ihan turhaako?

Ei millään pahalla, mutta ihan itsesi takia, jos malttaisit kasvaa vielä parisen vuotta, niin et tulis suotta tyrkyttäneesi itseäsi sellaiselle, joka ei sua pahemmin arvosta edes. Mulle kävi tosi köpelösti sun ikäisenä, kun lukiossa ollut ihastukseni viimein tuli ja vei mukanaan, minut yläasteelta. Jannu oli tietysti iso,ihana kuin nallekarhu, ja minä onnesta soikeana hänen kelsiturkkisessa kainalossaan, mutta siinä vaiheessa kun tajusin olevani polvillani hautausmaan muurin suojassa sohjoisessa maassa, jannun väkisin panemana, ei enää onnesta ollut tietoakaan. Olin liian pieni ymmärtääkseni että olisin voinut tehdä rikosilmoituksen ja saada syytteeseen raiskauksesta, eikä minulla ollut ketään vanhempaa joka olisi välittänyt niin paljon, että olisi neuvonut etukäteen että olisi ihan oman etuni mukaista malttaa kasvaa vielä muutama vuosi..

Itse olin 14 enkä tosiaankaan mikään kaunotar tai koulun suosituin tyttö, kun lukion ekalla oleva jääkiekkoilijapoju kiinnostui musta. En vieläkään oikein tajua miksi - olinhan silloin aivan järkyttävän ujo, ja sitä paitsi tällä tyypillä olisi ollut aika monta muutakin ottajaa. Mutta hän tykkäsi musta. Eikä hän yrittänyt mua sänkyyn, vaan hän oli tosi ihana ja herrasmies.

Eli kyllä sulla on mahdollisuuksia, eihän tuo ikäero ole mitään. Jos sulla on tilaisuus törmätä siihen jossain sopivassa paikassa, esim. kaupungilla tai bileissä, niin mene rohkeasti juttusille. Eihän sitä koskaan tiedä miten siinä käy. :)

Kyllä se on pieni ikäero tuo 2 vuotta...ihan mahdollista on, kun vaan kemiat kohtaa. Onnea! : )