Teemme sitä aika usein kolmestaan, kultainen noutaja Tom mukanamme että pidämme hauskaa. Kaikki nauttivat, takaan sen. Emme unohda ketään. Se on vain meidän asia, se ei kuulu kenellekään. Vaitiolo on 100 pros. Aloitamme sillä että Tom nuolee meidät. Sitten vuorottelemme (!) ja lopuksi taas Tom nuolee. Onko muilla samanlaisia hauskoja leikkejä. Kertokaa ujostelematta. Moralisointeja emme kaipaa, olemme täysi-ikäisiä.
Kolmestaan (me ja koira)
HJ
206668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä se täysi-ikäisyys moralisointiin vaikuttaa. Sairastahan tuo on. Koirat parittelee koirien kanssa, ihmiset ihmisten.
koirat pyrkivät nuuhkimaan, haistelemaan, alasti ollessamme nuoleskelemaan sukupuolielimiämme luontaisten vaistojensa pakottamina, siis vapaaehtoisesti.
urokset ovat mirrin maun saatuaan valmiit aktiinkin nopeasti, penis tulee esiin tupestaan käskemättä.
1. MITÄ MIELENTERVEYS ON?
On vaikeaa määritellä kuka on mieleltään täysin terve ja kuka häiriintynyt. Käsitykset mielenterveydestä ovat vaihdelleet eri aikakausina taloudellis-yhteiskunnallisista olosuhteista, kulttuurista ja tiedontasosta riippuen.
Eräs mielenterveyden määritelmä kuuluu tällä tavalla:MIELENTERVEYS ON MAHDOLLISUUTTA RIKKAASEEN INHIMILLISEEN ELÄMÄÄN.
Mielenterveyteen ei kuulu vain mahdollisuus yllämainittuun, vaan myös kyky ja halu elää elämänsä rikkaalla tavalla. Se ei merkitse yksinomaan kepeätä hyvänolon tunnetta ja valoisia mielialoja, vaan siihen kuuluu myös kärsimistä. Mieleltään terve ihminen osaa ja uskaltaa kärsiä. Kärsimyksen väistäminen vie päinvastoin varsin ahtaaseen ja latteaan elämänlaatuun. (Martti Paloheimo: Mielenterveys ja ihmissuhteet)
Mielenterveys ei periydy sellaisenaan. Se ei myöskään ole kiinteä pysyvä ominaisuus vaan se vaihtelee olosuhteista ja tilanteista riippuen. Samankin henkilön käyttäytyminen vaihtelee. hän saattaa säilyä terveenä joissain oloissa ja saadahäiriöitä toisessa. Kukaan ei ole tasapainoinen kaikissa elämäntilanteissaan, mielenterveyskäsitteet (kuka on sairas, kuka terve) ovat sopimuksenvaraisia ja suhteellisia.(Mielenterveys työelämässä)
1.1 MIELENTERVEYSONGELMIEN SYITÄ?
Mielenterveyshäiriöiden syyt perustuvat paljolti yksilön ja hänen ympäristönsä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.Sairastumiseen johtavia syitä voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta: 1.Biologinen näkökulma
2.Yhteisöllinen näkökulma
3.Psykologinen näkökulma
Biologisesta näkökulmasta tarkastellen mielenterveyshäiriöihin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa kahteen ryhmään: perinnölliset tekijät ja yksilön fyysiseen tilaan ja kehitysvaiheeseen liittyvät tekijät. Kuten jo aiemmin todettiin, psyykkiset sairaudet eivät ole perinnöllisiä. Vaikeimmatkaan mielenterveyshäiriöt eivät periydy suoraan sellaisenaan, vaan kysymyksessä on jonkinlaisen taipumuksen periytyminen. On viitteitä siitä, että esim. eräisiin yleisimpiin mielisairauksiin liittyy biologisia muutoksia. Niitä ei ole voitu kuitenkaan osoittaa kokeellisesti hermokudosrakenteessa ja aineenvaihdunnassa. Tämän hetkisen tietämyksen mukaan biologiset ja fyysiset tekijät vaikuttavat mielenterveyteen lähinnä yhtenä myötävaikuttavana tekijänä monien muiden seikkojen joukossa.
Yhteiskunnallisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta tarkastellen psyykkinen sairastuminen on erittäin monipuolinen ja moniulotteinen kudelma. On olemassa luotettavaa tietoa siitä, että mielenterveyteen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät.
Kun tarkastellaan mielenterveyshäiriöitä psykologisesta näkökulmasta, kiinnitetään huomiota sekä ihmisen koko elämänkulkuun että myöskin ajankohtaiseen elämäntilanteeseen. Lisäksi tarkastellaan hänen perhettään, erilaisia ryhmiä ja yhteisöjä, joihin hän kuuluu, sekä hänen asemaansa työelämässä. (Mielenterv. työelämässä s.13-15)
1.2 MIELENTERVEYSHÄIRIÖIDEN JAOTTELU
Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöitä esiintyy noin viidesosalla väestöstä ja 10%:lla on vaikea-asteinen, erikoistason hoitoa edellyttävä psyykkinen sairaus. Varsinaisia mielisairauksia potee 1-2% väestöstä. (Nuorten Terveystieto s.92)
Mielenterveyshäiriöt voidaan jakaa seuraavasti:
- luonnehäiriöt
- rajatilat
- psykoottiset häiriöt
- muut häiriöt (psyykkisperäiset elimelliset sairaudet ja oireet)
NEUROOSIT ovat mielenterveyshäiriöistä yleisimpiä. Ne määritellään minän yrityksiksi puolustautua sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen aiheuttamaa ahdistusta vastaan. Suuri osa ihmisistä kärsii ajoittain ainakin lievistä neuroottisista vaikeuksista (ahdistuneisuus, estot, pelkotilat, masentuneisuus). Neuroottiset vaikeudet menevät usein itsestään ohi, mutta joskus tarvitaan ystävien tai asiantuntijoiden apua.
