetta ja enemmän aikaa tämän
ajan lapsiraukat kyllä tarvitsisivat.
Ts. vanhempien olisi pysyttävä enemmän kotona
lastensa kanssa vapaa-aikana eikä juoksennella
iltaisin hikipannat otsalla keila- ja golfradoilta
toiselle. Sanoisin että tämän päivän kasvattajat
sitä piiskaa tarvitsevat, silloin lapsistakin
kasvaisi tasapainoisempia yksilöitä.
Puhun kokemuksesta, sillä olen saanut seurata
hyvin läheltä 6-lapsisen perheen arkea ja vapaa-aikaa.olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, lapsi tarvitsee nimenomaan aikuisten läsnäoloa...
Ne sinkkuilu aikaiset harrastukset pitäisi jättää siinä vaiheessa, kun ruvetaan lapsia hankkimaan, ainakin tinkiä joistain menoistaan.. - omat
Nanni kirjoitti:
tuossa ollut kyseessä "lapsen hakkaaminen".
En ole itse turvautunut "piiskaamiseen" ja yrittänyt aina jotenkin selvitä diplomatialla
ja huutamisella, vaikka se oli kyllä aivan tehotonta.
Joskus käy kyllä mielessä, kun seuraa tämän päivän
kasvattajia, että olisi risut paikallaan.
Melkein kaikki annetaan periksi ja lapset hyppivät
vanhempien ja vieraitten silmille.
Ainakin tiukempaa otetta ja enemmän aikaa tämän
ajan lapsiraukat kyllä tarvitsisivat.
Ts. vanhempien olisi pysyttävä enemmän kotona
lastensa kanssa vapaa-aikana eikä juoksennella
iltaisin hikipannat otsalla keila- ja golfradoilta
toiselle. Sanoisin että tämän päivän kasvattajat
sitä piiskaa tarvitsevat, silloin lapsistakin
kasvaisi tasapainoisempia yksilöitä.
Puhun kokemuksesta, sillä olen saanut seurata
hyvin läheltä 6-lapsisen perheen arkea ja vapaa-aikaa.lapsesi;DDDD
- Nanni
omat kirjoitti:
lapsesi;DDDD
lapsistani on tullut aika tasapainoisia yksilöitä
ja menestyjiä.
Olin läsnä, silloin kun olivat pieniä.
En juoksennellut iltaisin harrastuksesta toiseen enkä myöskään retuuttanut heitä paikasta toiseen.
Tämä nykypäivän harrastustrendi onkin tehnyt
lapsista "hermoraunioita" unissa
kävelijöitä, kun ei osata yölläkään nukkua.
Se on sääli kun täytyy pönkittää sitä omaa egoa
lasten kautta. - puskis
Nanni kirjoitti:
lapsistani on tullut aika tasapainoisia yksilöitä
ja menestyjiä.
Olin läsnä, silloin kun olivat pieniä.
En juoksennellut iltaisin harrastuksesta toiseen enkä myöskään retuuttanut heitä paikasta toiseen.
Tämä nykypäivän harrastustrendi onkin tehnyt
lapsista "hermoraunioita" unissa
kävelijöitä, kun ei osata yölläkään nukkua.
Se on sääli kun täytyy pönkittää sitä omaa egoa
lasten kautta.Olet kunnioitettava,lapsi tarvitsee vanhempien AIKAA,ei rahalla ostettavaa!
- Hannamari.O
Taatto kirjoitti:
Hän varmaan odottanut, että kaiken maailman touhottajat alkavat häntä henkilökohtaisesti sättimään sadistiksi ja seksuaalihäiriköksi.
kyllä mä ymmärrän sun kantas. Älä hermostu kyllä sulla saa olla oma mielipide asiasta.
Mulle se piiskaus kasvatti vain uhmaa sulla voi olla toisin. Mä jouduin itse kärsimään tosta uhmastani myöhemmin ja sen takia en ole omia lapsiani piiskannut, vaikka joskus tekikin mieli. - Nanni
puskis kirjoitti:
Olet kunnioitettava,lapsi tarvitsee vanhempien AIKAA,ei rahalla ostettavaa!
moni aikuinenkin voisi paremmin tässä yhteiskunnassa, jos jäisi se rahan perässä juokseminen vähemmälle. Olen itse kovan koulun käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kun olen
ollut pariinkiin otteeseen peruspäivärahalla,
viimeksi kaksi vuotta yhteen menoon. Nyt on paremmin kun saa
taas olla työssä mutta ei nytkään täyttä päivää.
Sitä vain oppii selviämään vähällä ja nauttii
kaikista pienistä asioista jotka tekevät ihmisen
onnelliseksi.
Säälittää kaikki ne lapsipoloiset, jotka äidin
tai isän läsnäolon sijasta löytävät mikron vierestä lapun "lämmitä tästä itsellesi iltapalaa, tulen harkoista silloin ja silloin", oikein kuvottaa ajatella. - Pirre*
Hannamari.O kirjoitti:
kyllä mä ymmärrän sun kantas. Älä hermostu kyllä sulla saa olla oma mielipide asiasta.
Mulle se piiskaus kasvatti vain uhmaa sulla voi olla toisin. Mä jouduin itse kärsimään tosta uhmastani myöhemmin ja sen takia en ole omia lapsiani piiskannut, vaikka joskus tekikin mieli.ne lapset perii luonteensa meilta vanhemmilta..:)) ja se on epistä...:)
- Hannamari.O
Pirre* kirjoitti:
ne lapset perii luonteensa meilta vanhemmilta..:)) ja se on epistä...:)
ja joskus teki mieli ottaa korvista kiinni ja ravistaa, mutta sitten muistin kuinka kamalalta se kuritus oli ittestä tuntunu.
Mun kaikki lapset on tulleet minuun, ittepäisiä kun muulit:)
Luoja siunatkoon kyllä tarvitsikin sen muulin hermot että niitten kans pärjäs. - Pirre*
Hannamari.O kirjoitti:
ja joskus teki mieli ottaa korvista kiinni ja ravistaa, mutta sitten muistin kuinka kamalalta se kuritus oli ittestä tuntunu.
Mun kaikki lapset on tulleet minuun, ittepäisiä kun muulit:)
Luoja siunatkoon kyllä tarvitsikin sen muulin hermot että niitten kans pärjäs.kolmesta keskimmäinen oli kuin muuli, tosiaan..häneen ei meinannut tehota ei sitten mikään..*issääsä tullu*..paras keino oli ottaa ja pitää väkisin sylissä ja kiikuttaa siinä..ja siihen hän suli..ja rupesi ottamaan vastaan informaatiotakin..:))
- sarkikala
70 -palstalla!
- Remmari
Suomen laki kieltää fyysiset rangaistukset, jopa tukistamisen.
Itse sain lapsena pari kertaa remmistä (äidiltä) kämmenellä kerran (isältä), mutta en nyt sentään housut kintuissa. Pelkkää vihaa se sellainen herätti. En edes muista, mistä minua rangaistiin. Muistan vain sen, että se oli nöyryyttävää, alentavaa, vihamielistä ja väärin. Se myös alensi vanhempieni arvovaltaa silmissäni. - Jotenkin tuntui, että se oli nöyryytys heille itsellenkin, kun joutuivat oman epäonnistumisensa takia turvautumaan alhaiseen keinoon.
Mitään hyötyä siitä ei ollut. Muistan vain sen, että he olivat pahoja minua kohtaan. Eihän siinä ollut kysymys kivusta vaan nöyryytetyksi tulemisesta.- puskis
Rangaistus pitäisi oikeuttaa,ei vain nöyryyttää lasta ilman selitystä!
- Remmari
puskis kirjoitti:
Rangaistus pitäisi oikeuttaa,ei vain nöyryyttää lasta ilman selitystä!
...jolla oli tapana ottaa tukasta kiinni ja hakata lapsen päätä seinään. Olin silloin 8-vuotias.
Minä itse en joutunut sellaiseen käsittelyyn, mutta vaikea minun oli sitä opettajaa mitenkään arvostaa. Minusta hän oli lähinnä hullu.
Hän oli sitä mieltä, että jokakeväinen peli, markan heitto, oli paheellista ja synnillistä uhkapeliä. (Minä en muista miksi sitä peliä nimitettiin.) Niinpä hän takavarikoi oppilailta kaikki kolikot. Mihinkä oppilaitten rahat jouituivat, siitä ei ole mitään tietoa. Sekin oli varsinainen show, kun hän tutki kaikkien taskut.
Hän oli väkivaltainen: iski viivottimella lasten sormille, antoi luunappeja, raivopäissään katkaisi karttakeppejä, tukisti ja löi oppilaita.
Mitähän hyvää siitäkin "opetuksesta" jäi kenenkään mieleen? Ei mitään! Lähinnä vain halveksuntaa. Täysin odottamattomat raivonpuuskat eivät todellakaan kuulu ammattitaitoisen pedagogin tai kenenkään kasvattajan ominaisuuksiin. - osui
puskis kirjoitti:
Rangaistus pitäisi oikeuttaa,ei vain nöyryyttää lasta ilman selitystä!
puskiskin asian ytimeen :)
- mummi
Minulla on neljä lasta, eikä heistä kukaan ole saanut koskaan piiskaa. Silti, tai ehkä siksi, heistä on kasvanut mukavia nuoria ihmisiä, enkä usko että he lyövät ketään.
Lapsenlapsia on vasta yksi, kymmenkuinen tyttö, ja toivon ettei hänkään saisi koskaan piiskaa.
En ikinä löisi ketään, en lasta, en edes koiranpentua. Olen sitä mieltä, että puhuminen auttaa, kun on vaikea paikka. Nimenomaan puhuminen, ei huutaminen ja ärjyminen. Toisen solvaaminen on yhtä paha juttu kuin lyöminen. - tumpelo
hyvin pahalta jos pientä lasta piiskataan. minulla on 4 lasta ja yhtäkään ei ole piiskattu tai muuten pahinpidelty. puhumalla on asiat selvitetty, he ovat kaikki maailmalla ja ovat pärjänneet hyvin, kouluuttaneet itsensä hyviin ammatteihin. on jo lapenlapisi ja tiedän että heitäkänn ei piiskata, puhumalla selvittävät myös kinkkiset tilanteet. kaupassa ei heidän kanssaan riidellä. mummille sanosin että olet väärässä jos menet lapsenlapsiasi piiskaamaan. kunhan lapset kasvaa isoksi älä odota heitä käymään.
- PiuPau***
Kun olimme pieniä, neljä sisartani ja minä, saimme kaikki aina koiranremmistä, jos teimme väärin.Koirakin sai remmiä.
Kun joku teki jotain kiellettyä, juoksimme piiloon kuka mihinkin, se koirakin. Sitten isä tai äiti kaivoi pöydän alta, repi housut alas ja käski pyllistää. Siitten alkoi remmi laulaa. Taulukko oli yhdestä kymmeneen.
En unohda sitä "kasvatusta" koskaan. Olin ikionnellinen, kun pääsin muuttamaan kotoa.
Olin tosi arka ja varovainen ja kiltti, kunnes kohtasin miehen, joka osasi tsempata minua, vahvistaa itsetuntoani.
Omat lapseni eivät ole koskaan saaneet piiskaa.
Heillä on ollut rajat ja rakkautta, se on todella riittänyt. He ovat ihan mukavia nuoria ihmisiä, opiskelleitakin.- PirreXX
No, on sinulla ollut kauhea lapsuus!
Minua tai sisariani ei ole piiskattu, isän huutamista välillä kyllä pelättiin.
En hyväksy piiskaamista, oli tilanne mikä tahansa. Meillä auttaa puhuminen, jos ei se, niin pieni "uhkailu" tepsii.
- sinkku55
Mun kotona ei koskaan annettu piiskaa,sanaan uskottiin.
Enkä minäkään koskaan lapsille antanut piiskaa,en edes tukkapöllyä.
Eli taas isän oppi on mennyt perille,isä sanoi että lapsia ei saa kurittaa.
Syy miksi niin ankara kurituksen suhteen,mun isällä oli ollut isäpuoli niin kauhea,että oli lapsia piiskannut,niin isä oli silloin nuoruudessa päättänyt,jotta jos hänellä on joskus lapsia,niin en koskaan lapsia kurita ja se piti sanansa.
