Poika aloitti nyt syksyllä painin. Harjoituksia on takana 8 kpl. Kisoihin pitäisi päästä justiinsa. Onko järkeä lähteä heti? Mitä luultavammin häviöitä noukkimaan? Kannattaisiko odottaa vaikka vuosi? Ja sitten vasta pläjäyttää molskille kisoihin? Poika kyllä on kypsä luonteeltaan. Uskon että osaa ottaa tappiotkin vastaan.
Hei kaikki painijapoikien
vanhemmat!
152309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aluksi olin sitä mieltä että mukaan. Luin sitten tätä palstaa. Arveluttamaan laittoi kommentit aloittelijasarjoista. Jotka eivät aloittelijasarjoja joidenkin mukaan olisikaan. Sekä kokoluokitukset. Poika on iso.
Tietysti riippuu kuinka iso esim 12-13-vuotias ja painoa 70 kg, on vähän vaikea vältää niitä 17-vuotiaita vastustajia, mutta kysehän oli huomattavasti nuoremmasta.
Aloittelijoiden sarjat on aloittelijoiden sarjoja, voi siellä olla seassa muutamia jotka ei välttämättä kuulu aloittelijoihin, mutta jos pojalla on luonnetta painia ja on hyvä oppimaan suht nopeasti perusliikkeet niin ei syytä estellä, tietysti eka omalla salilla harjoitus otteluita ja harjoitus kisoja ja jos valmentajasta homma näyttä hyvältä niin sinne kisoihin vaan, olikohan niin että esim Ruotsissa ei alle 10-vuotiaaat saa edes kilpailla ja Venäjällä oli niin että kaksi vuotta harjoituksissa ja sitten vasta kisoihin, mutta se on mielestäni yksilöllistä ja valmentajan kokenut silmä sanoo kuka voi lähteä kisoihin. Paljon olen nähnyt nassikoita joille pari vuotta kasvua lisää ja sitten vasta kisoihin, turhaa on mielestäni viedä poikia jotka on esim 5-6 vuotiaita tai jopa nuorempia, kisoihin ja selvästi huomaa että eivät ressukat tiedä mitä sielä pitäisi tehdä, tulee vaan ikäviä kokemuksia ja sitten se paini loppuu siihen.
ollaan pari kertaa käyty ruotsissa "ikäkausi kisoissa" .ja siellä menee sarjajaot 11,14,17 -vuotiaat ja joka ikäluokalle omat kilojaot, 11-v. jako seuraavasti:28, 30,32,35,38,42,47,53 oli myös kolme sarjaa 22,24,26 ,mutta niistä ei saanut joukkuepisteitä . näissä kisoissa on ollut 150 kilpailijaa . joka sarjan painija arpanumeron mukaan kahteen "pooliin " me käytetään nimeä lohko, niin kauan painitaan ,kunnes on selvillä lohko voittaja ja kakkonen ja he kohtaavat tämän toisen lohkon kaksi parasta , jos häviit kaksi matsia olet pihalla.yhdellä häviööllä taistelet hyvinkin mitallista ,tai jopa lohkovoitosta, se vaatii jo ristiin painimista . erittäin selvä ja toimiva juttu on ruotsalaisilla . suomessa tuppaa olemaan kuusikin ikäjakamista ja sitten ihmetellään kun ei ole tarpeeksi matseja . näissä kisoissa on ollut myös tehokas tarkastus ennen puntariin menoa (sieni). ruotsalaiset kutsuu omia "aloittelijoita " leijoniksi" ja niissä saa painia vuoden ja siellä painitaan puolet vapaata ja kr toinen puoli .jonka jälkeen siirrytään kr.(näin on mulle sanottu ,näinköhän on ) sarjoissa oli monta painijaa ja muutenkin fiilis oli tosi hyvä ,mutta onhan se täällä kotisuomessakin .meinaan kyllä käydä vielä monta kertaa ruotsissa lasten kanssa ,jos vain haluavat ja miksei haluaisi , laivalla tuntuu lapsilla olevan tosi kivaa. saman laisia paijoita siellä on kuin täälläkin ,paitsi tyttöja tosi paljon ,oliskohan ollut 20 tyttöpainijaa ,tuon edellämainitun 150 vääntäjän joukossa. hienoa, eläköön tyttöpaini myös suomessa. tulevat tullin kisat ,siellä kahden lohkon jrjestelmä ja kolme ikä jakaumaa pojissa. tulee paljon painijoita sarjaan ja sehän se pelin jännäksi tekee .
