Olen aina miettinyt, että minkä takia alkoholistit "alkavat" alkoholisteiksi. Elämän ei tarvitse olla edes pilalla ja silti moni jää koukkuun. Tiedän, että kyse ei ole "luonteen heikkoudesta" ainakaan suurimmassa osassa tapauksista. Silti eräs tuttava noin 25 vuoden hallitun käytön jälkeen aloitti putken, joka on nyt kestänyt useita vuosia. Psykiatrisissa tutkimuksissa todettu jollain tavalla sairaaksi ja aloitettu lääkitys. Nyt viinan juonti jatkuu lääkkeiden kera. Hienoa toimintaa yhteiskunnalta.
Onko päihteihin koukkuun jääminen (alkoholi, heroiini, amfetamiini, tupakka jne.) kiinni enemmänkin geeneistä kuin ulkoisista tekijöistä? Ovatko eri ihmiset erilaisia reagoimaan eri päihteisiin eli jääkö joku koukkuun amfetamiiniin, muttei alkoholiin ja miksi?
Mitkä ovat teidän mielestänne alkoholistit ne syyt, joiden takia ajauduitte kittaamaan viinaa päivätyöksenne?
Oletteko alkoholistit olleet koukussa laittomiin huumausaineihin ja jos, niin mihin aineisiin ja miten niin pääsi käymään?
Onko päihteihin koukkuun jääminen (alkoholi, heroiini, amfetamiini, tupakka jne.) kiinni enemmänkin geeneistä kuin ulkoisista tekijöistä? Ovatko eri ihmiset erilaisia reagoimaan eri päihteisiin eli jääkö joku koukkuun amfetamiiniin, muttei alkoholiin ja miksi?
Mitkä ovat teidän mielestänne alkoholistit ne syyt, joiden takia ajauduitte kittaamaan viinaa päivätyöksenne?
Oletteko alkoholistit olleet koukussa laittomiin huumausaineihin ja jos, niin mihin aineisiin ja miten niin pääsi käymään?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Osta lujasti vinaa rupea itse testaamaan.
Kahden, kolmen vuoden kuluttua tulokset näkyy.
Eli kysymys on taas iänikuisesta ongelmasta "miksi Jeppe juo".
pubeihin ja snagarijonoihin puolen yön jälkeen esittämään nuo samat kysymykset. Aamulla olet paljon viisaampi ja profiilisikin voi olla uudistunut.
Jos joku tässä maailmassa tietäisi kertaratkaisut noihin lukuisiin perimmäisiin kysymyksiisi, mitä arvelet, olisiko maailmassa alkoholi- ja huumeongelmaa?
Elämä kun ei ole sellaista, että jaaha, pistänpä tuosta halki, poikki ja pinoon. Ihminen on aika monimutkainen otus, ja sitten kun ne tuppaavat olemaan vielä yksilöllisiä. Keksi siinä sitten yleispäteviä kaikille sopivia ratkaisuja.
Ei yhteiskunta voi sille mitään, jos joku haluaa juoda. Lääkäriin mennään masennuksesta ja kysymyksiin alkoholin käytöstä vastataan: ei ongelmia, kohtuus on pysynyt. Ei lääkärillä ole kristallipalloa, joka kertoisi totuuden. Ihmistä ei saa pakkohoitoon ennen kuin on vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Kukaan läheisistä ei uskalla ottaa vastuuta ja kertoa totuutta hoitavalle yksikölle.
Ja miksi jeppe juo, jos sen keksisi niin apuakin voisi löytyä, jeppe juo niin kauan kuin on juomatonta viinaa ja siihen ei mitkään keinot auta.
Kun otit lääkärit puheeksi, täytyy lisätä, että kyllä siinä ammattikunnassa on juoppoja ihan siinä missä kuin opettajien, rakennusmiesten, poliisien ja työttömien joukossa. Lääkkeiden väärinkäyttöä lääkäreiden keskuudessa on varmasti jopa enemmän kuin muilla, ihan johtuen tietysti siitä, että lääkkeitä on suorastaan käden ulottuvilla.
Elämä vaikea; humala helppo.
Otsikossa kaikki! ;)
Kysymyksesi on hyvä, mutta se perustuu tietyille presumptioille, joita ovat 1) etyylialkoholia (runsaasti) nauttiva on sosiaalisessa kontekstissa luokiteltavissa käsitteen 'alkoholisti' alaisuuteen, 2) 'koukkuun' jäämiselle on osoitettavissa syy sekä 3) on olemassa jokin mystinen laittomien huumausaineiden ryhmä.
Yhtä hyvin voidaan kysyä miksi joku ihminen valitsee vapaaehtoisesti itsensä välittömään kuoleman vaaraan saattamisen (extreme urheilu, palomiehen ammatti) tai käyttää rahansa kesämökin kunnostukseen.