LUONNEHÄIRIÖILLÄ tarkoitetaan ryhmää psyykkisiä häiriöitä, jotka esiintyvät persoonallisuuden poikkeavuutena. Määrätyt luonteenpiirteet saattavat jatkuvana, häiriintyneessä vuorovaikutuksessa korostua ja jäädä pysyviksi. Ne johtavat erilaisiin ihmissuhdevaikeuksiin, toistuviin, pakonomaisiin, usenkin tilanteeseen nähden joustamattomiin käyttäytymiskaavoihin. (tässä täytyy huomioida häiriökäsitteen suhteellisuus: häiriöstä voidaan puhua vasta sitten kun tämän kaltaiset ominaisuudet ovat todella erityisen korostuneita ja elämää haittaavia)
RAJATILOIKSI nimitetään neurooseja vakavampia psyyken häiriötiloja. Ihminen on ikäänkuin mielisairauden ja neuroosien välimaastossa, hän on hyvin ahdistunut ja hänen todellisuuden taju saattaa ajoittain olla väärentynyt.
PSYKOOSIT eli varsinaiset mielisairaudet ovat vakavimpia mielenterveyshäiriöitä. Esiintyvyydessä ei sukupuolten välillä ole eroja. Tyypillistä on että persoonallisuuden koossa pitävät voimat ja todellisuuden taju ovat häiriintyneet. Mielisairaudentasoisista häiriöistä kärsivät henkilöt eivät suinkaan ole jatkuvasti yhtä vaikeasti häiriintyneitä. Mielisairauksista olemme tutkineet tarkemmin skitsofreniaa ja depressiota. (Nuorten terveystieto s.91-94, Mielenterv. työelämässä s.16-17)
2. DEPRESSIO
Jokainen on varmasti joskus ollut surullinen läheisen ihmisen kuoleman tai jonkun muun vastoinkäymisen vuoksi. Saatamme nukkua liian vähän tai liian paljon,menettää ruokahalun tai syödä yleettömästi. Jopa työpaikan menettäminen saattaa aiheuttaa surullisuutta ja vihamielisyyttä. Ne ovat ihan normaaleja ja terveitä reaktioita suuriin ja vakaviin muutoksiin. Lyhyt masentuneisuus on yleistä. Kuten kuoleman aiheuttama suru yleensä haihtuu ajanmittaan. Työpaikkansa menettänyt saattaa vihansa ja masentuneisuutensa ansiosta tehdä myönteisiä muutoksia elämässään. Kuoleman ja työnmenetys tapauksissa ihminen tietää miksi hän on masentunut ja tuntee olonsa kurjaksi. Yleensä masennus vähitellen hellittää, omien ponnistuksien, perheen ja ystävien tuella. Pitkä aikaisella masennuksella on samanlaisia oireita. Hän pitää itseään huonona, hyljeksittynä ja hyödyttömänä. Alakuloinen ihminen saattaa ajatella ettei hänen elämänsä ole elämisen arvoista ja odottamisen arvoista tai ajatella ettei hän kykene nauttimaan edes harrastuksistaan.
2.1 MIKÄ ON DEPRESSIO?
Depressio on masennustila, jonka selvänä tunnusmerkkinä on mielialan lasku ja alakuloisuus. Ihmisen ja toisen ihmisen kanssakäyminen ja kiinnostus ympäristöön vähenee. Depression edetessä alkaa tulla muitakin oireita ja seurauksia, jopa psyykkisiä ja ruumiillisia ongelmia. Masennustila on vanhimpia ihmisten tuntemia sairauksia. Kriteerit joiden mukaan määrittelemme masennustilan erimuodot ja sen vaikeusasteet ovat tarkentuneet vuosien kuluessa huomattavasti. Masennukseen vaikuttaa monia syitä; kuten perinnöllisyystutkimus on osoittanut,että maanis-depressiivisessä mielialahäiriössä perinnöllisyydellä on merkittävä osuus sairastua mielialahäiriöön.
2.2 DEPRESSION SEURAUKSET JA KUINKA NIITÄ VOIDAAN
EHKÄISTÄ
Depression mahdollinen seuraus on itsemurha, johon miehillä on suurempi riski kuin naisilla.joka viides vaikeimmista mielialahäiriöistä kärsivistä henkilöistä kuolee itsemurhaan.(Depressio-tunnistaminen ja hoito s.6)Fyysisiä,psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia liittyy vakavaan depressioon.Usein siihen liittyy myös heikentynyt työkyky. Pitkittyessään depressio kaventaa elämänpiiriä ja huonontaa elämänlaatua.Perheen elämä ja sosiaaliset suhteet voivat kärsiä.Masentunut henkilö saa harvoin asian mukaista hoitoa, joten paras keino hoidon jälkeen vähentää kliinisiä seurauksia on depression aikainen tunnistaminen ja kunnon hoito.Hoidolla on mahdollista estää masennusjaksojen uusiutuminen. Perheen tuki on kuitenkin hyvin tärkeää masentuneelle.