Lapsista tuli silti kaikista kunnon kansalaisia ilman kuritustakin.. - surkua
mieluummin sain lapsena ja myös nuorena ,myös julmaa henkistä väkivaltaa sain kokea aina 14v asti,mutta se loppui siihen kun muutin 500km päähän kotoa.
Itse en ole hakannut lapsiani,mutta yksi lapsistani käyttää tukkapöllyä pojalleen.
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa kasvatuksessa. - ollikolli-63
Ehdottomasti EN IKINÄ!!
Ja puutun aivan varmasti tapahtumaan jos näen jonkun niin tekevän!
Hitot mistään laista välitän, sen sanoo jo järki ettei lasta saa eikä voi piiskata.
Sinun täytyy olla sairas ihminen et muuten edes provona tuollaista heittäisi.- Risuparta
Mitäs tehdään kun lyödä ei saa ja puhe ei auta? Aijotkko alkaa kasvatus lakkoon, vaiko naisenpuoli alkaa kasvattaa ,silleen menetät vielä enemmän ohjaus uskoasi lapsen silmissä.Seuraavalla kerralla tuleekin että pidä ukko turpasi kiini tai vetelen kuonoon,mitäs sitten neuvoksi,sinulta on silloin mennyt viimeinenkin mahdollisuus vaikuttaa, tai saada lapsi ohjaukseesi? Vastaileppa totuuden mukaisesti mitä teet?
- lannenhunttari
jokainen lapsi on yksilo-se mika tehoaa toiselle, ei valttamatta tehoa toiselle..itse 4 poijjaan juntturaa kasvattaneena en kokonaankaan piiskaa nurkkaan laittais.muistakaa mita tuli 80 luv. kasvaneista--vapaan kasv. tuotteista?
sehan myohemmin huomattiin epaonn. kasvatus metodiksi..kuritus-ilman mitaan 'ylilyonteja' ja harvoin tapahtuvana asiana mielestani ok. - puskis
Risuparta kirjoitti:
Mitäs tehdään kun lyödä ei saa ja puhe ei auta? Aijotkko alkaa kasvatus lakkoon, vaiko naisenpuoli alkaa kasvattaa ,silleen menetät vielä enemmän ohjaus uskoasi lapsen silmissä.Seuraavalla kerralla tuleekin että pidä ukko turpasi kiini tai vetelen kuonoon,mitäs sitten neuvoksi,sinulta on silloin mennyt viimeinenkin mahdollisuus vaikuttaa, tai saada lapsi ohjaukseesi? Vastaileppa totuuden mukaisesti mitä teet?
Jos et ole saavuttanut lapsesi luottamusta hyänen 2-3-vuotiaana oleessan niin on vaikea paikkailla erehdyksiäsi mutta YRITÄ,väkivalta aiheuttaa vain vastaväkivaltaa ja VIHAA!
- puskis
puskis kirjoitti:
Jos et ole saavuttanut lapsesi luottamusta hyänen 2-3-vuotiaana oleessan niin on vaikea paikkailla erehdyksiäsi mutta YRITÄ,väkivalta aiheuttaa vain vastaväkivaltaa ja VIHAA!
JEPP!!
- puskailija
puskis kirjoitti:
JEPP!!
Innostuin vastaamaan,edellinen kirjoittaja en ollutkaan minä mutta yhdyntäysin mielipiteeseen!
- ollikolli-63
Risuparta kirjoitti:
Mitäs tehdään kun lyödä ei saa ja puhe ei auta? Aijotkko alkaa kasvatus lakkoon, vaiko naisenpuoli alkaa kasvattaa ,silleen menetät vielä enemmän ohjaus uskoasi lapsen silmissä.Seuraavalla kerralla tuleekin että pidä ukko turpasi kiini tai vetelen kuonoon,mitäs sitten neuvoksi,sinulta on silloin mennyt viimeinenkin mahdollisuus vaikuttaa, tai saada lapsi ohjaukseesi? Vastaileppa totuuden mukaisesti mitä teet?
Uskon että kuvaamaasi tilanteeseen saattaa hyvinkin joutua jos ei ole pienestä pitäen opettanut lapselle rajoja ja vanhempien kunnioittamista.
Siinä ei tarvita mitään väkivaltaa vaan luottamusta lapsen ja vanhempien välillä.
Miten sen sitten saa?
Tietenkin itse näyttämällä hyvää esimerkkiä ja puhumalla lapselle aina totta.
Ailahtelevainen käytös vanhemmalta saa aikaan sen että lapsi kokee turvattomuuden tunnetta.Silloin voi olla että mäiske alkaa lapsen taholta.
Jos tämä tilanne olisi mitä kuvasit niin ekana tulee mieleen antaa sen hetkisen tilanteen mennä ohi, sitten tilanteen rauhottua voisin lapsen haaveet tuntien yrittää toteuttaa niitä haaveita ja saada hänen luottamus takaisin.
Meillä homma toimii ja luulen rauhallisen minäni ja karismani vaikuttavan lasten käyttäytymiseen, ei tarvii muuta kuin olla vaan..:))
Kotona en muista kenenkään (viisi lasta)saaneen piiskaa ja olen kolmen lapseni kanssa aivan mainiosti selvinnýt myös ilman ruumiillista kuritusta tai edes uhkailua sillä.
Oma esimerkki on paras kasvattaja.Meitä kotona ei varsinaisesti kasvatettu,vaan saimme itse kasvaa.
Samaa olen pyrkinyt toteuttamaan omien lasten suhteen ja meille se on hyvin sopinut,mutta ei varmasti ole kaikille mahdollista eikä myöskään ainoa oikea tapa.
Parasta omasta lapsuudesta oli suuri luottamus meidän tekemisiin.Ei milloinkaan ollut kuulusteluja vanhempien puolelta ja yleensä molemmat olivat aina läsnä ja kuulolla,jos oli jotain murheita tai iloja kerrottavana.
Omakin elämä kiireineenkin on kuitenkin aina järjestetty niin,että edes toinen aikuinen kotona,jos lapset/nuoret eivät olleet mukana.
Tämä siis viikonloppuja/lomia koskien.
Tasa-arvo on pienestä pitäen on ollut se tie,jolla vastuullisuuteen on lapset voineet kasvaa ja rajat on annettu oman käyttäytymisen kautta ja tasa-arvoinen käytös(käyttäytyminen) on antanut lapsille hyvän itsetunnon tehdä vapaa-aikanakin omia päätöksiä,niin,että heidän ei tarvitse kavereilta kopsata tapoja,vaan sanoisin,mieluumin päinvastoin.- puskailija
Näin yksinhuoltajaäitini kasvatti myös minua ja veljeäni!
- Remmari
Mihin on unohtunut, että vanhempien elämäntapa ja -tyyli kertautuvat lapsessa. Oma esimerkki on ainoa thokas tapa. Jos haluaa, että lapset oppivat käyttäytymään hyvin, niin silloin täytyy itse elää sillä tavalla. Lapsi rekisteröi kaiken, mitä vanhemmat hänen nähtensä tekevät. Ei siinä auta kiellot tai neuvot. Lapset perivät käyttäytymismallinsa kotoa ja toimivat samalla tavalla kuin vanhempansa.
Ennen vanhaan oli hyvin tärkeää, mitä voi sanoa lasten kuullen. Se on kokonaan unohtunut samalla, kun nykyinen elämänmeno ikäänkuin antaa luvan sellaiselle käytökselle tai toiminnalle, jota vanhemmat eivät haluaisi lastensa omaksuvan.
- piiskata
Itse sain -50 luvun kasvattina joskus kevyesti piiskaa, mutta siitä ei jäänyt traumoja. Kerran äitimme aikoi antaa pikkuveljellemme piiskaa, mutta siskoni kanssa "ryöstimme" veljeni äidin luota pois. Sitä äitimme aina muistelikin, että siihen hän lopetti piiskaamisen.
Itselläni on kolme tytärtä, eikä heistä kukaan saanut koskaan piiskaa. En voisi edes kuvitella että lapsenlapsiani piiskattaisiin! Luojan kiitos on laki, joka suojelee. - Pasmat sekaisin
Aikuiset ei saa lyödä toisiaan. Vankeja ei saa lyödä. Eläimiä ei saa rääkätä. Silti jotkut sallisivat että puolustuskyvyttömiä lapsia lyödään ja nöyryytetään, en ymmärrä.
aiheeseen.
Kyllä lapsella on hyvinkin pienestä pitäen sellainen mieli,jota on aikuisen "helppo"loukata ja alistaa,mutta vaikutukset ovat monesti koko elämän kestäviä,jos ei tietoisesti,niin alitajunta ei unohda ja sen muisti ei ole kovin herkkä edes"dementoitumaan",ja siihen pystyy vain terapeuttinen asioiden käsittely ja asioiden hyväksyminen ymmärryksen ja anteeksiannon kautta.- Pirre*
eikä koiriakaan saa jättää heitteille, mutta alle kymmenvuotias lapsi saa kulkea kaupungilla, ties missä vanhempiensa tietymättömissä, ja aamupuolelle yötä; minusta näiden heitteillejätettyjen lasten vanhempia pitäisi rangaista piiskaamalla heitä.
- Loistava.polku
Jos "mummin" kasvatuskäytäntö on joidenkin mielestä hyvä, eikö sitä voisi soveltaa laajemminkin?
Julkinen ruoskinta ylinopeussakon sijaan. Pomo voisi nuhdella alaisiaan turpaan vetämällä. Riidat sovittaisiin nyrkkitappeluin.
Jos lapsi kasvatetaan siihen, ettei toisen fyysistä koskemattomuutta tarvitse kunnioittaa, kai se pätee aikuisenakin?- puskailija
"Älä tee niinkuin teen vaan tee niinkuin sanon" ei ole oikea kasvatusmalli,vanhempien pitää olla lapsen esikuvia,ei pelonsekaisen kunnioituksen kohteita!
- keskiyonkehraaja
Ei kyllä saa ja ihmettelen vanhempia jotka kostavat lapsuuden traumansa omille lapsilleen.
Olisi luullut sinunkin oppivan tässä elämässä jotakin vaan eipä oikein tunnu siltä.
Kyllähän vanhempien pitää se auktoriteetti ansaita ihan ilman piiskan heilutusta.
Minä olen yksinhuoltajanakin tullut murrosikäisen poikani kanssa toimeen ihan puhumalla.Rakkautta, rajoja ja tarpeeksi välittämistä.Siinä se!! - uzma
Ei saa, tarkoitan ei saa poistaa tata viesti ketjua.Samasta aiheesta keskusteltiin 60 ja 70 palstalla eilen,mutta kas vaan aamulla niita ei enaa nakynyt,miksikohan ne sensuroitiin,ei niissa mitaan kauheeta ollut.Hyvaa jatkos vain teille 50 kymppiset,yritan lukea suurimman osan naista.
- massapostitusta
eli sama keskustelu monella palstalla. no aiheesta riippuen tääkin kyllä olis sopinut vaikka kaikille palstoille mutta säännöt on kaikille samat.
Oisko kattoneet että täällä eniten kirjoituksia ja lukijoita ja siks jättäneet tän.
- mummi täälläkin
En koskaan, en missään muodossa hyväksy toiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa. En henkistä, en fyysistä.
- Mirjami*****
Voi miten vanhempasi ovat olleet julmia.
Kunpa et olisi ollut yhtä julma omia lapsiasi kohtaan? - Kakku
tunkio!!!
- Ristinkka
Isä antoi vyöllä ja takamus oli hellänä kolme päivää. Silloin se tuntui epäoikeudenmukaiselta, mut aikuisena sitä miettien se oli ansaittu selkäsauna. Mitäs väitin vastaan ja tein ilkeyttä enkä ole siitä traumoja saanut.
Omien lasten ollessa pieniä haetutin heillä risut metsästä ja sanoin antavani selkään kun kotiin päästään. Kotiin päästyäni vekarat toivat itku silmässä, tunnollisesti risut ja kysyivät, joko äiti nyt? Selkäsaunaa ei tullut ja yritin heidän ymmärrykselleen sopivalla tavalla selittää miksi sellaisia juttuja ei tehdä.
Selkäsaunaa lapseni eivät koskaan ole saaneet, mut rangaistuskeinot ovat olleet mieleisen lelun/pelin leikkikielto tai kotiaresti ja ne ovat tepsineet. Kotiintuloajat sain kohdalleen kun jokaisesta myöhästymisestä tuli "sakkoja" eli seuraavan illan ulkonaoloajasta vähennettiin myöhästymisaika ja jos myöhästymisiä oli tarpeeksi, niin silloin jäätiin kotiin. Yllättävää, se tepsi.