Kuten huomannet, kyse on lopulta arvovalinnoista. Olet kysymyksessäsi niputtanut yhteen käyttämäsi 'alkoholisti' - käsitteen alaisuuteen hyvinkin erilaisia yksilöitä. On totta, että tunnen ihmisiä joiden ei pitäisi ottaa sitä ensimmäistäkään. Itse kuulun siihen tissuttelijoiden ryhmään joka käyttää alkoholia rentoutumiseen hyvin säännöllisesti ja runsaslukuisasti. Kysyt varmasti etteikö samaa hyvinvointia saa esim. liikunnasta. Vastaus on, että en kertakaikkiaan saa ja allekirjoittaneelle onkin jäänyt täysin mystiseksi mistä puheessa liikunnan rentouttavasta ja euforisoivasta vaikutuksesta on kyse.
Toisekseen puhut 'koukusta'. Katson, että tarkoittanet noin yleiskäsitteenä riippuvuutta. Kaikilla meillä on omat riippuvuutemme. Freudilainen ihanne kaikista riippuvuuksista vapautumiseksi lienee turhaa puhetta sillä käsittääkseni puhtaaksi viljeltynä se tarkoittaisi myös elämänhalun sammuttamista, joka toki on tiettyjen itämaisten uskontojen dogmatiikan mukaista.
Kolmanneksi haluaisin hiukan sanailla 'laittomista huumausaineista'. Pyrittäessä mahdollisimman neutraaliin ilmaukseen olisi puhuttava keskushermoston toimintaan vaikuttavista kemikaaleista. Maailma jaetaan neljään vyöhykkeeseen sen mukaan mikä on niille tyypillinen kemikaali ja näitä ovat alkoholi, opiaatit, kannabis ja kokaiini. Ihmiset ovat kautta ihmiskunnan historian pyrkineet vaikuttamaan keskushermostonsa toimintaan aineilla, jotka ovat tulleet kulttuurissa hyväksytyn statuksen omaaviksi joten miksi ei niin olisi nyttenkin. Kemikaalien hyväksyttävyyden perustuessa niiden kulttuuritaustaan törmäämme siten pohjimmiltaan kulttuurien yhteentörmäykseen. Jääköön asia lausumatta lakiteknisten kiemuroiden takia, mutta edellä lausutun huomioiden voinet vetää omat johtopäätöksesi kun kerron olevani avoin ns. vieraita kulttuureita kohtaan.
Alkuperäiselle kysyjälle vastauksesi oli varmasti tyhjentävä ja erittäin valaiseva muillekin lukijoille. Tällaisia analyyttisia syväluotaavia vastauksia jatkossakin !
Itse aikoinaan aloitin alkon käytön lieventämään sosiaalisia pelkoja.
Olin hyvin ujo, arka, j.n.e.
En muista lapsuudesta juuri muuta kuin olemattoman itsetunnon. Tuntui, että olen tyhmä, ruma ja että olen jatkuvasti ympäristön pilkan ja kiusanteon kohteena.
14- vuotiaana ensikännit. Fiilikset olivat niin mahtavat, että jälkeenpäin ajatellen olin heti koukussa.
Käytännössä en pystynyt menemään muiden nuorten pariin ilman viinaa. Se oli aikaa kun Kossu maksoi 18,50mk ja oma suosikkini Pöytäviina 16mk.
N.17-vuotiaana minulla piti olla viihteelle mennessä jo kaksi pulloa pöytäliimaa mukana. Yksi ei tuntunut missään. Lisäksi alkoholisoitumistani edesauttoi varmaan se, että ei tullut edes kunnon krapuloita. Kun heitti yöllä ennen nukkumaanmenoa liuskan aspiriinia poskeen, ei särkenyt aamulla päätä.
Tämä kaikki siis alkoi kohdallani 70-luvun alussa.
Sitten juominen jäi kun törmäsin vaimooni, jonka kanssa edelleenkin elän. Käytimme viinaa, mutta kohtuudella.
Vuosien mittaan elämän vastoinkäymiset saivat viinankäytön 90-luvulla pikkuhiljaa jälleen lisääntymään. Vuosikymmenen puolivälissä mopo karkasi ja menetin rattijuopumuksen takia työni. Lisää juomista, ei mitään ojanpohjakännejä vaan jatkuvaa tissuttelua. Samalla masennus ja mielenterveysongelmia, joiden takia "sain" eläkkeen. Monta kertaa olen päättänyt juomisen lopettaa, mutta aina lipsunut. Tällä hetkellä ei kiinnosta yhtään, koska tiedän ettei alkoholi sovi minulle. En osaa lopettaa kun pulloon tartun.