2.3 DEPRESSION TUNNISTAMINEN
Eräässä tutkimuksessa masennus potilaiden yleisimpiä oireita olivat ahdistuneisuus, päänsärky, selkäkivut, rintakivut, unettomuus, huimaus ja erityisesti kivut vartalolla käsissä ja jaloissa. Tunnistamisen apukeinona käytetään myös erilaisia arviointi asteikkoja. Tunnistamisen vaikeuksiin liittyy masentuneen henkilön vetäytyminen, mielenkiinto ei kohdistu normaalisti toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Masentunut ei valita masennustaan eikä ensisijaisesti hakeudu hoitoon. Toivottomuus ja turhautuneisuus, jotka liittyvät masennukseen voivat lisätä potilaan eristyneisyyttä. Depression tunnistamista helpottaa, jos potilas käy toistuvasti saman lääkärin vastaanotolla . Omalääkärijärjestelmä, potilaitten keskeinen työskentely ja tehokas työryhmä työskentely helpottavat depression tunnistamista, samoin yhteistyöläheisten ja perheen kanssa.(Depressio-tunnistaminen ja hoito)
2.4 DEPRESSION HOITOMUODOT
Keskeisen tärkeitä ovat depressiolääkkeet vakavan masennustilan hoidossa. Lääkehoidolla voidaan hoitaa ja jopa estää depressiota. Jos masennustila on uusiutunut 2 tai 3 kertaa on syytä harkita ylläpitohoitoa (estohoitoa), jonka tarkoitksena on estää taudin uudelleen puhkeaminen. Sähkösokkihoidon etuna on nopea teho vaikeissa häiriöissä. Sähköhoitoa voidaan pitääensisijaisena vaikeissa masennustiloissa, joihin liittyy psykoottisia oireita, itsemurha vaara, syömisestä kokonaan kieltäytymistä tai ilmenee muita erityisiä oireita.(Depressio-tunnistaminen ja hoito s.153) Aikaisemmin mainittuja hoitomuotoja huonommin tutkittu hoitovaihtoehto on melko uusi unenriisto. Täydellisellä unenriistolla tarkoitetaan sitä että depressio potilaan ei anneta nukkua 36 tuntiin. Kaamosmasennukseen on todettu tehokkaaksi kirkasvalohoito. Kaamosmasennuksen oireet muistuttavat depression oireita, mutta lisäksi liikaunisuutta, päiväväsymystä, ruokahalun lisääntymistä ja painonnousua. Valohoidon teho kaamosmasennuksen estossa on vielä tutkimatta, samoin kuin sen ja depressio lääkityksen yhteisvaikutukset.(Depressio-tunnistaminen ja hoito s.153)DEPRESSIOSTA VOI SELVITÄ!
3. SKITSOFRENIA
Skitsofreniassa esiintyvät hallusionaatiot eivät ole henkisen maailman kokemuksia. Ne aiheuttavat jonkin elimen toimintahäiriöstä ja ovat siis sairaalloisia kokemuksia. Skitsofreniassa on kyse siitä, että kokija on usein päässyt henkisen maailman rajoille, mutta hänen kypsymättömyydestään johtuu, ettei hän pääse rajan yli. Jonkin elimen sairaus muodostuu esteeksi. Skitsofreenikko kokee halluusinaatioita ja hän kokee ne sellaisina kuin ne olisivat henkisen maailman tapahtumia. Nämä tunnot ovat tietysti valheellisia.
Skitsofrenian hoidoista paras on minän kaikinpuolinen vastustaminen. Sielunvoimat tulisi ottaa tehokkaasti käyttöön, jotta voitaisiin oikaista ruumiilisen toiminnan vääristymät. minän hallinnassa oleva elämys on terve henkisen maailman kokeminen ja tietoinen tapahtuma.
(Terveen elämän salaisuudet 3, s.159-160)
3.1 SKITSOFRENIAN SYNTY
Skitsofrenian ensimmäisiä oireita ovat persoonallisuuden muutokset esim. projektiivinen samaistuminen vieraisiin , keskenään riiteleviin ihmeisiin. Minä heikkous on myös yleistä, joka ilmeni siinä että potilas ei voinut kestää omia sadistisia ja moraalittomia emootioitaan eikä kokenut niitä osaksi omaa persoonaansa.
(Geatano Benedetti,1975,s.30-31)
3.2 SKITSOFREENISEN KEHITYKSEN MERKKEJÄ LAPSUUDESSA:
1. Itseensä suunnattu agressiivinen noidankehä: minä kapinoi turhaan kielteistä minäkuvaansa ja saavuttamatont , liian korkealle asetettua minäihannettaan vastaan, jolloin kaikki, mikä todellisuudessa olisi mahdollista saavuttaa, menettää arvonsa. Seurauksena voivat olla syyllisyydentunne, itserankaisupyrkimykset ja etäisyys minäihanteen välillä.
2. Lapsi voi tuntea yliminän, jota hän ei voi omaksua itseensä kuuluvaksi. Sen vuoksi skitsofreeninen tuntee itsensä muita huonommaksi - seksuaalisuutensa, nälkänsä, agressiivisuutensa, sosiaalisen epäonnistuneisuutensa yms. takia.
3. Älyn ylikorostaminen. Kun hyvä suhde kanssaihmisiin ja ympäristöön on mahdotonta. Hän yrittää älyllisellä pohdiskelulla selvittää asioita. Asiallinen ajattelu lakkaa - kaikki on puolustautumista ja suojelua.
4. Skitsofreeninen saattaa tuntea voimakasta riippuvuutta samaan partneriin, jonka kanssa hän toisaalta on voimakkaan ristiriitaisessa suhteessa.(G.B,1975,s.38)
3.3 MINÄRAKENTEEN HAJOAMINEN
Potilas kuvaa minän hajoamista järkyttävällä tavalla. Voi olla, että hän aistii hajoamisen ruumiillisella tasolla, hänestä tuntuu kuin häneltä riistettäisiin osia hänen vartalostaan, kuin hänen ihonsa revittäisiin kivuliaasti irti hänestä ja kuin hänen jalkansa olisivat poikki. Sama tunne jakautumisesta voi ilmetä myös unissa, joissa esiintyy räjähdyksiä, silppomista, tulipalossa palamista. Se voi ilmetä myös selkeissä valve - elämyksissä jokaisen ajatuksen muuttuessa vastakohdakseen. Monesti potilas ei lainkaan voi sanoa mistä on kysymys. Hänen tunteensa eivät ole sanoin kuvaittavissa, koska he eivät tule minästä ja koska eheä minä ei niitä muodosta.