Kuria on lapsille pidettävä, muuten he hyppivät aikuisten yli ja siitä seuraa vain huonoa jälkeä myöhemmin.
Se joka kuritta kasvaa, kunniatta kuolee. Menikö sen noin? :) - Piritta, Karjalan neito
Aivan järkyttävä tuo avauksesi. En koskaan löisi ketään, en varsinkaan lasta.
Maailma muuttuu paremmaksi paikaksi, kun lopetetaan käyttämästä kasvatusmenetelminä nöyryyttämistä ja väkivaltaa. Opetellaan sopimaan asioista keskustelemalla ja pidetään rakkaudella kiinni rajoista (lasten)lasten kanssa.
Kun alkaa harjoitella uusia toimintamalleja pienten lasten kanssa, oppii itsekin hallitsemaan ristiriitatilanteita ennenkuin lapset kasvavat vanhempiaan ja isovanhempiaan voimakkaammaksi.
Kumpaa auktoriteettia itse kunnioitatte, viisauteen ja asiantuntemuksen vai väkivaltaan ja voimaan perustuvaa?
Käytetään viisautta ja rakkautta, päästään parempaan tulokseen ja kasvatetaan tasapainoisia toisiaan kunnioittavia ihmisiä.- tentään
Kumpi parempi, viisaus, rakkaus vai väkivalta. Voi hellanlettat tentään, että on oivaltava orvokki
tentään kirjoitti:
Kumpi parempi, viisaus, rakkaus vai väkivalta. Voi hellanlettat tentään, että on oivaltava orvokki
hänen kirjoituksessa oli sellaista,mikä sai tunteesi kuohahtamaan.(ihmettelen)
Itse olen hänen kirjoituksensa takana 100%:sti ja olen mennyt ehkä vieläkin "pidemmälle"sen suhteen,että korostan tasa-arvoista kohtelua lasta kohtaan,ja kasvattaa en edes osaa,mutta omat elmänarvot on annettu iskostua ei selittämällä tai opettaen,vaan elämällä,ja elämällä käytännössä myös itse siten,kuin tahtoo heidän elävän omaa elämää.TÄMÄ EI OLE MEILLÄ FRAASI vaan elämän ohje,jota toteutetaan.
Tasa-arvoon kuuluu myös ehdoton luottamus puolin toisin,eli lapsille ei olla millään tasolla epärehellisiä ja lapsetkin uskaltavat olla rehellisiä,koska tietävät,että rakkautta ja ymmärrystä riittää,oli tilanne miten vaikea tahansa.
Enempää emme ole vaatineet ja hymypatsaita on koulusta tuotu,eikä ole vielä tarvinnut olla heitä mistään 'pelastamassa'saati että olisi yhteiskunnan normien kanssa ollut mitään hankaluuksia.
Mitään "henkeviä"keskusteluja ei ole tarvinnut tähän ikään heidän kanssaan käydä,vaan esim,alkoholikeskustelu on ollut sellainen,"että meiltä,aikuisilta,ei raha riitä kaljaan" ja tupakasta ei ole edes sen vertaa keskusteltu.
Sanoin,että tämä ei varmasti ole kaikille oikea tapa toimia,mutta itse olen kasvanut neljän sisaruksen kanssa samanlaisin käytännön metodein ja ainakin omien lasten ja oma lapsuus/nuoruus on hyvin samankaltaisesti edennyt,Jopa hymy-patsaita myöden.
Alkoholi,tupakka samoin.
Lasten iät ovat 19,21,ja 25-vuotta.I- Ristinkka
Manipulointi ja uhkailu terveessä hengessä. 'Jos et tee sitä nyt, niin sitten toinen vaihtoehto on karkkipäivän peruuntuminen.'
Riitatilanteissa, 'jos nyt kiltisti teet tämän, niin saat sitä ja tätä.'
Terveessä hengessä tapahtuva lapsen nöyryyttäminen on opettavaista. 'Jos lapsi käyttäytyy kuin leikki-ikäinen kiukutteleva, niin ottaa lapsen syliin kavereiden nähden ja sanoo, voi pieni kullanmuru ja tuudittaa kaupanpäälle.'
Aina ei keskustelu auta ja olen aivan varma, että Suomesta ei löydy yhtään lapsiperhettä jossa pelkkä keskustelu ristiriitatilanteissa auttaisi. Jos se auttaa siinä hetkessä, toisessa ei enää auta. Lapset ovat uskomattomia kokeilemaan rajojaan.
Olipa vanhempi miten auktoriteettinen, viisaasti ja asiantuntevasti ajatteleva ja kasvattava, niin keinot yksinkertaisesti joskus loppuvat. Lapsen kiukutellessa erittäin voimakkaasti, on joskus käytettävä voimaa saadakseen lapsen pysymään paikoillaan ettei hän vahingoita itseään. Itse en sitä pidä väkivaltana.
Kertokaa miten lapsi oppii tietämään mitä kipu on, nimenomaan lapsen itsensä aiheuttama ja miksi lapselle olisi tärkeää tietää miltä toisesta kipu tuntuu? Ristinkka kirjoitti:
Manipulointi ja uhkailu terveessä hengessä. 'Jos et tee sitä nyt, niin sitten toinen vaihtoehto on karkkipäivän peruuntuminen.'
Riitatilanteissa, 'jos nyt kiltisti teet tämän, niin saat sitä ja tätä.'
Terveessä hengessä tapahtuva lapsen nöyryyttäminen on opettavaista. 'Jos lapsi käyttäytyy kuin leikki-ikäinen kiukutteleva, niin ottaa lapsen syliin kavereiden nähden ja sanoo, voi pieni kullanmuru ja tuudittaa kaupanpäälle.'
Aina ei keskustelu auta ja olen aivan varma, että Suomesta ei löydy yhtään lapsiperhettä jossa pelkkä keskustelu ristiriitatilanteissa auttaisi. Jos se auttaa siinä hetkessä, toisessa ei enää auta. Lapset ovat uskomattomia kokeilemaan rajojaan.
Olipa vanhempi miten auktoriteettinen, viisaasti ja asiantuntevasti ajatteleva ja kasvattava, niin keinot yksinkertaisesti joskus loppuvat. Lapsen kiukutellessa erittäin voimakkaasti, on joskus käytettävä voimaa saadakseen lapsen pysymään paikoillaan ettei hän vahingoita itseään. Itse en sitä pidä väkivaltana.
Kertokaa miten lapsi oppii tietämään mitä kipu on, nimenomaan lapsen itsensä aiheuttama ja miksi lapselle olisi tärkeää tietää miltä toisesta kipu tuntuu?kylään, laitappa tietosi niin voit tulla ottamaan lapsilta että vaimolta kommentit,miten selvitä elämän tilanteista puhumalla ja miten lapsi oppii tuntemaan kipua.
- aapeeseedee
Ristinkka kirjoitti:
Manipulointi ja uhkailu terveessä hengessä. 'Jos et tee sitä nyt, niin sitten toinen vaihtoehto on karkkipäivän peruuntuminen.'
Riitatilanteissa, 'jos nyt kiltisti teet tämän, niin saat sitä ja tätä.'
Terveessä hengessä tapahtuva lapsen nöyryyttäminen on opettavaista. 'Jos lapsi käyttäytyy kuin leikki-ikäinen kiukutteleva, niin ottaa lapsen syliin kavereiden nähden ja sanoo, voi pieni kullanmuru ja tuudittaa kaupanpäälle.'
Aina ei keskustelu auta ja olen aivan varma, että Suomesta ei löydy yhtään lapsiperhettä jossa pelkkä keskustelu ristiriitatilanteissa auttaisi. Jos se auttaa siinä hetkessä, toisessa ei enää auta. Lapset ovat uskomattomia kokeilemaan rajojaan.
Olipa vanhempi miten auktoriteettinen, viisaasti ja asiantuntevasti ajatteleva ja kasvattava, niin keinot yksinkertaisesti joskus loppuvat. Lapsen kiukutellessa erittäin voimakkaasti, on joskus käytettävä voimaa saadakseen lapsen pysymään paikoillaan ettei hän vahingoita itseään. Itse en sitä pidä väkivaltana.
Kertokaa miten lapsi oppii tietämään mitä kipu on, nimenomaan lapsen itsensä aiheuttama ja miksi lapselle olisi tärkeää tietää miltä toisesta kipu tuntuu?aiheutetaan kipua opettavaisessa mielessä,selittäisitkös?
- renata1
aapeeseedee kirjoitti:
aiheutetaan kipua opettavaisessa mielessä,selittäisitkös?
tunteenpurkauksia, eli rajua kiukuttelua olen hallinnut ottamalla lujalla otteella syliini ja puhumalla koko ajan rauhoittavasti, luvaten päästää irti heti kun hän kuuntelee. Sitten selitän miksi jotain ei saa tehdä jne.
Lyönyt en ole ketään muuten kuin silloin jolloin lapsi kielloista huolimatta on repinyt kissaa tai koiraa turkista. Olen kyseisessä tapauksessa ottanut sen verran tukasta, että juuri ja juuri tuntuu epämiellyttävältä ja sanonut, että tälläiseltä koirasta/kissasta tuntuu kun sitä vedetään turkista, tai hännästä. Tosin lapsia ja heidän touhujaan on valvottava tehokkaasti, sillä isoveli näytti kerrankin konkreettisesti pikkusiskoleen miten eläimille ei saa tehdä, niin että ongelmatonta kasvattaminen ja varsinkin kurin pito ei kyllä ole. - Ristinkka
emw34 kirjoitti:
kylään, laitappa tietosi niin voit tulla ottamaan lapsilta että vaimolta kommentit,miten selvitä elämän tilanteista puhumalla ja miten lapsi oppii tuntemaan kipua.
En kiistä ettei puhuminen auttaisi, mutta on joskus tilanteita jolloin puhuminen ei yksinkertaisesti auta. Silloin on otettava muut keinot esiin. Voitko myöntää rehellisesti ettet olisi koskaan ottanut esim. lapsiltasi jotain lelua pois jolla hän uhkaa muita? Tai laittanut heitä rauhoittumaan omaan huoneeseen?
En ole väkivallan kannalla, mutta en usko yksin ja pelkästään kaikissa tilanteissa ainoastaan keskustelun voimaan. Se toimii jossain tilanteissa, mutta ei kaikissa. Itse olen laittanut lapseni ensin miettimään mitä on tehnyt ja tilanteen rauhoittuessa keskustellut heidän kanssaan. Joskus se toimii, joskus ei ja silloin annetaan rangaistus, mutta ei missään tapauksessa käytetä väkivaltaa apuna.
Muistan kerran kun lapseni nipisteli jatkuvasti kaikkia ja siihen ei auttanut puheet eikä mikään, niin nipistin takaisin ja senjälkeen kysyin miltä nyt tuntuu? Lapsi (silloin 7 v.) tuumasi, että äiti se sattuu. Sanoin hänelle, että niin sattuu kaikkiin niihin ihmisiin joita sinäkin nipistelet. Sen tapahtuman jälkeen hän ei ole nipistellyt eikä käyttänyt väkivaltaa ketään kohtaan. Vielä aikuisena hän muistaa tapahtuman ja kiittää minua siitä, että opetin hänelle miten kipeää tekee toisen satuttaminen.
Vielä korostan sitä, että en tarkoita kivun tuntemisella mitään esim. polkupyörällä kaatumisen aiheuttamia kipuja, vaan nimenomaan itse aiheuttamia kipuja toiselle.
Tämä ratkaisu toimi meillä, miten teillä toimitaan? - Ristinkka
aapeeseedee kirjoitti:
aiheutetaan kipua opettavaisessa mielessä,selittäisitkös?
Vastaus kysymykseesi on yllä Uskallatko myöntää, ole hyvä.
Ristinkka kirjoitti:
En kiistä ettei puhuminen auttaisi, mutta on joskus tilanteita jolloin puhuminen ei yksinkertaisesti auta. Silloin on otettava muut keinot esiin. Voitko myöntää rehellisesti ettet olisi koskaan ottanut esim. lapsiltasi jotain lelua pois jolla hän uhkaa muita? Tai laittanut heitä rauhoittumaan omaan huoneeseen?