"...näissä kisoissa on ollut 150 kilpailijaa . joka sarjan painija arpanumeron mukaan kahteen "pooliin " me käytetään nimeä lohko, niin kauan painitaan ,kunnes on selvillä lohko voittaja ja kakkonen ja he kohtaavat tämän toisen lohkon kaksi parasta , jos häviit kaksi matsia olet pihalla.yhdellä häviööllä taistelet hyvinkin mitallista ,tai jopa lohkovoitosta, se vaatii jo ristiin painimista . "
Sehän on vanha ottelujärjestelmä jota käytettiin vielä 90-luvun alku puoleen asti SM-kisoissa miehissäkin. Pojille se sopisi vieläkin, ne tiedä miksi se jätettiin pois. '70 luvun loppu puolella oli kaikki samassa lohkossa ja kahdesta tappiosta pois, jos oli enemmän kuin 6 kpl sarjassa mukana, joskus '80 luvun paikkeella se muuttui niin että laitettiin kahteen lohkoon ja '90 luvun puolen välissä oli joku ottelujärjestelmä mistä minä en tiedä mitää (olin pois paini kuvioista), merimiehet kehuivat hyväksi jarjestelmäksi... sen jälkeen ottelujärjestelyä onkin muutettu tiheäpään tahtiin.
Yleensä on pojastakin kiinni kannattaako lähteä kisoihin... lueskelin tuossa noita vastauksia niin kyllä valmentajalta aina kannattaa kysyä. ensimmäisiksi kisoiksi voisi sopia jotkin ikäkausi- tai tähtipainit. Ekoissa kisoissa voi tulla takkiin ja "mä lopetan painin" huuto on yleinen ekojen tappioiden myötä. kannattaa vaan jaksaa kannustaa poikaa niin kyllä se siitä.
Valmentaja varoitti tosin, että tappioita voi tulla. Uskon pojan kestävän ne. Ikää on kohta 8. Kiloja 36. Ikäkausipaineihin menossa. Luulen, en tiedä: aloittelija sarjat voidaan tehdä kg-perusteella. Silloin voi saada vastaansa 2-3 v vanhemman. Vai voiko? Sanoi, ettei välitä häviöstä. Haluaisi saada tasaväkisen vastustajan.
Siinä ei ole mitään varoittamista, tappioita tulee varmana alussa ja pitääkin tulla, mutta tottakai pitää myös saada onnistumisen iloa jotta sitten taas on intoa uusin kisoihin. Mielestäni ei ole hyvä että ensin totutaan voittamaan, ja sitten kun ruvetaan häviämään niin paini loppuukin siihen kun on pudottu alas sieltä 1. paikalta, siitä muista vuosien takaa paljon esimerkkejä. Pääasia on että kilpailemisesta ja siellä käymisestä, ja siitä oman seuran joukkue hengestä saa positiivisia kokemuksia, tuossa iässä. Jos pojalla on luonetta ja pitkäjänteisyyttä niin varmasti jatkaa. Muistakaa vain kannustaa tappion hetkellä ja löytää sieltä otteluista niitä hyviä kohtia ja sitten pojalle terästetään että salilla taas harjoitellaan ja korjataan virheitä.
ottakai se ottelun jälkeen poikaa kismittää kun tuli tappio mutta niin pitääkin, tossut saattaa lentää monta kertaa sielä pukuhuoneessa, mutta tietysti vasta pukuhuoneessa, ei matolla, tappiot niinkuin voitotkin pitää ottaa tyynenä vastaan.
Sinne voittajaksi ja mestariksi ei ole kuin yksi tie ja se on kova, oikotietä ei ole, kovaa harjoittelua vuodesta toiseen, katkeria tappioita ja makeita voittoja niin pojasta kasvaa vahva luontonen niin matolla kuin maton ulkopuolellakin.
ikäkausi paineissa aloittelija sarjoissa yleensä tehdään sarjat painon mukaan.... mutta aloittelijoiksi ei yleensä lasketa yli vuotta painineita tai aluemestaruus kisoissa käyneitä. hienoa mieltä pojalla. Tsemppiä kisoihin.
Onko suuntaus poikapainissa nykyään tämä. Muutaman harjoituskerran jälkeen kisoihin?
Eihän kahdeksan harjoitus kerran jälkeen osaa vielä edes alkeita painista.
Mitäs siellä matolla kisoissa tehdään jos ei mitään osaa?
Paini on laji joka vaatii harjoittelua, harjoittelua ja harjoitelua. Kilpailemaan ehtii vuosikausia.
Uskomatonta.