3.4 RAJATILAT
Rajatilojen tärkeimpiä tuntomerkkejä psykoterapiassa ovat: vastarinta asenne, joka juontuu pikemminkin "täydellisen" kommuunikaatiohäiriön ja identiteetin hajoamisen vaarasta.
Vastarinnan merkkejä:
1. Puutuvat puolustus mahdollisuudet.
2. Potilas pelkää makuuasntoa.
3. Korostunut ruumiillinen levottumuus.
4. Potilas suhtautuu torjuvasti koko omaan menneisyyteensä.
5. Potilas kokee itsensä riistämisenä eli hän tuntee, että hänen on sanottava kaikki mitä hänen mieleensä tulee.
6. Vastahakoisuus omien uniensa kertomiseen, vaikka muistaisikin ne.(s.189-190)
4. MILLAISTA MIELENTERVEYSTYÖTÄ ON OLEMASSA?
Mielenterveystyön tarkoituksena on mielenterveyden edistäminen ja ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen. Mielenterveystyötä on kahdenlaista: ehkäisevää ja rakentavaa toimintaa.
1.) Ehkäisevän toiminnan päämääränä on luoda perusedellytykset yksilön fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Keinoina siihen ovat mm. yhteiskuntapoliittiset toimet yleisen terveydenhuollon, työterveyshuollon, koulutuksen, sosiaaliturvan ja asuntopolitiikan aloilla. Ehkäisevä toiminta on lähinnä tiedottamista, neuvomista ja ohjaamista, jotta apua tarvitsevat osaisivat kääntyä oikeiden palvelujen puoleen. Ehkäisevä työ ei pyri ainoastaan estämään häiriöiden tai sairauden kehittymistä, vaan siihen kuuluu saumattomasti myös mielenterveydelle edullisten vuorovaikutussuhteiden tukeminen.
2.) Rakentavan toiminnan tarkoituksena on palauttaa menetetty toiminta - ja työkyky hoidon ja kuntoutuksen avulla. Painopiste on avohoidossa, jossa pyritään hoitamaan lievät ongelmat ja häiriöt. Vaikeat tapaukset hoidetaan sairaalassa. (Nuorten terv.tieto s.96)
4.1 KANSANTERVEYSLAIN MUKAISET PALVELUT
Kansanterveyslain perusteella terveyskeskukset toimivat terveyden hoidon perustasona. Tällä tasolla tarjotaan myös mielenterveyspalveluita. Terveyskeskuspsykologit toimivat ennen kaikkea ennalta ehkäisevän mielenterveystyön alueella. Terveyskeskuslääkärit voivat ottaa hoitaakseen sellaisia psykiatrisia potilaita, joiden hoito ei vaadi erikoislääkärin koulutusta. Mielenterveyshäiriöiden ilmaantuessa voi terveyskeskusta pitää ensisijaisena hoitopisteenä, josta tarvittaessa ohjataan erityishoitopaikkoihin.
4.2 PSYKIATRINEN TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄ
Psykiatrinen terveydenhuoltojärjestelmä on maassamme kunnallista toimintaa. Suomi on jaettu 20:een mielisairaanhuoltopiiriin.
Avohuoltojärjestelmä
Avohoitojärjestelmän perusyksikköjä ovat mielenterveystoimistot. Suomessa toimistoja on aikuisväestöä varten n.90 ja lapsille parikymmentä. Lukumäärä on hiljalleen kasvamassa. Mielenterveystoimistot suorittavat pääasiassa hoidollista psykiatrista vastaanottotoimintaa. Ennaltaehkäiseviä toimintoja pyritään kuitenkin lisäämään. Toimistojen palvelut ovat maksuttomia.
Mielenterveystoimistojen henkilökuntaan kuuluu yleensä psykiatrian erikoislääkäri, psykologi, useampia erikoissairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Kaikki työntekijät ottavat osaa hoidolliseen, sekä valistus - ja neuvontatoimintaan. Heillä on myöskin vaitiolovelvollisuus. Hoitomuodoista keskeisimmät ovat psykoterapia ja lääkehoito. Mielenterveystoimistojen lisäksi toimivat psykiatrisen avohuollon alueella myöskin yliopistollisten sairaaloiden psykiatrian poliklinikat. Näihin kaikkiin vaaditaan lääkärin lähete.
4.3 PSYKIATRINEN SAIRAALAJÄRJESTELMÄ
Suomessa on psykiatrisia sairaalapaikkoja kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen runsaasti. Sairaalassa hoidetaan erilaatuisia mielenterveyshäiriöitä silloin kun katsotaan, ettei avohuolto riitä.
Hoitomuotoina käytetään mm. psykoterapiaa ja lääkehoitoa sekä muita kuntoutushoitoja kuten esim. toimintaterapiaa ja taideterapiaa. Sairaalaan ottamisesta päättää sairaalan ylilääkäri. Kiireellisissä tapauksissa ei tarvita lähetettä, muuten kyllä. Kun tiedetään sairaudesta olevan uhkaa tai vaaraa joko asianomaiselle itselleen tai hänen ympäristölleen voidaan sairaalaan ottaa myös tahdonvastaisesti, nykyään hyvin harvoin.
Päinvastoin kuin ihmiset monasti kuvittelevat, ei psykiatrisilla sairaaloilla ole nykyään pyrkimyksenä pitää potilaita mahdollisimman pitkään suljettuna laitokseen vaan potilaat pyritään saattamaan mahdollisimman nopeasti kuntoutukseen ja avohoidon piiriin.