En ole väkivallan kannalla, mutta en usko yksin ja pelkästään kaikissa tilanteissa ainoastaan keskustelun voimaan. Se toimii jossain tilanteissa, mutta ei kaikissa. Itse olen laittanut lapseni ensin miettimään mitä on tehnyt ja tilanteen rauhoittuessa keskustellut heidän kanssaan. Joskus se toimii, joskus ei ja silloin annetaan rangaistus, mutta ei missään tapauksessa käytetä väkivaltaa apuna.
Muistan kerran kun lapseni nipisteli jatkuvasti kaikkia ja siihen ei auttanut puheet eikä mikään, niin nipistin takaisin ja senjälkeen kysyin miltä nyt tuntuu? Lapsi (silloin 7 v.) tuumasi, että äiti se sattuu. Sanoin hänelle, että niin sattuu kaikkiin niihin ihmisiin joita sinäkin nipistelet. Sen tapahtuman jälkeen hän ei ole nipistellyt eikä käyttänyt väkivaltaa ketään kohtaan. Vielä aikuisena hän muistaa tapahtuman ja kiittää minua siitä, että opetin hänelle miten kipeää tekee toisen satuttaminen.
Vielä korostan sitä, että en tarkoita kivun tuntemisella mitään esim. polkupyörällä kaatumisen aiheuttamia kipuja, vaan nimenomaan itse aiheuttamia kipuja toiselle.
Tämä ratkaisu toimi meillä, miten teillä toimitaan?,että ei ole tarvinnut ottaa lelua pois lapselta sen takia,että olisi toista yrittänyt vahingoittaa,eikä on tarvinnut laittaa heistä ketään minkäänlaiseen arestiin,esim.omaan huoneseen.
Eikä ole tarhassa eikä koulusta koskaan ilmoitettu,että olisi ollut jotain riitelyä(fyysistä) toisten lasten kanssa.
Mutta empä ole minäkään'tapellut'elämässäni kuin kaksi kertaa maapurin pojan kanssa,joka oli silloin hiukan yli kymmenen ja minä vähän alle(3-v.ikäero).
Siinä oli minun "taisteluni"ja voimakeinojen käyttö tähän ikään mennessä.
ps. nuorin tyttö(19-v.) on tuolla äidin kanssa katselemassa tv-,tai pikemminkin "höpöttävät"niitä näitä ja jos haluat hänen vastaavan oman versionsa,niin uskoisin,että hän sen voisi tehdä.
On kyllä lähdössä vielä tänä iltana "kylille",muuta on ainakin vielä paikalla.
ps.2.Tiedän ettei tämä malli sovi varmastikaan kovin monelle,ja ymmärrän,että esim,kiinnipitäminen on välttämätöntä ja aivan hyväksyttävää,mutta väkivalta,on sitten fyysinen tai psyykkinen se ei johda hyvään lopputulokseen muuta,kuin muiden syiden vuoksi,joita elämä tuo tulessaan;kyllä lapsi on toisaalta hurjan kestävä ja sopeutuva sekä lojaali vanhemmilleen,vaikka olisi kokenut epäoikeudenmukaista kohtelua heidän taholtaan.
Eikä ole ollenkaan ihmeellistä,että lapsista tulee myös aivan fiksuja aikuisia,vaikka olosuhteet eivät ole kaikilla samanlaiset.
Senhän jo tämänkin ketjun kirjoitukset ovat todistaneet,että omia lapsia ei kuriteta risujen kanssa vaikka itse olisi siitä lapsena saanut liiankin kanssa.
Elämä on onneksi niin moninaista,että ei pelkästään joku asia pelkaästään saa korvaamatonta vahinkoa tapahtumaan.
Eiköhän kaikki vanhemmat lastensa parasta halua ja heillä on siihen omat keinot ja onneksi on monta käyttökelpoista mallia ja varitaatiota se tehdä.
Kyllä olen myös 'usein' lapsilta,varsinkin vanhimmalta anteeksi pyytänyt sanojani,kun olen epäoikeudenmukaisen ratkaisun jossain tilanteessa tehnyt.
Silloin viimeistään lapsikin oppii sen,että kaikki tekee virheitä,mutta sen ei tarvitse merkitä sitä,että olisi huono tai paha ,vaan on tehnyt virheen ja se on osa elämää, oppimista, joko onnistumisen tai erehdyksen kautta.
Se on sitä käytännön tasa-arvoa lasta kohtaan,siis eräs muoto,josta lapsi tuntee,että hän on ja hänen tunteensa ovat yhtä arvokkaita,kuin aikuisten.
Omasta mielestä jos vertaan henkistä väkivaltaa,alistamista,ihmisarvon kyseenalaistamista, verrattuna johonkin "hallittuun"(vaikea määrittää)voimankäyttöön ääritilanteessa ja yhdistettynä tunteiden tasaannuttua sen perusteluun ja "sovintoon",niin jäkimmäisen hyväksyisin kyllä mieluumin.
Mutta kuritus ei saa olla kasvatuskeino milloinkaan eikä uusiutua kerta toisensa jälkeen.
Vaikka tämä kuvaukseni saattaa tuntua joltain satukirjan tarinalta niin,tämä on vain pienen pieni osa omasta "koko" elämästä ja samaa arkea ja juhlaa elämme kiun muutkin.
Esim. huonoja puolia jos yhden sanon,meillä ei olla mitenkään tip top huoneiden ja tavaroiden järjestyksen suhteen vaan siivotaan kun sille tuntuu.- Ristinkka
emw34 kirjoitti:
,että ei ole tarvinnut ottaa lelua pois lapselta sen takia,että olisi toista yrittänyt vahingoittaa,eikä on tarvinnut laittaa heistä ketään minkäänlaiseen arestiin,esim.omaan huoneseen.
Eikä ole tarhassa eikä koulusta koskaan ilmoitettu,että olisi ollut jotain riitelyä(fyysistä) toisten lasten kanssa.
Mutta empä ole minäkään'tapellut'elämässäni kuin kaksi kertaa maapurin pojan kanssa,joka oli silloin hiukan yli kymmenen ja minä vähän alle(3-v.ikäero).
Siinä oli minun "taisteluni"ja voimakeinojen käyttö tähän ikään mennessä.
ps. nuorin tyttö(19-v.) on tuolla äidin kanssa katselemassa tv-,tai pikemminkin "höpöttävät"niitä näitä ja jos haluat hänen vastaavan oman versionsa,niin uskoisin,että hän sen voisi tehdä.
On kyllä lähdössä vielä tänä iltana "kylille",muuta on ainakin vielä paikalla.
ps.2.Tiedän ettei tämä malli sovi varmastikaan kovin monelle,ja ymmärrän,että esim,kiinnipitäminen on välttämätöntä ja aivan hyväksyttävää,mutta väkivalta,on sitten fyysinen tai psyykkinen se ei johda hyvään lopputulokseen muuta,kuin muiden syiden vuoksi,joita elämä tuo tulessaan;kyllä lapsi on toisaalta hurjan kestävä ja sopeutuva sekä lojaali vanhemmilleen,vaikka olisi kokenut epäoikeudenmukaista kohtelua heidän taholtaan.
Eikä ole ollenkaan ihmeellistä,että lapsista tulee myös aivan fiksuja aikuisia,vaikka olosuhteet eivät ole kaikilla samanlaiset.
Senhän jo tämänkin ketjun kirjoitukset ovat todistaneet,että omia lapsia ei kuriteta risujen kanssa vaikka itse olisi siitä lapsena saanut liiankin kanssa.
Elämä on onneksi niin moninaista,että ei pelkästään joku asia pelkaästään saa korvaamatonta vahinkoa tapahtumaan.
Eiköhän kaikki vanhemmat lastensa parasta halua ja heillä on siihen omat keinot ja onneksi on monta käyttökelpoista mallia ja varitaatiota se tehdä.
Kyllä olen myös 'usein' lapsilta,varsinkin vanhimmalta anteeksi pyytänyt sanojani,kun olen epäoikeudenmukaisen ratkaisun jossain tilanteessa tehnyt.
Silloin viimeistään lapsikin oppii sen,että kaikki tekee virheitä,mutta sen ei tarvitse merkitä sitä,että olisi huono tai paha ,vaan on tehnyt virheen ja se on osa elämää, oppimista, joko onnistumisen tai erehdyksen kautta.
Se on sitä käytännön tasa-arvoa lasta kohtaan,siis eräs muoto,josta lapsi tuntee,että hän on ja hänen tunteensa ovat yhtä arvokkaita,kuin aikuisten.
Omasta mielestä jos vertaan henkistä väkivaltaa,alistamista,ihmisarvon kyseenalaistamista, verrattuna johonkin "hallittuun"(vaikea määrittää)voimankäyttöön ääritilanteessa ja yhdistettynä tunteiden tasaannuttua sen perusteluun ja "sovintoon",niin jäkimmäisen hyväksyisin kyllä mieluumin.
Mutta kuritus ei saa olla kasvatuskeino milloinkaan eikä uusiutua kerta toisensa jälkeen.
Vaikka tämä kuvaukseni saattaa tuntua joltain satukirjan tarinalta niin,tämä on vain pienen pieni osa omasta "koko" elämästä ja samaa arkea ja juhlaa elämme kiun muutkin.
Esim. huonoja puolia jos yhden sanon,meillä ei olla mitenkään tip top huoneiden ja tavaroiden järjestyksen suhteen vaan siivotaan kun sille tuntuu.Kerrot nuorimmaisesi olevan nyt 19-vuotias. Hän on jo siinä iässä, että keskusteluja oikeasta ja väärästä voi käydä hänen kanssaan aikuisten tavoin. Kokemukseni mukaan 10-vuotiaan kanssa voi jo keskustella melko hyvin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Tuon ikäinen osaa jo yhdistää asioita ja tuntemuksia ja tehdä niistä päätelmiä melko hyvin sekä soveltaa niitä omaan käyttäytymiseen.
Entäs kun kyseessä on alle kouluikäinen. Hänellä ei ole vielä kykyä omaksua kaikkea oikean ja väärän suhteen. Alle 5-vuotias ei vielä ymmärrä suhdetta juuri lainkaan.
Ihmettelen syvästi miten olette voineet keskustella lastenne kanssa ilman minkäänlaista ehdollistamista heidän käyttäytymisestään? Minulle syntyy kuva perheestä, jossa lapsien tunne-elämä on hyvin kontrolloitua. Sanot pyytäneesi lapsiltasi anteeksi epäoikeudenmukaisen ratkaisun. Kerrot, että teillä on aina selvitty puhumalla tilanteista. Oletko koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että saatat vahingoittaa lapsesi henkistä kehitystä ja tunne-elämää sanoilla? Aina ei tarvita fyysistä väkivaltaa, sillä henkinen väkivalta on vielä pahempaa kuin fyysinen.
Pyydän anteeksi, että menen näin henkilökohtaiselle tasolle, mutta nämä asiat nousivat esiin tuosta kirjoituksesta ja varsinkin tuosta lauseesta, jossa kerroit pyytäneesi lapseltasi anteeksi. - lapsen älyykkystasosta,
Ristinkka kirjoitti:
Kerrot nuorimmaisesi olevan nyt 19-vuotias. Hän on jo siinä iässä, että keskusteluja oikeasta ja väärästä voi käydä hänen kanssaan aikuisten tavoin. Kokemukseni mukaan 10-vuotiaan kanssa voi jo keskustella melko hyvin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Tuon ikäinen osaa jo yhdistää asioita ja tuntemuksia ja tehdä niistä päätelmiä melko hyvin sekä soveltaa niitä omaan käyttäytymiseen.
Entäs kun kyseessä on alle kouluikäinen. Hänellä ei ole vielä kykyä omaksua kaikkea oikean ja väärän suhteen. Alle 5-vuotias ei vielä ymmärrä suhdetta juuri lainkaan.
Ihmettelen syvästi miten olette voineet keskustella lastenne kanssa ilman minkäänlaista ehdollistamista heidän käyttäytymisestään? Minulle syntyy kuva perheestä, jossa lapsien tunne-elämä on hyvin kontrolloitua. Sanot pyytäneesi lapsiltasi anteeksi epäoikeudenmukaisen ratkaisun. Kerrot, että teillä on aina selvitty puhumalla tilanteista. Oletko koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että saatat vahingoittaa lapsesi henkistä kehitystä ja tunne-elämää sanoilla? Aina ei tarvita fyysistä väkivaltaa, sillä henkinen väkivalta on vielä pahempaa kuin fyysinen.
