Sellasen yllärin ajattelin järkätä että menen autokouluun.Olen kohta nelikymppinen ja autoa en ole ajanut koskaan.
Silloin aikanaan jäi kortti ajamatta erinäisistä syistä. Mutta nyt ajattelen päivittäin jotta oispa ajokortti niin menisin sinne ja tänne eikä aina tarttis olla muilta kyytiä pyytämässä tai pyörällä ajella kelillä kuin kelillä.
Pidän asian salassa perheeltä(mieheltä ja lapsilta)niin kauan kuin se on mahdollista ja uskon että yllättyvät varmasti.
Ovat vuosia yllyttäneet minua autokouluun mutta ovat kai menettäneet uskonsa että rohkenisin koskaan sinne mennä.
Pelottaa ja jännittää kyllä mielettömästi!
Silloin aikanaan jäi kortti ajamatta erinäisistä syistä. Mutta nyt ajattelen päivittäin jotta oispa ajokortti niin menisin sinne ja tänne eikä aina tarttis olla muilta kyytiä pyytämässä tai pyörällä ajella kelillä kuin kelillä.
Pidän asian salassa perheeltä(mieheltä ja lapsilta)niin kauan kuin se on mahdollista ja uskon että yllättyvät varmasti.
Ovat vuosia yllyttäneet minua autokouluun mutta ovat kai menettäneet uskonsa että rohkenisin koskaan sinne mennä.
Pelottaa ja jännittää kyllä mielettömästi!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hienoa että päätit lähteä autokouluun. Toivon että menestyt ja saat kortin pian!
Uskon kanss että se on hyvä homma.
Pyöräily ja kävely on ihan jees mutta
mutta..rupeaa aina vain useammin tympimään
tuo polkeminen säässä kuin säässä.
Kuljen työmatkat pyörällä ja olen lopen kyllästynyt.Ois kiva yölläkin kun pääsen
töistä hypätä autoon eikä lähteä polkemaan
esim.rankkasateessa.
Ei sitä autokoulua kannata niin kamalasti pelätä tai jännittää. Kyllä se siitä! Itsekin ennen autokoulua olin varma etten opi ikinä ajamaan enkä opi liikennesääntöjä tai mitään muutakaan. Mutta niin vain kävi että jo puolitoista vuotta on tullut ajeltua eikä se ajaminen ole lainkaan vaikeaa tai pelottavaa. Nautin suuresti autolla ajamisesta
Joten paljon onnea sinulle autokouluun ja toivottavasti menee hyvin!!
Tässä vaiheessa tuntuu että opin kyllä
liikennesäännöt mutta se auton hallinta
voikin olla toinen juttu:)
Loisto juttu!!
Itse sain viikolla kortin....pikkasen vajaat 36 veenä. Pitkään kiertelin ja kaartelin, ja kun vihdoin uskalsin mennä autokouluun niin rupes jo harmittamaan etten tehnyt sitä aikaisemmin...sen verran kivaa se oli alusta loppuun!
Lycka till!
On käynyt tuokin ajatus mielessä että kun
sen ajokortin saan(ja aivan varmasti saan)
mietin jotta miksi en tehnyt tätä aikaisemmin.
Mutta se on sellaista!
hyvä valinta, että menet autokouluun. toivottavasti jaksat yrittää ja innostua asiasta. joillekin oppiminen voi olla vaikeaa ja toisille helppoa. vaikka jotain vaikeuksia tuntuu tulevan ajamisessa tai teoriassa, niin kannattaa opettajalta kysyä ettei mitään jäisi epäselväksi. jos jokin asia ei meinaa onnistua, niin ei pidä lannistua ja hermostua. sitä vartenhan sinne autokouluun mennään, että opitaan. rauhallisesti vaan niin hyvin pärjää :)
että näin hiukkasen vanhempana sitä varmaan
kyselee ja uskaltaakin kysellä asioita toisella tavalla kuin nuorempana.
Ehkä jopa kyllästymiseen asti,voi ope parkaa:)
Mulla oli keväällä melko lailla samanlainen tilanne, erona vain se että ikää mulla jo 46 v.
Olin keksinyt vuosien saatossa milloin mitäkin tekosyitä, ettei olis tarvinnut mennä autokouluun. Käytännön syyt "pakottivat" viimein koulun penkille; olin nimittäin pari vuotta sitten avioitunut uudelleen ja muuttanut kauas bussireiteiltä. Työmatkajärjestelyt muuttuivat aika hankaliksi!
Yritin aluksi salata jutun sekä mieheltäni että aikuisilta lapsilta, mutta "kärysin" eräänä päivänä autokoulun open soittaessa ja sopiessa seuraavaa ajotuntia.
No, inssi meni läpi ekalla yrittämällä, vaikka jännitin sitä aika tavalla! Nyt kun kortti on ollu pari kuukautta, alan vasta tajuta, kuinka hieno homma se on! Ja luulenpa, että mies-kultakin on hiukan ylpeä vaimostaan...