Mitähän järkee tää nyt oli tähän laittaa?
Vittu te ootte kyllä säälittäviä.
Psykoosi
Yleisimmin psykoosi määritellään sellaiseksi mielenterveyden häiriötilaksi, jossa minäkuva eli persoonallisuus ja todellisuudentaju ovat pirstoutuneet ja kadonneet. Henkilö ei selvästikään erota, mitkä mieleensä tulleista impulsseista ovat kotoisin hänen mielikuvituksestaan, mitkä esimerkiksi hänen ulkopuoleltaan. Hänen tekemisiään, ajatuksiaan ja tunteitaan ohjaavat hänen kuvitelmansa, ja hän tuntuu kadottaneen kyvyn ohjata itse elämäänsä. Usein hänen harhoihinsa kuuluukin tunne jonkin ulkopuolisen pyrkimyksistä ohjata ja kontrolloida häntä (vrt. henkioppaat). Psykoosi ajaa henkilön raiteiltaan, eikä hän kykene tulemaan yhteisössä toimeen ilman apua ja hoitoa. Psykoosi voi johtua joko fyysisistä tai psyykkisistä syistä.
Psykoosin oireita
Ennen varsinaisen psykoosin puhkeamista on toisinaan mahdollista nähdä jo ennakkoon muutoksia, jotka saattavat viitata heräämässä oleviin suurempiin ongelmiin. Toisinaan myös miedommissa ennakko-oireissa on mahdollista, että ne menevät ohi puhkeamatta koskaan psykoosiksi. Ennakoivia oireita ovat muun muassa sosiaalinen eristäytyminen ja taikauskoisuus (yhteyksiä henkimaailmaan, outoja kokemuksia, heränneitä kykyjä jne.)
Mitä pidemmälle kohti psykoosia mennään sitä ilmeisemmäksi käy, että henkilö kokee mielikuvituksensa tuottamat luulot tai kuvitelmat todellisiksi eikä ymmärrä toisten tarjoamaa todellisuutta oikeana. Usein mikään kyseenalaistaminen tai jopa kieltäminen ei auta, päinvastoin. Henkilö pitää kiinni todellisuudestaan vielä hanakammin ja jopa uskoo, että häntä "järkiin" puhuvat ovat harhaisia. Kun psykoosi siirtyy ennakko-oireista aktiivivaiheeseen, sen oireet ovat osin samat kuin aiemmin, mutta ne voimistuvat.
Aktiivisen vaiheen oireet:
harhaluulot eli deluusiot (joita ovat mm. uskonnolliset harhaluulot: viestejä jumalilta jne.)
suuruusharhaluulot (henkilö uskoo olevansa Jeesus, Jumala, Buddha, jne.)
indusoidut harhaluulot (henkilö uskoo totena toisen totena kertoman harhaluulon, esim. "evakuointialus laskeutuu Phoenixiin syksyllä")
aistiharhat eli hallusinaatiot (äänet, näyt, hajut, maut, tuntemukset: kosketuksia iholla jne.).
Katatoniset oireet:
potilas halvaantuu täysin toimintakyvyttömäksi, istuu esim. liikkumatta tuolilla tuijottaen seinää tai on vastaavasti yliaktiivinen
hajanaistyyppiset oireet, joihin kuuluvat outo pukeutuminen, hihittely, outo puhe, jne.
jäsentymättömät oireet (ne tapaukset, joissa on useamman erityyppisen skitsofrenian piirteitä).
Paranoidinen psykoosi
Vainoharhaiselle psykoosille on tyypillistä, että potilas uskoo jonkun tarkkailevan häntä, joko yksittäinen henkilö tai kokonainen ryhmä (U.S.A:n armeija, humanoidit, naapuri), esimerkiksi asentamalla hänen kotiinsa tarkkailulaitteet yölamppuun, televisioon, tietokoneeseen tai omaan kehoon (hampaassa radiolähetin, implantti niskassa tai muualla, jne.)
Skitsofrenia
Skitsofrenia on yksi psykoosin muoto. On olemassa myös skitsofreenistyyppinen psykoosi, mikä eroaa varsinaisesta skitsofreniasta lyhytkestoisuudellaan: skitsofrenia kestää yli 6 kuukautta kun taas skitsofreenistyyppinen psykoosi alle 6 kuukautta. Eräiden tutkijoiden mukaan skitsofrenia ei ehkä ole yksittäinen sairaus lainkaan vaan useiden sairauksien yhdistelmä. T.S. Szasz on taas sitä mieltä, että skitsofrenia ymmärretään väärin, mistä johtuu edelleen, että psykiatria ei ole tiedettä. Kysymys ei hänen mukaansa ole sairaudesta, vaan se on elämisen ongelma.
Skitsofreniasta puhuttaessa on heti alkuun mainittava Esa Sariolan ja Markku Ojasen (1998) erinomainen kirja Hoito vai pakkohoito, josta saa tuhdin paketin lisätietoa. Osa alla olevasta on myös lainattu kirjasta.
Skitsofrenialle tyypillisiä oireita:
ajatushäiriöt
keskittymiskyvyttömyys
hallusinaatiot ja harhaluulot
yleinen todellisuudentajun pettäminen.
Kerromme kaksi tapausta, joista toinen perustuu omiin haastatteluihin ja toinen on lainattu Sariolan ja Ojasen kirjasta Hoito vai pakkohoito.
Tapaus 1
Elokuussa vuonna 1998 eräs nainen soitti peloissaan, sillä hän oli saanut telepaattisen yhteyden Bill Clintoniin, minkä johdosta - naisen mielestä - Yhdysvallat kokee naisen turvallisuusriskiksi. Naista säteilytetään koko ajan, ja hän pyysikin päästä säteilymittaukseen. Annoin hänelle erään lääkärin numeron, joka olisikin hoitanut asian, mutta nainen perui tapaamisen.