Pyydän anteeksi, että menen näin henkilökohtaiselle tasolle, mutta nämä asiat nousivat esiin tuosta kirjoituksesta ja varsinkin tuosta lauseesta, jossa kerroit pyytäneesi lapseltasi anteeksi.meilläpäin kyllä jo 2-3-vuotiaat ymmärtävät puhetta;D
- Ristinkka
lapsen älyykkystasosta, kirjoitti:
meilläpäin kyllä jo 2-3-vuotiaat ymmärtävät puhetta;D
2-3-vuotiaat ymmärtävät puhetta. Ilman sinun huomauttamista.
Kyse onkin oikean ja väärän ymmärtämisestä. Tuonikäinen lapsi ei ymmärrä vielä keskustelemalla syy-seuraus-yhteyksiä. Hän ei osaa ajatella miksi teki ilkeyttä ja mitä seurauksia tapahtumalla voisi olla. - kasvattajan
Ristinkka kirjoitti:
2-3-vuotiaat ymmärtävät puhetta. Ilman sinun huomauttamista.
Kyse onkin oikean ja väärän ymmärtämisestä. Tuonikäinen lapsi ei ymmärrä vielä keskustelemalla syy-seuraus-yhteyksiä. Hän ei osaa ajatella miksi teki ilkeyttä ja mitä seurauksia tapahtumalla voisi olla.velvollisuus selvittää lapselle ja näyttää hyvää esimerkkiä,ei piiskata!!!!
- Ristinkka
kasvattajan kirjoitti:
velvollisuus selvittää lapselle ja näyttää hyvää esimerkkiä,ei piiskata!!!!
Kyllä, kasvattajan velvollisuus on selvittää lapselle oikea ja väärä. Se onkin kasvattajalle suuri haaste saada 2-vuotias tajuamaan miksi näin ei tehdä ja mitä siitä voi seurata. Tuonikäinen ei voi vielä ymmärtää syy-seuraus-yhteyksiä ja siksi esim. monista kielloista huolimatta hän saattaa tehdä saman asian monta kertaa.
Sen vuoksi en usko väitteitä täällä, että 2-vuotiaan kanssa voi keskustella asioista samalla tavalla kuin esim. 10-vuotiaan kanssa ja väitetään vielä, että meillä on aina asiat saatu järjestymään puhumalla. Moneen kertaan kieltämällä saa lapsen jättämään jonkun tekosensa tai sitten hänet on vietävä tilanteesta esim. omaan huoneeseen, mutta ei tuonikäinen vielä ymmärrä miksi hän ei sitä saa tehdä. - sinun kasvattajana
Ristinkka kirjoitti:
Kyllä, kasvattajan velvollisuus on selvittää lapselle oikea ja väärä. Se onkin kasvattajalle suuri haaste saada 2-vuotias tajuamaan miksi näin ei tehdä ja mitä siitä voi seurata. Tuonikäinen ei voi vielä ymmärtää syy-seuraus-yhteyksiä ja siksi esim. monista kielloista huolimatta hän saattaa tehdä saman asian monta kertaa.
Sen vuoksi en usko väitteitä täällä, että 2-vuotiaan kanssa voi keskustella asioista samalla tavalla kuin esim. 10-vuotiaan kanssa ja väitetään vielä, että meillä on aina asiat saatu järjestymään puhumalla. Moneen kertaan kieltämällä saa lapsen jättämään jonkun tekosensa tai sitten hänet on vietävä tilanteesta esim. omaan huoneeseen, mutta ei tuonikäinen vielä ymmärrä miksi hän ei sitä saa tehdä.on ennekaikkea näytettävä hyvää esimerkkiä,kyllä 2-vuotiaskin ymmärtää jo enemmän kuin luulet,10-vuotiaabnako sinä vasta olet alkanut lapsiasi kasvattamaan,lapsiparat;DD
- Ristinkka
sinun kasvattajana kirjoitti:
on ennekaikkea näytettävä hyvää esimerkkiä,kyllä 2-vuotiaskin ymmärtää jo enemmän kuin luulet,10-vuotiaabnako sinä vasta olet alkanut lapsiasi kasvattamaan,lapsiparat;DD
Minusta tuntuu, että kerron ajatuksiani 2-vuotiaalle. Anteeksi, tuolle ajatukselleni en mahda mitään.
- tuntuu
Ristinkka kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kerron ajatuksiani 2-vuotiaalle. Anteeksi, tuolle ajatukselleni en mahda mitään.
että kirjoittelen turhaan lukutaidottomalle;DD
- Ristinkka
tuntuu kirjoitti:
että kirjoittelen turhaan lukutaidottomalle;DD
Motiivisi keskustella asiasta on hyvin yksioikoinen joten sallinet, että tämä meidän keskinäinen keskustelumme lopetetaan.
Ikävää, että teit hyvästä keskusteluasiasta pilan kohteen. - sinä et
Ristinkka kirjoitti:
Motiivisi keskustella asiasta on hyvin yksioikoinen joten sallinet, että tämä meidän keskinäinen keskustelumme lopetetaan.
Ikävää, että teit hyvästä keskusteluasiasta pilan kohteen.osaa vain keskustella vaan vänkäät omia käsityksiäsi,emmehän me muut voi mitään sille etteivät sukusi lapset ymmärrä puhetta ennenkuin 10-vuotiaina;D
- Ristinkka
sinä et kirjoitti:
osaa vain keskustella vaan vänkäät omia käsityksiäsi,emmehän me muut voi mitään sille etteivät sukusi lapset ymmärrä puhetta ennenkuin 10-vuotiaina;D
Ja hauskaa miten sinä provosoidut. Kysymys on yleensä lapsista ja heidän kasvatuksestaan, mutta kuten kerroinkin, 2-vuotiaalle on turha selvittää liian monimutkaisia asioita. :D
- provosoituu,
Ristinkka kirjoitti:
Ja hauskaa miten sinä provosoidut. Kysymys on yleensä lapsista ja heidän kasvatuksestaan, mutta kuten kerroinkin, 2-vuotiaalle on turha selvittää liian monimutkaisia asioita. :D
muista nyt taas että puhut omian sukusi lapsista,kyllä meilläpäin 2-3-vuotiaatkin jo ymmärtävät puihetta ja ottavat oppia vanhempien käytösmallista;DD
Ristinkka kirjoitti:
Kerrot nuorimmaisesi olevan nyt 19-vuotias. Hän on jo siinä iässä, että keskusteluja oikeasta ja väärästä voi käydä hänen kanssaan aikuisten tavoin. Kokemukseni mukaan 10-vuotiaan kanssa voi jo keskustella melko hyvin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Tuon ikäinen osaa jo yhdistää asioita ja tuntemuksia ja tehdä niistä päätelmiä melko hyvin sekä soveltaa niitä omaan käyttäytymiseen.
Entäs kun kyseessä on alle kouluikäinen. Hänellä ei ole vielä kykyä omaksua kaikkea oikean ja väärän suhteen. Alle 5-vuotias ei vielä ymmärrä suhdetta juuri lainkaan.
Ihmettelen syvästi miten olette voineet keskustella lastenne kanssa ilman minkäänlaista ehdollistamista heidän käyttäytymisestään? Minulle syntyy kuva perheestä, jossa lapsien tunne-elämä on hyvin kontrolloitua. Sanot pyytäneesi lapsiltasi anteeksi epäoikeudenmukaisen ratkaisun. Kerrot, että teillä on aina selvitty puhumalla tilanteista. Oletko koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että saatat vahingoittaa lapsesi henkistä kehitystä ja tunne-elämää sanoilla? Aina ei tarvita fyysistä väkivaltaa, sillä henkinen väkivalta on vielä pahempaa kuin fyysinen.
Pyydän anteeksi, että menen näin henkilökohtaiselle tasolle, mutta nämä asiat nousivat esiin tuosta kirjoituksesta ja varsinkin tuosta lauseesta, jossa kerroit pyytäneesi lapseltasi anteeksi.tutustumaan "sortin sakkiin".
Tarkoitin mitä aiemmin sanoin,että en kasvata lapsia muuta kuin esimerkin avulla,ja voin vannoa,että se toimii.
Totta on ettei ole sen kummemmin tarvinnut "opettaa"mitä voi ja saa ja ennenkaikkea pitää tehdä.
Ei ole lapsemme nähneet kotona koskaan juopuneita vanhempia,eikä ole tarvinnut lasten pelätä tuoda julki elämän suruja,iloja,eikä epäonnistumista tai vastaavasti onnistumisia.
Ja itsetunto-ongelmaisia lapsemme ei ole,eikä koulukiusattuja tai kiusaajia.
Mutta on hymypatsaat koulusta sekä kahdella lapsella stipendit todistuksista,sekä myös urheilussa sm-tasolla kuuluminen 15:sta parhaan joukkoon vuositasolla(sarjamuotoisesta lajista kyse)joten sijoituksia ykkösenä ja toisena ja myös epäonnistumisia niiden vastapainona niihin suorituksiin myös mahtuu.
Itse olen saanut kasvaa myös samoin metodein ja kunnioitan ja rakastan vanhempiani,jotka elivät lapsille,myös naapurin lapsille,siksi meillä oli kotona moninkertainen lapsikatras vanhempien ympärillä ja naapureiden lapset edelleen muistavat vielä elävää äitiäni poikkeamalla kylässä,kun ovat paikkakunnalla käymässä,sekä puhelimella pitävät yhteyttä.
Joten tuolla toisessa avauksessa olen ottanut esiin vanhusten hyvinvoinnin ja inhimillisen vanhenemisen ja siitäkin omat vanhempani ovat kyllä hyvänä esimerkkinä siitä,miten satsaus lapsiin,perheeseen/yhteiskuntaan kannattaa,sillä on sitten vanhana tukea ja turvaa kohdata elämän ilta ja valoisa yö.
Käsität kai että myös meidän elämään mahtuu kaikkea sitä,mitä kenen tahansa perheen elämään,mutta oikeudenmukaisuus sekä sosiaalisuus ovat kyllä korostuneet niin omien,kuin vanhempieni perheissä.
Olen kyllä sitä mieltä,että jo hyvin pieni lapsi reagoi ns,matkimalla ympäristön käytöstä ja silloin opitaan niitä käyttäytymismalleja joita varttuessa ja ymmärryksen kehittyessa voidaan selvittää lapsille/nuorille ja lapsien ensimmäiset ikävuodet ovat juuri ne,jossa pohja luodaan ja silloin heille pitää antaa tasa-arvoon ja rehelliseen omaan elämään perustuvat mallit.
Siksi en oikein ymmärrä,että lapsia kasvatetaan erilaisiksi,kuin mitä itse rehelliseesti ollaan.
Silloin kun sanoin,että äiti ja tytär puhuvat niitä noita,se on nimenomaa sitä toimintaa,että on välitön suhde ja leppoisasti siinä käsitellään ilman arvovalta aspektia kaikkia elämää ja sitä sivuavaa asiaa,ilman riitelyä.
Silloin kasvatus on kaikkein onnistuneinta,kun lapset/nuoret ovat vanhempien kanssa parhaita kaverieita ja kaikista aioista voidaan tasavertais-periaatteella käydä jutustelua ja myös perustavaa laatua olevista asioista.- Ristinkka
provosoituu, kirjoitti:
muista nyt taas että puhut omian sukusi lapsista,kyllä meilläpäin 2-3-vuotiaatkin jo ymmärtävät puihetta ja ottavat oppia vanhempien käytösmallista;DD
Eihän nyt ole kysymys minun lapsistani, vaan yleisesti siitä mitä 2-3-vuotias ymmärtää. Laitoin muutaman esimerkin omista lapsistani, mutta tutkimusten mukaan 2-3-vuotiaat eivät vielä pysty käsittämään täysin mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä sinä sen tajuat, mut sinulla on uskomaton halu vängätä vain minun lapsistani.
Saat vängätä lapsistani jos sitä haluat. Se ei minua haittaa. Ehkä se helpottaa oloasi, mut voisit kirjoittaa omalla nikilläsi. :D - Ristinkka
emw34 kirjoitti:
tutustumaan "sortin sakkiin".