Joten onnea vaan autokouluusi!!!
minäkin 50 ajoin kortin, nyt on jo kakkosvaihekin käyty, kyllä se toi vapautta liikkumiseen! Ja koskaan ei tiedä mitä voi sattua, perheessä kannattaa aina olla useampi kortillinen...
Sinä varmaan voit tuntea tai tunsit jotakin samaa kuin minä tällä hetkellä.
Niin tuskin asia salassa kauan pysyy mutta ylläri
se jokatapauksessa on kaikille,niin perheelle
kuin työkavereille,ystäville ja sukulaisille.
Tuon yllätyksen takia haen kai kannustusta ja
tsemiä täältä etten olisi aivan yksin asian
kanssa.
Onneksi olkoon sinullekin.
eikö ole hassua,meilläkin auto saattaa seisoa
viikon pihalla jos mies on vaikka työmatkalla.
Ja olet oikeassa,kyllä ei koskaan tiedä
mitä tapahtuu ja ajokortti voi jopa olla pelastus.
Hei!
Minä olen 46 v. ja olen myös autokoulussa, tai siis opetuslupa-oppilaana. Oma mies opettaa, joten ei ole ylläri hänelle. Mutta tosi kivaa on ollut ja tosi nopeasti sitä näköjään oppii. Heti kun kuukausi on täynnä niin aion mennä teoriaan (aika on jo varattu) ja heti sen jälkeen menen inssiin. Ja sitten hankin oman auton :)
Ja ihan oman kuntoni takia ja ympäristöäkin ajatellen en ole vielä ajokorttia tähän ikääni hankkinut. Kun työmatka vasta piteni ja hankaloitui tosi paljon, eikä suju yleisillä enää (mies on kuukauden vienyt ja taksiakin olen joutunut käyttämään), niin nyt tämä vasta minulle onkin ajankohtainen juttu.
Ei kaikkea tarvitse nuorena saada/hankkia, ehtiihän tässä, puolet elämästä on jäljellä.
Ja aion olla todella turvallisuushakuinen kuski, etenkin kevyelle liikenteelle. Kaasujalka vain tuppaa painamaan liikaa, joudun itseäni työkseni hillitsemään. No, enpähän ainakaan ole tientukkeena ja sillä tavalla muita vaaranna.
Mitäs me muijat, vallataan maailmamme - taas kerran ;)
No niin. Teoria meni läpi helposti, vaikka kotikone olikin juntturassa, enkä voinut niitä kokeita harjoitella netissä kuten olin suunnitellut. Kaksi virhettä tuli kuvissa, sanallisissa ei yhtään :) Ne teoriakokeet on näköjään aikas helppoja.
Ja inssikin on varattu. Kohtapa on kortti ja sitten autokauppaan. :) Näin uskon.
Rohkaisut alkuperäiselle "Yllättäjälle" :)
5 viikon aikana ajamista yhteensä 32 kertaa ( rata- ja pimeäajo). Läpi meni inssikin. Ei kirjattuja virheitä ja aika monta hyvä merkkiä. Ei tää nyt hitsi kovin vaikeaa voi olla kellekään. Rohkeasti rattiin ja teoria haltuun naiset.
Anna
vaan. Kaltaisesi ihmiset ovat ihanteellisia opetettavia, koska heillä on todella motivaatiota oppia ajamaan kunhan pääsevät autokoulun korkean kynnyksen yli :). Ja muista että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan. Onnea valitsemallesi tielle
olet tehnyt oikean päätöksen!
olen itse 30v ja tulin juuri äsken inssistä ja läpi meni.joskin toisella kerralla vasta.olen aina ajatellut että en koskaan ota korttia kun en halua ajaa!pelkäsin aina et toheloin vaan liikenteessä.niin kait sitä jokainen alussa tekee jonkin verran.voin sanoa että lasten synnyttäminenkin tuntui helpommalta kun tämä 3kk kestävä autokouluni.olin lyödä hanskat tiskiin ainakin sata kertaa mut jostain aina sain kaivettua lisää sisua epäonnistumisienkin jälkeen.kun vaan päättää että tämän on pakko onnistua niin kyllä itsestään löytää voimavaroja kaikkeen.tsemppiä sulle,muista että virheistä oppii;)
piti vielä se rohkaistukseksi sanoa että en ole minäkään autoa ikinä aikaisemmin ajanut enkä edes mopoa!rohkeasti vaan!