Meitä täällä on niin monenlaisella asenteella varustettua kaveria. Ainakin omalla kohdalla on tullut pantua merkille, että joissakin kulttuureissa on tuo kisaileminen enempi verissä kuin toisilla.
Meidän seuran ulkomaan pojat ovat olleet heti lähdössä kisoihin, kunhan vain on mukaan huolittu. Suomalaisilla taas on tuntunut kynnys olevan huomattavan korkealla. Muutamia poikia ei tunnu saavan kirveelläkään kisoihin, vaikka taidot riittäisivät ihan hyvin ainakin aloittelijasarjoihin.
Toisaalta ihan hieno homma, että käyvät aktiivisesti salilla harjoittelemassa. Eihän kaikkien tarvitse kilpamolskeille tähdätäkään. Ja ehkäpä se kilpailuvietti herää siinä vaiheessa, kun huomaa sen tutun harjoitusvastustajan pärjäävän kisoissa.
Nämähän ovat tuttuja pohdiskeluja painin aloittamisen tiimoilta.Ikä-ja kokemus rasismia tulee aina vastaan. Järjestävät seurat laittavat poikiaan aloittelijoiden sarjoihin menestystä saavuttaakseen. Älkääkä kyselkö , missä ja milloin , esimerkkejä löytyy liiankin kanssa.Sitä vain täytyy uskoa parempaan huomiseen ja kerätä voimavarat seuraavaan koitokseen.Parin vuoden tahkoamisella, eri kisoissa alkaa kavereita tulla selkä edellä vastaan JA VOITTOJA myös.Vain epäonnistumisten kautta voi kasvaa sitkeitä,voitontahtoisia ja kehittyviä poikia Suomen painiin.Olen minäkin kerran ollut 2 aloittelijan kanssa uran alkutaipaleilla!Helppoa ei ole ollut,mutta ensi vuonna nuorempi hakee KLL kultaa ja vanhempi Cadettien mitalia.Siinä tavoitteet,joista ei tingitä,vaikkei ensimmäiset 2 vuotta niin ruusuisia olleetkaan.Tsemppiä vanhemmat....
Valmentaja tietää jos on pätevä milloin pojat kilpailuihin.
Turhaan sitä vanhemmat miettii.
Ja jos muutaman harjoituskerran laitetaan poika kilpailuihin on valmentajan kyllä katsottava peiliin ja mietittävä mitä on tullut tehtyä.
Kun olin itse aloittelija (10 v.), en odottanut itseltäni suuria ja tappioita tuli paljon. Jatkoin harjoittelua sitkeästi vanhempieni kannustamana. Kehityin ja aloin voittaa otteluita useammin, jolloin myös omat odotukseni kasvoivat suuriksi. Vasta 14-15 -vuotiaana koin tappioiden aiheuttavan eniten tuskaa ja mielipahaa. Silloin myös ymmärsin harjoittelun ja kilpailumenestyksen yhteyden.
Olen sitä mieltä, ettei aloittelijoina, nuorina lapsina koetut tappiot ole pahasta. Ne ovat sen hetken tilanne, joka ahkeran harjoittelun myötä paranee. Lapsi tietysti hetken itkee häviötään, mutta unohtaa sen pian vanhempien/valmentajan lohduttaessa. Vanhemmiten, kun otteluissa on oikeasti panosta, vasta maistaa karvaan kalkin tappion hetkellä.
Ei kilpailemaan opi muuten kuin kilpailemalla. Jos ei häviöt lannista täysin, niin kilpamolskille vaan. Sitä voi käydä harjoittelemassa vuosikausia ja oppia liikkeet, tekniikan ym, mutta kisatilanne on ihan eri kuin harjoitustilanne. Ekoissa kisoissa viedään luultavasti kuin pässiä narussa, mutta seuraavissa jo tietää mitä siellä tapahtuu ja kolmansissa osaa jo itsekin aloittaa eikä odota, mitä tuleman pitää. Ja taito karttuu kokoajan, niin kisoissa, kuin harjoituksissakin.
olen liian monta poikaa huomannut vietävän liian pian kisoihin eikä se ole aina hyvä. vaikka kuinka hyvin osaisikin ottaa häviöt, kyllä se tappio aina kirvelee. ja laantuu pahinkin into kisoihin, mikäli muutamista ekoista ei saa muistoksi kuin vastustajan selätyksen. vastaisin, että (jos ette ole jo ehtineet käydä) että malttia. puoli vuotta - vuosi treenejä, niin osaa edes jotakin. vaikka tappioita tulisikin, ne eivät ehkä silloin ole ihan niin murskaavia. näin niinkuin normaalisti poikien ja tyttöjen kehitystä kun olen seuraillut.