Tarkoitin mitä aiemmin sanoin,että en kasvata lapsia muuta kuin esimerkin avulla,ja voin vannoa,että se toimii.
Totta on ettei ole sen kummemmin tarvinnut "opettaa"mitä voi ja saa ja ennenkaikkea pitää tehdä.
Ei ole lapsemme nähneet kotona koskaan juopuneita vanhempia,eikä ole tarvinnut lasten pelätä tuoda julki elämän suruja,iloja,eikä epäonnistumista tai vastaavasti onnistumisia.
Ja itsetunto-ongelmaisia lapsemme ei ole,eikä koulukiusattuja tai kiusaajia.
Mutta on hymypatsaat koulusta sekä kahdella lapsella stipendit todistuksista,sekä myös urheilussa sm-tasolla kuuluminen 15:sta parhaan joukkoon vuositasolla(sarjamuotoisesta lajista kyse)joten sijoituksia ykkösenä ja toisena ja myös epäonnistumisia niiden vastapainona niihin suorituksiin myös mahtuu.
Itse olen saanut kasvaa myös samoin metodein ja kunnioitan ja rakastan vanhempiani,jotka elivät lapsille,myös naapurin lapsille,siksi meillä oli kotona moninkertainen lapsikatras vanhempien ympärillä ja naapureiden lapset edelleen muistavat vielä elävää äitiäni poikkeamalla kylässä,kun ovat paikkakunnalla käymässä,sekä puhelimella pitävät yhteyttä.
Joten tuolla toisessa avauksessa olen ottanut esiin vanhusten hyvinvoinnin ja inhimillisen vanhenemisen ja siitäkin omat vanhempani ovat kyllä hyvänä esimerkkinä siitä,miten satsaus lapsiin,perheeseen/yhteiskuntaan kannattaa,sillä on sitten vanhana tukea ja turvaa kohdata elämän ilta ja valoisa yö.
Käsität kai että myös meidän elämään mahtuu kaikkea sitä,mitä kenen tahansa perheen elämään,mutta oikeudenmukaisuus sekä sosiaalisuus ovat kyllä korostuneet niin omien,kuin vanhempieni perheissä.
Olen kyllä sitä mieltä,että jo hyvin pieni lapsi reagoi ns,matkimalla ympäristön käytöstä ja silloin opitaan niitä käyttäytymismalleja joita varttuessa ja ymmärryksen kehittyessa voidaan selvittää lapsille/nuorille ja lapsien ensimmäiset ikävuodet ovat juuri ne,jossa pohja luodaan ja silloin heille pitää antaa tasa-arvoon ja rehelliseen omaan elämään perustuvat mallit.
Siksi en oikein ymmärrä,että lapsia kasvatetaan erilaisiksi,kuin mitä itse rehelliseesti ollaan.
Silloin kun sanoin,että äiti ja tytär puhuvat niitä noita,se on nimenomaa sitä toimintaa,että on välitön suhde ja leppoisasti siinä käsitellään ilman arvovalta aspektia kaikkia elämää ja sitä sivuavaa asiaa,ilman riitelyä.
Silloin kasvatus on kaikkein onnistuneinta,kun lapset/nuoret ovat vanhempien kanssa parhaita kaverieita ja kaikista aioista voidaan tasavertais-periaatteella käydä jutustelua ja myös perustavaa laatua olevista asioista.Totta, jo pienestä pitäen lapselle on esimerkkien avulla opetettava vastuullisuutta, avoimuutta ja rehellisyyttä ja ennenkaikkea sosiaalisuutta.
Hiukan toista mieltä olen tuosta vanhemmat-lapsi-kaveruussuhteesta. En näe siinä mitään pahaa, mut vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että he ovat nimenomaan lasten vanhempia eikä kavereita ja miettiä missä tilanteessa voi olla enemmän kaveria kuin vanhempaa.
Se, mihin vastausta odotan on se, kun kysyin miten pienen lapsen saa ymmärtämään keskustelemalla? Ymmärtämään 2-3-vuotias VAIN keskustelemalla? En ole tavannut yhtään perhettä jossa tuonikäisen kanssa keskustelemalla saa lapsen ymmärtämään tekonsa ja sen seuraukset. Ensimmäinen kieltosana pienelle lapselle on EI-sana ja sitäkin toistetaan satoja kertoja, että lapsi oppii ymmärtämään mitä se tarkoittaa. Annan esimerkin, jos tuonikäinen jatkuvasti, kielloista huolimatta räplää vaikkapa levysoitinta, niin VAIN keskustelemallako selvität tilanteen? En usko näin tapahtuvan, sillä tuonikäinen lapsi kokeilee monta kertaa rajojaan ja siihen ei keskustelu auta. - se riippuu juuri
Ristinkka kirjoitti:
Totta, jo pienestä pitäen lapselle on esimerkkien avulla opetettava vastuullisuutta, avoimuutta ja rehellisyyttä ja ennenkaikkea sosiaalisuutta.
Hiukan toista mieltä olen tuosta vanhemmat-lapsi-kaveruussuhteesta. En näe siinä mitään pahaa, mut vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että he ovat nimenomaan lasten vanhempia eikä kavereita ja miettiä missä tilanteessa voi olla enemmän kaveria kuin vanhempaa.
Se, mihin vastausta odotan on se, kun kysyin miten pienen lapsen saa ymmärtämään keskustelemalla? Ymmärtämään 2-3-vuotias VAIN keskustelemalla? En ole tavannut yhtään perhettä jossa tuonikäisen kanssa keskustelemalla saa lapsen ymmärtämään tekonsa ja sen seuraukset. Ensimmäinen kieltosana pienelle lapselle on EI-sana ja sitäkin toistetaan satoja kertoja, että lapsi oppii ymmärtämään mitä se tarkoittaa. Annan esimerkin, jos tuonikäinen jatkuvasti, kielloista huolimatta räplää vaikkapa levysoitinta, niin VAIN keskustelemallako selvität tilanteen? En usko näin tapahtuvan, sillä tuonikäinen lapsi kokeilee monta kertaa rajojaan ja siihen ei keskustelu auta.KASVAATAKASTA jä hänen kärsivällisyydestään JOS lapsi on normaalilahjainen,sitäpaitsi ei ole normaalia antaa levysoittimnien ym sähkölaitteiden olla pienen lapsen ylettymistasolla!
Ristinkka kirjoitti:
Kerrot nuorimmaisesi olevan nyt 19-vuotias. Hän on jo siinä iässä, että keskusteluja oikeasta ja väärästä voi käydä hänen kanssaan aikuisten tavoin. Kokemukseni mukaan 10-vuotiaan kanssa voi jo keskustella melko hyvin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Tuon ikäinen osaa jo yhdistää asioita ja tuntemuksia ja tehdä niistä päätelmiä melko hyvin sekä soveltaa niitä omaan käyttäytymiseen.
Entäs kun kyseessä on alle kouluikäinen. Hänellä ei ole vielä kykyä omaksua kaikkea oikean ja väärän suhteen. Alle 5-vuotias ei vielä ymmärrä suhdetta juuri lainkaan.
Ihmettelen syvästi miten olette voineet keskustella lastenne kanssa ilman minkäänlaista ehdollistamista heidän käyttäytymisestään? Minulle syntyy kuva perheestä, jossa lapsien tunne-elämä on hyvin kontrolloitua. Sanot pyytäneesi lapsiltasi anteeksi epäoikeudenmukaisen ratkaisun. Kerrot, että teillä on aina selvitty puhumalla tilanteista. Oletko koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että saatat vahingoittaa lapsesi henkistä kehitystä ja tunne-elämää sanoilla? Aina ei tarvita fyysistä väkivaltaa, sillä henkinen väkivalta on vielä pahempaa kuin fyysinen.
Pyydän anteeksi, että menen näin henkilökohtaiselle tasolle, mutta nämä asiat nousivat esiin tuosta kirjoituksesta ja varsinkin tuosta lauseesta, jossa kerroit pyytäneesi lapseltasi anteeksi.Eipä mitään anteeksi pyydeltävää,minähän olen itse tuonut asian henkilökohtaiselle tasolle.
Tuosta käsityksestäsi,kun olen pyytänyt lapselta anteeksi jotain epäoikeudenmukaista päätöstä,jonka olen jossain tilanteessa tehnyt,niin itseäni johtopäätöksesi ihmetyttää, eikö se ole juuri sitä rehellistä ja tasa-arvoista kohtelua,jota olen peräänkuulluttanut. Sillä varmasti olen tehnyt, tulen monesti vieläkin tekemään virheitä ja toimimaan loukkaavasti,jopa joskus tahallisestikin,niin on kai se vähintä,että pyytää anteeksi lapselta,että aikuiselta.
"Epistä olisi vaatia lasta pyytämään anteeksi,jos ei itse niin tee.
Toisekseen ihmetyttää,mikä on se knoppi,josta vedät sellaisen johtopäätöksen,että lastemme tunne-elämä on kontrolloitua,miten se voisi olla,jos meillä ei moralisoida eikä pedagokioida asioita,vaan tasa-arvo ja ehdollistamaton rakkaus on ne pilarit,joiden mukaan itse olen saanut kasvaa ja saman yritän kykyni mukaan toteuttaa omassa perheessä,johon kuuluu myös lasten äiti omana persoonanaan.
Lueppa vielä kokonaisuuden kannalta mitä olen ketjuun kirjoittanut,ei siis sen vuoksi että yrittäisin "torpata" sinun aivan asiallisia mielipiteitä,ja tai käsitystäsi minusta.
Omalta kohdalta vain tuntuu,että on jotain oleelista, joka ei ole tullut sinulle selväksi,eli en ole saanut tuotua sitä selkokielisesti esiin.
(Sanavarastoni on aika vajavaista ja muutenkin olen vasta viimevuodenvaiteessa alkanut opettelemaan ilmaisua kirjoittamalla).
Koska eihän elämä ole vain muutamia rivejä tekstiä,vaan aina on joka hetkeen jokin sovellus,mutta periaatteeni kyllä pitäisi käydä selväksi,edes pääpiirteittäin.
Mukavaa on sanan vaihto ja sitähän varten täällä palstalla olemme,että kysytään ja tuodaan esiin mielipiteitä ja pieniäkin vivahteita,jotka saattavat toiselle merkitä paljon enemmän kuin toine voi kuvitella.- Ristinkka
se riippuu juuri kirjoitti:
KASVAATAKASTA jä hänen kärsivällisyydestään JOS lapsi on normaalilahjainen,sitäpaitsi ei ole normaalia antaa levysoittimnien ym sähkölaitteiden olla pienen lapsen ylettymistasolla!
Kasvatusta ja kärsivällisyyttä pienten lasten kanssa tarvitaan. Mistä olet saanut käsityksen ettei ei-normaalilahjainen ymmärtäisi sanaa EI?
Pidetäänkö teillä levysoitinta katossa kiinni? Lapsien on opittava, että tietyt tavarat eivät ole leluja. Ristinkka kirjoitti:
Totta, jo pienestä pitäen lapselle on esimerkkien avulla opetettava vastuullisuutta, avoimuutta ja rehellisyyttä ja ennenkaikkea sosiaalisuutta.
Hiukan toista mieltä olen tuosta vanhemmat-lapsi-kaveruussuhteesta. En näe siinä mitään pahaa, mut vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että he ovat nimenomaan lasten vanhempia eikä kavereita ja miettiä missä tilanteessa voi olla enemmän kaveria kuin vanhempaa.
Se, mihin vastausta odotan on se, kun kysyin miten pienen lapsen saa ymmärtämään keskustelemalla? Ymmärtämään 2-3-vuotias VAIN keskustelemalla? En ole tavannut yhtään perhettä jossa tuonikäisen kanssa keskustelemalla saa lapsen ymmärtämään tekonsa ja sen seuraukset. Ensimmäinen kieltosana pienelle lapselle on EI-sana ja sitäkin toistetaan satoja kertoja, että lapsi oppii ymmärtämään mitä se tarkoittaa. Annan esimerkin, jos tuonikäinen jatkuvasti, kielloista huolimatta räplää vaikkapa levysoitinta, niin VAIN keskustelemallako selvität tilanteen? En usko näin tapahtuvan, sillä tuonikäinen lapsi kokeilee monta kertaa rajojaan ja siihen ei keskustelu auta.kun lapsemme olivat 2-3-v. ikäisiä.
