Hei,
En jaksanut kahlata läpi vanhoja viestejä kovin paljoa, voi olla että tämä on jo käsitelty mutta tässä jokatapauksessa kysymys.
Miten te lestadiolaiset kerrotte lapsillenne mitä me ei-lestadiolaiset ihmiset olemme? Naapurissa asuu lestadiolaisperhe ja heidän lapset (alle kouluikäiset) ovat alkaneet huudella meille ja muille naapureille että "te olette vääräuskoisia". Itse tuskin ovat tätä keksineet, jostain se on opittu. Näinkö teillä aletaan opettamaan jo neljä- viisivuotiaasta lähtien?
Juuso
En jaksanut kahlata läpi vanhoja viestejä kovin paljoa, voi olla että tämä on jo käsitelty mutta tässä jokatapauksessa kysymys.
Miten te lestadiolaiset kerrotte lapsillenne mitä me ei-lestadiolaiset ihmiset olemme? Naapurissa asuu lestadiolaisperhe ja heidän lapset (alle kouluikäiset) ovat alkaneet huudella meille ja muille naapureille että "te olette vääräuskoisia". Itse tuskin ovat tätä keksineet, jostain se on opittu. Näinkö teillä aletaan opettamaan jo neljä- viisivuotiaasta lähtien?
Juuso
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alla kouluikäiset eivät yleensä vielä uskonasioita käsittele eivätkä myöskään osaa hahmottaa kuka on uskovainen ja kuka ei. Jos näin "varhaiskypsiä" lapsia on naapurissa, juttele heidän vanhemmilleen. Joku isompi ehkä huuteluttaa näillä pienillä, jotka eivät ymmärrä. Ne isommatkin saa vanhempien kautta selville, jolloin voidaan käydä keskustelua ihmisten kunnioittamisesta ja hyvistä tavoista. Epäkunnioittavaan käytökseen ei vl-perheissä opeteta. vaan siitä nuhdellaan ja neuvotaan pois.
Ymmärsin,että olet sitä mieltä ettei neljä-viisi-vuotiaat ymmärrä,osaa hahmottaa kuka on uskovainen kuka ei. Oliko niin?
Itselläni on viisivuotias poika, ja ainakin hän tietää onko ihminen uskovainen vai ei silloin, jos on meikit ja korvakorut, hiukset värjätyt...
Mutta jos ulkoisia merkkejä ei juuri ole, silloin saattaa lapsi tervehtiä kirkkaalla lapsen äänellä jotain setää, tätiä "Jumalan terve" :)
Sattuipa tapaus viime keväänä, kun eräs setä täytti pyöreitä ja juuri tämä kyseinen poikani lähti mukaani onnittelemaan setää (ei uskovainen) ja sitten sedän luo mentyään hän sanoi; "Onnea ja Taivaan Isän siunausta" :) Setä oli hetken hiljaa, ja sitten silitti poikani hiuksia ja sanoi "kiitos" :)
Tavallaan lapsi tunnustaa uskon puolestamme monessakin paikassa, niin vaikeaa kuin se joskus onkin.
että vl-perheen lapset opetetaan huutelemaan ihmisille, sitähän avaaja kysyi. Alle kouluikäiset lapset eivät itsestään huutele kadotustuomioita naapureille enkä usko että vanhemmat siihen kehottavat.Runsas meikkaaminen, humalatila jne ovat asioita erikseen. Ei se uskovaisuus näy leimana otsassa.
En arkioloissa juurikaan meikkaa, mutta joskus voin innostua kaunistautumaan. Viisivuotiaani, ei tosin omani, ihastelee: näytätpä sinä kauniilta ja utelee: oletko johonkin menossa, kun olet noin hieno? Hän ei sano, että nyt en näytä uskovaiselta.
Oma viisivuotiaasi on varmasti ollut paljon seuroissa, ja kuullut siellä puhuttavan(saarnattavan) meikeistä, korvakoruista ja värjätyistä hiuksista. Olet itsekin voinut kotona puhua samoista asioista. Nämä pienet ovat aikamoisia pesusieniä imemään itseensä sanan sieltä, toisen täältä ja huomaavat ihmisistä kaikenlaista.
Luulenpa, ettei viisivuotias itsekseen tule ulkoisten merkkien perusteella siihen tulokseen, että tuo tai tämä ei ole uskovainen. Kyllä hän on sen oppinut.