Nainen soitti uudestaan ja kertoi, että hänelle tuli pakottava tarve soittaa ja hän pyysi myös kirjoittamaan kaiken ylös ja levittämään tietoa. Vain siten ihmiset saisivat tietää ja siten se parantaisi myös hänen turvallisuuttaan. Hän kertoi muun muassa, että USA:n viranomaisilla on selvänäkijämonitori, joilla pääsee käsiksi akaasisiin tietoihin. Kone pystyy kuulemma tallentamaan energiaa.
He käyttävät myös neuroverkkotietokonetta, joka pystyy oppimaan ihmisten värähtelyalttiuden. Mainittakoon, että nainen oli aloittanut toden teolla meditaation pari kuukautta ennen "telepaattisia" kokemuksiaan. Nainen oli myös yhteydessä selvänäkijään, joka kertoi naisella olevan implantin, millä avaruusolennot tarkkailivat tilanteen kehittymistä ja tarvittaessa puuttuisivat peliin. Tapauksen myöhemmät kehityssuunnat eivät ole tiedossa.
Tapaus 2
Tämä ufojuttu on Sariolan ja Ojasen kirjasta Hoito vai pakkohoito (1998).
"Eräs potilas kertoi, ettei hän ole oikea Pirkko vaan vaihdokas toiselta planeetalta, joka on kaukana, kaukana, mutta aivan samanlainen kuin maapallo ja siellä asustaa jokaisen ihmisen kaksoisolento. Siellä asui myös Pirkon näköinen toinen Pirkko isänsä ja äitinsä kanssa, jotka olivat aivan samanlaisia kuin oikean Pirkonkin vanhemmat. Mutta sitten Pirkot vaihdettiin ja oikea Pirkko on nyt siellä kaukaisella planeetalla, ja vaihdokas-Pirkko täällä maan päällä, eikä kukaan ymmärrä häntä eikä koko tätä asiaa, vaan hänet on suljettu mielisairaalaan ja hän on aivan yksin. Vanhemmat eivät ole hänen vanhempiaan eivätkä rakasta häntä vaan sitä toista Pirkkoa, joka on viety pois.
Alkuperäinen tarina oli jonkin verran laajempi ja sisälsi enemmän yksityiskohtia. Se paljasti niin liikuttavasti ja hallitun tuntuisesti potilaan syvän yksinäisyyden ja hämmennyksen, että siihen teki mieli suhtautua ikään kuin se olisi harkittu vertauskuvallinen vetoomus rakkauden saamiseksi, tai varta vasten laadittu kirjallinen tuote. Keskustelussa kävi kuitenkin vakuuttavasti ilmi, että potilas ei kertonut tarinaansa satuna tai vertauskuvana, vaan täytenä totena. Hän uskoi kirjaimellisesti olevansa toiselta planeetalta eikä nähnyt kertomuksessaan mitään runollista tai eksistentiaalisia tuntoja paljastavaa. Se oli vain konkreettinen raportti tapahtuneista tosiasioista eikä häntä kiinnostanut antaa sille symbolisia tulkintoja." (s. 124-125)
Erityishäiriöt
Ufosieppauksista eli abduktioista ja olentojen lähikohtaamisista suurimman osan väitetään tapahtuvan yölliseen aikaan. Kolme yleisimmin abduktiotarinoihin liitettyä teoriaa ovat unihalvaus, unissakävely ja yölliset kauhukohtaukset, jotka ovat eri asia kuin painajaisunet.
Unihalvaus
Tyypillisimpiä kokemustarinoita lie "makuuhuonekokemukset", joissa henkilö yöllä herää joko jonkun läsnäolon tuntemukseen tai jopa vieraita hahmoja nähden. Kokemuksiin liittyy yleensä suunnaton pelon- ja halvaantumisen tunne sekä joskus myös tunne ajattelutoiminnan pätkimisestä. Vieraat hahmot voivat olla joko täysin fyysisen oloisia tai osin läpinäkyviä valohahmoja (kuten elokuvaprojektorista heijastettuja). Nämä kokemukset tulkitaan usein unihalvauksen aiheuttamiksi.
Unihalvauksesta on yllättävän vähän tietoa saatavilla Suomen kielellä. Jukka Häkkinen (1997) käsittelee aihetta Paholaisen asianajajan paluu -kirjassa. Seuraavassa siteeraus tekstistä lähdeviitteineen.Unihalvauksella "tarkoitetaan unitilan ja valvetilan tilapäistä sekoittumista uneen vajotessa tai unesta herättäessä (Aldrich 1990). Kokemukseen voi liittyä myös hallusinaatioita, joita kutsutaan joko hypnagogisiksi tai hypnopompisiksi sen mukaan nähdäänkö ne uneen vajotessa tai unesta herättäessä.
Hallusinaatiot voivat olla erittäin pelottavan tuntuisia ja ne voivat olla esimerkiksi näköhavaintoja tuntemattomista olennoista, groteskeista kasvoista ja oudoista maisemista. Hallusinaatiot voivat olla myös ääniä, hajuja, tai kosketuksia. Myös ruumiistapoistumiskokemuksia tai pelottavia tuntemuksia jonkin olennon läsnäolosta voi esiintyä". (s. 82)
Toinen lainaus: "Arviot unihalvauskokemusten yleisyydestä vaihtelevat 4,7 prosentista ( Goode 1962) 40 prosenttiin (Fukuda ym. 1987). Eri kulttuureissa tunnetut selitykset tälle ilmiölle kuvastavat unihalvauksen pelottavuutta ja ihmisen taipumusta keksiä oudoille kokemuksille jokin selitys. Japanissa ilmiötä kutsutaan nimellä kanashibari ("sitoa metalliköydellä") ja sen selityksenä on pidetty joko buddhalaisen munkin langettamaa kirousta tai pahaa henkeä kuten myös Newfoundlandissa, jossa ilmiön nimi on old hag ja Länsi-Intian saarilla, jossa sitä kutsutaan kokmaksi (Fukuda ym. 1987)." (s. 83)
Yleisesti tiedetään, että unihalvauksessa henkilö kokee samanaikaisesti valve- ja unitilan piirteitä. Hän on muuten hereillä, mutta toisaalta REM-vaihe saa aikaan sen, että lihaksiin lähetetyt käskyt eivät mene perille. Näin syntyy pelottava kokemus halvaantumisesta.