Ei kai ole siinä iässä tarkoituksenmukaista,tressata itseään keskustelemalla oikeasta tai väärästä vaan,eihän kukaan jätä esim.lattioille sellaista suuhun mahtuvaa,jonka vauva tai pieni lapsi siitä suuhunsa laittaa.
Kyllä se lapselle on juuri ensimmäisinä kuukausina/ensimmäisenä/toisena vuonna tärkeintä antaa hänen tuntea läheisyyttä ja rakkautta,lämpöä ja reagoida tunteisiin tunteella sekä antaa perusturvallisuutta ja hyvää hoivaa.
En kai ole missään vaiheessa ollut sitä mieltä,että kaksi vuotias ymmärtää väärän tai oikean,muuta sen olen sanonut,että vauva ja lapsi kehittyy matkimalla,siis imitoimalla joko vanhempiaan tai muuta ympäristöä.
Toisekseen, melko vähän meillä oli tavaraa käsillä,jotka olisi voinut aiheuttaa vaaraa vauvalle ja yläkerran porras oli aina lukitun oven takana.
Leikki on hyvä tapa antaa lapselle tuntemuksia erilaisista asioista,joita tietää hänen kohtaavan jossain vaiheessa kehitystään.Tosin se vaatii sitä,että omaa lapsen tasolle menevää taitoa eläytyä leikkimään tosissaan,eikä vain ole passiivinen peräänkatsoja tai korokkeella oleva opettaja;kasvattaja.
En oikein tämän kummempaa pysty vastaukseksi tarjoamaan,mutta jos saan jotain muutakin mieleen,niin yritän tehdä lisäyksiä.
Siitä olen kyllä sata "varma",että lapsia on hyvä käsitellä kavereina ja olla nostamatta itseään johonkin jalustalle,koska jos haluaa että on auktoriteettiä,millä ohjailla ilman konflikteja se onnistuu parhaiten olemalla lapselle hänen ensteks paras kamu ja silloin ei tule niitä yhteentörmäyksiä,jolloin auktoriteetti ei riitä ja sanat menettävät merkityksensä ja alkaa kaaos,jossa kaikki tuntevat jonkin asteista suuttumusta tai jopa vihaa.- Ristinkka
emw34 kirjoitti:
Eipä mitään anteeksi pyydeltävää,minähän olen itse tuonut asian henkilökohtaiselle tasolle.
Tuosta käsityksestäsi,kun olen pyytänyt lapselta anteeksi jotain epäoikeudenmukaista päätöstä,jonka olen jossain tilanteessa tehnyt,niin itseäni johtopäätöksesi ihmetyttää, eikö se ole juuri sitä rehellistä ja tasa-arvoista kohtelua,jota olen peräänkuulluttanut. Sillä varmasti olen tehnyt, tulen monesti vieläkin tekemään virheitä ja toimimaan loukkaavasti,jopa joskus tahallisestikin,niin on kai se vähintä,että pyytää anteeksi lapselta,että aikuiselta.
"Epistä olisi vaatia lasta pyytämään anteeksi,jos ei itse niin tee.
Toisekseen ihmetyttää,mikä on se knoppi,josta vedät sellaisen johtopäätöksen,että lastemme tunne-elämä on kontrolloitua,miten se voisi olla,jos meillä ei moralisoida eikä pedagokioida asioita,vaan tasa-arvo ja ehdollistamaton rakkaus on ne pilarit,joiden mukaan itse olen saanut kasvaa ja saman yritän kykyni mukaan toteuttaa omassa perheessä,johon kuuluu myös lasten äiti omana persoonanaan.
Lueppa vielä kokonaisuuden kannalta mitä olen ketjuun kirjoittanut,ei siis sen vuoksi että yrittäisin "torpata" sinun aivan asiallisia mielipiteitä,ja tai käsitystäsi minusta.
Omalta kohdalta vain tuntuu,että on jotain oleelista, joka ei ole tullut sinulle selväksi,eli en ole saanut tuotua sitä selkokielisesti esiin.
(Sanavarastoni on aika vajavaista ja muutenkin olen vasta viimevuodenvaiteessa alkanut opettelemaan ilmaisua kirjoittamalla).
Koska eihän elämä ole vain muutamia rivejä tekstiä,vaan aina on joka hetkeen jokin sovellus,mutta periaatteeni kyllä pitäisi käydä selväksi,edes pääpiirteittäin.
Mukavaa on sanan vaihto ja sitähän varten täällä palstalla olemme,että kysytään ja tuodaan esiin mielipiteitä ja pieniäkin vivahteita,jotka saattavat toiselle merkitä paljon enemmän kuin toine voi kuvitella.Ihailen periaatteitasi kasvatuksesta ja huolehtivaisuudesta perhettäsi kohtaan enkä haluaisi niitä kyseenalaistaa mitenkään.
Pyynnöistä huolimatta en ole saanut sinulta vastausta miten 2-3-vuotias ymmärtää VAIN keskustelemalla oikean ja väärän? Ristinkka kirjoitti:
Ihailen periaatteitasi kasvatuksesta ja huolehtivaisuudesta perhettäsi kohtaan enkä haluaisi niitä kyseenalaistaa mitenkään.
Pyynnöistä huolimatta en ole saanut sinulta vastausta miten 2-3-vuotias ymmärtää VAIN keskustelemalla oikean ja väärän?juuri tulla sillä aikaa,kun tätä yllä olevaa rustasit.
- Ristinkka
emw34 kirjoitti:
kun lapsemme olivat 2-3-v. ikäisiä.
Ei kai ole siinä iässä tarkoituksenmukaista,tressata itseään keskustelemalla oikeasta tai väärästä vaan,eihän kukaan jätä esim.lattioille sellaista suuhun mahtuvaa,jonka vauva tai pieni lapsi siitä suuhunsa laittaa.
Kyllä se lapselle on juuri ensimmäisinä kuukausina/ensimmäisenä/toisena vuonna tärkeintä antaa hänen tuntea läheisyyttä ja rakkautta,lämpöä ja reagoida tunteisiin tunteella sekä antaa perusturvallisuutta ja hyvää hoivaa.
En kai ole missään vaiheessa ollut sitä mieltä,että kaksi vuotias ymmärtää väärän tai oikean,muuta sen olen sanonut,että vauva ja lapsi kehittyy matkimalla,siis imitoimalla joko vanhempiaan tai muuta ympäristöä.
Toisekseen, melko vähän meillä oli tavaraa käsillä,jotka olisi voinut aiheuttaa vaaraa vauvalle ja yläkerran porras oli aina lukitun oven takana.
Leikki on hyvä tapa antaa lapselle tuntemuksia erilaisista asioista,joita tietää hänen kohtaavan jossain vaiheessa kehitystään.Tosin se vaatii sitä,että omaa lapsen tasolle menevää taitoa eläytyä leikkimään tosissaan,eikä vain ole passiivinen peräänkatsoja tai korokkeella oleva opettaja;kasvattaja.
En oikein tämän kummempaa pysty vastaukseksi tarjoamaan,mutta jos saan jotain muutakin mieleen,niin yritän tehdä lisäyksiä.
Siitä olen kyllä sata "varma",että lapsia on hyvä käsitellä kavereina ja olla nostamatta itseään johonkin jalustalle,koska jos haluaa että on auktoriteettiä,millä ohjailla ilman konflikteja se onnistuu parhaiten olemalla lapselle hänen ensteks paras kamu ja silloin ei tule niitä yhteentörmäyksiä,jolloin auktoriteetti ei riitä ja sanat menettävät merkityksensä ja alkaa kaaos,jossa kaikki tuntevat jonkin asteista suuttumusta tai jopa vihaa.Kysymykseni koski kasvatuksellisia metodeja eli miten 2-3-vuotiaan saat ymmärtämään VAIN keskustelemalla ettei jotain esim. levysoitinta saa räplätä? Se on täysin mahdotonta. Pelkkä keskusteleminen ei auta, koska tuonikäinen ei ymmärrä sen merkitystä. Sana EI ja määrätietoinen aikuinen käyttäytyminen, viemällä lapsi pois kerta toisensa jälkeen levysoittimen kimpusta auttaa varmasti paremmin kuin keskusteleminen tilanteesta. Tätä olen ajatuksellani ajanut takaa ja siksi ihmettelen miten voi olla mahdollista, että teillä pelkkä keskusteleminen on aina auttanut.
Miksi lapsi ei saisi tuntea suuttumusta ja vihaa vanhempiaan kohtaan ja miksi sellaista tilannetta tulisi välttää tai miksi ylipäätään pitää välttää konflikteja? Suuttumus ja viha ovat jokaisen ihmisen perustuntemuksia eivätkä mitenkään eriarvoisia rakkauden suhteen. Jos ihminen joutuu pitämään suuttumuksen ja vihan tunteen sisällään eikä koskaan saa sitä näyttää, syntyy varmasti ajan myötä patoutumia tunne-elämään ja se voi johtaa vielä pahempaan kuin joku riita perheen välillä.
Ei vanhempien tarvitse itseään nostaa jalustalle vaikka ei olisikaan lapsi-vanhempi-kaverisuhdetta. Minusta se on melko vaarallinen yhdistelmä jos se ei toimi oikein. Tasa-arvoisuutta ja auktoriteettia voi näyttää lapselle olematta hänelle kaveri. Lasten tullessa täysi-ikäisiksi, aikuisiksi, lasten ja vanhempien suhde muuttuu enemmän kaverisuhteeksi, mutta vielä murrosikäisen tai alle sen, kaverisuhde on mielestäni liian aikaista ja vaarallista. En tarkoita, että vanhempien pitää olla 'jyriä', mutta rajat kaveruuden ja vanhemmuuden välillä on selvät. - olla vaarallisia,
Ristinkka kirjoitti:
Kasvatusta ja kärsivällisyyttä pienten lasten kanssa tarvitaan. Mistä olet saanut käsityksen ettei ei-normaalilahjainen ymmärtäisi sanaa EI?
Pidetäänkö teillä levysoitinta katossa kiinni? Lapsien on opittava, että tietyt tavarat eivät ole leluja.normaaliperheissä ei pienten lasten ulottuvilla!
- Aikaisemissa vastauksissasi
Ristinkka kirjoitti:
Kasvatusta ja kärsivällisyyttä pienten lasten kanssa tarvitaan. Mistä olet saanut käsityksen ettei ei-normaalilahjainen ymmärtäisi sanaa EI?
Pidetäänkö teillä levysoitinta katossa kiinni? Lapsien on opittava, että tietyt tavarat eivät ole leluja.kirjoitat ettei alle 10-vuotiaan kanssa voi kieskustella ja nyt yhtäkkiä 2-vuotiaan pitääkin ymmärtää ettei levysoitin ole lelu?
Ristinkka kirjoitti:
Kysymykseni koski kasvatuksellisia metodeja eli miten 2-3-vuotiaan saat ymmärtämään VAIN keskustelemalla ettei jotain esim. levysoitinta saa räplätä? Se on täysin mahdotonta. Pelkkä keskusteleminen ei auta, koska tuonikäinen ei ymmärrä sen merkitystä. Sana EI ja määrätietoinen aikuinen käyttäytyminen, viemällä lapsi pois kerta toisensa jälkeen levysoittimen kimpusta auttaa varmasti paremmin kuin keskusteleminen tilanteesta. Tätä olen ajatuksellani ajanut takaa ja siksi ihmettelen miten voi olla mahdollista, että teillä pelkkä keskusteleminen on aina auttanut.
Miksi lapsi ei saisi tuntea suuttumusta ja vihaa vanhempiaan kohtaan ja miksi sellaista tilannetta tulisi välttää tai miksi ylipäätään pitää välttää konflikteja? Suuttumus ja viha ovat jokaisen ihmisen perustuntemuksia eivätkä mitenkään eriarvoisia rakkauden suhteen. Jos ihminen joutuu pitämään suuttumuksen ja vihan tunteen sisällään eikä koskaan saa sitä näyttää, syntyy varmasti ajan myötä patoutumia tunne-elämään ja se voi johtaa vielä pahempaan kuin joku riita perheen välillä.