"Onnea ja Taivaan Isän siunausta" :) Setä oli hetken hiljaa, ja sitten silitti poikani hiuksia ja sanoi "kiitos" :)
Miksi pitäisi sanoa jotain muuta ei lestadiolaiselle? Onko ko. sanominen jotenkin rajattu? Miksi vanhemmat eivat toivottaneet ko. päivänsankarille samaa siunausta, kuin lapsi?
Meille muutti uudet vl naapurit. Voiko heille mennä kylään kun itse kutsuivat, voivatko lapsemme leikkiä keskenään? Ilman että tulee konflikteja..En skalla pyytää lapsia edes siälle koska omistamme tv:n. Tosin itsekin valikoimme ohjelmat mitä sieltä saa katsoa...
En ole itse vanhoillislestadiolainen, mutta jonkin verran heitä tuntevana vastaan.
Vanhoillislestadiolaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä kuin muutkin.
Jos he ovat pyytäneet kylään, niin he tarkoittavat sitä. Menkää ihmeessä! Ei siinä mitään outoa ole, että käydään naapurissa kylässä.
Lapsiakin voit aivan hyvin kutsua teille sisälle. Ei se tv siellä olohuoneessa heitä pilaa. Ehkä voit kunnioittaa heidän vakaumustaan ja antaa telkan olla kiinni sen aikaa. Mutta ei tarvi tehdä numeroa, että apua, nyt äkkiä tv kiinni kun nuo tuli. Luontevasti vaan, he ovat pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.
Ihan tavallisia ihmisiä ovat lestadiolaiset.
Ei ole poikkeava ilmiö. Aikuisten puheista lapset nuo jutut oppivat. Vääräuskoisiksi tosin eivät ole huudelleet, vaan uskomattomiksi, maailmallisiksi ja helvettiin menijöiksi.
Yksi napero kävi meillä kertomassa, ettei heillä ole televisiota siksi, kun heillä uskotaan Jeesukseen. Pakko oli kuitata, että meillä on kaksi televisiota, kun me uskomme molemmissa kerroksisa Jeesukseen. Olisi ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuulemassa, miten naapurissa asia käsiteltiin!
tuli varmaan, kun lapsille pahasti sanoit? Vai oletko sitä mieltä että lapsi halusi loukata sinua tahallaan?
Sitä mieluummin kantaa sitä ylpeän lessun nimeä ja pitää lapsensa omalla pihallaan, kun tällaisia sanojia ilmoittautuu. Kysytään sitten vielä, että mistä lapsetkin oppii erottamaan missä on uskovaisia ja missä ei. Vaistoaa se lapsikin ilkeyden, ja jo äänensävystä.
Mitäs pahaa tuossa oli? Lapsen päähän on kotona taottu joku ajatus, ja kirjoittaja antoi vastakkaisen ajatuksen. Mistään ei ilmene, että asia olisi esitetty ilkeästi.
Eikö olisi rehellisempää sanoa lapselle, että meillä ei ole telkkaria, kun haluamme käyttää ne rahat muuhun. Tai että telkkaria ei ole hankittu, kun sieltä tulee niin vähän ohjelmaa, josta vanhemmat (maksajina siis) pitävät.
Voiko itsekkäiden ja ylimielisten lessujen lapsilta parempaa käytöstä odottaakaan.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on sellainen seurakuntaoppi, että vain yhdessä uskossa ja yhdessä opissa tullaan autuaiksi. Jos siis ei usko samalla tavalla, hän on epäuskoinen.
Pieni lapsi varmastikin oppii joitakin asioita mm. kotona ja seurapuheista. Hän saattaa kysyä, että onko tuo naapurin setä uskomassa, johon äiti vastaa, että ei ole. Naapurin setä ei usko samalla tavalla kuin me. Me emme kuitenkaan opeta lapsia nimittelemään toisia epäuskoisiksi tms. Lapsilla on myös kyky ajatella, ja yhdistelevät asioita jolloin saattaa lapsi nimitellä toista.
Kysyn teiltä kaikilta, että tuliko lapsena sanottua koskaan mitään ajattelematonta, joka loukkasi toista? Itse vastaan, että lapsena etenkin tuli sanottua kaikkea ajattelematonta. Tuli kiukuteltua ja pahoja sanoja. Lapset ovat niin aitoja, että sanovat sen mitä ajattelevat. Jos lapsi nimittelee toisia, ota kahden kesken puheeksi asia. Jos se ei riitä, keskustele vanhempien kanssa.
Ei VL:ssa opeteta vihamaan, vaan rakastamaan, etenkin sellaista, joka ei ole vielä saanut uskon lahjaa.