Halvaus voi kestää 2-5 minuuttia, jonka yhteydessä ei voi liikuttaa muuta kuin silmiään, ja henkilö tuntee ikään kuin käärmeiden tai koppakuoriaisten ryömivän keholla (Hauri ja Linde 1992). Kun vielä aivojen tuottamat unikuvat näkyvät samanaikaisesti, tuntuu pelottavan selvästi siltä, että makuuhuoneessa tapahtuu jotain outoa.
Unihalvauksen yhteydessä esiintyvät voimakkaat pelontunteet saattavat liittyä aivojen ohimolohkojen toimintaan. Erilaisissa ohimolohkon toimintahäiriöissä, kuten esimerkiksi epilepsiassa, voi syntyä kummallisia kokemuksia.
Häkkinen (1997) toteaa, että "epätavallisissa kokemuksissa esiintyvät pelkotilat ja epämääräiset kokemukset 'jonkin' läsnäolosta ovat aivojen tuottamia kokemuksia, jotka syntyvät unihalvauksen yhteydessä". (s. 87)
Unissakävely
Yhdistettäessä unissakävelyä ufosieppauksiin tulee ensimmäisenä mieleen Intruders-elokuvan alku, jossa nainen hortoilee pyjamassa kadulla 50 kilometrin päässä kotoaan. Hänen uneliaisuutensa ja muistamattomuutensa siitä miten on sinne joutunut, ja aluksi jopa oman nimen unohtaminen sekä omituiset pelkotilat viittaavat unissakävelyyn. Näin kauaksi unissakävelijät eivät yleensä taida päästä, mutta muutaman korttelin päähän unissakävelleistä löytyy esimerkkejä. Elokuvan esimerkkitapaus oli tietysti tarkoituksellisen kärjistetty. On kuitenkin olemassa sieppaustapauksia, joita ei missään tapauksessa voida unissakävelyllä selittää, kuten Travis Waltonin tapaus.
Unissakävely alkaa 2-5-vuotiaana ja saattaa yksilöstä riippuen jatkua teini-ikäiseksi saakka. Se voi myös alkaa ensin unissa puhumisena ja muuttua myöhemmin kävelyn sekä puhumisen sekoitteeksi. Aikuisen unissakävely on jo huomattavasti harvinaisempaa.
Aikuisista suomalaisista 16 % muistaa kävelleensä unissaan. Aikuisena vain joka sadas (1%) suomalainen ilmoittaa kävelevänsä unessa. Kansainvälisissä selvityksissä unissakävelijöiden osuus vaihtelee väestöstä 1 prosentista 15 prosenttiin. Suuri vaihtelu johtuu vaillinaisista tutkimuksista ja kysymyksistä. (Hyyppä ja Kronholm 1998)
Yleinen heräämisaika on 1-3 tuntia nukahtamisen jälkeen. Herätessään unissakävelijä on sekava, tuijottelee hajamielisen oloisesti sinne tänne, mutta harvoin esim. suoraan silmiin. Hän saattaa osallistua keskusteluun aluksi järkevinkin kommentein, mutta yleensä kommentit muuttuvat pian sekaviksi. Herätettynäkään hän ei muista tapahtumia, vaikka olisi suorittanut pitkiäkin reissuja. Myöhempään keski-ikään mennessä unissakävely loppuu. Unissakävelyprosessin laukaisee yleensä stressi, mutta mikään mielenterveysongelma se ei ole, joskin unihäiriöt lisäävät näiden riskiä (Hyyppä ja Kronholm 1998).
Unissakävelijä on olemukseltaan täysin normaalin oloinen, kädet sivuilla ja silmät avoimina. Silmät ovat selvästi uniset ja väsyneet ja pää sekä hartiat voivat olla aavistuksen painuksissa. Unissakävelijää ei koskaan pidä päästää valvomatta hortoilemaan, koska vaikka hän väistelisi huonekaluja ja vaikuttaisi hereillä olevalta, hän ei sitä ole.
Vuoden 1998 syksyllä oli iltapäivälehdissä parikin tapausta, joissa lapsi oli kävellyt keskellä yötä ulko-ovesta ulos ja löytynyt kadulta, liikenteen seasta. Ensimmäinen oli pikkupoika, joka heräsi jalkojen paleluun käveltyään lumisella kadulla keskellä Helsinkiä, toinen heräsi liikenneympyrässä.
Yölliset kauhukohtaukset
Toisen kirjoittajan (ML) kuulemien tapausten perusteella vaikuttaa siltä, että kontakti- ja sieppaushenkilöillä on yleisesti taipumusta joko unissakävelyyn tai yöllisiin kauhukohtauksiin. Ennen pitkää kauhu heijastuu myös päiväelämään ja saa pelkäämään iltaa, nukkumaan menoa, nukahtamisen hetkeä ja mahdollista kauhunsekaista herätystä. Nukkumaan menon rituaaliin kuuluu talon ja kaappien tarkastus. Kauhun tunteeseen heräävä voi olla voimakkaasti tunteisiinsa syventynyt, ja hänet on vaikea saada hereille tai rauhoittumaan.