Ei vanhempien tarvitse itseään nostaa jalustalle vaikka ei olisikaan lapsi-vanhempi-kaverisuhdetta. Minusta se on melko vaarallinen yhdistelmä jos se ei toimi oikein. Tasa-arvoisuutta ja auktoriteettia voi näyttää lapselle olematta hänelle kaveri. Lasten tullessa täysi-ikäisiksi, aikuisiksi, lasten ja vanhempien suhde muuttuu enemmän kaverisuhteeksi, mutta vielä murrosikäisen tai alle sen, kaverisuhde on mielestäni liian aikaista ja vaarallista. En tarkoita, että vanhempien pitää olla 'jyriä', mutta rajat kaveruuden ja vanhemmuuden välillä on selvät.ei välttämättä toimi toisella.
Itse olen näissä olosuhteissa kasvanut ja olen hyvän elämän saanut elää,en ole koskaan vihannut vanhempiani ja toivon ettei lapsenikaan tule vihaamaan minua tai äitiään.
Omatkin lapset kaikki ovat varustetut erilaisin tempperementein ja kuitenkin heissä on samoja kasvun tuomia yhtäläisyyksiä sosiaalisuudessa,sekä perusrehellisyys,sekä luottamus toistemme sanoihin ja tekoihin,sekä sisarrakkaus yhdistettynä antikateuteen.
Luonteet ja ympäristöt(kriisit,sattumukset ym) sekä tietysti perimä ovat ne raaka-aineet,joista elämän kaari pitkälti muodostuu.
Siksi ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa hoitaa vanhemmuuden tuomia haasteta.
Erilaisuus kasvatuksessakin on hyväksi ja erilaisten variaatioiden kirjo vie kehitystä aina johonkin suuntaan ja kukapa ei tahtoisi,että onnistumisia tulisi enemmän ja floppeja mahdollisimman vähän.
Hyvää yötä hyvälle"vastustajalleni" ja koko palstan väelle.- Ristinkka
Aikaisemissa vastauksissasi kirjoitti:
kirjoitat ettei alle 10-vuotiaan kanssa voi kieskustella ja nyt yhtäkkiä 2-vuotiaan pitääkin ymmärtää ettei levysoitin ole lelu?
En sanonut ymmärtää vaan opittava. Sanoilla on suuri merkityksellinen ero.
- Ristinkka
olla vaarallisia, kirjoitti:
normaaliperheissä ei pienten lasten ulottuvilla!
Väitätkö epänormaaliksi perhettä jolla on levysoitin tason päällä tai kirjahyllyssä. Pakko kysyä, millä aikakaudella sinä elät?
- Ristinkka
emw34 kirjoitti:
ei välttämättä toimi toisella.
Itse olen näissä olosuhteissa kasvanut ja olen hyvän elämän saanut elää,en ole koskaan vihannut vanhempiani ja toivon ettei lapsenikaan tule vihaamaan minua tai äitiään.
Omatkin lapset kaikki ovat varustetut erilaisin tempperementein ja kuitenkin heissä on samoja kasvun tuomia yhtäläisyyksiä sosiaalisuudessa,sekä perusrehellisyys,sekä luottamus toistemme sanoihin ja tekoihin,sekä sisarrakkaus yhdistettynä antikateuteen.
Luonteet ja ympäristöt(kriisit,sattumukset ym) sekä tietysti perimä ovat ne raaka-aineet,joista elämän kaari pitkälti muodostuu.
Siksi ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa hoitaa vanhemmuuden tuomia haasteta.
Erilaisuus kasvatuksessakin on hyväksi ja erilaisten variaatioiden kirjo vie kehitystä aina johonkin suuntaan ja kukapa ei tahtoisi,että onnistumisia tulisi enemmän ja floppeja mahdollisimman vähän.
Hyvää yötä hyvälle"vastustajalleni" ja koko palstan väelle.En koe sinua vastustajakseni, vaan hyväksi keskustelijaksi. Arvostan mielipiteitäsi vaikka vieläkään en vastausta saanut kysymykseeni.
Jokainen vanhempi kasvattaa lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla, antaa rakkautta ja huolenpitoa, omalla tavallaan. - pitää ajatella
Ristinkka kirjoitti:
Väitätkö epänormaaliksi perhettä jolla on levysoitin tason päällä tai kirjahyllyssä. Pakko kysyä, millä aikakaudella sinä elät?
onko sähkölaitteita tai muita vaarallisia esineitä heidän ulottuvillaan!
- ja siksi
Ristinkka kirjoitti:
En sanonut ymmärtää vaan opittava. Sanoilla on suuri merkityksellinen ero.
hyvää esimerkkiä pitää näyttää JO 1-3-vuotiaille sekä puhua heille kunnollista- , ei "vauvakielta"!
- vanhempi antaa
Ristinkka kirjoitti:
En koe sinua vastustajakseni, vaan hyväksi keskustelijaksi. Arvostan mielipiteitäsi vaikka vieläkään en vastausta saanut kysymykseeni.
Jokainen vanhempi kasvattaa lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla, antaa rakkautta ja huolenpitoa, omalla tavallaan.parhaalla mahdollisella tavalla rakkautta ja huolenpitoa,missäs kuvitttelumaailmassa sinä elät,minkä takia Suomessakin otetaan huostaan satoja lapsia vanhemmiltaan vuosittain?
- Ristinkka
vanhempi antaa kirjoitti:
parhaalla mahdollisella tavalla rakkautta ja huolenpitoa,missäs kuvitttelumaailmassa sinä elät,minkä takia Suomessakin otetaan huostaan satoja lapsia vanhemmiltaan vuosittain?
Minun ajatusmaailmani kasvatuksessa ja lasten huostaanottamisessa on todellisella pohjalla eikä perustu 'kuvittelumaailmaan'.
Ongelmaiset vanhemmat antavat parhaan mahdollisen rakkauden ja huolenpidon omien kykyjensä mukaan enkä lähde heitä senvuoksi arvostelemaan.
- Mitä luulet????????
Miksihän ne sodat syttyy?
- Dr. Mengele
Kuri mukuloille jo pienestä pitäen!
- Heil
Paha pitää piestä pois lapsesta! Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Koulussa Terveysopin oppikirjassakin jo opetettiin, että ensimmäisestä elinpäivästä lähtien lasta pitää kasvattaa. Muuten hänestä tulee perheen pikku tyranni.
Siispä vain piiskat, remmit ja pajunvitsat viuhumaan.
Etelän mailta voi ostaa oikeita, punottuja nahkaruoskia, ja monihaaraisia ruoskia voi ostaa Suomessa esimerkiksi pornokaupoista. - Dr. Mengele
Heil kirjoitti:
Paha pitää piestä pois lapsesta! Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Koulussa Terveysopin oppikirjassakin jo opetettiin, että ensimmäisestä elinpäivästä lähtien lasta pitää kasvattaa. Muuten hänestä tulee perheen pikku tyranni.
Siispä vain piiskat, remmit ja pajunvitsat viuhumaan.
Etelän mailta voi ostaa oikeita, punottuja nahkaruoskia, ja monihaaraisia ruoskia voi ostaa Suomessa esimerkiksi pornokaupoista.Hyvä idea tuo pornopiiska!
- Sunnuntai
Dr. Mengele kirjoitti:
Hyvä idea tuo pornopiiska!
Jotenkin.
- Dr. Mengele
Sunnuntai kirjoitti:
Jotenkin.
Taattoseni;D
- ei mummo
se piiskaaminen on kyllä kamalaa.aina puhe ei tehoa,mutta pieni nipistys (huomaa pieni!!)
tukanrajasta on aika tehokas.on toiminut ainakin
omiin lapsiini. - Ursula-mummi
Ei missään tapauksessa saa antaa lapselle piiskaa. Vastustan ehdottomasti.
- Nipa___
Kumma kun tuollaista pitää kysyäkin.
Tietenkään ei saa piiskata ketään.
Vähiten avutonta lasta. Kyllä puhumalla asiat järjestyy. - Mauritsius_
Miten joku voi olla vakivalla puolesta, vaikka itseä on kohdeltu tuolla tavalla lapsena.
Mutta niinhan se Iso Kirja sanoo, että kolmanteen tai neljänteen polveen... - AAPO PAPPA
Itse olen 6 lapsisesta perheestä. En muista että kurinpalautuksiin olis koskaan tarvinnut piiskaa.
Miulla on neljä lasta, en ole koskaan heitä edes uhitellut millään Koivuniemen herralla.
Miulla on kolme lastenlasta. En varmasti usko siihen, että heitä olis piiskattu.
Hyi sinnuu mummeli. Ihan kauhioita kirjoittelit.- Ajomies
En todellakaan muista edes juuri korottaneeni ääntäni lapsille,
joskus jopa yli satapäinen luokka murrosikäisiä rippikoulupoikia
enkä itsekään vielä kahtakymmentä. - Anonyymi
Ajomies kirjoitti:
En todellakaan muista edes juuri korottaneeni ääntäni lapsille,
joskus jopa yli satapäinen luokka murrosikäisiä rippikoulupoikia
enkä itsekään vielä kahtakymmentä.Miksiköhän lapsia ei piiskata sinne etupuolelle eli pillu puolelle
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksiköhän lapsia ei piiskata sinne etupuolelle eli pillu puolelle
Ei sinne sentään koskaan piiskattu. Lapsena kun piiskaa sain häpeää aiheutti housujen laskeminen kun sekin piti paljastaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksiköhän lapsia ei piiskata sinne etupuolelle eli pillu puolelle
Voisitko pitää likaisen mielikuvituksesi vain omana tietonasi. - Nm. Hae apua
- Anonyymi
Vittu tää mummi on sekasin. Mikä lie vitun trolli onkaa. Jos pennulle antaa piiska se on sit vaa että ei oo ihan kaikki muumit laaksossa ja on aika kehari
- Anonyymi
Kirjotat plus 50. eikö sinun lapset ole jo täysikäisiä?Vai onko ilta tähti siellä jaloissa tai murrosikäinen ? Kamala yhtälö äiti menopaussissa tai vaihdevuosissa ja vieressä murosikäinen kiukuttelia!Ennen oli ennen ja nyt on nyt.Mennyt ei tule takasin teit mitä tahansa on fakta!
- Anonyymi
Mitä paasaat? Kautta aikain on ollut 50 synnyttäjiä, vähemmistössä tosin. Mutta 50 ovat isoäitejä, joita kiinnostavat lastenhoitoon ja -kasvatuksen liittyvät aiheet aivan yhtä paljon. - Nm. Käsittämätön kommentti
- Anonyymi
Mitkään lait eivät valitettavasti estä ihmisiä olemasta idiootteja. Jotkut rikkovat lakejea ihan tietoisesti melkein päivittäin.
- Anonyymi
Tukkapölly on joskus paikallaan tai luunappi ellei kisko korvanipukasta.
Remmiä en suosittelisi, alkaa olla jo brutaalia, vaikka 50- luvulla oli oiva kuritusmuoto.- Anonyymi
Pyydäpä jotakuta nyhtäisemään hiuspehkostasi oikein kunnolla. Miksi lapselle pitäisi tehdä niiin? Lapsi ei tarvitse luunappiakaan, jos sulla on korvain välissä jotain, jolla pystyt selittämään asiat, niiin että lapsi ymmärtää. He ymmärtävät enemmän kuin moni aikuinen.
- Anonyymi
Olen vm 2000 ja olen saanut piiskaa ja tukkapöllyä ja vaikka mitä pienenä. Kyllähän se sillo vitutti mutta nyt perheestä ainut joka käy edes töissä.
- Anonyymi
Jätä meneisytesi taaksesi.Meneisyyttäisi et voi mutaa. Voit elää nykyhetkeä hyvin ja olet jos ole 50v tai yli sinulla ei pieniä lapsia enää.Enemmin aikuisia? Jotka varmaan antavat sinulle takaisin jos yrität piskaa heitä.Muiden tekemiset sinulle ei kuulu, Pidetän huolta vain omasta elämästä.Älä siis piiskaa minkään ikäistä.Jos tupakoit tee elämäsi paraspäätös lopeta tupakointi.Saat siihen avuksi sv-lääket. semppiä.
- Anonyymi
Meillä vanhemmat eivät antaneet piiskaa. Äidin äiti oli katsonut
tilannetta sivusta ja päätti kerran antaa siskolle ja minulle kunnon
selkäsaunan. Siitä ei puhuttu kotona, vaikka kuritus ei jäänyt
ainoaksi.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1137400- 495541
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa603070Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän72573Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101588Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2001427Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell931119Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3251067Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?2441037Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä30926