Siunauksellisia oireyhtymiä?
Marge marginaalista
81282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yliluonnollisia kykyjä niinpä niin. Onhan se totta, mutta mun mielestä surimmalla osalla ihmisistä on yliluonnollisia kykyjä muhun (assiin) nähden.
Yksi mahdollisuushan on, että tällaiset oireyhtymät täydentävät ihmisiä, niin että niillä on itseasiassa luonnollinen tarkoitus ihmiskunnan kokonaisuuden säilymisen, jatkuvuuden ja kehittymisen kannalta.
Eli ne ovat syntyneet evoluution vaikutuksesta.
Mutaatiohan syntyy ulkoisesta vaatimuksesta sopeutumisen tehostamiseksi yleensä ottaen.
Tosin tällaisille henkilöille oireyhtymä saattaa olla raskas. Monet addit ja assit eivät pysty normaaliin elämään. Oireyhtymästä on hyötyä, jos on kykeneväinen selviämään ilman mielenterveysongelmia, jos on todella älykäs js huippulahjakas ja ennenkaikkea oireet ovat lieviä.
Ja mitä hyötyä on älykkyydestä, jos ei edes selviä peruskoulusta ilman erityisluokalle joutumista?
olen kyllä poikaani katsonut ja ritalinin kanssa samaa mieltä,että mitä iloa hänelle on niistä muutamasta asiasta joissa hän on tosi hyvä,kun koulu tulee olemaan autistiluokka kuitenkin ja arkielämä ei omatoimisesti tule ikinä sujumaan...ei siinä kapea-alaiset neroudet auta
Siinäpä oli siunauksessa etsimistä, kun jokainen arkipäivä oli lapselle yhtä pelkoa ja käsittämättömien vaatimusten sekamelskaa eikä kukaan tiedä miksi! En jaksanut olla kauhean kiitollinen liki täydellisestä muistista ja automerkkien äärettömän monipuolisesta tuntemuksesta - jotenkin epäilen, ettei hänkään ollut.
Asioiden sokeroiminen ja joutava jeesustelu ei hyödytä ketään, apu tulee tavallisista, elämää helpottavista toimenpiteistä ja asiallisen tiedon saamisesta.
Toinen ääripää keskusteluissa tuntuu olevan se, että näillä neurologisilla oireyhtymillä ratsastetaan oman vastuun kustannuksella.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=8680.msg211066#msg211066
Ajattelukulku Aspergerin syndrooman muodista:
1. Ensin se alkaa yleistyä ja tulla yleiseen tietoisuuteen, sitten keksitään, että sehän todella hieno ja suurta lahjakkuutta aiheuttava erittäin mielenkiintoinen ja myyttinen oireyhtymä.
2. Sitten maine muuttuu sosiopatiseksi ja assit saavat murhaajan ja pahan ihmisen maineen. Eihän ne muuten niin fiksuja olisi, elleivät kohtelisi muita, kuin saastaa ja eläisi toisten kustannuksella.
3. Sitten ei ne olekkaan niin pahoja, vaan ne vaan ei voi mitään sille, että raukat ovat syntyneet sellaisiksi. Ei me tahallaan olla "pahoja", vaan se vaan näyttää siltä, kun ei osata kommunikoida, eikä ymmärretä toisia. ym. ym.
4. Ei asseille voi mitään etuja antaa, nehän vaan iahn normaaleja loppujenlopuksi ja ei ne oikeasti mitään raukkoja ole, vaan päinvastoin jopa tavallista lahjakkaampia. ym. ym.
Menisiköhän näin se ajatuskulku?
Voisin ruveta pysäköimään invapaikalle autolla ja saamaan kaikkia tukia. hhmm.
Ei vaan. Mutta eiköhän se mene niin, että kaikkia täytyy auttaa ja ketään ei saa jättää pulaan tai heitteille. Kyllä paljon on kyse välittämisestä. Se on sitten tuen saajassta itsestään kiinni, että ottaako tukia vastaan. Viisasta se voi olla, että ottaa.
Amerikasta lukemiani as ihmisten kertomuksia voi tarkastella asiaan liittyen. On se väärin, että kommunikointivaikeuden takia ihminen joutuu elämään elämänsä roskiksissa.
Mielestäni apua on pakko olla saatavilla ja tietoa täytyy levittää, että kukaan ei joutuisi elämään siinä tuskassa tietämättä, mikä häntä vaivaa.
Tuosta ajatuksesta oman vstuun kustannuksella ratsastamisesta voisin heittää, että siinä on kyse enemmänkin siitä, että oppii antamaan itselleen anteeksi ja ei vaikka tee itsemurhaa heikkouksiensa takia, kun luulee vaan olevansa laiska tai häijy ym. ym.
Luulempa, että ainakin as ja myös muiden mentaliteettia tuntien voin sanoa, että kukaan ei varmasti ala käyttää tekosyynä laiskotteluun mitään oireyhtymää. Tilanne ei muutu millään tavalla huonommaksi, kun tietää olevansa poikkeava.
Aspergerit ovat hyvin tunnollisia ja tarkkoja ja kantavat vastuunsa riippumatta siitä, että tietääkö olevansa as, vai ei.
Tietty on vastustusta yhteiskuntaa kohtaan laajalti, mutta se ei varmasti muutu tiedon suhteen.
Itse voisin olla täydellinen esimerkki oman vastuun kustannuksella menevästä, koska mulla ei ole diagnoosia, mutta todellisuudessa tieto assista toi mulle vain sellaisen velvollisuuden tunteen, että mun on autettava toisia parhaani mukaan, koska on joitain tavallista vahvempia kyky alueita.
Kommentoikaa!
kuinka moni oikeasti pitää Aspergerin syndroomaa siunauksena?
ei takuulla kukaan. Joku voi suutuspäissään sellaista kirjoittaa mutta pohjimmiltaan ei kukaan.
Ilman asseja - maailma olisi toinen