Eikä viina nykyään kiinnostakaan. Ei tule mitään kivaa nousuhumalaa, vain morkkis jälkeenpäin. Ei kiinnosta kuolla viinan takia.
Elelen päivän kerrallaan selvänä.
Saitkohan vastauksen? Yhden alkoholistin kertomuksen ainakin. Eli onko kysymys perintötekijöistä vai pieleen menneestä kasvatuksesta - en tiedä. Ainoa syy miksi join oli ihmisten pelko, elämän pelko.
Myöhemmin pako vitutuksesta.
Jälkeenpäin ajatellen on aika ihme, että olen hengissä. Mutta elämä on ihmeellistä. Nautitaan siitä.
Piti vastata alkuperäiseen viestiin mutta kun tarinani on niin pitkälle samanlainen - jopa alkolinkäytön aloitusikä ja -70 luku..., niin jätän vastaamatta.
Eli niin minullekin kävi. Tiedän, että alkoholistiksi tullaan muitakin teitä mutta mainitsemasi on hyvin yleinen.
Aloitusikäkin täsmää, samoin fiilikset minkä vuoksi... Lähes pelottavaa. Mutta erinomaista analyysiä, juoppo!
Minä Alkoholisti(ko):
Olen ujo, epävarma etenkin naisten suhteen. Minä en ole se, joka tekee aloitteen naiselle. Vaan nainen minulle. Totaalinen hiirulainen ja humalassa "mies". Herkkyyden ansiosta itselläni on laajahko ystävä piiri. No womans paitsi yksi, jolle olen vain ystävä. Paras kaveri on kova ottamaan ja vielä "henkiystävä" (siis todellinen ihminen, jos joku epäilee mielenterveyttäni). "Itkin" joillekin naisille kerran humalassa, että en ole saanut kahteen vuoteen. Antakee.. Antakee..
- Herkkä, ujo, saamaton, huono itsetunto
, humala korjaa puutteeni.
Faija oli alkkis (kuollu viinaan), isoveli on alkkis, sisko on alkkis. Mä oon juonu alkoholia viimeks neljä vuotta sitte, voi varmaan sanoa että täysraitis. On tullu näitä kusipäitä lapsesta asti seurattua, vaikuttaiskohan se jotenkin. Kerron nyt vielä sen että vaikka olenkin juonut harvoin, niin en ihan pienellä määrällä saa humalaa, eli yks kossupullo menee, enkä silti oo räkäkännissä. (Joo en minäkään sitä maun vuoksi juo). Olen nainen ja pienikokoinen, joten eikö tuokin kerro että myös mulla ois nämä loistavat alkoholistin geenit. Epäilen siis että geeneilläkin on asian kanssa jotain tekemistä.
Kyllä sen on pakko olla geeneistä kiinni,johon liittyy myös vakava epäsosiaalinen käytös.Tällöisten henkilöiden ainoa ratkaisu olisi pitää näppinsä kokonaan pois alkoholista,koska heille ei ole sosiaalinen alkoholin kohtuukäyttö mahdollista.
Pakko ja pakko... Sinäkö sen sellaiseksi pakotat? Ja että aina liittyy vakava epäsosiaalinen käytös - minä sanoisin että harvinaisempaa on vakavammassa muodossaan. Minun ja sinun olisi parempi olla hiljaa mutu juttuinemme. Meille tulee vahva uskottavuusongelma jos tosta vaan pakotamme maailman olevan sellainen kuin kuvittelemme.
mutta kun lukee tämän palstan ex-tenujen kirjoituksia,niin olen tähän johtopäätökseen tullut.Kukaan normaali ihminen ei pystyisi juomaan mitään kahta kossupulloa illassa.
Vastaus ja ratkaisu alkoholismiin. Nyt vain sikiöseulonnassa etsimään kaikki, joilla tämä geeni, joka pakottaa juomaan kaksi kossua illassa ja tekee ihmisistä epäsosiaalisia.
Sitten vain pakko-abortti, niin jopa loppuu juopot maailmasta. Ei jää jäljelle kuin fiksut ja sivistyneet sosiaaliset alkoa oikein käyttävät.
Taidat vielä saada Nobelin.
sanomatta, että olen perheeni ainoa alkoholisti. Hassua, että vain minä olen saanut sen geenin.
Alkoholismi on sairaus. Se johtuu alkoholin jatkuvasta juomisesta, kehittyy riippuvuus. Näin tokaisi joku lekuri. Toisille ensin, toisille myöhemmin.
Eli kaikkiin iskee kun juo koko ajan ja kauan. Kysymys on miksi juo säännöllisesti niin kauan että iskee. Koska on joku syy (puhdas juhlinta, ahdistus, työ, ongelmat, muuten vaan). Kukaan ei tiedä omaa rajaansa etukäteen, milloin muuttuu oikeaksi alkoholismiksi.