Kyllä masentaa, kun täällä mummot (tai siis tädit) kertoilee, kuinka on helppoa tuo autokouluajo ja inssi. Ite oon just 18 vee ja inssi on pompannut nyt kaks kertaa ja kolmas kerta on maanantaina. Eikä se varmaan mee silloinkaan läpi kun oon niin häpeissäni ja hermona. Tuntuu siltä, että ne konttoritäditkin tuijottaa ja ihmettelee että eikö se ikinä pääse läpi. Eikä ole helppoa oppia niitä rutiineja liikenteessä, vaikka on nuori.
kauheelta kuulostaa kun joku sanoo tädiksi,kait mä sit jo kolmekymppisenä olen aika täti;)en missään vaihees kehuis autokoulua ja inssiä helpoksi,en todellakaan!kait yritin vaan muita kannustaa kommenteillani!kyllä sä sen vielä teet,mene ja näytä niille mistä kana pis......!
ja kyllä mäkin tääl nyt viel tuskailen nyt kun pitäis ajella omalla ruppasella autolla kun autokoulun auto oli unelma ajaa,ja nyt oma sammuu melkein joka risteyksessä,varsinkin kun joku roikkuu pers.... kiinni ni paniikki iskee,mut eiköhän se tästä pikkuhiljaa:)pidän sulle peukkuja
No hui, nyt kolahti!
En ajatellut tarpeeksi, että täällä on tietysti myös nuoria lukijoita. Yritin vain rohkaista näitä ei 18-vuotiaita ajo-koululaisia oman kokemukseni kautta.
Itse tosiaankin nyt 46-vuotiaana koin ajo-luvalla opeteltuani, että auton käytön opettelu ja liikennesäännöt menivät kaaliin (ja reflekseiksi) todella helposti. Olin kyllä varautunut henkisesti siihen, että refleksiradat syntyvät nyt jo hitaammin, mutta näköjään näin ei käynyt. Olin henkisesti niin valmis ja motivoitunut, että imin kaiken uuden kuin sieni ja nautin koko ajan uuden oppimisesta suunnattomasti. Hioin mm. peruutuksia ja taskua tosi innolla kaksi ajokertaa peräkkäin, vaikka mies (opettaja) olisi jo vienyt minut mieluummin johonkin muuhun harjoitukseen. Kai se häntä jo kyllästytti ja hermostutti, kun eukko vaan innolla etsii keskustasta yhä pienempiä ja pienempiä taskuvälejä ja ei kun tuon bemarin ja mersun väliin ahtautumaan...
Ajoin siis koko hommelin läpi viidessä viikossa (neljäkin olisi riittänyt, mutta ei saatu rataharjoitteluaikaa aiemmin ja olihan se ajo nyt paljon varmempaa taas). Ja nautin suunnattomasti koko prosessista. Nyt on suorastaan tyhjä olo, kun homma on ohi. Täytyy keksiä jotain uutta opittavaa ja pian, se oli tosi palkitsevaa.
MUTTA the point: tämä siis sujui näin helposti juuri siksi, että olen näin vanha. En varmasti olisi 18-vuotiaan kokemuksella näin mukavasti edennyt. Silloin on vielä epävarma itsestään, suorituspaineet tuntuvat raskaammilta ja omaan henkilön kohdistuvilta. Eikä ole sahaillut esim. polkupyörällä liikenteessä tarpeeksi kauan (muutamia vuosikymmeniä siis) niin, että tunnistaa ongelmatilanteet helposti.
Jokainen virheliike alussa tuntuu nuorena "omalta tyhmyydeltä" ja se taas syö uuden oppimiselta ilon ja kyvynkin. Näin vanhemmalla iällä suhtautuu omiin virheisiin hyvin ymmärtäväisesti ja naureskellen, paineita ei synny ja tilanteista pääsee helposti eteenpäin. Nyt uskaltaa vaatia harjoitusta siinä asiassa, joka on itselle vaikeaa, eikä suostu vain ajo-opettajan näkemykseen. (Tämä sujuu tietysti muutenkin helpommin ajo-opetusluvalla kuin autokoulussa).
Opiskelin myös teoriat hyvin tehokkaasti ja hankin koko ajan lisätietoa (mies siis pääsi tosi vähällä, ei hän minulle ehtinyt mitään teoriaa opettamaan, koska osasin ne jo aina etukäteen). Sitten vain tarkentelin häneltä ohjeiden käytännön toteutuksia ja teinkin välillä niin hankalia kysymyksiä, ettei hän osannut vastata, vaan asiaa piti tulkita ja vääntää esim. netistä erikseen. Nuorempana odottaa enemmän valmista opetusta siltä asiantuntijalta/valmentajalta eli opettajalta. Siis näin käy, koska oma aktiivinen elämä on vasta alussa, ja on tottunut muiden apuun/huoltoon/asiantuntemukseen. Se on siis siinä nuoren elämänvaiheessa aivan oikein toimittu! Mutta tässä vanhemman ihmisen elämänvaiheessa voi toimia aivan toisin - ja silti oikein.
Tällainen paahtaminen siis vain sanoakseni, että moni asia elämässä, jopa siis autokoulukin on oikesti HELPOMPAA näin vanhempana kuin nuorena. Siksi meillä mummoilla ja tädeillä voi olla (ei tietenkään kaikilla ole) helpompaa kuin sinulla. Ja silti sinäkin aivan varmasti sen kortin saat ja pääset harjoittelemaan sitä ajotaitoasi sen jälkeen käytännössä (tässä vaiheessahan me kaikki juuri kortin saaneet vasta olemme).
Anna