Tätä kysymystä olen itse pohtinut aika usein. Enkä edelleenkään osaa antaa mitään kunnon vastausta. Ehkä se todellisuuspakoa pahasta maailmasta toiseen maailmaan, joka sekään harvoin on mikään paratiisi. Mutta ainakin sieltä maailmasta pääsee pois.
Tai sitten sitä vain on niin kyyninen ihminen, että kun elämä on potkinut päähän, niin sitä tahtoo nähdä, että voisi asiat olla vieläkin huonommin.
Mistäpä tuota tietää... kauhuelokuvia olen joka tapauksessa katsonut pikkupojasta lähtien. Ja tulen varmasti katsomaan vielä koko loppuelämäni ajankin. Kehdosta hautaan.
Tai sitten sitä vain on niin kyyninen ihminen, että kun elämä on potkinut päähän, niin sitä tahtoo nähdä, että voisi asiat olla vieläkin huonommin.
Mistäpä tuota tietää... kauhuelokuvia olen joka tapauksessa katsonut pikkupojasta lähtien. Ja tulen varmasti katsomaan vielä koko loppuelämäni ajankin. Kehdosta hautaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä siksi, että kutkuttava jännitys vatsanpohjassa on mukava tunne silloin kun tietää, että mitään todellista vaaraa ei ole? Kuten olen jo muualla sanonut, splatter-elokuvat eivät minua yleensä kiinnosta, eivätkä ainakaan sellaiset, joissa ei ole mukana mitään "älyllistä jujua". Perustelematon, älytön väkivalta on inhottavaa ja vastenmielistä, joten sellaista en yleensä katso. Pahaa oloa en kauhuelokuvista hae. Psykologinen jännitys on sen sijaan paljon kutkuttavampaa, ja sitä sisältävistä elokuvista pidän kyllä. Käyttämäsi sana "todellisuuspako" kuvastaa myös hyvin sitä mitä elokuvista (ja kirjoistakin) yleensä haen. Ehkäpä tämä onkin yksi syy, miksi elämäkerrat ja realistinen kirjallisuus ja/tai elokuvat eivät kiinnosta minua. En jaksa lukea kirjoja arkielämästä ja/tai toisten ihmisten ongelmista kun sellaista näkee ympärillään ihan riittävästi muutenkin!
Splattereitakin tuli vielä pari vuotta sitten katsottua aika ahkerastikin, nykyään vähemmän. Nykyisin nekin enemmän naurattavat, kuin oksettavat. En tiedä sitten olenko niihin jo turtunut, mutta toisaalta jos esimerkiksi uutisissa näytetään kuvaa leikkaussalista, tekee pahaa katsoa. Kun tietää, että jokin asia ei ole totta, sitä on helppo katsoa. Mutta hyvä elokuva onnistuu häilyttämään tätä rajaa, jolloin katselukokemuksestakin tulee järisyttävämpi.
Minusta nylkemiskohtauksia ja ruumiiden tonkimista on inhottava katsoa vaikka tietäisikin, että se ei ole totta. Inhottava ruumiintonkimiskohtaus löytyy esim. muuten oikein hyvästä elokuvasta Päätön ratsumies. (Samassa elokuvassa nähty pään lentäminen oli sen sijaan pikemminkin koomista.) Reaalimaailman kuvat ovat kuitenkin paljon pahempia kuin mitkään kauhuelokuvat, siinä olet oikeassa! Siitäkin olen samaa mieltä, että jos elokuva lyö kovin paljon "yli", se on pikemminkin huvittava kuin vastenmielinen vaikka siinä tapahtuisi mitä. Evil Deadia en kuitenkaan katsonut loppuun saakka sen jälkeen kun oivalsin, että eihän minun ole mikään pakko tätä katsoa. TV:n sulkeminen helpotti kovasti ja olen ihan tyytyväinen kun en nähnyt kuinka kukin kuoli.
...on muuten aika mielenkiintoisen näköinen linkkikokoelma. Taidanpa tutkia sitä joskus tarkemmin! :)
Tim Burton teki Sleepy Hollow -elokuvan päiden katkomisesta tarkoituksella enemmän koomista, kuin mitään splatteria. Ja hyvä niin, ei se olisi elokuvan tyyliin sopinutkaan.
Heh, joo... pitäisi tuotakin linkkilistaa jossain vaiheessa päivittää. Mutta kyllä sieltä ihan mielenkiintoisia juttuja löytyy, ainakin itselle.
Mitkään muut elokuvat eivät herätä niin vahvoja tunteita. Pelko on jotenkin niin voimakas tunnetila.
Olen jotenkin turtunut esimerkiksi toimintaelokuviin ja draamoihin, koska ne harvoin hetkauttavat tunnepuolella. Ne eivät tunnu missään. Hyvän kauhuelokuvan jälkeen pelon tunne saattaa jatkua vielä pitkäänkin. Pelko on tunne johon jää koukkuun. Tosin jos pelko olisi aiheellista ja todellista elämää, niin ei siitä ehkä niin paljon nauttisi.
kauhu leffojen aiheet ovat niin kutkuttavat. Katson myös splatteria, kunhan se on joko tunnelmallista tai hauskaa. Katson kaikkia elokuvia, kunhan niissä on joko kiinnostava juoni, tai tarpeeksi hyvin keksityt hahmot ja miljööt.
Muutkin elokuvat kyllä menevät, mutta ne ovat yleensä yksittäisiöä lajityyppinsä helmiä. Hyviä lauhu leffoja on taas riittämiin.
Koska niissä saa nauraa!