Yölliset kauhukohtaukset voivat alkaa yhtä nuorena kuin unissakävely, ellei jopa aiemmin, jo alle vuoden vanhanakin. Yölliselle kauhukohtaukselle on tyypillisintä herääminen äkisti kesken unen hillitsemättömään kauhuntunteeseen. Lapsilla kauhukohtaus ilmenee hysteerisenä ja vaikeasti hallintaan saatavana parkumisena. Painajaisesta kauhukohtauksen erottaa siten, että painajainen yleensä muistetaan, kauhukohtauksia ei.
Täysin tervettä aivotoimintaa
Yliluonnollisilta tuntuvat epätavalliset kokemukset ovat hyvin yleisiä ja niiden kokijat ovat usein täysin terveitä. Häkkisen (1997) mukaan kokemukset ovatkin seurausta vain aivotoiminnasta. Tähän viittaisivat myös tapaukset, joissa oletetulle sieppaukselle on silminnäkijä, jonka mielestä kokija vain nukkuu (Häkkinen 1997) tai kirkuu henkilöauton viereisellä penkillä (Randles 1988). Täysin selvitettynä ufosieppauksia saati ufoilmiötä koko laajuudessaan ei kuitenkaan voida pitää.
Joo kyllä näyttää olevan toi copy/paste hallussa, mutta et kai kuvittele että joku noita oikeesti lukee?
luithan sinäkin pahvi hehheheee
Siis ethän säkään VOI OLLA NOIN _U_R_P_O_!!!!!!
Siis en tosiaan lukenu kuin pari ekaa lausetta ja vielä varmistuksen vuoksi pari lausetta keskeltä...
Koko ajan epäuskoista hämmästystä kuvaava ilme naamalla...että tollasiakin luusereita päästetään tietokoneen ääreen....
Mistä tiesit minun oikean nimen? Taidat tuntea minut jostain. Vai oletko saanut ip osoitteeni selville, kuten minä sinun. Olenhan entinen hakkeri.
Lopettaisit jo.
Toi on säälittävää.
Mä olen nykyinen SUPO:n tietotekniikka asiantuntija ja harrastuksenani kasvatan bullterriereitä koiratappeluihin.
Ovatkin sopivan nälkäisiä...
Kai siellä Supollakin on joku kynnys, ettei ihan kaikkea liikkuvaa oteta sisään.
Kaikki kunnia kuitenkin sinulle, joka jaksat vastailla tähän tieteelliseen kokeeseen. Jos haluat voit lukea yllä olevat viestini uudestaan.
Näitä on näkyny muissakin foorumeissa. Vitun typerää tilan haaskausta! Saat olla ihan rauhassa entinen hakkeri ja sellaseks jäädäkin. Nykyisin olet näemmä vain Urpo.
Ei millään pahalla, mutta sanan "urpo" käyttäminen saa tuskan hien valumaan, koska olen pitänyt tällaisten termien käyttäjää monesti alempiarvoisena moukkana.
Mitä tulee tilojen haaskaukseen, samaa voi sanoa esim sinunkin viestistäsi. Mitä sinäkin voitit tuolla vitsilläsi? Ei voi muuta sanoa kuin hohhoijaa.
Koirasi on jotenkin poikkeava.Kannattaisi viedä eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin.
http://cgi.stileproject.com/get.php?f=pele1.mpg&k=46958855
VITUNKO SILLÄ ON VÄLIÄ, OOTTEKO TÄYSI-IKÄISIÄ????? VITUN PERSEREIÄT!!!!!!MENKÄÄ ITTEENNE.ÄLKÄÄ KOIRAANNE.
kun mulle synty hirviölapsi,jolla oli ihmisen vartalo,mutta koiran pää ja häntä.
Hävitin hirviön polttamalla ja vannoin, etten koskaan enää anna koiran panna itseäni.
Lopeta sinäkin ennenkuin sinulle käy samoin.
En ole koskaan toipunut siitä shokista ,mikä valtasi minut kotisynnytyksessä ,kun jalkojeni välistä tuli ulos koiranpäinen hirviölapsi,joka ulvoi kuin susi.Ja tämä johtui siitä,että koira
pani minua joka päivä ja minä tulin raskaaksi.
Ei pane enää koirat tätä naista,sen vannon.
Joo,mäkin lopetin runkkaamisen kun alko kasvaa karvoja kämmeniin...
Toisaalta se oli kyllä ihan käytännöllistäkin,kun ei talvella tarvinnu lapasia,mut sit kesällä kaverit alko ihmettelee jo vähä kun mä en rannallakaan ottanut niitä "lapasia" pois...
Nää on lopun aikoja...
om mullaki ollu painajais unia, totanoin.
rekun kans meneeviä kuiteski hyvin.
Luulisin, että koiralla on ollut ankea lapsuus. sitä on kohdeltu kaltoin. Molemmat vanhemmat ovat varmaankin ollet alkoholin väärinkäyttäjiä ja koira parka on tuntenut itsensä täysin hyljätyksi ja siitä varmasti johtuu sen raukan perverssit halut olla sukupuoliyhteydessä joidenkin avuttomien ihmisten kanssa jotka eivät oikein ymmärrä mihin se väärinohjattu koira on heitä viemässä.
Jos koira ei ole vielä kovin vanha, uskoisin, että vielä olisi jonkunnäköistä toivoa jos hän vapaaehtoisesti hakeutuuisi muiden Anonyymien Seksuaalisesti Hyväksikäytettyjen Koirien (ASHK)pariin. Siellä on monta samanlaista jotka voisivat koiraparkaa tukea ja auttaa sen saavuttamaan oikean koiramainen elämä!
Että siitä!